18.6
Lähdimme Tanelin kanssa junalla kohti Pieksämäkeä 16:55 ja perillä olimme 17:30. Pääosa tavaroistamme oli mennyt jo edeltä Olavin kyydissä. Hörppäsimme kahvit ja starttasimme kohti pohjoista 18:30. Iisalmella pysähdyimme tauolle. Taneli kävi nukkumaan ennen Oulua. Muun liikenteen puuttuessa oli hyvä ajaa.
19.6
Ennen Vuotsoa menimme vanhalle tielle ja kävimme nukkumaan etupenkeille 03:50. Eihän se mitään mukavaa lepoa ollut. Autokin kostui sisältä. Olisi pitänyt varata teltta ja makuupussit helposti saataville. Hyttysiä pyöri auton ulkopuolella niin paljon ettei ulkona tehnyt mieli heilua.
Ennen kuutta olimme jo hereillä ja siirryimme varsinaiselle tielle. Linja-auto pysäkillä nautimme Oulusta ostamamme eväät. Hyttysiä pyöri joten edestakaisin kävelyksi sen meni. Kävimme Saariselällä varaamassa kylpylästä huoneen ja katselemassa Kaunispäällä maisemia. Ivalosta täydensimme viimeiset muonat ynnä virvokkeet. Karhunpesäkivellä pidimme taukoa ja taukojumppaa kiipeämällä katsomaan sitä karhunpesää.
11:30 olimme Muotkan Ruoktussa. Nautimme poronkäristyksen, pakkasimme rinkat ja liikkeelle pääsimme 13:15.
Kiersimme sillan kautta Peltojoen länsipuolelle. Täytimme puollot joesta ja Taneli alkoi suunnistamaan. Polkua pitkin matka joutui nopeasti. Hyttysiä pyöri niin että myrkkyjä piti alkaa käyttämään. Tanelilla oli hieman ongelmia kartan mittakaavan kanssa ja häntä joutui hieman auttamaan suunnistus tehtävässä, mutta hyvin hän siinä onnistui. Aurinko paisto lämpimästi alkumatkasta mutta pikku hiljaa rupesi pilviä kasaamaan kun nousimme Jeageloaivin rinnettä.
15:15 olimme leiripaikaksemme katsomamme lammen rannalla. Kotaa pystyttäessä se sitten alkoi satamaan. Ei onneksi mitenkään rankasti, mutta kastelevasti kyllä. Iltapalaksi olimme suunnitelleet makkaraa joten nuotio piti virittää. Teimme sen kodan sisälle. Tiesimme nuotion savuttavan, joten makkaran paisto meni makuulta suoritettavaksi. Hieman savua nosti kun avasi vastapäiseltä seinältä vetoaukon. Nuotio oli kitulias mutta saimme makkarat paistettua. Virittelimme rankiset ja kävimme nukkumaan. Koko yön satoi vettä.
Heräsimme kahdeksan maissa. Sade oli tauonnut mutta kova sumu oli noussut. Lammen toista reunaa ei nähnyt. Aamutoimien ohella tuli pieniä kuuroja, paitasillaan selvisi niistäkin. Aamupalaksi teimme perinteistä pekonia ja munia. Munien paistaminen onnistui täydellisesti. Kotaan tuli lisäpainoa kun laiskuuttamme emme viitsineet sitä wettexillä pyyhkiä.
10:20 lähdimme matkaan. Ensiksi seurasimme polkua, mutta sitten erkanimme siitä kohti Jeageloaivin huippua. Tarkoituksenamme oli kiertää huippu pohjoisen kautta. Rinteellä kävivät sitten hyttyset kiusaamaan ihan oikeasti. Silloin tällöin satoi kuuron. Lämmintä ja hiostavaa.
