Saariselkä 2010

Kiipeän jyrkkää rinnettä kohti Riitelmäpäätä auringon paistaessa ja lämmittäessä. Vällillä viileä tuulenvire viilentää hikistä oloani. Rinkka painaa hartioita ja reisissä alkaa maitohapot tuntua. Ympärillä avautuu avara maisema.
Työhuolet ovat poissa. Mietiskelen että tämähän pitäisi olla kurjaa, mutta kun se ei sitä ole! Vaikka paidanselkämys liimantuu hiestä ja hikinorot juoksevat pitkin nenänpieltä, niin minähän nautin tästä. Kaipa sitä omaa jonkinlaisia masokistin piirteitä vai onko sitä "lapin hullu".
Ja ikääntymiseni huomaan siitä kun Taneli(15 v.) huikkaa ettei jaksa odotella ja että nähdään ylhäällä. Kuinka keveästi nuorella jalka nouseekaan.

Perjantaina 3.9.2010 heräsimme Tanelin kanssa viideltä aamulla. Aamupalan syötyämme lähdimme hakemaan Heikin ja Olavin. Vihdoin olimme taas matkalla kohti pohjoista. Tämä reissu olisikin ensimmäinen missä koko Team Sarven jäsenistö olisi mukana.

Olimme jo viime reissun myötä huomanneet että henkilöautoon mahtuu vain kolme varusteineen ja nyt kun meitä olikin neljä, oli matkustaminen ongelma. Ongelma ratkaistiin työkaverin suksiboksilla. Tähän 90 cm levyiseen laatikkoon olikin hyvä ahtaa yksi rinkka ja muuta kevyttä materiaalia joten mahduimme hyvin varusteinemme.

Vettä satoi lähtiessämme ja kova tuuli huojutti autoa aikaajoin. Huolestuneena katselin kulutusmittaria joka näytti aikas korkeita lukemia. Kylläpäs tuo suksiboksi lisää kulutusta samoin kuin neljän ihmisen paino varusteineen. Vesisade lakkasi ennen Kajaania ja loppumatka sujui pilvisessä mutta poutaisessa kelissä.

Suunitelmamme oli ajaa suoraan Aittajärvelle jossa yöpyminen teltassa ja heti aamusta matkaan. Mutta kaikki suunnitelmathan on tehty muokattavaksi ja kun saavuimme Saariselälle kuuden jälkeen illalla oli houkutus nukkumiseen kahden lakanan välissä suuri, niinpä otimme Saariselän panimoravintolasta huoneet. 4.9

Saariselältä Aittajärvelle on noin 50 km pääosin soratietä. Matka joutui kolmessa vartissa ja klo 10:34 olimme Aittajärven parkkipaikalla yhdentoista muun auton parissa. Puolessa tunnissa olimme pakanneet rinkkamme. Rinkat olivatkin kyydissä niin valmiiksi pakattuina kuin tila salli.
Siirryimme Suomujoen rantaan laavulle perinteiselle ensimmäisen aamun aamupalalle (pekonia ja munaa). Aamupalaa syödessämme katselimme Suomua ja mietimme miten ylityksen käy. Vaellusnetin puolella oli joku ilmoittanut että vettä olisi polveen, joten kahlaamiseksi se menisi. Olin miettinyt leirikenkiäni kun edelliset olivat hajonneet Hammaskairassa. Olin päätynyt Croksin jäljitelmiin. Niillä olisi kenties hyvä kalhlata ja ne kuivuisivat hyvin.

Aamupalalla vierähtikin aikaa ja matka jatkui kahdentoista aikaan. 300 metriä kuljettuamme saavuimme Suomujoen kahlaamolle. Joen oli juuri ylittänyt neljän pojan ryhmä, mutta he eivät olleet juttutuulella. Otin ripeästi kengät jalasta ja lähdin kahlaamaan. Vettä oli enimmillään hieman polven alapuolella ja se oli raikasta. Jalkapohjissa kylmä vesi ja kivet tuntuivat varsin epämielyttäviltä. Vastarannalla odottelin muiden ylitystä kuvaten samalla. Ranta tällä puolella oli mutainen ja jalkapohjat sen näköiset joten jalat oli pestävä uudestaan. Odottelimme rannalla jalkojen kuivumista kun kukaan ei viitsinyt kaivaa rinkasta pyyheliinaa. Kahlauspaikalla oli myöskin viritetty vaijeri avustamaan, mutta tällä veden korkeudella emme siihen turvautuneet.

