sunnuntai 12. syyskuuta 2010

Saariselkä 2010



Kiipeän jyrkkää rinnettä kohti Riitelmäpäätä auringon paistaessa ja lämmittäessä. Vällillä viileä tuulenvire viilentää hikistä oloani. Rinkka painaa hartioita ja reisissä alkaa maitohapot tuntua. Ympärillä avautuu avara maisema.
Työhuolet ovat poissa. Mietiskelen että tämähän pitäisi olla kurjaa, mutta kun se ei sitä ole! Vaikka paidanselkämys liimantuu hiestä ja hikinorot juoksevat pitkin nenänpieltä, niin minähän nautin tästä. Kaipa sitä omaa jonkinlaisia masokistin piirteitä vai onko sitä "lapin hullu".
Ja ikääntymiseni huomaan siitä kun Taneli(15 v.) huikkaa ettei jaksa odotella ja että nähdään ylhäällä. Kuinka keveästi nuorella jalka nouseekaan.


Perjantaina 3.9.2010 heräsimme Tanelin kanssa viideltä aamulla. Aamupalan syötyämme lähdimme hakemaan Heikin ja Olavin. Vihdoin olimme taas matkalla kohti pohjoista. Tämä reissu olisikin ensimmäinen missä koko Team Sarven jäsenistö olisi mukana.

Olimme jo viime reissun myötä huomanneet että henkilöautoon mahtuu vain kolme varusteineen ja nyt kun meitä olikin neljä, oli matkustaminen ongelma. Ongelma ratkaistiin työkaverin suksiboksilla. Tähän 90 cm levyiseen laatikkoon olikin hyvä ahtaa yksi rinkka ja muuta kevyttä materiaalia joten mahduimme hyvin varusteinemme.

Vettä satoi lähtiessämme ja kova tuuli huojutti autoa aikaajoin. Huolestuneena katselin kulutusmittaria joka näytti aikas korkeita lukemia. Kylläpäs tuo suksiboksi lisää kulutusta samoin kuin neljän ihmisen paino varusteineen. Vesisade lakkasi ennen Kajaania ja loppumatka sujui pilvisessä mutta poutaisessa kelissä.

Suunitelmamme oli ajaa suoraan Aittajärvelle jossa yöpyminen teltassa ja heti aamusta matkaan. Mutta kaikki suunnitelmathan on tehty muokattavaksi ja kun saavuimme Saariselälle kuuden jälkeen illalla oli houkutus nukkumiseen kahden lakanan välissä suuri, niinpä otimme Saariselän panimoravintolasta huoneet.


4.9

Saariselältä Aittajärvelle on noin 50 km pääosin soratietä. Matka joutui kolmessa vartissa ja klo 10:34 olimme Aittajärven parkkipaikalla yhdentoista muun auton parissa. Puolessa tunnissa olimme pakanneet rinkkamme. Rinkat olivatkin kyydissä niin valmiiksi pakattuina kuin tila salli.


Siirryimme Suomujoen rantaan laavulle perinteiselle ensimmäisen aamun aamupalalle (pekonia ja munaa). Aamupalaa syödessämme katselimme Suomua ja mietimme miten ylityksen käy. Vaellusnetin puolella oli joku ilmoittanut että vettä olisi polveen, joten kahlaamiseksi se menisi. Olin miettinyt leirikenkiäni kun edelliset olivat hajonneet Hammaskairassa. Olin päätynyt Croksin jäljitelmiin. Niillä olisi kenties hyvä kalhlata ja ne kuivuisivat hyvin.


Aamupalalla vierähtikin aikaa ja matka jatkui kahdentoista aikaan. 300 metriä kuljettuamme saavuimme Suomujoen kahlaamolle. Joen oli juuri ylittänyt neljän pojan ryhmä, mutta he eivät olleet juttutuulella. Otin ripeästi kengät jalasta ja lähdin kahlaamaan. Vettä oli enimmillään hieman polven alapuolella ja se oli raikasta. Jalkapohjissa kylmä vesi ja kivet tuntuivat varsin epämielyttäviltä. Vastarannalla odottelin muiden ylitystä kuvaten samalla. Ranta tällä puolella oli mutainen ja jalkapohjat sen näköiset joten jalat oli pestävä uudestaan. Odottelimme rannalla jalkojen kuivumista kun kukaan ei viitsinyt kaivaa rinkasta pyyheliinaa. Kahlauspaikalla oli myöskin viritetty vaijeri avustamaan, mutta tällä veden korkeudella emme siihen turvautuneet.