Alkaessamme laskeutumaan länsipuolella alkoi sumu rintama repeytyä ja aurinko paistamaan, ensin Tuángánuaivin suunnalla. Samoin meidän mielialamme ponnahti ylös. Nautimme länsirinteellä lounaskeiton. Olavi kylläkin joutui hakemaan veden aika kaukaa. Keittokin muodostui pikkuhiljaa lihakeitoksi kun hyttysiä pörräsi ympärillä. Pistimme pystyyn kisan, kuka tappaa eniten hyttysiä yhdellä iskulla. Sen päivän ennätys, Kimmo 11.
Suunnistimme kohti Cuágáuaivráppáh:ssä olevaa kurua kohti. Alemman Honkavuoman ylitys ei aiheuttanut minkäänlaista ongelmaa. Molemmin puolin on mukavaa leiriytymiskelpoista kangasmaastoa ja isohkoja honkia. Kurusta otimme suunnan katsomamme leiripaikkaa kohti.
Puro löytyi ja suhtkoht nopeasti löytyi myös kodalle sopiva pystytyspaikka. Pohja oli kylläkin niin pehmeä että piti varmistaa kodan pystyssä pysyminen kivillä. Päätimme ettemme ota rinkkoja sisään kotaan vaan teimme niille katoksen erätoverista ulos. Päivällinen ja sitten kohti Hanhipään huippua. Aurinko paisto lämpimästi.
Nousimme Hanhipään pohjoishuipulle josta puhelut kotijoukoille. Näkymät olivat joka suuntaan hienot. Pyöreitä tunturilakeja nousi toistensa lomasta. Ainoa asia mikä vähän häiritsi tätä ihanuutta olivat pienet ystävät.
Näimme lunta n. kilometrin päässä purouomassa joten se oli lähdettävä sinne lumisotaa varten. Hanhipään rinne oli mukavaa ja tasaista kävellä. Purouomassa syttyi sitten aimo sota.
Paluumatkalla törmäsimme hienoon purouomaan Hanhipäiden välissä. Puro kulki kallioiden välissä. Eteneminen oli hidasta, onneksi kivet eivät olleet märkiä. Auringon ”laskiessa” tuli vielä enemmän hyttysiä. Niitä tuli niin paljon että meikäläisen sietokyky oli koetuksella. Kiersimme lähellä olevat lammet ja tulimme kodalle.
Valmistimme vielä iltapalaksi ”tunturi tortillat” jotka olivat sitten hyviä. Pitänee valmistaa muulloinkin! Nukkumaan kävimme 23:00 jälkeen.
Tänään pääsimme ylös vasta kymmeneltä. Aamutoimet menivät jo nopeammin ja matkaan pääsimme 11:20. Sataa tihutti koko ajan. Kaksi wettexiä mukaan. Sadevaatteet sekä hyttysvaatteet oli pidettävä päällä. Siitähän tuli mahdoton hiki. Taneli suunnisti taas tänään. Lähtö meni hieman pörinäksi kun ensimmäisen mäen lähdimme kiertämään vikakautta, mutta eipä siitä sen kummempaa haittaa. Selkeästi paremmin sujui nyt kartan luku.
Laskeuduttuamme hanhipäältä tuli hienoja poikittaisia kalliomuodostelmia eteemme. Tauon pidimme yhdellä purolla hikisinä ja hyttysiä huitoen. Ylemmän Honkavuoman ylitys sujui hienosti. Tanelin rinkan kannoin yli ja Taneli pomppi kiveltä kivelle yli. Ylityspaikkaakaan ei tarvinnut etsiä vaan sopiva paikka osui eteemme heti.
Ylitettyämme joen päätimme pistää erätoverin katokseksi ja nauttia lounaan. Onneksi teimme katoksen sillä lounaan jälkeen alkoi sataa rankasti. Pidimme sadetta ja odottelimme että se lakkaisi. Sade lakkasikin n. puolen tunnin kuluttua ja pääsimme jatkamaan matkaa. Edessä olikin hikinen nousu Giellároavvi:lle. Huipulla alkoikin aurinko paistaa. Kyseisten tuntureiden itäpuolisten huippujen länsirinne oli aikamoista kivikkoa. Jouduimme tekemään kilometrin lenkin että pääsimme turvallisesti näiltä itäpuolisilta huipuilta.