Jalkojen kuivuttua ja kengät saatuamme jalkaan nostimme rinkat selkään. Lähdimme polkua pitkin hieman eteenpäin kunnes otimme suunnan kohti Kuotmuttijärveä. Siitä alkoikin loiva nousu Kuotmuttipaloille. Vaikka me etenimme vain paidat päällä niin silti selkä alkoi kastumaan hiestä ja hattukin piti ottaa päästä. Taukoa pitäessämme Kuotmuttijärven luona huomasimme että hyttysiä ja muitakin pieniä lentäviä ystäviä oli vieläkin. Eikö täällä ollut yhtään yöpakkasia ne hävittäen.
Helanderjärvellä söimme lounaan ja edelleen tunki pienet ystävät joka paikkaan. Poroaidan portista lävitse ja kohti Helanderinvankkaa. Ahmavaaran rinteellä sain sen verran yhteyttä kotia ilmottaakseni kaiken olevan hyvin. Sitten sekin yksi tolppa hävisi. Metkoja nämä radioaallot.
Saavuimme lopulta Sarviojan ja Muorravaarakajoen risteyksessä olevalle tulipaikalle. Päivällinen ja leiri pystyyn. Teltoille löytyi hyvät sijat samoin kuin louteelle. Nuotion ääressä perinteinen iltapala makkaraa ja olutta. Tulipaikalla oli puita ja kirves. Puut olivat metallilanka häkissä ja sadetta oli yrittänyt turhaan pitää poissa virttynyt pressunkappale, joten puut olivat hieman kosteita. Ensimmäinen ilta kairassa menikin myöhäiseksi tulien ääressä istuessa ja jutustellessa.5.9

Nukuimmekin raikkaassa ilmassa pitkään ja itse heräsin puun pilkkomisen ääneen kun Heikki oli ryhtynyt toimeen. Söimme puurot aamiaiseksi ja purimme leirin. Yö oli ollut kuiva joten teltat saatiin kasattua kuivaamatta.
Yhtentoista aikaan pääsimme matkaan. Laiskuus iski Muorravaarakajoen ylityksen suhteen ja kävelimme Olavin ja Tanelin kanssa kartalle merkitylle kahlaamolle. Heikki ylitti joen aikaisemmin Olavin kumisukilla. Kahlaamon vedenkorkeus oli kuitenkin yli kengänreunan joten laiskuus ei auttanut ja kengät oli taas riisuttava.
Kohtasimme Heikin k-pisteellä ja lähdimme polkua pitkin etelää kohti. Pääsimme tulipaikan kohdalle 11.55 ja siitä otimme suunnan kohti Harrijoenkaitaa kohti. Nyt alkoikin taas nousu ja alusta oli upottavaa sammalta. Klo 13:20 saavuimme erään puron partaalle missä nautimme lounaan.
Ruuasta virkistäytyneenä kiipesimme sitten paljakkaan ja selkää pitkin vaelsimme maisemia ihaillen kohti etelää. Laukkunoskan yli emme menneet vaan lähdimme rinnettä pitkin kiertämään huippua. Rinne oli paikka paikoin melko kivinen. Kuuden aikaan saavuimme sopivan näköiselle leiripaikalle Tiuhtelmapään itäpuolelle. Leiri pystyy, ruoka naamariin ja Tiuhtelmapäälle soittamaan kotia.
6.9

Heräsimme kahdeksan aikaan sumuiseen ja kosteaan aamuun. Aamupala ja leiri kantoon. Kymmeneltä olimme taipaleella. Keli aiheutti hieman pohtimista vaatteiden valinnasta. Päädyimme pistämään sadevehkeet päälle vaikkakaan se ei kunnolla satanut.
Tiuhtelmapään rinteessä oleva koivikko oli paikka paikoin sakeakin mutta päädyimme lopulta polulle jota pitkin lähdimme Muorravaarakaa kohti. Puron kallaalta löysimme poron luurangon ja jäljistä päätellen se ei ollut pitkään lojunut syötävänä. Joka tapauksessa varmuuden maksimoimiseksi otimme uudet vedet pulloon yläjuoksulta.

Lasku Tiuhtelmakurussa oli jyrkkä. Heikki painoi menemään ensimmäisenä sellaista vauhtia ettei perässä pysynyt. Ennen tupaa maasto muuttui kangas mäntyvaltaiseksi maastoksi. Tupa oli tyhjä kun tulimme. Aloitimme ruuan teon ja samalla tustuimme ympäristöön. Autiotuvan vieressä olevaan varauskammiin olisi hieno majoittua.
Juuri kun nautimme jälkkärikahveja saapui miespuolinen vaeltaja Sarviojalta suuntanaan Anterinmukka. Hänen kanssaan tuli vaihdettua kahvia korppuihin ja turistua jokunen hetki. Mutta sitten tuli aika jatkaa matkaa ja lähdimme polkua pitkin kohti Akanhärkäkurua.
Akanhärkäkuru olikin mahtavan näköinen etenkin kun aurinko pilkahteli ja valaisi vastapäisen tunturin kupeen. Viiden aikaan saavuimme seuraavalle leiripaikallemme. Minulla oli jostain syystä kengät hiertäneet kohtuulliset rakot molempiin jalkoihin. Kyllä nykyiset rakkolaastarit ovat hyviä.
Leiripaikalla satoi sen verran että virittelimme erätoverin nuotion ääreen katokseksi, joten siinä oli hyvä nauttia "hampurilaisia" ja muuta. Tämän yön oli minun vuoro nauttia eräelämästä louteen suojassa.


