maanantai 4. lokakuuta 2021

2021 Korvatunturi

Muutamaan otteeseen aikaisemmin on silmät tarttuneet kartalla Korvatunturin kohdalle ja tullut mieleen että tuolla voisi käydä. Tänä vuonna kun syksyn lomakuviot selvisi, niin esitin ajatuksen Viskiä&Ruskaa Vol2 reissusta Mikkelin Viskisiepoille. Juhani oli ainoana halukas reissulle, niinpä Juhanin kanssa suunnittelimme käyvämme Korvatunturilla.

Korvatunturi sijaitsee rajavyöhykkeellä ja sinne pääsemiseksi pitää hakea lupa rajavartiolaitokselta. Lupa on maksuton ja meidän tapauksessa se tuli nopeasti. Laitoin hakemuksen sisään eräänä lauantaina aamupäivällä ja iltapäivällä tuli sähköpostiin lupa myönnettynä.

Ajoimme sunnuntaina 3.10.2021 Savukoskelle, missä majoituimme Samperin Savottaan. Hieman tuli mieleen elokuva Hohto, kun olimme ainoita vieraita hotellissa ja seitsemän jälkeen henkilökunta poistui. Edellisellä viikolla oli toki hotelli ollut täynnä ruskamatkailijoita.

Sunnuntaina keli oli ollut aurinkoinen, mutta säätiedotuksen perusteella sadetta oli tulossa meidän niskaan. Aamupalan jälkeen suuntasimme kohti Kemihaaraa, jonne oli ajettava vielä 110km. Parikymmentä kilometriä oli asfalttia, mutta loppumatka oli soratietä.


Pysäköintipaikka Kemihaarassa sijaitsee ennen rajavartiolaitoksen entistä vartioasemaa. Pysäköintipaikalla ei ollut kuin yksi auto. Soitin puhelun ilmoittaakseni menosta rajavyöhykkeelle rajavartiolaitokselle, sillä tietojeni mukaan ei puhelinkenttää ole reitillä. Nostimme rinkat selkään ja lähdimme Kemijoen yli siltaa pitkin, lävitse entisen rajavartioaseman piha-alueen. Alkumatka oli kapeata sorapintaista mökkitietä joka vaihtui mönkijäuraksi. Reitti Korvatunturille on merkitty tonttukuvin joten huonommaltakin suunnistajalta eksymisen vaara oli pieni.

Suonlaidalla tuli vastaan oikein mönkijälle tehdyt pitkospuut.

Keli oli oikein mainio patikoimiseen. Lämpötila noin 10 astetta, ei satanut, mutta tuuli kuitenkin melko kovaa. Ensimmäisen tauon jälkeen otin takin pois ja jatkoin paitavarustuksella, silti selkä kastui.

Ensimmäisen päivän suunnitelma oli kävellä Vieriharjun porokämpälle. Keskihaaran sillan ylityksen jälkeen tuli tunne, että nyt ollaan erämaassa. Keitimme siinä nuotiokahvit ja reitti jatkui Vislauskuusikon ja Kuusi-Mantoselän kautta Mantolaksoon. Siitä Vieriharjun kuvetta pitkin kämpälle. Matkaa tuli 10km. 


 

Vieriharjun porokämppä on rakennettu 2003 vanhan kämpän paikalle ja pihapiiristä löytyy myös sauna. Tilaa kämpässä on n. seitsemälle hengelle ja kämpästä löytyy kamina ja kaasuhella. Sauna jäi meiltä testaamatta. Saimme olla kämpässä ihan kaksistaan. Päivällä aikaisemmin meidän oli ohittanut Mäntyharjulainen nainen läskipyörän kanssa. Hän oli lähtenyt käymään Korvatunturinmurustolla. Hän pistäytyi tuvalla viiden maissa paluumatkallaan. Pieni on maailma kun täälläkin törmää Etelä-Savolaisiin! Linkki Vieriharjun porokämpästä kertovaan videoon.

Päivälliseksi Juhani tarjoili meille perunoita biisoninlihan kanssa, nam. Perinteisesti illalla sitten makkarat nuotiolla oluen kera.

Yöllä oli pientä sadetta, mikä jatkui vielä aamullakin. Puimme sadevaatteet päälle ja toisen päivän taipaleelle pääsimme puoli kymmenen aikaan.

