Sopuli kierros

 Istun Vuorgočearrun pohjoisrinteellä juuri koivurajan alapuolella. Rinkan olen tukenut vaellussauvaa vasten ja istun selkä sitä vasten. Tuulee aika kovaa pohjoisesta, mutta tässä rinkan suojassa on tyyntä. Maakin on kuiva joten ei takapuolikaan kastu. Olen ottanut kengät jalasta samoin kuin sukat. Varpaat nauttivat. On vaelluksen toiseksi viimeinen päivä. Pienoinen kaiho on hiipinyt mieleeni. Olavi ja Heikki ovat kävelleet ylempää Vuorgočearrun rinnettä joten olen yksin. Katselen kohti pohjoista. Kaukana näkyy Àilegas mastoineen samoin kuin Kevon reitin huiput. Aurinko paistaa, ei ole kiire minnekkään. Jos en olisi lopettanut tupakanpolttoa 12 vuotta aikaisemmin, niin sytyttäisin piipun ja nauttisin. Kyllä on mukavaa....

2.9.2011

Klo 05:30 minä, Olavi ja Heikki istumme Olavin autossa matkalla pohjoiseen. Rinkat oli pakattu jo eilen joten liikkeellelähtö sujui nopeasti. Matkanyssäkkä ja mies kyytiin ja matkaan. Kuopion ABC:llä aamupala ja Rovaniemen Prismasta täydennystä matkamuoniin.

Majoituksessa Saariselällä olimme 18:05. Ruokailu Teerenpesässä, oli muuten aika hyvä annos, lepoa ja nukkumaan.

3.9.2011


Ajoimme Karigasniemelle ihaillen maisemia ja turhaa kiirettä pitämättä. Viimeinen lounas ennen maastoa Kalastajan majatalossa. Viereisestä K-marketista viimeiset täydennykset. Olipa kunnon lihatiskit kaupassa!

Auton saimme hyvin parkkiin Kuoppanivalla ja alkoi rinkkojen pakkaaminen. 14:50 lähdimme sitten autolta matkaan. Korkeutta oli GPS:n mukaan n. 150m ja Nuphirin huippu jonne aijomme oli 514 m:n korkeudessa. Tulisipa kova kiipeäminen.

Alkumatkasta seurailimme polkua/mönkijäuraa. Keli oli oivallinen, aurinko paistoi lämpimästi siten että vaikka meillä oli ainoastaan t-paidat päällä niin hikihän siinä tuli. Polulla oli ensimmäiset sopulit, ja niitähän oli sitten tänä vuonna paljon. Vaikka olemme jo 12 vuoden ajan käyneet Lapissa, en minä ole nähnyt yhtään sopulia. Mutta nyt niitä sitten riitti.

Nousimme pikkuhiljaa ohi puurajan ja saimme Nuphirin huipun näkyviin. Mietimme hieman, että kierrämmekö tunturin, mutta sitten päätimme mennä huipun kautta.

Keli oli huipulla hyvä, hieman tuuli mutta seuraaviin päiviin verrattuna voisi sanoa että oli tyyntä. Yritimme kiikaroida seuraavaa leiripaikkaa mutta se jäi Lasseroavvin taakse.

Huipulta kohti Vuorgocearjavrille olikin mukavaa kävellä. Pientä alamäkeä, mutta lähempänä järveä alkoi tulla vetisempää ja hitaampaa maastoa.

Saavuimme leiripaikallemme 18:50. Kävimme katsastamassa Hotelli Ramada Presidentin. Kovin oli päässyt huonoon kuntoon. Ei tehnyt mieli siinä ainakaan viettää yötä. Teltoillemme löysimme hyvät paikat ja minä pääsin kalastamaan. Siinä kalastaessani saapui lapinpöllö katsastamaan leiripaikkamme. Lenteli muutaman kerran yli ja havaitessaan tulilla istuvat kaverini harmittomiksi lenti pois. Aavemainen on tuollaisen pöllön lento, ääntäkään ei kuulunut.

 4.9

Aamu aukenee pilvisenä, mutta aamupalan (perinteinen munat ja pekonia, nam) yhteydessä alkaa aurinko paistaa. Saimme rinkat pakattua ja leiri paikastamme ei käy ilmi että siinä olisi kolme miestä yönsä viettäneet.

Yön aikana oli lihakset palautuneet osittain eilisestä päivästä ja lähdemme kiipeämään Biejášroavvin rinnettä. Laakson toisella puolella nousevan Vuorgočearčohkkan huipulla näkyy jokin kivipaasi ja Heikki päätti että paluumatkalla hän käy sen huipulla katsomassa, että mikä paasi se onkaan. Emme kiipeä aivan huipulle vaan alamme laskeutua kohti Biejášjávrritin pohjoispäätä. Pidämme taukoa  järvestä laskevan puron rannalla ja minä yritän saada kalaa sekä purosta että järvestä.

