2026 Skotlanti (Orkney)

 

Reilu kymmenen kertaa olen Skotlannissa käynyt, ja vasta nyt kastuin ensimmäisen kerran kunnolla - ihan alushousuja myöten. Ei siis ole turhaa puhetta, että Skotlannissa sataa aina!

 

Vuoden 2025 Viskisieppojen vuosikokouksessa sain ajatuksen järjestää Viskisiepoille matkan Skotlantiin. Alustavissa keskusteluissa päämatkakohteeksi nousi Orkneyn saari sekä siellä Highland Parkin ja Scapan tislaamot. 

Syksyllä 2025 aloitettiin kerätä porukkaa kasaan, Siepoista ilmoittautui heti kaksi jäsentä, ja yhden sain houkuteltua mukaan pienellä painostuksella. Koska kuusi olisi hyvä ryhmäkoko, kysyin mukaan myös edellisellä reissulla mukana olleita tamperelaisia. Hehän innostuivat ja niin meillä oli porukka kasassa. Tietysti tässä vaiheessa yksi Sieppo ilmoittautui olevansa kiinnostunut matkasta, mutta valitettavasti ryhmä oli jo täynnä.

Lauantaina 2.5.2026 lensimme Finnairin sinivalkoisin siivin Helsingistä Edinburghiin. Koska lento oli illalla, siirryimme kentältä vain lyhyen matkan päähän majoitukseen, josta löytyi ruokaa ja juotavaa pitkän päivän päätteeksi.

Seuraavana aamuna suuntasimme kohti pohjoista. Matkalla pysähdyimme jaloittelemaan Dunkeldin katedraalissa, kävimme kuvaamassa Edradourin tislaamolla (kiinni eikä vierailijoita tänäkään vuonna oteta vastaan) sekä Ruthvenin varuskunnan raunioilla. Tomatinin tislaamolla muut kuin kuski — eli minä — pääsivät maistelemaan tislaamon tuotteita. Sen verran piti itsekin Tanelin lasista maistaa, että totesin tarjonnan varsin onnistuneeksi.

 

Suunnitelmani mukaan olisi ollut ruokatauko Invernessissä, mutta kuten arvelinkin, skotlantilainen aamupala piti nälän tehokkaasti loitolla. Joten ohitimme kaupungin melko sujuvasti, kuitenkin käyden katsomassa uuden Uile-bheistin tislaamon rakennusta.

Koska lautta Orkneylle lähtisi vasta klo 18.30, ehdimme tehdä vielä kävelylenkin Golspie Burnilla sekä pyörähtää Dalmoren tislaamon pihassa. Yritimme myös Whaligoe Stepsille, mutta parkkipaikka oli aivan täynnä.

 

Laiva matka oli huomattavasti röykkyisempi kuin edellisen kerran yksitoista vuotta sitten, kun Arin kanssa kävimme saarella. Laiva matka Gills Baysta kestää noin tunnin ja kymmenen minuuttia. 

Majoituksena meillä oli selfcatering huoneisto keskellä Kirkwallin kaupunkia. Majoitus oli kolmessa kerroksessa ja majoitti loistavasti kuusi henkilöä. Hellan asennus oli jäänyt kesken, mutta Timo ja Tero korjasivat tilanteen nopeasti.

Maanantaina 4.5 suuntasimme Mull Headin luonnonsuojelualueelle, missä reippailimme 6,7 km lenkin. Alkumatkasta keli oli loistava, joskin tuuli niin kovaa, että Dronen lennättäminen sai unohtua. Loppumatkasta sitten alkoi satamaan ja sade tuli melko vaakasuoraan kastellen meidät.

Onneksi vieressä oli Deernessin tislaamo josta kastuneet sankarit saivat lämmikettä. Deernessin tislaamo on perustettu vuonna 2016 ja on perheomisteinen tislaamo. Maistelijat totesivat aivan juotavaksi heidän tisleensä.

Majoitukseen päästyämme nautimme Skotlantilaisia piiraita ja sopivasti illalla tunnelmaa täydensi paikallinen säkkipilliorkesteri harjoittelemalla naapuritontilla. 