Jalkojen kuivuttua ja kengät saatuamme jalkaan nostimme rinkat selkään. Lähdimme polkua pitkin hieman eteenpäin kunnes otimme suunnan kohti Kuotmuttijärveä. Siitä alkoikin loiva nousu Kuotmuttipaloille. Vaikka me etenimme vain paidat päällä niin silti selkä alkoi kastumaan hiestä ja hattukin piti ottaa päästä. Taukoa pitäessämme Kuotmuttijärven luona huomasimme että hyttysiä ja muitakin pieniä lentäviä ystäviä oli vieläkin. Eikö täällä ollut yhtään yöpakkasia ne hävittäen.


Helanderjärvellä söimme lounaan ja edelleen tunki pienet ystävät joka paikkaan. Poroaidan portista lävitse ja kohti Helanderinvankkaa. Ahmavaaran rinteellä sain sen verran yhteyttä kotia ilmottaakseni kaiken olevan hyvin. Sitten sekin yksi tolppa hävisi. Metkoja nämä radioaallot.


Saavuimme lopulta Sarviojan ja Muorravaarakajoen risteyksessä olevalle tulipaikalle. Päivällinen ja leiri pystyyn. Teltoille löytyi hyvät sijat samoin kuin louteelle. Nuotion ääressä perinteinen iltapala makkaraa ja olutta. Tulipaikalla oli puita ja kirves. Puut olivat metallilanka häkissä ja sadetta oli yrittänyt turhaan pitää poissa virttynyt pressunkappale, joten puut olivat hieman kosteita. Ensimmäinen ilta kairassa menikin myöhäiseksi tulien ääressä istuessa ja jutustellessa.

5.9

Nukuimmekin raikkaassa ilmassa pitkään ja itse heräsin puun pilkkomisen ääneen kun Heikki oli ryhtynyt toimeen. Söimme puurot aamiaiseksi ja purimme leirin. Yö oli ollut kuiva joten teltat saatiin kasattua kuivaamatta.


Yhtentoista aikaan pääsimme matkaan. Laiskuus iski Muorravaarakajoen ylityksen suhteen ja kävelimme Olavin ja Tanelin kanssa kartalle merkitylle kahlaamolle. Heikki ylitti joen aikaisemmin Olavin kumisukilla. Kahlaamon vedenkorkeus oli kuitenkin yli kengänreunan joten laiskuus ei auttanut ja kengät oli taas riisuttava.


Kohtasimme Heikin k-pisteellä ja lähdimme polkua pitkin etelää kohti. Pääsimme tulipaikan kohdalle 11.55 ja siitä otimme suunnan kohti Harrijoenkaitaa kohti. Nyt alkoikin taas nousu ja alusta oli upottavaa sammalta. Klo 13:20 saavuimme erään puron partaalle missä nautimme lounaan.


Ruuasta virkistäytyneenä kiipesimme sitten paljakkaan ja selkää pitkin vaelsimme maisemia ihaillen kohti etelää. Laukkunoskan yli emme menneet vaan lähdimme rinnettä pitkin kiertämään huippua. Rinne oli paikka paikoin melko kivinen. Kuuden aikaan saavuimme sopivan näköiselle leiripaikalle Tiuhtelmapään itäpuolelle. Leiri pystyy, ruoka naamariin ja Tiuhtelmapäälle soittamaan kotia.


6.9

Heräsimme kahdeksan aikaan sumuiseen ja kosteaan aamuun. Aamupala ja leiri kantoon. Kymmeneltä olimme taipaleella. Keli aiheutti hieman pohtimista vaatteiden valinnasta. Päädyimme pistämään sadevehkeet päälle vaikkakaan se ei kunnolla satanut.