7.9

Aamut pyrkivät venymään myöhään näin luonnon helmassa ja tänäkin aamuna heräsin siihen kun Heikki hakkasi halkoja ja aurinko paistoi silmiin. Eilisestä tuhnukelistä ei ollut muuta tietoa kuin kosteus maanpinnassa.

Yhdentoista maissa pääsimme liikkeelle. Minä ja Taneli lähdimme ensin ja Heikki ja Olavi jäivät vielä pakkaamaan rinkkojaan.
Selvä polku johdatti meitä kohti Riitelmäpäätä, mutta jossain kohdin polku hävisi ja jatkoimme kartan mukaan kohti Riitelmäpäätä. Maasto kohosi koko ajan ja hetken päästä pääsimme koivuvyöhykkeeltä paljakkaan. Seuraamamme puro oli ollut jonkin ajan kuiva ja minua rupesi arvelluttamaan se mistä saadaan vettä. Onneksi puro ilmestyi näkyviin ja hienossa auringon paisteessa keskellä hienoja maisemia pidimme tauon.
Tauolta lähdettyämme liikkeelle huomasimme Heikin ja Olavin Puron toisella puolella rinteen päällä. Olivat juuri pysähtyneet tauolle. Me Tanelin kanssa jatkoimme kiipeämistä.
Vihdoin ja viimein pääsimme Riitelmäpään satulaan. Rinkat selästä ja henkäisyjä. Maisemat ympärillämme olivat jotain aivan sanoinkuvaamatonta. Mutta jos olisi ollut eilinen keli niin näkyvyys olisi ollut nollassa. Odottelimme muita ja sitten lähdimme ilman rinkoja kohti Sokostia.
Sokostilla olikin sitten enämmän ihmisiä kuin M...:ssä ruuhka-aikana. Yksitoista ihmistä kohtasimme tällä huiputus reissulla. Maasto oli kivistä mutta ei suinkaan niin kivistä kuin edellis vuonna Haltilla.
Huipulla pakolliset kuvat ja minun oli Tanelin kanssa kiiruhdettava alas kun luonnolliset tarpeet alkoivat osoittaa olemassaoloaan.

Rinkoilla sitten söimme Tanelin kanssa lounaan ja Taneli lähti muiden kanssa kohti Lumipäätä ja Paratiisikurua. Itse jäin vielä teippailemaan jalkojani.
Maasto oli joutuisaa kulkea etenkin kun hieman alamäkeen mentiin. Itse kiersin Lumipään idänkautta ja kohtasin muut ennen Paratiisikurua. Tämä kuru olikin sitten nimensä mukainen. Lasku vaan vei voimat jaloista.

Jatkoimme jonkin verran eteenpäin kunnes löytyi hyvä leiripaikka. Tämä päivä olikin sitten vaatinut veronsa itsekultakin (paitsi Tanelilta) niinpä vetäydyimme hyvissä ajoin nukkumaan.

8.9Oli ollut kylmä yö ja heräsimme auringon paisteeseen. Tänä aamuna aamutoimet sujuivat hieman nopeammin ja pääsimme matkaan jo puoli yhdeltätoista.
Seurasimme polkua kohti Sarviojaa. Matka joutui nopeasti ja lounaan nautimmekin Sarviojalla. Sarvioja houkutteli uimaan mutta kukaan meistä ei sitä kyennyt tekemään.
Lounaan ja pienten ruokaperäisten jälkeen lähdimme kiipeämään Kaarnepäälle. Puurajan yläpuolelle päästyämme ihailimme maisemia sieltä mistä olimme tulleet.
Huipulla tuuli hieman jopa niin että takit oli laitettava päälle. Huipulla tuli myöskin soitettua kotia sillä Sokostin jälkeen ei kenttiä ollut. Jatkoimme Kuotmuttipään kautta kohti Vetämäkurun tulipaikkaa, missä olimme puoli viiden aikaan.

Päivällisen nauttiminen ja kohti Olavin paikallistamaan kätköä Sotavaaran kupeella. Kätkö löytyi helposti ja turinoimme jonkun aikaan nuotiolla kunnes Nukku-Matti kutsui.