Tiistain aamupäivän vietimme tutustumalla Stennesin kiviin samoin kuin Ring of Brodgariin. Olisin itse halunnut käydä Maeshowessa, mutta kaikki vierailuajat olivat loppuunmyytyjä. Eli pitää hyvissä ajoin varata liput! Sama tilanne oli kun yritimme Skara Braeen. Ehkä tähän oli syynä aamulla Kirkwallin satamaan tullut risteilijän 4000 matkustajaa.

Iltapäivällä meillä oli ensimmäinen virallinen tislaamo vierailu. Olimme varanneet Highland Parkista  Cask Strenght Experience kierroksen. Pääsimme maistelemaan suoraan tynnyristä 2004 tislattua viskiä. Tämä oli kyllä hyvää! Kierroksen veti Darren ja veti niin hyvin, että lahjoitimme hänelle Mikan suunnitteleman reissupaidan.

Maisteltavina meillä oli Highland Park Discovery selection no1 57,9%, Highland Park Cask Strenght 64,7% ja 18 yo Highland Park Distillery Exclusive single cask no 4097 54,6%. Kattaus oli kyllä maistuva. Vierailu keskuksessa maistelimme vielä kahta viskiä.

Keskiviikko aamulla olin suunnitellut meneväni Brought of Birsaylle. Tälle saarelle pääsee vain laskuveden ollessa alhaalla ja nyt tietojen mukaan se aika olisi klo 07:50. Taneli jäi huilimaan majoitukseen kun muut vapaaehtoisesti lähtivät matkaani.

Saarella on Piktien sekä norjalaisten aikaista asutusten raunioita. Tämä olikin mukava kävelykohde. Siellä sain bongattua reissun ainoan Lunnin. Kävimme myös Earl's Palacen rauniota ihmettelemässä. Lähistöllä muutaman kilometrin päässä sijaitsi myöskin H.M.S. "Tern" jota oli lähdettävä katsomaan. Nimi viittasi laivaan, mutta paljastuikin toisen maailmansodan aikaiseksi lentokentäksi. Lentokenttä oli toiminnassa 1941-1945 ja valmiudessa vuoteen 1957 saakka kunnes se myytiin. Nyt lentokentästä on jäljellä muutamia rakennuksia joissa toimii museo.

Paluumatkalla majoitukseen kävimme vielä katsomassa Broch of Gurnessin. Orkneyn historiakerrostumat tekevät vaikutuksen: Skara Brae ulottuu aina vuoteen 3180 eaa., kun taas Broch of Gurness ajoittuu noin vuoteen 500 eaa.

Iltapäivällä oli vuorossa Scapan tislaamo. Täältä olimme varanneet Voyage kierroksen. Viime kerrallahan Scapalla ei vielä ollut vierailukeskusta, joka valmistui muutama kuukausi vierailuni jälkeen. Nyt pääsin vihdoin tutustumaan myös tähän tislaamoon. 

 

Scapan maisteluhuone on aivan mahtavan näköinen. Ikkunasta aukeni Scapa Flow ja katto oli kuin veneen pohja. Täällä maisteltavia tuotteita oli, New make spirit 63,5%, 16 yo 48% , 15 yo 1st fill american oak 54,1%, 12 yo rum caks finish 51,7% ja 13 yo 1st fill sherry cask 61,3%.

Torstaina olikin sitten paluu Skotlannin pääsaarelle. Pysähdyimme vielä Italian Chapelilla, jonka italialaiset sotavangit rakensivat toisen maailmansodan aikana.

Majapaikka meillä oli Thurson kaupungissa ja iltapäivällä oli kierros Wolfburnin tislaamolla. Tislaamo on perustettu vuonna 2012. Tislaamo on pieni, kaikki tilat ovat yhdessä hallissa. Mutta tisleet ovat varsin hyviä. Niin hyviä että muutamia pulloja tuli ostettua. Kierroksen meille piti vanhempi herrasmies ja maistelu aloitettiin jo "kielletyllä" alueella. Kaiken kaikkiaan maistelimme yhdeksää tislettä. Wolfburn Aurora, Wolfburn 8 yo Nortland, Wolfburn Langskip, Wolfburn 10 yo, Wolfburn 12 yo, Wolfburn 8 yo Cognac casks, Wolfburn 416 Port pipe casks, Wolfburn cask strength ja lightly peated Wolfburn. Tästä hyvin vedetystä kierroksesta hän ansaitsi paidan.

