perjantai 18. kesäkuuta 1999

Hammastunturi 1999

13.6


Tulimme minun autolla Ivaloon kolmen maissa. Ensimmäiseksi menimme linja-autoasemalle selvittämään jatkoyhteyksiä. Klo 2145 lähtevä auto sopisi meille. Aikaa olisi reilusti tapettavaksi joten lähdimme etsimään suuhun pantavaa kun nälkäkin jo kurni eikä seuraavasta "kunnon" ruuasta ollut tietoa. Ravintola Kultahipussa sitten ravitsimme itsemme ja kyllä se olutkin maistui näin lämpimällä kelillä.

Kiertelimme Ivaloa aikaa tappaen ja lopulta menimme kunnantalon parkkipaikan vieressä olevaan puistikkoon. Makuualustat otettiin esiin ja käytiin levolle. Näytti olevan EU-vaalit menossa kun väkeä lappoi kunnantalolle. Pakkasimme rinkatkin kun aikaa oli linja-auton lähtöön. Auton jätimme Hotelli Ivalon parkkipaikalle.

Klo 2145 nousimme linja-autoon. Karhunpesäkivellä auto pysähtyi ja kuski huikkasi:"No niin, pojat tässä olisi teidän pysäkki." Jatkoi vielä virnuillen:"Niin poisjäänti perustuu kyllä vapaaehtoisuuteen." Jäimme pois vaikka alun perin oli tarkoitus jäädä puolitoista kilometriä edempänä. Näin olimme kuskillekin yrittäneet kertoa mutta hän taisi ymmärtää väärin. No ei muuta kuin rinkat selkään ja Myössäjärven vieressä menevää nelostietä kohti pohjoista. Tämä reissu oli meidän ensimmäinen ja sen kyllä huomasi ainakin rinkan painosta n. 30 kg. Jälkeenpäin pohtiessa meillä oli aivan liikaa tavaraa ja aivan turhaa. No kantapään kautta onkin paras oppia.

1,5 km kävelimme tietä pitkin ja siitä suunta kohti länttä ja metsään. Maasto alkoi nousta heti. Alkuperäisen suunnitelman mukaisesti olisimme kiertäneet tämän Aviaspään pohjoisen kautta, mutta väärän poisjäänti paikan takia ei viitsitty tehdä viiden kilometrin ylimääräistä lenkkiä. Tiellä ei vielä releet painanut, mutta nyt kun kiipesimme ylöspäin, alkoi kuorma painaa. Ja kun lisäksi vielä eivät aloittelijat tajunneet täyttää juomapulloja niin ei meillä ollut juotavaa. Juotavaa löysimme puolestavälistä rinnettä, matala lätäkkö. Keli oli hiostava. Hikeä pukkasi joka huokosesta.

Taivallettuamme tunnin ja 28 min saavuimme kauniin tunturipuron kallaalle Paksupetäjäjärven pohjoispuolella. Laavu pystyyn ja oluet viilenemään tunturipuroon. Nuotiolla makkarat ja kylläpä olut maistuikin hyvälle. Meillä oli kannossa molemmilla kolme litraa olutta jolla oli tarkoitus juhlistaa tätä ensimmäistä iltaa. No oluet meni ja meni vähän kossuakin. Hyttysiä oli lievästi, ei kumminkaan haitallisesti. Nukkumaan kävimme pienen yölenkin jälkeen n. 02.


14.6


Heräsimme yhdeksän tienoilla. Aamupalaksi paistoimme munia ja pekonia sekä nuotiolla keitimme kahvit. Aamupala onnistui loistavasti. Trangian kannella tehden ei kyllä lämpötila nouse suureksi mutta kuitenkin riittäväksi.

Noin 1100 lähdimme liikkeelle ja otimme kompassista suunnan kohti lounasta. Keli alkoi lämmetä sitä mukaan kun aurinko kohosi taivaankannella ja päivästä tuli todella lämmin. Sotkalanton rantaan tultuamme päätimme pitää pidemmän tauon. Uimme ja makoilimme. Vetäisimme pienet torkutkin. Oli tosi hiljaista. Ei edes tullut se Posion marttojen ryhmä josta Ola unelmoi.