Nautimme suklaata ja myslipatukoita kun Taneli alkoi näyttämään uupumisen oireita. Giellároavvin ylängöllä törmäsimme sitten ainoisiin ihmisiin koko reissulla. Oli alkanut tuulla joten hyttysistä ei ollut mitään haittaa. Tanelilla oli tullut kaksi rakkoa, niihin laastarit ja matka jatkui. Kämppä löytyi helposti klo 18:00. Tupaan oli viriteltävä sen verran tulta että saatiin kaikki kamppeet kuivaksi. Kiellaroaivin ympäristö on hienoa hiekkaa, puut pitää tuoda metsästä.
Me muut heräsimme 08:00, Taneli nukkui kymmeneen saakka. Aurinko paistoi ja tuuli sen verran että hyttyset pysyivät kurissa. Kodan ja erätoverit viriteltiin kuivumaan puiden oksille. Ja vihdoin sai myöskin makuupussit tuulettumaan. Kun Taneli heräsi nautimme aamupalan, joka meillä on kaikkina muina aamuina paitsi ei ensimmäisenä mysliä 100g/henk ja kiisseliä sekä kaksi palaa jälkiuunileipää. Meillä meni tällä vaelluksella leipää aina puolikas/ateria.
12:20 lähdimme lenkille tarkoituksena mennä katsomaan Stuorrávzia. Lähdimme suoraan kohti Kielajokea kämpältä mäen ylitse. Joelle päästyämme aprikoimme ylitysmahdollisuuksia ja totesimme, että jollei yläjuoksulta löydy parempaa niin jätetään menemättä yli. Tanelilla oli nimittäin pitkään jatkunut yskä.
Etenimme joen reunaa pitkin kohti yläjuoksua, mutta sopivaa ylityspaikkaa ei näillä vesillä löydy. Joen vierusta on mukavaa käveltävää kunhan nousee hieman ylemmäksi joesta. Useita nuotioita oli pitkin vartta. Mikäköhän se ajaa että jokaisen on itselleen rakennettava se kivikehä? Päätimme palata kämpälle letunpaistoon.
Nuotiota varten piti aika etäältä hakea puita. Saimme tulet sytytettyä ja letut paistettua vaikka vähän aikaa näytti siltä että satamaan alkaisi. Tanelikin opetteli letun paistoa. Nautimme vielä nuotiokahvit. Viitisen kuukkelia tuli pyörimään ympärillemme. Järripeippo pariskunta ahdisteli kuukkeleita kovasti.
Mittari näyttää +20 astetta kun me Olavin kanssa päätämme mennä pesua. Vesi tuntuikin niin lämpöiseltä että uimiseksi se menikin. Mutaa on paksulti kahden metrin päässä rannasta. Mutta kylläpä se virkisti. Kuivaaminen tapahtuu ripeästi, sen verran hyttysiä pyörii ympärillä.
Päivällisen yhteydessä meni kaasupullo tyhjäksi. Näköjään meillä menee pullo kolmessa päivässä. Yhtään emme säästele käytössä ja jokaisen aterian jälkeen lämmitämme vielä tiskivedet.
Nukkumaan käydessä näytti mittari +15 astetta.
Heräsimme 09:00. Taivas oli pilvetön ja tuuli mukavasti. Aamiainen ja pakkaus sujui ripeästi. Pilviä alkoi kerääntyä, niinpä varauduimme sateeseen laittamalla drymaxit jalkaan.
Lähdimme kohti Peltoaivia. Kiersimme lampien itäpuolella olevan mäen etelänkautta. Sitten kiivetessä Giellároavvi etelähuipuille huomasimme ajautuneemme liiaksi etelään. Edessä oli jälleen huipulta laskeutuminen ja kostean huippujen välisen alueen ylittäminen ja kiipeäminen seuraavalle huipulle.