Perjantaina suunnistimme etelää kohden pitkin North Coast 500. Maisemat olivat kerta kaikkiaan upeita, ja reittiä voi lämpimästi suositella kaikille Skotlannissa autoileville.

Balblairilla kävimme turistikierroksella. Maistelimme siellä heidän kahta perusviskiään. Täältä Mallard pubin lounaan kautta Glen Ordille, missä vierailukeskuksessa muut kuin kuski maistelivat tuotteita.

Glen Ordilta siirryimme Cullodenin taistelupaikan ja Nairn Viaductin kautta majoitukseemme Tomintoulin kylään. 

Lauantaina matkalla kohti lentokenttää pysähdyimme vielä Lindores abbeyn tislaamolla, joka valitettavasti oli kiinni, Rosebankin tislaamolla ja Kelpies-patsailla.

Kaiken kaikkiaan reissu onnistui erinomaisesti. Näimme upeita maisemia, tutustuimme hienoihin tislaamoihin, maistoimme loistavia viskejä ja ennen kaikkea vietimme hyvää aikaa samanhenkisessä seurassa.

 

2024 Skotlanti

 

Varoitus, tämän lukeminen saattaa aiheuttaa pakonomaisen halun lähteä Skotlantiin!

2023 kesäkuussa satuin aloittamaan keskustelun työpaikalla Skotlannin reissusta. Työkaveri ilmaisi innostuksensa ja siitä se suunnittelu lähti. Lähtöpäiväksi muotoutui toukokuu äitienpäivän jälkeinen maanantai 13.5.2024. Suunnittelun runkona oli ensimmäiset kuusi päivää neljän hengen porukalla viskipainoitteisesti ja siitä sitten yksin viisi päivää.

 

13.5 oli sitten suunnitelman täytäntöönpanon vuoro. Suunnitelman olin rakentanut ensimmäiselle viikolle kavereita kuunnellen. Majoitukset oli varattu hyvissä ajoin sekä vuokra-auto varattu. Tietenkin automaatti vaihteinen. Auton varaamisessa oli haasteita löytää sopivan hintainen ja riittävän tilava auto, olihan meitä neljä miestä matkalaukkuineen. Autoksi meille tuli VW Tiguan, joka osoittautuikin juuri passelin kokoiseksi.

Kone laskeutui Edinburghiin klo 17:30. Kentältä ajoimme 20 km:n päähän Bo'Nessiin, missä oli meillä hotellihuoneet. Aika nopeasti pääsin sinuiksi vasemmanpuoleiseen liikenteeseen. 

Aikaero ja omat mieltymykset saivat minut lähtemään aamulenkille kuvaamaan auringon nousua seuraavana aamuna. Se olikin hieno. Heti nousun jälkeen taivas sitten menikin pilveen ja päivän mittaan tuli heikosti sadetta.

Esimmäinen suunniteltu nähtävyys oli Antoniuksen valli. Ajoimme Falkirkiin Rosebankin tislaamon sekä Falkirk Wheelin kautta.

Antoninuksen valli eli Antoninuksen muuri oli roomalainen rajavalli, joka erotti Britannian provinssin sen pohjoispuolelle jääneestä kelttiläisten alueesta. Valli rakennettiin vuosina 142−144 jaa. keisari Antoninus Piuksen aikana. Antoninuksen valli oli noin 60 kilometrin pituinen ja kulki Skotlannin poikki suunnilleen nykyisellä Glasgow−Edinburgh-linjalla, Old Kilpatrickista Borrowstounnessiin.

Suurimman osan roomalaishallinnon aikaa Britannian pohjoisrajana oli Hadrianuksen valli. Antoninuksen valli rakennettiin noin 20 vuotta Hadrianuksen vallin jälkeen, kun Rooma pääsi lyhyeksi ajanjaksoksi laajenemaan pohjoisemmaksi. Antoninuksen valli sijaitsee noin 160 kilometriä Hadrianuksen vallista pohjoiseen. Ulompi valli hylättiin kuitenkin noin vuonna 164, sillä joukkoja tarvittiin muualla.