Tiuhtelmapään rinteessä oleva koivikko oli paikka paikoin sakeakin mutta päädyimme lopulta polulle jota pitkin lähdimme Muorravaarakaa kohti. Puron kallaalta löysimme poron luurangon ja jäljistä päätellen se ei ollut pitkään lojunut syötävänä. Joka tapauksessa varmuuden maksimoimiseksi otimme uudet vedet pulloon yläjuoksulta.


Lasku Tiuhtelmakurussa oli jyrkkä. Heikki painoi menemään ensimmäisenä sellaista vauhtia ettei perässä pysynyt. Ennen tupaa maasto muuttui kangas mäntyvaltaiseksi maastoksi. Tupa oli tyhjä kun tulimme. Aloitimme ruuan teon ja samalla tustuimme ympäristöön. Autiotuvan vieressä olevaan varauskammiin olisi hieno majoittua.

Juuri kun nautimme jälkkärikahveja saapui miespuolinen vaeltaja Sarviojalta suuntanaan Anterinmukka. Hänen kanssaan tuli vaihdettua kahvia korppuihin ja turistua jokunen hetki. Mutta sitten tuli aika jatkaa matkaa ja lähdimme polkua pitkin kohti Akanhärkäkurua.


Akanhärkäkuru olikin mahtavan näköinen etenkin kun aurinko pilkahteli ja valaisi vastapäisen tunturin kupeen. Viiden aikaan saavuimme seuraavalle leiripaikallemme. Minulla oli jostain syystä kengät hiertäneet kohtuulliset rakot molempiin jalkoihin. Kyllä nykyiset rakkolaastarit ovat hyviä.

Leiripaikalla satoi sen verran että virittelimme erätoverin nuotion ääreen katokseksi, joten siinä oli hyvä nauttia "hampurilaisia" ja muuta. Tämän yön oli minun vuoro nauttia eräelämästä louteen suojassa.


7.9

Aamut pyrkivät venymään myöhään näin luonnon helmassa ja tänäkin aamuna heräsin siihen kun Heikki hakkasi halkoja ja aurinko paistoi silmiin. Eilisestä tuhnukelistä ei ollut muuta tietoa kuin kosteus maanpinnassa.

Yhdentoista maissa pääsimme liikkeelle. Minä ja Taneli lähdimme ensin ja Heikki ja Olavi jäivät vielä pakkaamaan rinkkojaan.

Selvä polku johdatti meitä kohti Riitelmäpäätä, mutta jossain kohdin polku hävisi ja jatkoimme kartan mukaan kohti Riitelmäpäätä. Maasto kohosi koko ajan ja hetken päästä pääsimme koivuvyöhykkeeltä paljakkaan. Seuraamamme puro oli ollut jonkin ajan kuiva ja minua rupesi arvelluttamaan se mistä saadaan vettä. Onneksi puro ilmestyi näkyviin ja hienossa auringon paisteessa keskellä hienoja maisemia pidimme tauon.


Tauolta lähdettyämme liikkeelle huomasimme Heikin ja Olavin Puron toisella puolella rinteen päällä. Olivat juuri pysähtyneet tauolle. Me Tanelin kanssa jatkoimme kiipeämistä.

Vihdoin ja viimein pääsimme Riitelmäpään satulaan. Rinkat selästä ja henkäisyjä. Maisemat ympärillämme olivat jotain aivan sanoinkuvaamatonta. Mutta jos olisi ollut eilinen keli niin näkyvyys olisi ollut nollassa. Odottelimme muita ja sitten lähdimme ilman rinkoja kohti Sokostia.

Sokostilla olikin sitten enämmän ihmisiä kuin M...:ssä ruuhka-aikana. Yksitoista ihmistä kohtasimme tällä huiputus reissulla. Maasto oli kivistä mutta ei suinkaan niin kivistä kuin edellis vuonna Haltilla.


Huipulla pakolliset kuvat ja minun oli Tanelin kanssa kiiruhdettava alas kun luonnolliset tarpeet alkoivat osoittaa olemassaoloaan.

