perjantai 6. elokuuta 2021

2021 Pyöräretki Oulu-Parkano



Lomani viimeiselle viikolle oli jotain keksittävä, etenkin kun vaimoni oli jo töissä. Niinpä suunnitelma muodostui pyöräretken muotoon Oulusta Tampereelle. Perjantai aamuna 6.8.2021 hyppäsin junaan pyörän kanssa Tampereelta kohti Oulua. Pyöräpaikkoja junassa on vain kolmelle pyörälle ja tilaa ei ole ruhtinaallisesti. Nytkin oli kolme pyörää menossa, joten hieman jouduttiin sovittelemaan.

Juna oli puolelta päivin Oulussa. Pyöräilin keskustaan etsimään syötävää. Eksyinpä sitten Oulun vanhimpaan pizzeriaan Da Mario. Pizza mahassa olikin hyvä lähteä polkemaan kohti etelää.

Iso hatun nosto Oululle pyöräteistä sekä niiden opasteista. Ei ollut minkäänlaista ongelmaa oikean reitin löytämisessä.

Sää oli miellyttävä, aurinko paistoi, lämpötila juuri sopiva polkemiseen. Niinpä ensimmäinen 34km meni aivan hujauksessa. Piipahdin Liminganlahden luontokeskukselle kahville. Pistäydyin myös lintutornilla.

Pyöräteitä riitti melkein 50km matkalle. Sitten piti siirtyä tien reunaan ajamaan. Onneksi tämä Lumiojantie ei ollut vilkas tie. Karinkannan kohdalla kaarsin lähemmäksi rannikkoa vievää tietä. Valmistelivat näköjään Liiteri Rock tapahtumaa. Mietin sekunnin pitäisikö jäädä seuraavaksi päiväksi kuuntelemaan, mutta tälle ei ollut aikaa, jos aioin olla viimeistään viikon päästä Tampereella.

Siikajoella nopea pistäytyminen paikalliseen Saleen.

Olin alustavasti katsonut mahdolliseksi yöpymispaikaksi Olkijoen uimarantaa. Pyöräilin rannalle vasten laskevaa aurinkoa tai työntämiseksihän se meni, oli se hiekka dyyneillä niin upottavaa. Sain olla rannalla alkuun ihan yksin. Vesi oli yllättävän lämmintä, kun kävin uimassa. Kylläpä tuli raikas ja hyvä olo. 

Lämmitin päivällisen rannalla ja katselin samalla mahdollista teltan paikka. Liikennettä alkoi olla sen verran, että katsoin ruokailun jälkeen järkevimmäksi polkea hieman takaisinpäin eräälle kankaalle leiriytymään. Etenkin kun oli perjantai ilta.

Aamu aukesi auringon paisteeseen. Aamupalan nauttiminen ja leirin purkaminen sujui rauhallisesti. Hyttysiä ei ollut, kärpäset hieman häiritsivät. Kiirettä ei ollut, sillä aioin käydä Raahessa oikealla kahvilla ja siellä näytti keskustan paikat aukenevan kymmenen maissa.

Raahessa sainkin todella hyvät pullakahvit Kahvila-Konditorio Tiina-Elinasta. Näin aloittelijana minulla oli aamulla vesi loppu. Eli aina kun mahdollista niin pullot täyteen. Minulla oli pyörässä kaksi 0,75 L pulloa sekä vyölaukussa 1,5 L vesirakko.

Pääosan matkasta pääsi pyöräilemään pyörätietä tai sivutietä pitkin. Lyhyitä pätkiä joutui ajamaan ajoradalla. Tuuli oli aika ajoin kovakin ja suunta suoraan idästä. Joten kulkusuuntamme mukaisesti meillä oli hyvä myötäinen tuuli.

Pyhäjoella pidin lounastauon.


Kalajoen kirkolla tapasin Sveitsiläisen naispyöräilijän. Hän oli lähtenyt reissulle Tukholmasta. Tornion ja Rovaniemen kautta hän oli menossa kohti Turkua. Kaksi kuukautta hän oli varannut tälle matkalle.

Pyöräilin hänen kanssaan Kalajoen hiekkasärkille. Olin hieman alustavasti ajatellut jääväni sinne yöksi. Siellä oli kuitenkin niin paljon ihmisiä ja muutenkin niin markkinatunnelma, että päätin jatkaa matkaa.

Jaloissa alkoi jo tuntua tämän päiväinen polkeminen. Kävin kysymässä Juusolanmäen aamiaismajoituksesta yösijaa, mutta heillä oli jo täyttä.

Tienlaidassa oli viitta Kissankellon kievariin, joka kellon mukaan olisi vielä aukikin. Tieltä oli matkaa 400m ja eikö ovessa oleva lappu ilmoittanutkin heidän olevan kiinni. Muutaman ärräpään säestyksellä pyörä takaisin tulosuuntaan ja matka jatkui.