Bannocburnin taistelupaikan kautta siirryimme Stirlingin linnaa ihmettelemään. Siellä menikin pari tuntia nopeasti.

Ensimmäinen maininta Stirlingin linnasta on noin vuodelta 1110, jolloin kuningas Aleksanteri I rakennutti kukkulalle kappelin. Hän myös kuoli siellä 1124. Skotlannin itsenäisyyssotien (1296–1357) aikana Stirlingin alueella käytiin lukuisia taisteluita ja linna oli vuoron perään skotlantilaisten ja englantilaisten hallussa. Kuuluisin taistelu käytiin 1297, jolloin skotlantilainen kapinallinen William Wallace voitti englannin kuninkaan Edward I:n joukot läheisellä kivisillalla.

Skotlannin itsenäistyttyä kuninkaat Robert II ja Robert III alkoivat rakennuttaa uutta linnaa Stirlingin kukkulalle. Vanhimmat yhä olemassa olevat linnan osat (esim. vuonna 1381 rakennettu pohjoinen portti) ovat tältä aikakaudelta.

Stirlingin linna toimi Skotlannin Stuart-sukuisten kuninkaallisten virallisena asuinpaikkana 1600-luvulle asti. Traagisista elämänvaiheistaan tunnettu kuningatar Maria Stuart kruunattiin siellä vuonna 1543. Stuartien aikana linnaa vahvistettiin ja laajennettiin runsaasti. Tältä ajalta on peräisin muun muassa linnan kuninkaallinen palatsi, joka rakennettiin Jaakko V:n aikana 1540-luvulla. Palatsi on yksi parhaiten säilyneistä renessanssirakennuksista Iso-Britanniassa.

Stirlingin merkitys hallinnollisena keskuksena väheni Englannin sisällissodan ja Yhdistyneen kuningaskunnan syntymisen jälkeen. Viimeinen sotilaallinen tapahtuma Stirlingin linnassa oli Charles Edward Stuartin hyökkäys toisen Jakobiittikapinan aikana vuonna 1745. Tämän jälkeen linna toimi varuskuntana vuoteen 1964 asti.

Stirlingistä ajoimme Pitlochryn kautta Dalwhinnien tislaamolle, missä meillä oli kierros. Kierros oli normaali "turstikierros". Hienoinen pettymys kun Intialaisittain ääntävä kaveri kertoi tislaamisesta. Ei jatkoon. Täältä sain kuljettajan pakkauksen, eli pieniä tyhjiä pulloja, joihin sain kaadettua maistelu viskit.

Ruthvenin barracks eli Ruthvenin varuskunta rakennettiin 1700 luvun alkupuolella pitämään järjestystä yllä ensimmäisen Jacobiitti kapinan jälkeen.

Klo 1900 saavuimme tukikohtaamme Aberlourin lähellä sijaitsevaan loma-asuntoon, Strathalban cottage. Tämä kämppä oli vuokrattu kolmeksi yöksi. Asunnon vuokraajat asuivat naapurissa ja olivat hyvin ystävällisiä sekä avuliaita. Muun muassa ensimmäisen aamun aamupala tarpeet olivat jo jääkaapissa odottamassa.

Seuraava päivä aloitettiin tutustumalla Speyside Cooperageen. Toki olimme jo eilen huomanneet, että tutustumiskierrokset olivat täynnä. Sain kuitenkin myymälässä olleen naisen päästämään meidät katsomaan tuotantotiloja muutaman minuutin ajaksi. Täällä olin käynyt viimeksi vuonna 2015, joten nyt oli mukava katsoa, oliko mikään muuttunut. Ja olihan sitten pakko ostaa muutamia tuliaisia kaupasta, kun kerran siellä kohtasi moista ystävällisyyttä.

Koska kierrokselle emme päässeet, oli meillä aikaa tapettavana. Kävimme siis kiertämässä/katsomassa Dufftownin ympärillä olevat tislaamot, Balvenie, Glenfiddich, Glendullan, Morlach ja Dufftown. Pistäydyimme myös Dufftownin Whisky kaupassa.