9.9Nyt jo Saariselkä kutsui ja heräsimme hyvissä ajoin kylmään aamun ja matkassa olimme jo kahdeksalta. Tälläistä "valtatietä" pitkin tulee käveltyä ihan liian nopeasti joten maisemien katselu jäi vähemmälle. Vai johtuikohan se jostain muusta?
Olavin kanssa vietimme tauon Helanderin kotajärvellä ihmetellen museoitua vanhaan kämpän runkoa. Kuulemma Lönrotkin oli tässä viettänyt yönsä .
Bongasimme vielä Olavin kanssa kätkön ennen Suomun ylitystä. Taneli ja Heikki olikin jo ehtineet Suomun toiselle puolelle kun itse pääsimme rantaan. Croksit jalassa kahlaaminenkin tuntui mukavalta.
Sitten ei ollut jäljellä muuta kuin kävely autolemme ja auton lastaus. Parkkipaikalle olikin tullut 16 autoa parkkiin.
Vaelluksen de-briefing olikin sitten Markovillan saunan lämmössä ja perjantaina 9.9 olikin vaelluksen raskain osuus, ajomatka kotia.

Yhteenveto:
Varusteita ei minulla ollut liikaa. Rinkan paino oli jopa mielyttävä poislukien ensimmäinen päivä. Mutta kävi juuri niinkuin Froikkareiden laulussa "kolmantena yönä ne pekulit loppu kun ...."
Ja kyllä se on uskottava että jälkikasvu menee ohitse.
Matkaa meille tuli yhteensä 75 km joka olikin suurinpiirtein sama kuin suunniteltu matka. Muutama yöpymispaikka vaihtoi paikkaa.

Valokuvagalleria

Kiitos kaikille osallistuneille.
Kimmo

Ra(n)kka reissu

21.6

Lähdimme liikkeelle seitsemän maissa ja 7:30 olimme ottaneet Olan kyytiin ja suuntasimme kohti pohjoista. Olimme siis kokoonpanolla Ola, Kimmo ja Taneli (14v). Ajoimme pienempiä teitä myöten nelos- ja vitostien välissä kohden pohjoista. Mukavia maisemia näillä "sivuteillä" ja ei se matka-aika paljoa pidentynyt vaikka välttelimme pääteitä.
Illalla 16:30 olimme Levillä, missä kävimme syömässä vanhassa porossa, saunoimme ja kävimme levolle.

22.6

Olimme huomanneet että T:n repun sadesuoja oli jäänyt kotia joten jouduimme odottelemaan kauppojen avautumista.Saimme sadesuojan ostettua ja suuntasimme kohti Kilpisjärveä kymmenen maissa.
Pysähdyimme matkalla Järämän linnoitusalueella ja tutustuimme alueeseen.
Kilpisjärvelle saavuttuamme söimme Gasthaus Haltinmaassa runsaan seisovan pöydän.
Veimme auton parkkiin, tungimme tavaramme rinkkoihin. Taas tuli ilmi että vaikka rinkat oli muuten pakattu jo kotona niin ruokien tungenta niihin olisi voitu tehdä jo alustavasti Levillä, mutta kun sielä oli olevinaan niin paljon muuta "tekemistä". Pakkasimme siis rinkat siinä rivitalojen alapuolella ja suuntasimme kohti Norjaa 17:30.


Alkumatkasta oli pahaa koivikkoa, aurinko paahtoi takaa ja nousuakin oli, sillä suuntasimme Saanan ja Korkea-Jehkaksen välistä.


Koivikon yläpuolelle päästyämme avautui mahtavat maisemat. Kauempana näkyi Ruotsin terävä piirteiset huiput ja aurinko kimmelsi Kilpisjärven pinnasta. Pienoinen tuuli kävi pitäen hyttyset poissa.

Kello 20:n tienoilla saavuimme kolmen vanhan korsun jäänteille. Niitä ihmeteltiin hetki ja tutkittiin aluetta. Löysimme 75 mm:n tykkin hylsyn, sikakaminan sekä muuta rautaromua.

Sitten saavuimme rajalle ja aloimme laskeutua kohti Gallajärveä. T suoritti Lapin kasteensa matkalla alaspäin.
Suuntasimme kohti järven länsipäätä kohtaa missä tie/polku menee joen ylitse. Matkalla piti päästä poroaidan ylitse. Sopiva kohta löytyikin nopeasti mistä luiskahdimme alitse.
Lähestyämme ylityspaikka näimme kolmen hengen porukan juuri ylittäneen joen ja jatkavan matkaa vastarannalla.
21:30 tulimme ylitys kohtaan. Eipä siinä siltaa ollut vaan kahlaukseksi menisi. Päätimme syödä vasta ylitettyämme joen.


O kävi tiedustelemassa kahlauskohtaa kumit jaloissa. Hänellä ei kumit riittänyt vaan toinen hörppäsi vettä kastellen kengän. K oli jo riisunut kengät ja vetänyt housunpuntit ylös. Sandaalit jalassa hän kahlasi yli. Vesi oli todella raikasta. T seurasi perässä ilman reppua ja K kahlasi uudelleen yli hakemaan T:n repun. Oli T:n meno niin varmaa, että kyllä hän olisi selvinnyt oman repun kanssa ylityksestä. Tällävälin oli O riisunut kengät ja laittanut pelkät kumit jalkaan ja hakenut jättämänsä rinkan.
Söimme "päivällistä" ja jatkoimme kohti Leattanin huippua.