Himangasta löytyi sitten Sautinkarin leirintäalue. Siellä oli mukava tunnelma ja saunaakin pääsi. Ja hinnaltaan puolet Kalajoen leirintäalueen hinnoista. Kyllä kannatti jatkaa tänne. Vaikka vastaanotossa meinasikin sattua pieni pilkkuvirhe minua laskuttaessa (150€<>15€)!

Sääennustusten mukaisesti oli luvattu sunnuntaille sekä maanantaille vesisateita. Yöllä ei ollut satanut, mutta pilvet olivat aamulla sen näköisiä, että sataa ihan milloin vaan. Niinpä heräämisen jälkeen leiri pikaisesti pakettiin. Nopea aamupala ja tarkoitus oli päästä mahdollisimman pitkälle ennen kuin alkaa satamaan.

Valitsin reittini Lohtajan kautta vievän sivutietä pitkin. Lohtajan hautausmaata vastapäätä oli kyltti "mestauspaikka". Kivessä oleva laatassa luki, että piika Susanna Anttilan kaula katkaistiin lapsenmurhan takia 30.7.1796. Karmiva paikka, en halunnut viettää siinä yhtään pitempää aikaa johtuen ehkä enemmältikin yltyvästä tuulesta ja alkavasta vesisateesta.

Poljin Kokkolan ABC:lle vesisateessa. Satoi kuitenkin "vain" sen verran, että en viitsinyt laittaa sadevaatteita päälle. Ei onneksi ollut kylmä. Ja kuivaahan se jossain vaiheessa. 

Tauolta lähtiessäni oli sade jo loppunut ja tietkin olivat kuivaneet. Kokkolan vanha kaupunki oli hyvin idyllisen näköinen.

Matkani jatkui seitsemän sillan reittiä myöten kohti Pietarsaarta. Olin varannut yösijan First Home Guest Housesta. Reitillä tosiaankin on seitsemän siltaa. Oikein mukava reitti polkemiseen.

Kun olin kirjautunut sisään, lähdin etsimään syötävää. Sunnuntai iltana ei Pietarsaaressa ole muita ravintoloita auki kuin ählämi- ja burger paikkoja. No sellaiseen oli sitten tyydyttävä.

Aamulla sitten satoikin ihan kunnolla. Lähdin liikkeelle sadevaatteet päällä. Tuulikin oli kääntynyt etelään, joten vastatuuli sateen lisäksi. Tämän huomasi oikein hyvin keskinopeudessa. Aikaisemmin se oli ollut päälle 20 km/h nyt 17 km/h. 

Vesisade ja kapea piennar pakotti minut pitämään pienen sadetauon linja-autokatoksessa. Pietarsaaren ja Uusikaarlepyyn välille olisin halunnut pyörätietä.

Mutta pääsin hengissä Uuteenkaarlepyyhyn. Siellä nautin maittavan puhvet lounaan thaigrillissä.

Syömisen jälkeen kävin tutustumassa Kuddnäsin museoon. Zacharias Topelius syntyi Kuddnäsissä 14. tammikuuta 1818. Hän muutti kotoa opiskelemaan  jo 11-vuotiaana, mutta palasi Kuddnäsiin kesäisin ja jouluisin niin naimattomana kuin myöhemmin oman perheensä kanssa.

Uusikaarlepyystä reittini noudatti Lapuanjokea Jepuaan saakka. Sieltä otin suunnan Oravaisiin. Se mikä on kiinnittänyt huomioni tällä reitillä ja mikä vahvistui matkan kuluessa, oli autiotalojen määrä. Niitä oli paljon ja komean näköisiä taloja oli joutunut autioksi. Mutta toisaalta oli myös hienosti laitettuja vanhoja taloja sekä niiden pihapiirejä.

Oravaisista suunnistin Oravaisten taistelupaikan kautta kohti seuraavaa majapaikkaa Lillstugan Gästhem B&B. Garmin Edge johdatti minut metsäteiden kautta kohti kohdetta. Muutamassa otteessa oli niin isoja kiviä levitetty tielle, ettei ollut muuta mahdollisuutta kuin työntää pyörää. 

Mutta oli tälläkin reitillä omat kohokohtansa. Eräässä kohden tiellä auringon paisteessa oli perhosia todella paljon. Kun poljin lähelle, ne nousivat ilmaan. Aika kaunista! Vähän matkan päässä tästä oli suden- tai neidon korentoja. Mahtavaa!

Varaamani maja paikka oli toiminnassa oleva maatila. Majoitustilat olivat omassa rakennuksessa ja minä olin ainoa vieras. Isäntä lämmitti saunan minulle joten 30 min saapumisestani olin saunan lauteilla. Kyllä se lämpö tekikin hyvää "kärsiville" lihaksille. Majoitustilat oli tehty pieteetillä ja olivat hienot. Tänne pitää tulla vaimon kanssa uudestaan, hän tykkäisi tästä paikasta.