Matkan varrella käväisimme myös Benriachilla sekä Elginin Katedraalilla.

Glen Moraylla meillä oli Heritage tour kierros varattuna. Kierroksella oli hintaa 40£ ja eiliseen kierrokseen verrattuna tämä oli aivan toista maata. Ensinnäkin aikaa oli varattuna 2 tuntia, joka kylläkin meni yli. Joten aikaa oli oppaan kertoa prosessista. Tynnyri varastolla oli hienosti toteutettu eri tynnyrien vaikutuksen kuvaaminen. Eri tynnyreitä oli rivissä ja jokaisen yläpuolella pullo tislettä. Tästä näki hyvin, miten mikäkin tynnyri vaikuttaa. Maistelussa oli tarjolla Glen Moray 15, 18 ja 21 vuotiaat. Täältäkin sain kuljettajan pakkauksen.

Lossiemouthissa Harbour Lightissa lounas ja kävelyt rannalla.

Torstaina Drumin linnan kautta Tamnavulinin tislaamolle. Täällä meni kolme tuntia aivan huomaamatta. Tislaamon johtaja piti meistä hyvää huolta. Kiersimme vanhan vierailukeskuksen, tuotantotilat ja varastot. Pääsimme maistamaan new makea, suoraan tynnyristä ja kolmea heidän viskiään. Oli kyllä mahtava vierailu. Tännehän ei normaalisti pääse vieraat, mutta olimme saaneet järjestettyä Suomen maahantuojan kautta vierailu. Tällaisiä nämä vierailut pitäisi olla!

Tomintoulissa lounas ja Cairnin panimon kautta ihastelemaan maisemia Caircormin rinteelle.

Perjantaina ajoimme Fort Williamiin. Matkalla kävimme katsomassa Fort George, Cullodenin taistelupaikka, Urguhartin linna, Caledonian kanavan sekä Commando memorialin.

Invernessissä saimme matkan parhaimmat hampurilaiset keskellä teollisuusaluetta Dankoolin grillivaunusta.

Sitten olikin aika viedä kaverit Edinburghin lentokentälle ja oma reissu alkaisi. Toki matkalla pistäytyminen Drover's Inn ja Glen Goyne.

Invernessissä tapasin Magien ja hänen kaverinsa. Heidän kanssaan lauantai ilta meni mukavasti.

Invernessistä lähdin ajamaan NC500 pitkin. Ja maisemat tulivat vaan hienommiksi.....

Veti aivan sanattomaksi ajella mahtavien vuorien välitse ja kun ajatteli ettei tästä maisemat voi tulla hienommiksi, niin eikö mutkan takana....

 

Majapaikkana minulla oli varattuna Scorrybreac B&B, mikä olikin oiva tukikohta tutustua Isle of Skyehin.

Maanantaina kävin tutustumassa Taliskerin tislaamoon. Tiestö on paikka paikoin melko huonoa. Ja kun päätieltä poistutaan, kapenee tie nopeasti yksi kaistaiseksi. Silti nopeusrajoitus on 60 mailia tunnissa!

Taliskerin kierros oli hyvä "turisti kierros". Opas osasi kertoa lennokkaasti prosessista, ja opinpahan taas muutaman asian. Vaikka noita tislaamoita on tullut kierrettyä, niin aina kannattaa poiketa.

Taliskerilta jakoin Talisker Bayhin. Autolta reilun kilometrin kävely rannalle. Täällä löytyi hyvin parkkipaikka ja ne muutamat ihmiset hävisivät hyvin alueelle eli sai nauttia omasta rauhasta. Parkki paikalta oli muutaman kilometrin kävely rannalle lävitse peltojen, missä lampaat laidunsivat. Ranta olikin mainio, näkyvyyttä oli ja keli suosi!

Sitten yritin mennä Fairy Poolille. Mutta vastaantuleva asuntoauto oli tipahtanut tien vierellä olevaan ojaan ja tukki osittain ajoradan. Jonoa alkoi tulla molemmille puolille, joten päätin muuttaa suunnitelmia. Onneksi lähdin ajoissa, sillä tuolla yksikaistaisella tiellä alkoi olla ruuhkaa kun uusia autoja tuli paikalle.