Kävellessä meillä ei ollut kuin pitkähihaiset päällä ja niillä tarkeni hyvin. Tauolla sitten piti vetää takkia niskaan tuulen takia. Alkutaival oli mukavaa harvahkossa tunturikoivikossa kulkemista. Sitten kun pääsimme hieman ylös niin näkymät olivat oikein mukavat. Lännessä nousi vielä tuntureita tuntureiden perään. Ne nyt jäivät meiltä katsastamatta, mutta ehkä seuraavalla kerralla.
Laskeuduttaessa kohti Ylintä honkavuomaa pidimme lounas tauon puron kallaalla. Päätimme syödä oikein kunnon ruuan kun olimme suunnitelleet kävelevämme tänään Alimmalle Honkavuomalle saakka. Viritimme katoksen käyttämällä vaellussauvojamme ja ympäristön puita. Satamaan se ei kyllä ruvennut tämän tauon aikana, mutta isoja paarmoja ilmestyi meidän katoksen alle.
Laskeuduimme puron viertä pitkin Ylimmälle Honkavuomalle. Reitin valinta oli ehkä väärä, sen verran se puro pujotteli kallioiden välissä. Mutta olisi hieno seitakin jäänyt näkemättä jos emme olisi tätä reittiä pitkin kulkeneet. Emme tiedä oliko se seita mutta ainakin ihan hieno kivipaasi.
Ylimmäisellä Honkavuomalla ylitys sujui mallikkaasti. Olavi pani kumit jalkaan, minä meni niin vauhdikkaasti yli että housujen lahkeet estivät veden pääsyn kenkiin. Tanelilla olikin kumisaappaat koko matkan. Komeita ja vanhoja honkia oli reittimme varrella noustessamme ylös seuraavaa rinnettä.
Huiputimme Hanhipäiden erään eteläisen huipun. Huipulla tuulen suojassa sammalpedillä olikin mukava viettää taukoa auringon lämmittäessä ja tuulen pitäessä hyttyset kurissa. Vietimmekin aikaa niin että lännen suunnalta alkoi ilmestyä tummanpuhuvia pilviä. Niin että meille tuli kiire kohti seuraavaa leiripaikkaa.
Ennen kuin pääsimme perille saimmekin pari lyhyttä kuuroa niskaamme.
Löysimme oikein mukavan leiripaikan kahden lammen välistä. Oli helppo pistää kota pystyyn. Tuuleen varauduimme kuitenkin lisäkivien avulla. Illalla tulikin puuskia ja hyvin pysyi kota pystyssä.
Taneli oli hidas tarpeissaan joten hän kävi kokeilemassa lammen veden lämpötilaa. Totesi sen olleen hyytävän kylmää!
Pääsimme ylös klo 08:00. Taivas oli tasaisen harmaa. Pieniä kuuroja oli tullut yön aikaan. Kota kuivui mukavasti tuulessa joten wettexiä emme tarvinneet.
Pääsimme matkaan klo 11:00. Lähdimme nousemaan Peltoaivin pohjoisinta huippua kohti. Huippu saavutettiin 12:00. Noustessa teki Kimmo ennätyksen 17 hyttystä. Tuuli oli heikentynyt edellisistä päivistä joten hyttyset pyörivät vähän enemmän.
Huipulta suuntasimme Harrijärven pohjoispuolitse Lahtisen kämpälle, missä olimme 12:45. Söimme lounaskeiton ja suuntasimme kohti Muotkan Ruoktua polkua pitkin (9km). Olimme ensin ajatelleet ylittävämme Peltojoen Lahtisen kämpän kohdalta, mutta tulimme toisiin ajatuksiin.
Polkua pitkin matka joutuikin nopeasti. Puolessa välissä alkoi satamaan. Sade ja sisältä kumpuava hiki ynnä hyttyset pistivät meihin siten vauhtia ettemme suurempia taukoja pitäneet. Olimme Muotkan Ruoktussa klo 16:30. Otimme mökin, pesulle, syömään ja nukkumaan.
Paluumatkan teimme Norjan kautta kiertäen ja Saariselällä yöpyen.