Puolen yön aikaan alkoi jaloissa painaa siinä määrin, että etsimme leirin paikan erään puron rannalta ja majoituimme. Nukkumaan pääsimme yhden maissa ihasteltuamme mahtavaa näkymää teltastamme.

23.6

Me aikuiset heräilimme seitsemän maissa. Oikeastaan teltasta piti lähteä kun aurinko pikkuhiljaa kääntyi lämmittämään telttaa. T herätettiin kahdeksan maissa. Liikkeelle päästiin 10:45. Leiripaikalle jätimme jälkeemme vain signeeratut poronsarvet.


Nousimme pikkuhiljaa Leattanin huippua kohti. Nousua kertyikin 400 m. Lämmintä oli niin että paitahihasilla kuljimme, niinkuin melkein jokaisena päivänä. Tuuli sopivasti pitäen suurimman hien poissa, tauoilla sitten piti vetää takki päälle.
T käveli viimeisenä ja hänen silmäänsä osui linnunpesä. Me olimme kävelleet ihan vierestä emmekä olleet huomanneet niin hyvin munat sulautui maastoon.


Huipulta alkoikin sitten lasku järville.



Rakkaa ja lunta riitti ihan haitaksi asti. Aurinko oli jo lämmittänyt lunta niin että joskus se kantoi mutta silloin tällöin petti reiteen saakka. Kilometrin etenemiseen meni tunnin verran. Kokeilimme myös rinkan vetoa, sadesuoja päälle mutta sen verran oli nuoska lunta ettei se oikein luistanut edes mäkeä alaspäin.


Vihdoin pääsimme eräältä lammelta laskevan puron varteen 14:15. Teimme lounasta ja lepäilimme sekä nautimme olostamme. Paikka oli mahtava ja kun aurinko paisto lämmittäen niin mikäpä se siinä ollessa etekin kun meillä ei ollut mihinkään kiire. Ainoastaan säätiedoitus oli täksi päiväksi luvannut satekuuroja käsivarteen ja lännessä alkoi nousta sen näköisiä pilviä että ne voisi sataa.
Tauko venyikin ja jatkamaan lähdimme 15:25. Meille tuli pienoinen suunnistusvirhe ja lähdimme kiertämään Bajit huippua idän kautta.
Erään lumiuomassa olleen puron ylityksen jälkeen tulikin sitten lumisodan vuoro. Lumi oli kylmää ja karkeaa joten sota jäi lyhyeksi.
Bajitin itä puolella sitten ryömimme taas poroaidan alitse ja tulimme takaisin Suomen puolelle. Tämä reitti ei ole suinkaan suositeltava sillä rakkaa riittää!


Laskeuduimme kohti Lossujärveä joka oli vielä jäässä ja ihailimme samalla hienoja laattakallioita. Kiersimme järven itäkautta käyden katsomassa rajantupaa. Olisipa ollut auki ja päästy saunomaan sinne.
Urtasjoen ylitys etsitytti hieman ylityspaikkaa. O meni suoraan yli. T:llä oli sen verran matalemmat kengät joten samasta kohden ei ylitys onnistunut. Löytyihän se ylityspaikkakin ja tuvalla olimme 20:50.
Tuvassa olikin seitsemän henkilöä joista ainoastaan nuoripari yöpyi tuvassa ja muut teltoissa. Mekin mietimme hetken ja päädyimme pystyttämään oman teltan tuvan lähestölle.
Pienen nuotion viritimme nuotiopaikalle, jonka loisteessa paistoimme makkarat ja nautimme oluet/limpparit. Tämän tradition olemme tehneet joka vaelluksella ensimmäisellä illalla, mutta kun edellisellä leiripaikalla ei ollut nuotion teko mahdollisuutta. Tämän toki olimme jo lähtiessämme huomioineet ja päättäneet paistaa makkarat vasta Lossulla.
Nukkumaan kävimme 23:00.

24.6

Taas me aikuiset heräsimme n. kahdeksan maissa. Vaikka sitä saisi nukkua pitkään, niin kyllä se tottumuksen voima alkaa herätellä jo kuuden maissa. Annoimme T:n nukkua koska eilen oli ollut kova päivä. Teimme puurot ja aloimme odottaa että nuoripari lähtisi tuvasta. Teltoissa yöpyneet kypsään ikään ehtineet vaeltajat olivat lähtenee jo ennenkuin me pääsimme teltasta ulos.
Puoli kymmenen maissa nuoripari lähti todella pienin repuin. Itse kun olemme varautuneet kaikkenlaiseen keliin niin hieman tuollainen tuntuu uhkarohkealta. No onhan täällä säännöllisin välimatkoin noita tupia että tämänkaltaiset pääsevät tarvittaessa turvaan.
Keittelimme perunat ja K valmisti jauhelihasienikastikkeen. Ruuan päälle pienoiset ruokaperäiset. Olimme eilen suunnitelleet että tämä päivä olisi hieman helpompi ja menevämme vain Riimmajärven rannalle, kun nuo kaksi edellistä päivää tuntui jo jaloissa.
Lossun kämppään mahtuu "virallisesti" 6 henkeä. Sitä me ihmeteltiin kun laveripaikkoja on kuitenkin kahdeksalle hengelle. Kämppä on pimeä ja pieni. Kaasuliesi oli poistettu keväällä ja ruuan lämmitimme kaminan avulla. Itse kämppä sijaitsee Lossujärven pohjoisrannalla kivalla saarekkeella. Telttapaikkoja on useita kämpän ympärillä.