Ajelin siitä Sligachaniin missä lounas. 

Lähdin kävelemään polkua pitkin ja satuin valitsemaan sen reitin, mihin muut eivät osanneet tulla. Sain rauhassa ottaa kuvia dronella ja kameralla. Oli vaikuttava puro/putoukset. Siinä huomaamatta sain poltettua käsivarteni.

Tiistaina oli suunnitelmissa käydä The Old Man of Storr ja The Quiraing. Seonaid, majapaikan emäntä antoi neuvon mennä aikaisin, että saisi parkkipaikan.

Ajoin ensin The Old Man of Storriin. Parkkipaikalla oli vielä hyvin tilaa. Parkkipaikalta näköalapaikalle on matkaa n. 3 km ja nousua tulee reilu 300 m. Pistihän tuo hieman puuskuttamaan. Yllättävän huonokuntoisen näköisiä ihmisiä sinne kiipesi!

Maisemat olivat uskomattomat. Etenkin kun keli suosi minua. Eilisestä viisastuneena minulla oli pitkähihainen paita päällä. Tulihan siinä enemmän hiki, mutta eipä käsivarret palaneet enempää.

Minulta meni 2 tuntia 15 minuuttia käydä tuolla. Siitä lähdin sitten The Quiraing. Matkalla oli pari hienoa kohdetta, Lealt Falls ja Kilt Rock Viewpoint. Quiraingissa parkkipaikka oli aivan täynnä sekä myös tien vieret pitkälle, joten muutin suunnitelmaa ja lähdin kiertämään saaren pohjoispäätä.

Matkan varrelle sattui monta kohtaa missä piti pysähtyä ottamaan kuvia. Niin kuin tässä oleva Duntulmin linna.

Puoli neljän aikaan oli takaisin Quiraingissa. Nyt oli selkeästi väki vähentynyt ja parkkipaikalla oli tilaa.

Täällä kannattaa käydä kierros kävelemässä. Oli nimittäin niin hieno paikka! Aivan mykistävä. Lenkin pituus on n. 9 km ja nousua tulee 500 m. Minulla meni tuon kiertämiseen 3 tuntia 15 minuuttia. Aikaa kului yllättävästi kuvien ottamiseen.

Poislähdön aika koitti ja lähdin ajamaan kohti Edinburghia. Kävin vielä Torabhaigin tislaamolla.

Eilean Donanin linnalla oli niin paljon ihmisiä, ettei siellä kiinnostanut viettää yhtään enempää aikaa kuin mitä kuvien ottaminen vaati.

Keli oli tänään muuttunut selkeästi. Skotlantikin itki, kun minun piti lähteä! Ei näkynyt Commando memorialla Ben Nevisin huippua niin kuin viikkoa aikaisemin.

Pyörähdin Rob Royn hautaa katsomassa Balguhidderissä. Vettä satoi aika ajoin niin, että tielläkin oli 20cm verran vettä. Majapaikkana minulla oli Castlecary Hotel.

Illalla kävin syömässä the River Housessa Magien kanssa. Valitsin kampasimpukoita ja black puddingia. Nämä sopivatkin vallan hienosti toisensa makumaailmaan, en uskonut niin aluksi. Suositus tälle!

Kelpiellä ja Balcknessin linnalla ei vielä satanut. Mutta Edinburghiin saavuttaessa alkoi satamaan. Olin aikonut käydä Edinburghin linnassa, mutta katsoessani sateessa jonoa sinne tulin toisiin ajatuksiin.

Kävin sen sijaan Roslynin kappelia katsomassa. Vaikka kappeli onkin pieni, niin on se vaikuttava. Kannattaa tuollakin käydä!

Sitten olikin lento Suomeen. Yön yli odotus lentokentällä, että aamun ensimmäisellä junalla pääsi kotiin!

Matka oli uskomaton! Ensimmäisellä viikon porukan kanssa oli hienoa matkustaa ja tutustua kohteisiin. Toisen viikon itsenäinen tutustuminen veti paikka paikoin mykäksi. Hieno maa, hienot ihmiset!

 

 Kimmo