Parasta reissussa:
Olavi, se päivä kun ei kengät kastuneet (autiotuvalta lähtö)
Taneli, Iltatoimet
Kimmo, Maisemat
Ikävää:
Olavi, se päivä kun kengät kastui (autiotuvalle tulo)
Taneli, hyttyset
Kimmo, toinen päivä kun piti pitää sadevehkeet ja hyttysvehkeet päällä (hiki)
Reissu onnistui hyvin. Kodasta pysyivät hyttyset poissa kun poltimme hyttyskierukkaa, jopa niin hyvin että ensimmäisen yön jälkeen emme pitäneet rankisia. Ruokaa oli riittävästi, päivätaipaleet olivat sopivia. Kelit suosivat!
Valokuva galleria täällä.
Kiersimme sillan kautta Peltojoen länsipuolelle. Täytimme puollot joesta ja Taneli alkoi suunnistamaan. Polkua pitkin matka joutui nopeasti. Hyttysiä pyöri niin että myrkkyjä piti alkaa käyttämään. Tanelilla oli hieman ongelmia kartan mittakaavan kanssa ja häntä joutui hieman auttamaan suunnistus tehtävässä, mutta hyvin hän siinä onnistui. Aurinko paisto lämpimästi alkumatkasta mutta pikku hiljaa rupesi pilviä kasaamaan kun nousimme Jeageloaivin rinnettä.
15:15 olimme leiripaikaksemme katsomamme lammen rannalla. Kotaa pystyttäessä se sitten alkoi satamaan. Ei onneksi mitenkään rankasti, mutta kastelevasti kyllä. Iltapalaksi olimme suunnitelleet makkaraa joten nuotio piti virittää. Teimme sen kodan sisälle. Tiesimme nuotion savuttavan, joten makkaran paisto meni makuulta suoritettavaksi. Hieman savua nosti kun avasi vastapäiseltä seinältä vetoaukon. Nuotio oli kitulias mutta saimme makkarat paistettua. Virittelimme rankiset ja kävimme nukkumaan. Koko yön satoi vettä.
20.6
Heräsimme kahdeksan maissa. Sade oli tauonnut mutta kova sumu oli noussut. Lammen toista reunaa ei nähnyt. Aamutoimien ohella tuli pieniä kuuroja, paitasillaan selvisi niistäkin. Aamupalaksi teimme perinteistä pekonia ja munia. Munien paistaminen onnistui täydellisesti. Kotaan tuli lisäpainoa kun laiskuuttamme emme viitsineet sitä wettexillä pyyhkiä.
10:20 lähdimme matkaan. Ensiksi seurasimme polkua, mutta sitten erkanimme siitä kohti Jeageloaivin huippua. Tarkoituksenamme oli kiertää huippu pohjoisen kautta. Rinteellä kävivät sitten hyttyset kiusaamaan ihan oikeasti. Silloin tällöin satoi kuuron. Lämmintä ja hiostavaa.
Alkaessamme laskeutumaan länsipuolella alkoi sumu rintama repeytyä ja aurinko paistamaan, ensin Tuángánuaivin suunnalla. Samoin meidän mielialamme ponnahti ylös. Nautimme länsirinteellä lounaskeiton. Olavi kylläkin joutui hakemaan veden aika kaukaa. Keittokin muodostui pikkuhiljaa lihakeitoksi kun hyttysiä pörräsi ympärillä. Pistimme pystyyn kisan, kuka tappaa eniten hyttysiä yhdellä iskulla. Sen päivän ennätys, Kimmo 11.
Suunnistimme kohti Cuágáuaivráppáh:ssä olevaa kurua kohti. Alemman Honkavuoman ylitys ei aiheuttanut minkäänlaista ongelmaa. Molemmin puolin on mukavaa leiriytymiskelpoista kangasmaastoa ja isohkoja honkia. Kurusta otimme suunnan katsomamme leiripaikkaa kohti.