14:10 pääsimmekin sitten liikkeelle. Aamulla keli oli hyvinkin pilvinen ja veikkailimme että tuleeko sade, mutta nyt jo aurinko paisto melkein pilvettömältä taivaalta. Lämpötila oli n. 11-13 astetta. Eli mukava keli kävellä.


Lähdimme kulkemaan Urtasjoen eteläpuolta. K:n kenkä kastui hänen kävellessään lunta pitkin ja tietenkin se petti ja alta löytyi vesimonttu. Eilisen rakan jälkeen oli mukavaa ja nopeaa kävellä. Nyt matka joutuikin 1 km/20 min. Olimme ottaneet etenemistavaksemme n. 50 min kävelyä ja 10-15 min taukoa.


Neljän maissa pidimme kahvitauon joen rannalla ihaillen kallioiden muotoja ja nauttien olostamme. Tauko on ehkä vähättelevä ilmaisu sillä menihän meillä aikaa 45 min.


Olimme hieman pelänneet rakkaa Urtasjärven länsipäässä. Olihan sielä, mutta ei mitään mahdotonta. Sielä alkoi pölähdellä hyttysiä tai jotain muuta pientä lentävää ilmaan joka askeleella. Onneksi eivät vielä purreet. Vastavaloon katsoen niitä oli miljoonia.
Eräällä niemellä joen vieressä oli jonkinlaiset laatikot pressujen alla. Me emme keksineet niille muuta tarkoitusta kuin että olisivat jonkilaiset elementtirakennuksia. Samaisella niemellä olisi ollut todella hienoja leiripaikkoja, mutta me päätimme jatkaa vielä hieman eteenpäin.


Nousimme hieman kohti Lassavarria kiertäen rakka-alueen. Sieltä löytyikin mahtava kuru joka oli täynnä kantavaa lunta. Lumenpaksuudeksi arvioimme olevan pitkälti toista metriä.


Sieltä laskeuduimme Riimmajärven itäpäähän josta löysimme telttapaikan klo 20:00.
Päätimme hieman peseytyä, vesi oli kylläkin niin kylmää että jäi vain jalkojen ja kasvojen huuhteluksi. Jalat olikin hyvä pestä sillä K:n sukka valinta oli osoittautunut huonoksi ja muhkea rakko oli kehittynyt kantapäähän. Hänellä meni ne sukat hylkyyn samantien.
Päivällinen ja T nukkumaan kun me O ja K jäimme rannalle parantamaan maailmaa.


Juuri kun aurinko painui Govddosgaisin taakse pitivät hyttyset tosi häätansseja.

25.6

Heräsimme kahdeksan aikaan. Taivas oli pilvessä ja pitkikset piti laittaa jalkaan aamutoimien ajaksi.
Aamupalan syönti, Puuroa ja leipää. 9:30 oli meillä leiri purettu ja lähdimme jatkamaan matkaa.
Eilen olimme pohtineet käymmekö Haltilla ja tulleet siihen johtopäätökseen että tällä reissulla jää Haltilla käymättä. Kävisimme tänään katsomassa Pitsusköngästä pienillä repuilla.
Kävelimme Luothojärven lounais/eteläreunaa kohti Vuomakasjoen siltaa. Siellä missä ei tuullut oli hyttysiä ilmassa, ne eivät onneksi syöneet meitä.
Näköjään Luothojärven eteläreuna on kalastajien suosiossa kun aikamoinen pullo/kaatopaikka oli erään nuotiopaikan vierellä. Ja kaikenlaisia tuulensuojia oli kivistä rakennettu.

Pidimme ruokatauon 11:20 Vuomakasjärven rannalla. Tuuli sen verran että melkein vilu meinasi tulla ja hattu lähteä tuulen mukana. Ja matkaa jatkoimme jo 12:05.
Veimme rinkat sivummalle ja pikku reppuihin pakkasimme sadevaatteet, poronlihaa ja hedelmiä. Lähdimme Haltin valtatietä pitkin kohti Pitsusköngästä. Matka joutui nopeasti näin keveillä varusteilla vaikkakin reitti nousi kokoajan putoukselle asti.


