2100 saavuimme Kuusamoon. Koti pizzasta vähän evästystä ja yöpaikan etsintään. Kävimme katsastamassa Kuusingin leirintäalueen, mutta se ei ollut auki. Leiriydyimme Kuusinkijoen rannalle melkein tien varteen. lämpötila oli laskenut jo kahteen asteeseen. Paistoimme makkarat tulilla ja nautimme pari olutta sitten nukkumaan.
7.5
Tuulta ei ollut nimeksikään tästä johtuen teltta oli kostunut sisältä jonkin verran mm. makuupussit (ainakin minun) olivat kastuneet. Aamupala naamariin palellen ja klo 1000 lähdimme eteenpäin. Suorajärvellä soitimme taksin joka lupasi tulla 1130. Kulutimme aikaa, söimme leipää ja vetäisimme lyhyet painajaisetkin auton etuistuimella.
1135 taksi tuli. Taksi kuskilta saimme tiedon että edellisenä yönä oli lämpötila laskenut miinus neljään asteeseen. 1215 olimme lähtöpaikalla. Koko aamupäivän oli ollut hyvin pilvistä ja nyt kun lähdimme marssimaan aurinko alkoi paistamaan. Polku oli selvä ja sitä pitkin matka joutui. Ristikallion huipulta ihailimme maisemia ja kämpällä nautimme lounaan. Kyllä oli taas mukava päästä pois urbaanista menosta ja nauttia luonnon kauneudesta ja hiljaisuudesta. Linnut kyllä metelöivät mutta sehän kuuluu asiaan.
1715 saavuimme Taivalkönkään mökille. Paistelimme makkaraa ja nautimme pirtua. Kymmenen kilometriä kertyi tälle päivälle matkaa.
8.5
Oli niin lämmintä että päätimme laittaa päälle vain verkkarit ja peltipaidan. Taivalkönkään ylitimme riippusiltoja myöten joita oli kolmin kappalein.
Matka joutui nopeasti kuivaa kangasta pitkin. Ainoastaan pohjoisrinteillä oli lunta. Se ei ollenkaan haitannut matkantekoa. Polku oli notkoissa hieman jäinen. Näillä poluilla olisi maastopyörällä päässyt tosi hyvin.
Vaikka olimme vähentäneet vaatetusta niin silti alkoi hiki pukata pintaan, sillä missä ei tuullut, lämpötila oli varmasti viisitoista astetta. Runsulammella nautimme kahvit. Avoimilla paikoilla tuuli siten että tauoilla pyrki tulemaan vähän kylmä kun taas tuulettomilla paikoilla oli ihanan lämmin.
1230 tulimme luontokeskukseen. Näytti olevan joku koulu luokkaretkellä. Hiljaisuus oli poissa. No onneksi tätä ei pitkään kestäisi kun jatkaisimme matkaa. Joimme kahvit ja söimme viinerit. Sukat ja kengät kuivuivat hyvin auringon paisteessa. No kengät ei nyt niin kosteat olleetkaan mutta sukat sitä vastoin oli. Parin kilometrin päässä luontokeskuksesta oli sitten Kiutaköngäs.
Siinä sitä vettä juoksi, ei ollut turhaan mainostettu nähtävyydeksi.
Kiutakönkäältä eteenpäin polku seurasi aika tarkasti Oulankajoen reunaa. Joen reuna oli selvää hiekkaa ja penkan päältä oli näkyvyyttä.
Noin kello 16 saavuimme Ansakämpälle. Sen verran oli hiertymiä molemmilla että ensin pesu ja sitten rasvaus. Seuraavaksi alettiin letun paistoon. Kämppä oli kylläkin aika siivoton, johtui kai siitä ettei isolta tieltä ollut pitkäkään matka.
9.5
Heräsimme 0800 ja 0915 pääsimme matkaan. Kilometrin päässä oli telttailu alue joka oli sijoitettu tosi hyvälle paikalle.
Kulmakkopurolla törmäsimme kesken jääneeseen uittoon tai niin kuin myöhemmin selvisi se ei ollut oikein alkanutkaan. Nimittäin hakkuut oli aloitettu venäjän vallan aikana ja tarkoitus oli ollut uittaa tukit kulmakkopuroa myöten Oulankajoelle, mutta huomasivat aika nopeasti ettei se tukki oikein suostunut uimaan pienessä purossa. Joten tukit jäivät siihen. 1937 Ruotsalainen metsäyhtiö osti puut ja nostikin niitä aika paljon hevosilla purosta, mutta oli sinne jäänyt sitä puuta paljon! Oli siinä varmasti tukkijätkää ottanut viikseen!
Jatkoimme matkaa vanhaa Karhunkierrosta pitkin. Johtuikohan siitä ettei tätä reittiä ihmiset kovin paljon kulje vai mistä mutta täällä törmäsimme useisiin teereihin ja pari Metsoakin havaittiin. Keskellä yhtä suota porokin päästi meidät aika lähelle. Pitkospuut siinä suolla olivat jo osittain veden alla ja melko huonossa kunnossa. Näki kyllä ettei tätä reittiä pidetä enää kunnossa.
1230 tulimme Jussinkämpälle. Siinä nautittiin lounas ja tempaistiin parin tunnin ruokaperäiset. Kun olimme kamojamme pakkaamassa rinkkoihin niin kämppään tuli se ainoa vaeltaja jonka tapasimme koko reissun aikaan. Noin parikymppinen nainen yksinään. Varoitteli että oli karhuja nähty.
Päästyämme Ylikodalle emme kyllä sitä karhua olleet nähneet, pidimme kylläkin sen verran ääntä että johan se olisi pelästynyt. Olimme vähän ajatelleet että kodan kohdalta menisimme Kitkajoen yli. Rannalla mittaillessamme veden määrä, tulimme siihen johtopäätökseen ettei ylitystä suoriteta. Olisi vaatinut vyötäröä myöten vaatteiden vähentämistä. Päätimme sitten jatkaa Siilastuvalle saakka.
Rannalla oleva kota oli niin siivoton että jatkoimme seuraavalle laavulle jossa pidimme taukoa ja paistoimme makkarat. Polku noudatti Kitkanjoen vartta ja paikka paikoin oli vaikea kulkuista. Aurinko alkoi laskea ja samalla myöskin lämpötila alkoi laskea huomattavasti. Vaijeriveneen tilalle olivat rakentaneet sillan. 2300 saavuimme Siilatuvalle.
10.5
Siilatuvalta eteenpäin lähdimme täysin omaa polkua myöten kohti Suorajärveä. Vanhat metsäauto tiet aiheuttivat meille ylläkin vähän ylimääräistä mutkaa. Loppumatka menikin sitten nopeasti tietä pitkin. Noin kello kolme saavuimme Suorajärvellä missä meidän autokin oli.