Puro löytyi ja suhtkoht nopeasti löytyi myös kodalle sopiva pystytyspaikka. Pohja oli kylläkin niin pehmeä että piti varmistaa kodan pystyssä pysyminen kivillä. Päätimme ettemme ota rinkkoja sisään kotaan vaan teimme niille katoksen erätoverista ulos. Päivällinen ja sitten kohti Hanhipään huippua. Aurinko paisto lämpimästi.
Nousimme Hanhipään pohjoishuipulle josta puhelut kotijoukoille. Näkymät olivat joka suuntaan hienot. Pyöreitä tunturilakeja nousi toistensa lomasta. Ainoa asia mikä vähän häiritsi tätä ihanuutta olivat pienet ystävät.
Näimme lunta n. kilometrin päässä purouomassa joten se oli lähdettävä sinne lumisotaa varten. Hanhipään rinne oli mukavaa ja tasaista kävellä. Purouomassa syttyi sitten aimo sota.
Paluumatkalla törmäsimme hienoon purouomaan Hanhipäiden välissä. Puro kulki kallioiden välissä. Eteneminen oli hidasta, onneksi kivet eivät olleet märkiä. Auringon ”laskiessa” tuli vielä enemmän hyttysiä. Niitä tuli niin paljon että meikäläisen sietokyky oli koetuksella. Kiersimme lähellä olevat lammet ja tulimme kodalle.
Valmistimme vielä iltapalaksi ”tunturi tortillat” jotka olivat sitten hyviä. Pitänee valmistaa muulloinkin! Nukkumaan kävimme 23:00 jälkeen.
21.6
Tänään pääsimme ylös vasta kymmeneltä. Aamutoimet menivät jo nopeammin ja matkaan pääsimme 11:20. Sataa tihutti koko ajan. Kaksi wettexiä mukaan. Sadevaatteet sekä hyttysvaatteet oli pidettävä päällä. Siitähän tuli mahdoton hiki. Taneli suunnisti taas tänään. Lähtö meni hieman pörinäksi kun ensimmäisen mäen lähdimme kiertämään vikakautta, mutta eipä siitä sen kummempaa haittaa. Selkeästi paremmin sujui nyt kartan luku.
Laskeuduttuamme hanhipäältä tuli hienoja poikittaisia kalliomuodostelmia eteemme. Tauon pidimme yhdellä purolla hikisinä ja hyttysiä huitoen. Ylemmän Honkavuoman ylitys sujui hienosti. Tanelin rinkan kannoin yli ja Taneli pomppi kiveltä kivelle yli. Ylityspaikkaakaan ei tarvinnut etsiä vaan sopiva paikka osui eteemme heti.
Ylitettyämme joen päätimme pistää erätoverin katokseksi ja nauttia lounaan. Onneksi teimme katoksen sillä lounaan jälkeen alkoi sataa rankasti. Pidimme sadetta ja odottelimme että se lakkaisi. Sade lakkasikin n. puolen tunnin kuluttua ja pääsimme jatkamaan matkaa. Edessä olikin hikinen nousu Giellároavvi:lle. Huipulla alkoikin aurinko paistaa. Kyseisten tuntureiden itäpuolisten huippujen länsirinne oli aikamoista kivikkoa. Jouduimme tekemään kilometrin lenkin että pääsimme turvallisesti näiltä itäpuolisilta huipuilta.
Nautimme suklaata ja myslipatukoita kun Taneli alkoi näyttämään uupumisen oireita. Giellároavvin ylängöllä törmäsimme sitten ainoisiin ihmisiin koko reissulla. Oli alkanut tuulla joten hyttysistä ei ollut mitään haittaa. Tanelilla oli tullut kaksi rakkoa, niihin laastarit ja matka jatkui. Kämppä löytyi helposti klo 18:00. Tupaan oli viriteltävä sen verran tulta että saatiin kaikki kamppeet kuivaksi. Kiellaroaivin ympäristö on hienoa hiekkaa, puut pitää tuoda metsästä.