Putouksella olimme 13:10. Siitä oli yhdeksän vuotta kun O ja K olivat olleet putousta katsomassa, mutta oli se salpaava nyt uudelleenkin nähtynä. 17 m pystysuoraa putousta, vesi tulee alas livakkaan.
Tullessamme takaisin tuli sillan kohdalla pariskunta ja lintubongari vastaan. Eivät olleet kovin puheliaalla tuulella.
O ja K päättivät pistää pystyyn juoksukilpailut ja juoksivat ylös rinkoille. Jalat olivat jäykistyneet kävelystä ja tälläinen spurtti notkisti mukavasti jalkoja.
Lähdimme seuraamaan valtatietä kohti Meekon kämppää. Meillä oli hyvä myötätuuli joten paitasilla tarkeni hyvin. Olimmekin ihmetelleet miten ne sillalla vastaantulleet olivat niinkovin pukeutuneet. Mutta heillähän olikin vastatuuli.
Keittelimme kahvit 15:30 ja 16:00 matka jatkui.


Puita oli alkanut näkyä ja samoin kuin edellisellä kerralla oli silmä tottunut jo puuttomuuteen ja nyt puut näyttivät vierailta.
Meekonpahdan alapuolelle oli tehty jonkinverran pitkospuita joten viime kertaista kiveltä kivelle hyppelyä ei tarvinnut tehdä.


Muistelimme että pääsikö Bierfejoen kahlaamalla mökin kohdalta yli ja jotenkin muistimme näin viimeksi tehneenkin joten yritimme. Virta oli kuitenkin niin voimakas että piti tulla takaisin ja joen reunaa myöten sillan kautta tapahtui tämäkin ylitys. Aivan samoin kävi yhdeksän vuotta sitten kun loppujen lopuksi muistimme.
Meekon tupa oli tyhjä kun tulimme 17:20. Pihalla oli pieni teltta ja kirjasta selvisi että teltta oli sen vastaantulleen bongarin joka tulisi vielä takaisin.
Meekon tupaan mahtuu 6 henkeä, tosin illalla totesimme että viisi isoa miestä on maksimi. Edellisyönä oli kylläkin majoittunut kämpässä 9 n. 17 vuotiasta tyttöä. Tupa on peruskorjattu 2005 ja on erittäin valoisa kaksine ikkunoineen. Kämpän ympärillä on vanhaa asuinkenttää joten teltan paikan löytää varmasti. Varaustupa sijaitsee Bierfejoen länsipuolella ja samassa pihapiirissä on muutama muukin kämppä. Autiotupa on joen itäpuolella.
Valmistimme poronkäristyksen ja muusin jotka karpalohillon kera maistuivat hyvin. Bongari tuli takaisin ja kun näytti siltä ettei ketään muita tule, hän kasasi teltan ja tuli meidän kanssa tupaan yöpymään.
Illalla kymmenen aikaa tuli kaksi kalastajaa joista toinen yöpyi lattialla todettuaan ettei laverille mahdu kuutta henkeä.
Kalamiehien kanssa menikin yöhön myöhään turistessa.

26.6

Heräsimme taas kahdeksan maissa. Söimme ripeästi puuron ja matkaan pääsimme 9:30.
Olimme päättäneet käydä Saivaaran huipulla joten sitä kohden käänsimme kulkusuuntamme.


Rinne oli mukavaa kävellä ja keli sopivan viileä, hieman pilviä.
Jätimme rinkat selästämme 10:10 ja aloitimme kiivetä kohti huippua idänsuunnasta. 10:45 olimme huipulla. Silmä kun oli tottunut laakeaan ympäristöön niin näin kapealla ja korkealla mäellä meinasi hieman hirvittää.


Näkymät olivat mahtavat Porojärven suuntaan.
11:15 olimme takaisin rinkoilla ja siirryimme 400 m kohti puroa, jonka olimme huipulta paikallistaneet.


Keitimme purolla kahvit ja matka jatkui 12:12.
Tähtäsimme Kahperusvaaran itäpäähän missä Kalottireitti kulkee. O sai puhelimen pelaamaan, kylläkin Norjan verkossa.

Kahperusjoen ylityspaikassa oli mukavaa nurmikkoa ja siihen kun ei tuullut niin makoilimme ja tuuletimme jalkojamme pidempään. Kunnes Meekolta päin tullut pariskunta oli tulossa ylityspaikalle.

Kuonjarjoen kämpällä olimme 15:05. Bongari oli juuri lähdössä kohti Saarijärven kämppää kun tulimme ja samaan aikaan tuli Saarijärven suunnalta pariskunta. Teimme ruuaksi kalaisaa välimerenpataa.
Maha kun on täynnä niin sehän rupeaa väsyttämään. Oikaisimme laverille ja taidettiin jokainen nukkua tovi. Silläaikaa oli tullut toinenkin pariskunta joka oli menossa Saarijärven kämpälle. He vain pysähtyivät syömään.

Ylös noustuamme päätimme nousta kämpän takana olevalle mäelle soittamaan. Aivan ylös asti ei tarvinnu mennä kun sai yhteyden kotijoukkoihin. Menikin tovi puhuessa.