Rinkoilla sitten söimme Tanelin kanssa lounaan ja Taneli lähti muiden kanssa kohti Lumipäätä ja Paratiisikurua. Itse jäin vielä teippailemaan jalkojani.


Maasto oli joutuisaa kulkea etenkin kun hieman alamäkeen mentiin. Itse kiersin Lumipään idänkautta ja kohtasin muut ennen Paratiisikurua. Tämä kuru olikin sitten nimensä mukainen. Lasku vaan vei voimat jaloista.

Jatkoimme jonkin verran eteenpäin kunnes löytyi hyvä leiripaikka. Tämä päivä olikin sitten vaatinut veronsa itsekultakin (paitsi Tanelilta) niinpä vetäydyimme hyvissä ajoin nukkumaan.

8.9
Oli ollut kylmä yö ja heräsimme auringon paisteeseen. Tänä aamuna aamutoimet sujuivat hieman nopeammin ja pääsimme matkaan jo puoli yhdeltätoista.


Seurasimme polkua kohti Sarviojaa. Matka joutui nopeasti ja lounaan nautimmekin Sarviojalla. Sarvioja houkutteli uimaan mutta kukaan meistä ei sitä kyennyt tekemään.


Lounaan ja pienten ruokaperäisten jälkeen lähdimme kiipeämään Kaarnepäälle. Puurajan yläpuolelle päästyämme ihailimme maisemia sieltä mistä olimme tulleet.


Huipulla tuuli hieman jopa niin että takit oli laitettava päälle. Huipulla tuli myöskin soitettua kotia sillä Sokostin jälkeen ei kenttiä ollut. Jatkoimme Kuotmuttipään kautta kohti Vetämäkurun tulipaikkaa, missä olimme puoli viiden aikaan.



Päivällisen nauttiminen ja kohti Olavin paikallistamaan kätköä Sotavaaran kupeella. Kätkö löytyi helposti ja turinoimme jonkun aikaan nuotiolla kunnes Nukku-Matti kutsui.

9.9
Nyt jo Saariselkä kutsui ja heräsimme hyvissä ajoin kylmään aamun ja matkassa olimme jo kahdeksalta. Tälläistä "valtatietä" pitkin tulee käveltyä ihan liian nopeasti joten maisemien katselu jäi vähemmälle. Vai johtuikohan se jostain muusta?


Olavin kanssa vietimme tauon Helanderin kotajärvellä ihmetellen museoitua vanhaan kämpän runkoa. Kuulemma Lönrotkin oli tässä viettänyt yönsä .


Bongasimme vielä Olavin kanssa kätkön ennen Suomun ylitystä. Taneli ja Heikki olikin jo ehtineet Suomun toiselle puolelle kun itse pääsimme rantaan. Croksit jalassa kahlaaminenkin tuntui mukavalta.


Sitten ei ollut jäljellä muuta kuin kävely autolemme ja auton lastaus. Parkkipaikalle olikin tullut 16 autoa parkkiin.


Vaelluksen de-briefing olikin sitten Markovillan saunan lämmössä ja perjantaina 9.9 olikin vaelluksen raskain osuus, ajomatka kotia.

Yhteenveto:
Varusteita ei minulla ollut liikaa. Rinkan paino oli jopa mielyttävä poislukien ensimmäinen päivä. Mutta kävi juuri niinkuin Froikkareiden laulussa "kolmantena yönä ne pekulit loppu kun ...."
Ja kyllä se on uskottava että jälkikasvu menee ohitse.
Matkaa meille tuli yhteensä 75 km joka olikin suurinpiirtein sama kuin suunniteltu matka. Muutama yöpymispaikka vaihtoi paikkaa.

Valokuvagalleria

Kiitos kaikille osallistuneille.
Kimmo

1 kommentti:

  1. Tervehdys Team Sarvi - teillä olisi muutamia hienoja kuvia joiden lainasta haluaisin neuvotella (käyttötarkoitus olisi kirjan kuvituksena). Jos tällainen kiinnostaa niin otatko yhteyttä luolamiehenblogi@gmail.com niin keskustellaan lisää.

    VastaaPoista