22.6
Me muut heräsimme 08:00, Taneli nukkui kymmeneen saakka. Aurinko paistoi ja tuuli sen verran että hyttyset pysyivät kurissa. Kodan ja erätoverit viriteltiin kuivumaan puiden oksille. Ja vihdoin sai myöskin makuupussit tuulettumaan. Kun Taneli heräsi nautimme aamupalan, joka meillä on kaikkina muina aamuina paitsi ei ensimmäisenä mysliä 100g/henk ja kiisseliä sekä kaksi palaa jälkiuunileipää. Meillä meni tällä vaelluksella leipää aina puolikas/ateria.
12:20 lähdimme lenkille tarkoituksena mennä katsomaan Stuorrávzia. Lähdimme suoraan kohti Kielajokea kämpältä mäen ylitse. Joelle päästyämme aprikoimme ylitysmahdollisuuksia ja totesimme, että jollei yläjuoksulta löydy parempaa niin jätetään menemättä yli. Tanelilla oli nimittäin pitkään jatkunut yskä.
Etenimme joen reunaa pitkin kohti yläjuoksua, mutta sopivaa ylityspaikkaa ei näillä vesillä löydy. Joen vierusta on mukavaa käveltävää kunhan nousee hieman ylemmäksi joesta. Useita nuotioita oli pitkin vartta. Mikäköhän se ajaa että jokaisen on itselleen rakennettava se kivikehä? Päätimme palata kämpälle letunpaistoon.
Nuotiota varten piti aika etäältä hakea puita. Saimme tulet sytytettyä ja letut paistettua vaikka vähän aikaa näytti siltä että satamaan alkaisi. Tanelikin opetteli letun paistoa. Nautimme vielä nuotiokahvit. Viitisen kuukkelia tuli pyörimään ympärillemme. Järripeippo pariskunta ahdisteli kuukkeleita kovasti.
Mittari näyttää +20 astetta kun me Olavin kanssa päätämme mennä pesua. Vesi tuntuikin niin lämpöiseltä että uimiseksi se menikin. Mutaa on paksulti kahden metrin päässä rannasta. Mutta kylläpä se virkisti. Kuivaaminen tapahtuu ripeästi, sen verran hyttysiä pyörii ympärillä.
Päivällisen yhteydessä meni kaasupullo tyhjäksi. Näköjään meillä menee pullo kolmessa päivässä. Yhtään emme säästele käytössä ja jokaisen aterian jälkeen lämmitämme vielä tiskivedet.
Nukkumaan käydessä näytti mittari +15 astetta.
23.6
Heräsimme 09:00. Taivas oli pilvetön ja tuuli mukavasti. Aamiainen ja pakkaus sujui ripeästi. Pilviä alkoi kerääntyä, niinpä varauduimme sateeseen laittamalla drymaxit jalkaan.
Lähdimme kohti Peltoaivia. Kiersimme lampien itäpuolella olevan mäen etelänkautta. Sitten kiivetessä Giellároavvi etelähuipuille huomasimme ajautuneemme liiaksi etelään. Edessä oli jälleen huipulta laskeutuminen ja kostean huippujen välisen alueen ylittäminen ja kiipeäminen seuraavalle huipulle.
Kävellessä meillä ei ollut kuin pitkähihaiset päällä ja niillä tarkeni hyvin. Tauolla sitten piti vetää takkia niskaan tuulen takia. Alkutaival oli mukavaa harvahkossa tunturikoivikossa kulkemista. Sitten kun pääsimme hieman ylös niin näkymät olivat oikein mukavat. Lännessä nousi vielä tuntureita tuntureiden perään. Ne nyt jäivät meiltä katsastamatta, mutta ehkä seuraavalla kerralla.
Laskeuduttaessa kohti Ylintä honkavuomaa pidimme lounas tauon puron kallaalla. Päätimme syödä oikein kunnon ruuan kun olimme suunnitelleet kävelevämme tänään Alimmalle Honkavuomalle saakka. Viritimme katoksen käyttämällä vaellussauvojamme ja ympäristön puita. Satamaan se ei kyllä ruvennut tämän tauon aikana, mutta isoja paarmoja ilmestyi meidän katoksen alle.