Reitti jatkui lävitse hienojen mäntykankaiden. Sielu ja mieli kyllä lepää tällaisissä maisemissa!

Polkujen risteys, missä toinen poluista menee talvireittiä myöten ja toinen Rakitsanojan kammin kautta voisi olla paremmin merkittynä. Toki molemmat reitit yhtyvät  myöhemmin. Mutta meidän tapauksessa tuo aiheutti ylimääräistä sydämentykytystä ja huolta.

Se pieni sade, mitä oli aamupäivän aikana oli loppunut jo kun saavuimme Rakitsaojan kammille. Rakitsaojan kammi on rakennettu 2017 talkoilla (linkki kammin rakentamisvideoon). Pidimme kammilla lounastauon ja puoli kahden maissa jatkoimme vaellustamme.


Luonto se aina yllättää luomuksillaan. 

Leirin laitoimme pystyyn muutaman sata metriä ennen rajavyöhykettä. Siitä sitten nousimme Korvatunturinmurustalle.

Murustalta aukeni näkymä kohti Korvatunturia. Niin on tunturi nimensä veroinen. On kuin kaksi korvaa kuuntelisi etelää kohti. Murustan päällä on myös nuotiopaikka ja rauhanpaalu. Tälle päivälle kertyi 12,3 km taivalta.



Yö oli sujunut melko hyvin. Kova tuuli herätti aika ajoin kun teltan kankaat paukkui. 

Aamulla pakkasimme pikkureput Korvatunturilla käyntiä varten. Ennen rajavyöhykettä ilmeni ettei Juhanilla ollut henkilötodistuksia mukana. Minulle on henkkareiden mukana pitäminen niin päivänselvä asia, etten ollut huomannut asiasta Juhanille sanoa autolta lähtiessämme. Minun olisi pitänyt tämän reissun "johtajana" muistuttaa Juhania. Juhani oli sitä mieltä, että minä voisin käydä huipulla ja hän kyllä osaisi palata reittiä pitkin Vieriharjun kämpälle.

Lähdin kohti Korvatunturia, mutta kävin mielessäni Jaakobin painia siitä mitä minun pitäisi tehdä. Parin kilometrin kuljettua sain lopullisen päätöksen tehtyä ja käännyin takaisin.

Sain Juhanin kiinni ennen Rakitsaojan kammia. Kammilla söimme lounaan ja päätimme mennä Vieriharjun kämpälle missä miettisimme miten jaksaisimme siitä eteenpäin.

Matkalla kämpälle vastaan tuli kaksi miestä (Jämsän Rommiriekkoa niin kuin Vieriharjun kämppäkirjasta paljastui). Heillä oli aikomuksena mennä myös Korvatunturille. Heiltä oli pudonnut pieni kameran kolmijalka matkalla autolta Vieriharjulle. Pyysivät meitä katsomaan jos löytäisimme.

Vieriharjun tuvalla keitimme kahvit ja söimme voileivät. Totesimme että jaksamme autolle saakka.

Tulomatkalla oli ollut niin kiire etten ollut kerennyt kuvata tätä hienoa vanhaa poroaitaa. Nyt paluumatkalla ei niin kiire ollut.

Parin tauon kanssa jaksoimme hyvin autolle. Otin vielä kunnon loppukirin juosten että ehtisin purkamaan rinkan ja laittaa omat varusteeni autoon ennen kun Juhani tuli autolle. 

Juhani löysi kuin löysikin tuon pudotetun kolmijalan, jonka jätimme heidän auton viereen parkkipaikalla.

Viimeiselle vaelluspäivälle kertyi minulle matkaa 24 km ja yhteismatkaksi tuli 49km. Sää suosi hyvin, ainoastaan yhtenä aamupäivänä satoi hieman, muuten oli poutaa. Lämpötila oli 8-12 asteen välillä. Puhelin kuului ainoastaan Vieriharjun tuvan viereisellä mäellä, muuten oli kokoa ajan lentotilassa.

2 kommenttia:

  1. Hieno kertomus hienosta reissusta. Itse en ole noissa maisemissa käynyt sen jälkeen, kun kaverien kanssa vietimme juhannusta Mantoselän kämpällä. Se oli 1964.
    Kiitos tarinasta ja kuvista, Kimmo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Eero. Tosimiehet on liikkuneet tuohon aikaan (1964)! Nykyisillä varusteilla on paljon helpompaa/kevyempää.

      Poista