Vaimoni serkku Anneli ei ole yöpynyt koskaan maastossa, joten häneltä tuli pyyntö järjestää mahdollisuus siihen. Patvinsuo nousi kohteeksi, koska ajomatka sinne ei ole valtava ja reitit siellä olisi kohtuullisia sekä tietenkin luonto siellä on kaunista.
Lähdimme 16.7 aamulla ajamaan. Joensuussa söimme lounaan ja ostimme tuoretarpeet. Perillä Suomun luontotuvan parkkipaikalla olimme klo 14:40. Tutustuimme luontutupaan nautimme kahvit ja kuuntelimme tuvan pitäjän tarinoita.
Patvinsuon kansallispuisto on vuonna 1982 perustettu kansallispuisto, joka sijaitsee Lieksan ja Ilomantsin alueilla, Koitereen pohjoispuolella. Patvinsuon pinta-ala on 105 neliökilometriä, ja se onkin eteläisen Suomen laajin kansallispuisto ja merkittävä suoluonnon suojelu- ja tutkimusalue. Se on myös osa Pohjois-Karjalan biosfäärialuetta. Alueella on 80 kilometriä merkittyjä polkuja. Kansallispuisto sijaitsee sekä eteläisten, että pohjoisten suo- ja metsätyppien vaihettumisvyöhykkeellä. Suoalueet ovat alueelle leimaa-antavia. Puiston keskiosassa virtaa Nälmänjoki. Metsät ovat vanhoja. Puistossa sijaitsee myös kaksi järveä, isompi Suomunjärvi ja pienempi Iso Hietajärvi. Puiston opastuskeskus on Suomunjärven rannalla. Patvinsuon kansallispuisto on myös Unescon biosfäärialue. Puiston pinta-alasta on vettä yhdeksän neliökilometriä.
Lähdimme kiertämään Suomujärveä myötäpäivään. Reitti on hyvin merkitty ja seurailee melkein koko ajan järven rantaa.
Matka joutui hitaasti, koska ympärillä oli niin hienoa luontoa. Kameroiden muistikortit saivat täytettä! Eipä meillä kiire ollut.
Sadetta oli säätiedotus hieman luvannut, mutta onneksi sitä ei tullut. Yhdessä vaiheessa oli mahtava ukkosen jyly päällämme.
Ensimmäisen tauon pidimme Lapinniemellä. Täällä tuli testattua ensimmäisen kerran ostamani Katadyn Hiker Pro veden suodatinta. Suodatin toimi hyvin, vesi oli tästä otettuna hyvän makuista.
Patvinsuon logossakin on Karhu kuvattuna ja ainoat merkit mitä näimme, oli jokunen raapimapuu.
Meidän lisäksi siellä oli myös seitsemän telttaa, mutta hyvin sinne mahtui. Vaikkakin yöllä kuului naapuriteltasta melkoinen kuorsaaminen.
Olimme järjestäneet Annelille pikkuyllätyksen kuohuviinin muodossa. Oli pysynyt yllättävän viileänä rinkassani. Päivälliseksi valmistin tunturitorttiloita, jotka tuntuivat maistuvan kaikille.
Illalla vielä auringonlaskua seuraten paistelimme makkarat.
Heräsimme hyvissä ajoin. Kaikki muut telttakunnat vielä nukkuivat. Aamupala puuroon naiset kävivät keräämässä mustikoita. Tänä vuonna olikin paljon mustikoita ja lakkoja, ainakin Patvinsuolla! Taipaleelle pääsimme n. klo 10.
Reitti kulki rantaa seuraten kohti Virtasalmea ja Virtaniemeä. Aurinko paistoi täydeltä terältä, jopa paahtavasti. Olimme täyttäneet pullot Pokkaniemessä Suomujärven vedellä, ja vesi maistui aika voimakkaasti humukselle. Suoritimme uuden täytön Virtasalmella ja tässä ei humus enää maistunut niin paljoa.
Virtaniemellä pidimme lounastauon. Hyttysiä on ollut vähemmän kuin mitä peljättiin. Muutama oli ollut yöllä kodassa ja pitänyt minua hereillä. Naisia ne eivät olleet kuulemma häirinneet. Nekin hävisivät, kun pistin hyttyskierukan palamaan.
Lounaaksi meillä oli nuudelikupit. Nämä olivatkin yllättävän maistuvat!
Reitti jatkui leveänä, melkeinpä autotienä Virtaniemestä eteenpäin. Tässä reitti koukkaa Suomujoen varteen, missä on nähtävillä vanhat pohjapadon rakenteet. Sieltä palataan kangasmaastoa pitkin Suomujoen rantaan. Täällä alkoivat Paarmat kiusaamaan meitä. Niitä tuntui riittävän.
Alkuperäisen suunnitelman mukaisesti meidän oli tarkoitus mennä seuraavaksi yöksi Teretinniemen laavulle. Mutta tulimme siihen tulokseen, ettei suolle ole menemistä tässä helteessä ja ehkä meidän kuntommekin oli siinä yhtenä tekijänä. Joten päätimme viettää seuraavan yön Suomun luontotuvan maastossa ja ehkä päästä jopa saunaan.
Rantasaunasta saimme vuoron 21:00-23:00. Kodalle löytyi hyvä paikka telttailualueelta n. klo 16:00. Meillä oli reilusti aikaa ennen saunaa, teimme rauhassa päivällisen sekä makoilimme hieman.
Heräsimme hieman neljän jälkeen ja puolelta oli meidän leirimme jo kasassa. Aamupala oli meillä tarkoitus nauttia suolla.
Klo 04:50 lähdimme Kurkilahden parkkipaikalta kävelemään kohti suota. Tarvittavat tavarat olivat minulla kannossa ja naiset saivat kävellä ilman kantamuksia. Aurinko nousi, hieman sumua suon pinnassa, melko hiljaista, hiljaisuuden katkaisee silloin tällöin lintujen äänet, aika ihanaa!
Kävelimme Teretinniemen kodalle aamupalalle. Keitimme kahvit ja nautimme eilen jo valmiiksi tehdyt leivät.
Poistulo oli vaikeaa, kun lakkoja oli niin paljon!
Kävelimme reissun aikana n. 26 km. Reissu onnistui hyvin ja suunnittelu seuraava varten alkoi heti.
Kiitos mukana kävelijöille!
Kimmo
Kuvat Kimmo ja Mia