Viidentoista pinnoissa lähdimme jatkamaan. Suunta oli nyt suoraan etelään. Ennen Alajärvenlampea oli pari pahaa pirunpeltoa ja rantaan päästyämme pidimme evästauon. Lammen toisella puolella menevää tietä pitkin matka joutuikin ripeästi.

Ronkajoella tuli ensimmäinen vesistön ylitys vastaan. Yritin ensin hyppiä kiveltä kivelle mutta puolivälissä piti kääntyä takaisin. Sadehousut laitoimme jalkaan ja puntit ilmastointiteipillä saappaisiin kiinni. Ylitys onnistui hyvin, homma toimi. Kylläkin tällaisessa virittelyssä meni aikaa. Ola onnistui loikkimaan yli alajuoksulla sillä aikaa kun minä tein valmisteluita. Tuplat naamariin ja joen vartta pitkin etelään. Aunioniemessä pieni tauko jolloin suunnittelimme jatkoa.

Päätimme seuraavaksi leiripaikaksi joko Kirakkapääjärven ja jollei siinä ole sopivaa niin sitten Kuperkeikkajärven. Minä lähdin kompassisuunnalla nousemaan kohti Kirakkajärveä. Ola valitsi reitin jolla ei olisi tarvinnut kiivetä paljon. Minun piti korjata muutaman kerran oikealle. Olaa ei enää näkynyt. Tulin järvelle 2100 ja paikka sopi leiriytymiseen erinomaisesti. Odottelin Olaa tunnin verran. Yritin soittaakin mutta eihän sitä yhteyttä saanut. Pähkäilin kartasta niin että Ola oli mennyt jonnekin etelässä olevista järvistä ja kuvitteli olevansa oikealla järvellä. Jätin viestin puuhun ja lähdin etsimään. 2245 huudettuamme ja käveltyämme löysimme toisemme. Huuto ei oikein kuulunut sillä tuuli oli noussut kovaksi. Niinhän siinä oli käynyt että Ola oli mennyt vika järvelle.

Kiipesimme leiripaikalle ja valmistimme päivällisen, hernesoppaa ja kuivattua jauhelihaa. Jauheliha olisi pitänyt pehmetä pitempään sillä aika kovia papanoita ne oli. Nälkä lähti kumminkin.


15.6


Yöllä tuntui että tuuli veisi laavumme mennessään vaikka olimme kivillä varmistaneet sen paikalla pysymisen. Olihan raikasta nukkua! Heräsimme 1100 ja liikkeelle pääsimme 1230. Vähän matkaa kuljettuamme alkoi sataa niin paljon että sade varusteet piti pukea. Nyt oli mukava kulkea, lämpötila oli ideaalinen. Seurailimme porojen polkuja eteenpäin. Kuperkeikkajärven länsipuolella oli vielä 40 cm:n paksuista jäätä. Joenmutkalammen kautta saavuimme Kirakkajärvelle. Järven rannalla oli rakennettu laavu ja oli siinä puolijoukkuetelttakin pystyssä. Ketään ei näkynyt.


Syväjärven eteläpuolella kahlasimme joen yli. Vesi oli oikein mukavan lämmintä. Syväjärven eteläranta oli mahtavaa hiekkarantaa, sinne kelpaisi leiri pystyttää. Meillä oli kumminkin tavoitteena päästä Hammasjärven rantaa joten matka jatkui. Seurailimme porojen polkuja. Keskellä erästä lettoa suota alkoi näyttää siltä että pitäisi palata omia jälkiä takaisin. Ei kyllä tuntunut mukavalta lisäkilometrit. Löysimme kaatuneita runkoja ja niillä keplotellen pääsimme pahojen paikkojen ylitse.

Karppiskantamajärvellä nautimme ruusunmarjakeittoa. Mellavaaran rinteellä kohtasimme ensimmäiset tokat.


Saavuimme Hammasjärven rantaan ja saimme näkyviin myös Hammastunturin.


16.6


Heräsimme 1200. Porotokka ohitti meidän laavun, hyvä ettei päältä kävelleet. Kylläpä ne osaavatkin liikkua hiljaa. Aamupalaksi kaurapuuroa ja mustikkasoppaa.

