tiistai 24. huhtikuuta 2018

Isoisän jäljillä

Isoisäni otti osaa "vapaussotaan", "Punakapinaan", "Veljessotaan", "Sisällissotaan" tai millä nimellä kukakin sitä haluaa kutsua. Hän joutui lähtemään veljiensä kanssa yöllä salaa kotoaan ja kävellä Mäntyharjun asemalle, mistä sitten junalla Mikkeliin. Mikkelissä hän todennäköisesti sai jonkin aikaa koulutusta, sitä ei hänen päiväkirjansa kerro. Hänen päiväkirjansa alkaa siitä, kun hän lähti Mikkelin kasarmilta 23.4.1918. Kursiiviteksti on suoraan Papan päiväkirjasta.

23 päivänä huhtikuuta lähettiin Mikkelin kasarmilta junaan. Annettiin pyssy käsiin ja reppu selkään. Juna lähti kello 1 yöllä 24 päivänä.
 

 24.4.2018 seison samaisen aseman edessä, mistä pappa lähti liikkeelle. Ylempi kuva on vuodelta 1918 kun Mäntyharjun pojat oli lähtemässä. Paljon on Mikkelin kaupunki kuva muuttunut sadassa vuodessa. Liekö parempaan, tiedä häntä. Mietin kuvia ottaessani sitä, että mitäköhän pappani on silloin miettinyt ja mitä lienee haastellut veljensä Vihtorin kanssa.


Sitten oltiin kello 8 Jyväskylässä ja syötiin päivällinen kunnallistalolla.


Jyväskylässä kävin kaupungintalolla ja pääsin tutustumaan juhlasaliin, missä vuonna 1915 - 1917 oli toiminut venäläinen sotasairaala ja siinä salissa todennäköisesti pappakin kävi syömässä. Talo on entisöity hienoon kuntoon.


siitä etelään päin Oripohjan asemalle, jossa oltiin klo 15. Siinä syötiin kansanopistolla ja oltiin kylässä yötä.


Suomalainen Nuijan talo rakennettiin 1908 ja 1910 talo vuokrattiin Keski-Hämeen kansanopistolle, jolle se sitten loppujen lopuksi myytiin kaksi vuotta myöhemmin. Valitettavasti tuon komean puutalon tuli tuhosi 1950. Nykyinen opiston rakennus ei vedä vertoja!

 Oriveden komeimmalle paikalle rakennettiin työväentalo 1910. Tämänkin talon tulipalo tuhosi 1972. Nykyään siitä on vain perustukset nähtävillä.
Kultavuorella on jäljellä kuitenkin vielä Laulumaja. Tämä talo rakennettiin 1800-luvun puolivälissä asunnoksi. Oriveden kansakoulu aloitti toiminnan tässä talossa 1872. Vuonna 1918 talo palveli opettajien asuntona.


Torstaina 25 päivänä lähettiin klo 6 hevosilla, jotka oli käsketty Keuruun pitäjästä ja oli niitä 112 kpl. Perjantaina 26 päivänä klo 3 oltiin Eräjärven pitäjässä. Vähän levähdettyä tuossa ajoissa lähettiin eteenpäin.

Eräjärven kirkko on rakennettu 1821. Tuosta kirkkoaidan sivuitse on pappakin mennyt.

Tie ei varmaankaan ollut näin hyvässä kunnossa silloin kuin se nyt oli. Vaikkakin parannettavaa siinä nytkin on (kiitos nykyisen tiehoitorahoituksen).

Klo 10:n ajoissa oltiin Kuhmalahden pitäjän kestikievarissa päivällisellä. 
Internetin lähteiden mukaan tämä talo on toiminut aikoinaan Kuhmalahden kestikievarina.





Kuhmalahden kohdalla löysin vielä vanhan tiepohjan ja vanhan sillan.
Luopioisten kirkolla pappa kävi kääntymässä. Minä nautin päivällisen kirkon parkkipaikalla varis kaverinani.