Alas tullessa alkoi sen verran lapsettaa että mäenlaskuksi se meni. Olikin hyvä ja pitkä mäki laskettavana. Alas päästyä haimme T:n kämpästä ja laitoimme sadevaatteet päälle ja lähdimme uudestaan laskemaan.
Teimme illalla vielä tunturitortillat ja nukkumaan kävimme jo yhdeksän aikaan. Kämpässä ei yöpynyt meidän kanssa kuin pariskunta joka oli menossa kahdeksi viikoksi maastoon.
Kuojarjoen kämppä on rakennettu 2001 ja samassa kämpässä on toisessa päässä autiotupa ja toisessa varaustupa. Näiden tupien väliin on rakenettu kuivaushuone jonka kautta menee tupien kaminan torvet lämmittäen tilaa. Autiotuvan puolelle mahtuu 10 henkeä. Siisti ja valoisa kämppä. Vanhan kämpän perustukset näkyvät vielä alempana.

27.6

Heräsimme jälleen kahdeksan maissa. Teimme kiireettömästi aamupalan, tilaa kun oli nyt ruhtinaallisesti. Matkaan lähdimme 9:40.
Yön aikana oli noussut kova tuuli ja nyt kun kävelimme vastatuuleen niin takit oli pidettävä päällä. Reitti kulkee Kuojarjoen vieressä ja on helppoa kuljettavaa.

Ennenkuin nousimme Kuonjarvaaran ylängölle niin mittailimme lumen paksuutta joen kallaalla. Yritimme myös ottaa ryhmäkuvaa mutta 10 sekuntia ei riittänyt joen ylitykseen. Lunta olikin kahden metrin paksuudelta.
Ylängölle noustua olikin sitten puhelimessa täydet tolpat ja puhelimet tomivatkin koko loppu reissun ajan.

Saarijärven kämppä tulikin näkyviin kaukana ja kun käveltiin tuntui ettei se yhtään lähene. Mutta kumminkin klo 13 olimme kämpällä. Kämppä oli tyhjä ja me aloitimme tehdä lounaaksi pohjolan perunapataa. Tähän saarijärven kämppään mahtuu kaksitoista henkeä. Ulkopuolella on sen verran kivistä että teltan sijan etsiminen teettää töitä.

Ruokailun jälkeen otimme pienet tirsat ja liikkeelle lähdimme 15:30. Samaan aikaan tuli kämpälle mies ja poika.
Reitti ennen kämppää ja kämpän jälkeen on melko kivikkoista. Tässä vaiheessa reissua alkoi rinkan paino tuntua jo kevyeltä kun ruokaa oli kulutettu ja tasoitettu painoja.

Leiripaikan etsimme Masetjärven pohjoispuolelta erään lammen rannalta 17:05. Tuuli oli jatkunut ja telttaa pystyttäessä pitikin katsoa tarkaan ettei tuuli vie tarpeita. Söimme päivällisen ja vietimme aikaa.

Puoli yhdeksän maissa aloimme tehdä hampurilaisia. Meillä oli naudalihaa purkillinen josta leikkasimme kolme "pihviä". Pihvit paistettiin trangian kannella ja loppu vaiheessa lämmitettiin ruisleivät. Väliin vielä voileipäpikkelsiä ja ananasrengas, ah että oli hyvää. Sitä pitää tehdä toistenkin.
Hyttysiä pyrki pyörimään ympärillä heti kun tuuli hieman laantui.

28.6

Aamu oli pilvinen, tuulinen ja kylmä. Norjan puoleisella tunturilla meni pilvet kerroksittain hienosti. Ihan kuin joku olisi tehnyt savuverhoa. Liikkeelle pääsimme 9:30.
K sai suostuteltua muuttamaan suunitelmaa ja lopettamaan päivää aikaisemmin reissun. Olimme ajatelleet käydä vielä Saanan huipulla, mutta K:n Pallaksella rikkoma polvi alkoi kipeytyä siinä määrin että suunitelmia oli muutettava.

Palasimme Kalottireitille ja sitä pitkin suuntasimme kohti Kilpisjärveä. Polku oli paikoin melko kivikkoinen ja poroaidan portin kohdalla vetinen.

Puron ylitse oli tehty silta mutta Team Sarvi ei aina valitse sitä helpointa tapaa, vaan puron ylitys tapahtui ilman siltaa.
Pikku hiljaa alkoi puusto lisääntyä ja suureta sitä mukaan mitä alemmaksi tulimme.

Luontotalolla olimme klo 12. T jäi vahtimaan rinkkoja kun K ja O hakivat auton 6 km:n päästä. Sillä pikamarssilla kipeytyi sitten K:n polvi niin että buranaa oli otettava kipuun.


Kävelimme kaikenkaikkiaan 96 km.
Varusteita oli mukana sopivasti.

Valokuvagalleria