Laskeuduimme puron viertä pitkin Ylimmälle Honkavuomalle. Reitin valinta oli ehkä väärä, sen verran se puro pujotteli kallioiden välissä. Mutta olisi hieno seitakin jäänyt näkemättä jos emme olisi tätä reittiä pitkin kulkeneet. Emme tiedä oliko se seita mutta ainakin ihan hieno kivipaasi.
Ylimmäisellä Honkavuomalla ylitys sujui mallikkaasti. Olavi pani kumit jalkaan, minä meni niin vauhdikkaasti yli että housujen lahkeet estivät veden pääsyn kenkiin. Tanelilla olikin kumisaappaat koko matkan. Komeita ja vanhoja honkia oli reittimme varrella noustessamme ylös seuraavaa rinnettä.
Huiputimme Hanhipäiden erään eteläisen huipun. Huipulla tuulen suojassa sammalpedillä olikin mukava viettää taukoa auringon lämmittäessä ja tuulen pitäessä hyttyset kurissa. Vietimmekin aikaa niin että lännen suunnalta alkoi ilmestyä tummanpuhuvia pilviä. Niin että meille tuli kiire kohti seuraavaa leiripaikkaa.
Ennen kuin pääsimme perille saimmekin pari lyhyttä kuuroa niskaamme.
Löysimme oikein mukavan leiripaikan kahden lammen välistä. Oli helppo pistää kota pystyyn. Tuuleen varauduimme kuitenkin lisäkivien avulla. Illalla tulikin puuskia ja hyvin pysyi kota pystyssä.
Taneli oli hidas tarpeissaan joten hän kävi kokeilemassa lammen veden lämpötilaa. Totesi sen olleen hyytävän kylmää!
24.6
Pääsimme ylös klo 08:00. Taivas oli tasaisen harmaa. Pieniä kuuroja oli tullut yön aikaan. Kota kuivui mukavasti tuulessa joten wettexiä emme tarvinneet.
Pääsimme matkaan klo 11:00. Lähdimme nousemaan Peltoaivin pohjoisinta huippua kohti. Huippu saavutettiin 12:00. Noustessa teki Kimmo ennätyksen 17 hyttystä. Tuuli oli heikentynyt edellisistä päivistä joten hyttyset pyörivät vähän enemmän.
Huipulta suuntasimme Harrijärven pohjoispuolitse Lahtisen kämpälle, missä olimme 12:45. Söimme lounaskeiton ja suuntasimme kohti Muotkan Ruoktua polkua pitkin (9km). Olimme ensin ajatelleet ylittävämme Peltojoen Lahtisen kämpän kohdalta, mutta tulimme toisiin ajatuksiin.
Polkua pitkin matka joutuikin nopeasti. Puolessa välissä alkoi satamaan. Sade ja sisältä kumpuava hiki ynnä hyttyset pistivät meihin siten vauhtia ettemme suurempia taukoja pitäneet. Olimme Muotkan Ruoktussa klo 16:30. Otimme mökin, pesulle, syömään ja nukkumaan.
Paluumatkan teimme Norjan kautta kiertäen ja Saariselällä yöpyen.
Parasta reissussa:
Olavi, se päivä kun ei kengät kastuneet (autiotuvalta lähtö)
Taneli, Iltatoimet
Kimmo, Maisemat
Ikävää:
Olavi, se päivä kun kengät kastui (autiotuvalle tulo)
Taneli, hyttyset
Kimmo, toinen päivä kun piti pitää sadevehkeet ja hyttysvehkeet päällä (hiki)
Reissu onnistui hyvin. Kodasta pysyivät hyttyset poissa kun poltimme hyttyskierukkaa, jopa niin hyvin että ensimmäisen yön jälkeen emme pitäneet rankisia. Ruokaa oli riittävästi, päivätaipaleet olivat sopivia. Kelit suosivat!
Valokuva galleria täällä.