Saavuttiin klo 23 Vesijaon nimiseen kylään. Siinä annettiin voileipää ja kolme perunaa.

Vesijaon kohdalla hirvi tarkkaili minua metsästä. Vesijaolla Palsanojan koskessa on ollut mylly jo 1800-luvun alusta lähtien. Nykyiset mylly rakennukset on n. 1920 luvulta.

Kello 11 lähettiin marssimaan. Klo puoli neljä aamulla saavuttiin Uusitalo nimiseen taloon noin kilometrin päähän Porraskosken kylästä. Sitten lähetettiin tiedustelijoita eteenpäin. Vähän matkaa mentyään avattiin niitä vastaan kiväärituli.
Uusitalon löysin. Mukava nähdä, että kyseinen talo oli hyvässä kunnossa ja hyvin pidettynä. Miten sitten lienee sadan vuoden päästä?


Tiistaiaamuna jatkettiin matkaa Evon metsäopistolle ja siitä eteenpäin ja saavuttiin klo 20 Asikkalan pitäjän Paakkolan kylään josta taas keskiviikko aamuna klo 3 lähettiin eteenpäin joka oli 1 pv:nä toukokuuta rintamaa kohden.

Vietin yöni erään lammen rannalla metsän keskellä Evolla. Siinä iltasella kuuntelin lintujen laulua ja jos olisi silmät sulkenut, niin äänimaailma olisi vienyt kyllä ihan jonnekin muualle.

Aamulla samaiset linnut herättivät raikkaaseen aamuun. Aamupalaksi nautin kahvia ja puuroa. Miten se maistuukin niin erinomaiselle tallaisessa ympäristössä. Lähtiessäni liikkeelle kurvasin vielä metsäopiston kautta.


Torstaina 2 pv toukokuuta klo 8 lähettiin meitä ensimmäistä joukkuetta viemään takaisin taisteluun johon me kaikki kolme kuulumme. Tultiin taas samaan paikkaan Kosken pitäjän Putulan kylään ja majoituttiin seurantalolle lähtövalmiina eteenpäin.


Seurantalo oli Putulasta hävinnyt, mutta seurantalon yläpuolella sijainnut kansakoulu oli vielä pystyssä. Kylläkin yksityisomistuksessa, joten lähempi tarkastelu ei onnistunut.

Nykyistä tietä on oiottu, mutta uuden sillan alapuolelta löysin vanhan tiepohjan mitä kautta Papan aikaan on tie mennyt.



Sitten saimme kuulla että punikit on antautunut 11 tuhansineni joukkona Kosken kirkolla ja hajaantuneet lähipaikan metsiin. Meidät vietiin Järvenpään kylän metsiin ketjuun pakolaisia vangitsemaan. Yön aikana ja perjantaipäivän toivat joukkomme kymmenittäin vankeja, joukossa naisia ja ratsuja.


Lauantaina me lähettiin metsätietä eteenpäin noin 30 miehisenä osastona ja saavuttiin klo 13 Lahdenpohjan kylään Hollolan pitäjässä Vesijärvenrannalle ja majoitettiin työnväentalolle ja saatiin heti metsästä 4 punikkien jättämää hevosta.


Metsätien löysin, mutta sitä pitkin en autolla päässyt. Lahdenpohjassa etsin työväentaloa sitä kuitenkaan löytämättä. En edes sen laatuista kivijalkaa paikallistanut.
 
Meitä oli kokonainen pataljoona noin 500 miestä. Klo 16 saavuttiin Hollolan kirkolle. Siinä ei ollut tila niin perättiin 2 km takaisin ja yövyttiin Uskilan kylässä.

Hollolassa ihastelin keskiaikaista kivikirkkoa ja kävin talo museossa.

Uskilasta Pappa marssi Lahden asemalle, siitä junalla Mikkeliin. Mikkelistä hän palasi Kouvolaan, missä toimi vartiotehtävissä 28.5 saakka. Hänet kotiutettiin Mikkelistä 19.6.1918.