Aamupala oli hyvä. Lopuksi vielä pannaria ja kermavaahtoa! Nyt oli taas hyvä jatkaa.

Ennen Vöyrin kirkkoa pistäydyin valokuvaamassa vanhaa myllyä. Siellä oli talkoissa puolenkymmentä eläkeläistä. Eräs heistä esitteli minulle ajan kanssa myllyn sekä ohessa olevan valokuvaus museota. Kutsuivat vielä hirvikeitollekin. Paha vaan kun aamiaisesta oli niin vähän aikaan, niin jouduin kieltäytymään. Mukavan ystävällistä!

Vöyrin puukirkko on Suomen vanhin käytössä oleva puukirkko. Se sijaitsee Vöyrin kunnassa Pohjanmaalla. Länsitornillinen tukipilarikirkko valmistui vuonna 1626. Se laajennettiin ristikirkoksi 1777. Krusifiksi on kirkon tunnetuin taideteos. Sen on veistänyt tuntematon taiteilija luultavasti Lyypekissä noin 1375–1400. Kirkon vanhimpiin esineisiin kuuluu alttarikaappi, joka on tehty Lyypekissä 1400-luvun loppupuolella ja on luultavasti tuotu sotasaaliina Saksasta 1700-luvulla. 

Vöyristä sitten kohti Isokyröön.


Näköjään sitten tultiin suomen kieliselle alueelle!

 


Ja olihan sitä käytävä Kyrön tislaamolla. Kierros kesti n. 2 tuntia. Nuori nainen kertoi ensin tislaamon perustamisvaiheista, sitten ginin teosta ja lopuksi viskin valmistuksesta. Hieman pintapuolisesti, mutta muuta yleisöä ajatellen osui maaliinsa. Tislaamon ravintolasta sitten heidän viskiä. Nuorta se on vielä, mutta eipä voi muuta odottaakaan, kun tislaamo on perustettu 2014.

Tislaamon lähellä on Napuen taistelun muistomerkki. Napuen taistelu oli suuren Pohjan sodan viimeinen Suomessa käyty kenttätaistelu. Se käytiin Isossakyrössä 19. helmikuuta 1714. Ruhtinas Mihail Golitsynin johtamat venäläiset saivat siinä merkittävän voiton kenraali Carl Gustaf Armfeltin johtamista Ruotsin karoliinijoukoista ja heitä avustaneista pohjalaisten talonpoikien nostoväkijoukoista. Taistelusta on katsottu alkaneen isonvihan aika.

Nyt ei ollut minkäänlaista ajatusta seuraavasta yösijasta. Lähdin polkemaan kohti Kurikkaa ihan sillä ajatuksella, että etsitään sitten leiripaikka kun siltä tuntuu.

Vaikka jo väsytti, niin en voinut olla ihatelematta tätä hienoa maalaismaisemaa!

Orisbergissä oli yllättäen hieno kirkko ja pappilassa kesäkahvila. Kahvilan henkilökunta oli erittäin ystävällisiä ja auttavaisia.

Koskenkorvalta löytyi oikea suomalainen grillikioski. Sen makkaraperunoilla jaksoin vielä jatkaa eteenpäin.

Kurikan lähellä oli hieno keto kukkineen.

Keho alkoi osoittamaan jo halua lepoon. Mutta täälläpä olikin sitten ongelma löytää leiripaikka. Peltoja ja peltoja. Ainoat metsiköt ovat talojen ympärillä, enkä liian lähelle asutusta halua leiriä pystyttää. Nousin Loukajanvuorelle, niin eikö se ole niin kallioinen ja kivinen ettei telttaa sinne saa pystytettyä. No löysin sitten vuoren itärinteeltä hyvän paikan. Kymmenen jälkeen olin saanut teltan pystytettyä ja oli mahdollista käydä lepäämään.

Matka ei aamulla meinannut kulkea. Vastatuuli oli aikamoinen. Jalasjärvellä kirkon ihastelua ja ABCltä syötävää. Mutta ei vaan kulje. Koskuella ihmettelin Vampiren patsasta ja kuollutta huoltoasemaa. Niin se uusi tielinjaus on tämänkin paikkakunnan hiljentänyt.

Vähän matkaa Koskuesta oli pakko etsiä leiripaikka ja laittaa teltta pystyyn. Kello oli kahden paikkeilla. No lepo olikin paikallaan, kun en osaa polkea hitaasti enkä tehdä lyhyempää päivätaivalta.

Loppupätkä sitten Parkanon asemalle, missä hyppäsin junaan Tampereelle.

Kaiken kaikkiaan hieno reissu. Kilometrejä kertyi 550 km. Painoa minulla oli laukuissa yhteensä n. 20 kg.

Vielä minulla on oppimista. Matkatekoni on liikaa päämäärä tavoitteinen ja tulee ajettua liian kovaa. Ehkä sitten seuraava reissu tehdään järkevämmin.