Lähdimme taivaltamaan Hammasjärven rantaa pitkin kohta etelää. Lentokone tuli pörräämään järven ylle, muuten ei ketään eikä mitään ylimääräisiä sivistyksen ääniä kuulunut. Kirakkajoen yli pääsimme patovallia myöten. Se ylitys olikin ollut meillä huolena, sillä näin keväällä ei joki ollut kahlattavissa. Aittajärvenrannalla pidimme tauon. Ranta oli kaunis hiekkaranta, joku oli kyhäillyt jopa kiukaan luonnonkivistä. Klo 1830 olimme Hammastunturilla.

Leirin pystytimme puron rannalle. Pari leipäpalaa naamariin, reppuun kossupullo ja huipulle. Siellä Olankin puhelin sai yhteyden. Näköalat olivat sanoinkuvaamattomat. Vietimme tunnin verran huipulla juoden kossua ja parantaen maailmaa. Leiriin päivälliselle, Meksikonpataa.


17.6


0900 heräsimme. Yöllä oli hyttysverkosta huolimatta tullut hyttysiä laavuumme. Ensi yönä se olisi tiivistettävä paremmin. Aamupalaksi nautimme kaurapuuroa ja kahvia. Rakensimme nuotiopaikan ja aloitimme paistokiven lämmityksen. Valmistimme lämmityksen ohessa leipätaikinan. Olin jo ennen reissua mitannut aineet pussiin ja nyt ei tarvinnut lisätä muuta kuin lämminvesi pussiin. Lounaaksi nautimme muusia ja lihapullia. Otimme lyhyet ruokaperäiset.

Päätimme lähteä katsomaan kahta autiotupaa pohjoisessa jotka näkyivät kartassa. Ensimmäinen oli jonkun verran homeessa, kumminkin joku oli korjaillut sitä mm. pistänyt pressun katolle ja uunikin näytti uudelta. Toiselle kämpälle mennessä piti mm. herra isoherra kantaa Kulvakkojoen yli! Toinen kämppä oli poromiesten kämppä ja se oli lukossa. Palasimme leiripaikalle.


Patosimme "uima-altaan" puroon ja kävimme siinä pesulla. Että se oli kylmää, tulihan se ylhäällä Hammastunturissa olevalta lumikentältä. Olihan mukavaa pistää puhtaana puhtaat vaatteet päälle. Pienestä se hyvinvointi on joskus kiinni. Leivän olimme saaneet paistetuksi. Tai korppuhan se ennemminkin oli. Maistui nyt kuitenkin.

Koko päivän oli tuullut voimakkaasti pitäen hyttyset loitolla. Lämmintä kuitenkin oli.


18.6


Vaikka olimme tiivistäneet laavun hyvin, niin silti oli yöllä tullut hyttysiä sisään. Koko yön oli aurinko paistanut haitaten jopa vähän nukkumista. Heräilimme 0630. Taivas oli mennyt pilveen. Söimme aamupalan ja kahdeksan maissa pääsimme liikkeelle. Keli oli mitä miellyttävin vaeltaa.

Suuntana oli Hammaskuru. Eräällä suolla havaitsimme ketun. Kettu katseli meitä n. 50m:n päästä. Nousimme Paskaluottumaa viistosti ylös. Paikkapaikoin se oli aika tiheää koivikkoa. Pidempiä taukoja emme viitsineet pitää hyttysten takia. Ylitettyämme Korkianokan saimme eteemme todella mahtavan tunturi ylängön. 700-800m melkein kuin jalkapallokenttä. Näin korkealla oli kova tuuli ja meidän oli pakko pistää enemmän vaatetta päälle. Vettä alkoi vihmoa lievästi.

Olimme suunnitelleet viettävämme vielä yön laavussa enne Ivaloa mutta kun Ison Kuppisjärven itäpuolella oli hyttysiä, siis niitä OLI. Niin päätimme kävellä suoraan läheiselle metsäautotielle ja sitä myöten Ivaloon. Lounaan söimme Hangasvaaran kupeella 1230. Vaihdoimme lenkkarit jalkaan ja suunta kohti Ivaloa. Alttokankaalla laitoimme rinkat metsään piiloon. Ola otti pikkurepun johon laitoimme näkkäriä ja juotavaa. Ivaloon saavuimme 1930, jalat aivan p.....a! Otimme leirintäalueelta mökin missä vietimme yön.

Matkaa tuli tällä reissulla n. 90 km. Ja viimeisenä päivänä kävelimme 40 km mikä oli aivan liikaa. Keli suosivat meitä täydellisesti.