Jatkamme matkaa kohti Stuorraäytsiä ja nousemme purolta kohti Hápmárastinoaivia. Matkalla pidämme lounastauon erään puron varrella. Paljakassa tuulee siihen malliin ettei tauot ainakaan veny. Kävellessä on kuitenkin sen verran lämmin että kävelemme paitasillamme.

Skoahppagašoaivin rinteeltä saamme näköyhteyden Stuorraäytsin rotkolaaksoon, matkaa sinne on vielä kuitenkin 3,5km. Matka joutuu nopeasti helppokulkuista Àvžegašoaivin länsirinnettä pitkin. Matkalla kohtaamme melkein syödyn poronraadon sekä ehkä miljoona sopulia. No vähän tuli liioteltua, mutta paljon niitä oli.

Saavumme viiden aikaa Stuorraäytsin tuvalle. Myyriä juoksee tuvan nurkkahirsiä pitkin samoin kuin pihakoivussa. Päätämme että syömme tuvalla vain päivällisen ja jatkamme matkaa pitkin rotkolaaksoa, kunnes löydämme sopivan leiripaikan. Ihmettelemme miksi tupa on tähän rakennettu. Vettä on pienessä suomontussa, no meneehän se kun keitämme veden. Tupa on niin pimeä, että kunhan on ruoka valmista niin siirrymme ulos syömään.

18:25 olemme jo matkalla poroaidan pohjoispuolta. Pian kuitenkin huomaamme että parempi olisi eteläpuolella, joten siirrymme aidan alitse eteläpuolelle. Käymme matkan varrella etsimässä kätkön ja Olavi jättää sinne TB:n.

Toisen lammen rannalta löytyy sopiva leiripaikka. Itselläni on muodostunut pieni käpy joten pesulle oli pakko mennä. Yllättävän lämmintä. Tulipas mukava olo kun sai itsensä puhtaaksi ja puhtaat vaatteet päälle. Olavi ja Heikki noudattivat esimerkkiäni. Pesun jälkeen nousi leiri hetkessä pystyyn.




5.9

Aamu aukenee tymä kelissä. Tuntureiden huiput ovat pilvessä ja ilma tuntuu selvästi kostealta. Yöllä oli satanut, mutta rinkkamme olivat kuivina louteen alla. Teemme aamupalan kiireettä samoin kuin leirin purkamisen, joten olemme matkalla vasta puoli kahdeltatoista.

Kävelemme rotkonpohjaa  ihastellen pohjalla soljuvaa puroa, niin että meidän pitää tulla takaisinpäin postipolulle. Polkua pitkin lähdemme kohti pohjoista. Koivuvyöhykkeellä, missä ei tuule on kosteaa, niinpä paita on hetkessä märkä hiestä. Mutta ylhäällä paljakassa tuuli vie hien mennessään.

Matkaamme polkua pitkin hetkisen kunnes käännymme kohti Gáškogielasia. Seuraamme pilvien liikkeitä ja se näyttääkin siltä että rupeaa satamaan. Näkyvyttä onneksi riittää vaakatasossa. Noustuamme rotkosta alkaa puhelimissa olla kenttää joten kotijoukkoihin otetaan yhteyksiä. Tämä ylänkö on oikein mukavaa kävellä ja matka joutuu nopeasti.

Lounaan nautimme ennen Gáškogielasia olevan puron kallaalla. Gáškogielasin ylitimme pohjoisimmasta satulasta ja saimme näkyviin Geatkebassin. Olavi huomasi ensimmäisenä kaksi vaeltajaa rinteellä menossa kohti etelää. Yllättävän kaukaa sitä ihmisenkin erottaa.

Purolla suunnittelemme miten helpoimmin pääsemme Nirvajohkalle. Heikki valitsee itäisen reitin kun me Olavin kanssa painelemme soisen alueen ylitse lännen kautta.  Saavumme kuitenkin suurinpiirtein samaan aikaan Nirvajohkalle. Hetken katselemme ylityspaikka ja minä päätän kahlata yli. Kengät ja sukat pois ja kahlaamaan. Vesi on yllättävän lämmintä. Ei lähellekään niin kylmää kuin viime vuonna Suomujoella. Olavi seuraa esimerkkiäni kun Heikki laittaa säärystimet ja loppujen lopuksi hyppii kiveltä kivelle ylitse.

Minulla on vain heikko tieto Riekonpyytäjän kammin sijainnista mutta se löytyykin yllättävän hyvin. Alkuperäinen tietoni ei heittänyt kuin muutaman sata metriä. Lyhyen keskustelun jälkeen tulemme päätökseen jäädä kammille vaikkakin jokivarsikin kiehtoi. Heikki oli tullut huonovointiseksi, joten hän meni lepäämään heti kun sai telttansa pystyyn. Minä ja Olavi lähdimme kaloja narraamaan joelle. 

Iltasella onkin mukava istua kammin lämmössä kynttilän valossa laverilla (eipä tarvitse maassa istua).

6.9

Tämän päivän päivätaival olisi suunnitellusti lyhyt joten kulutimme aamulla aikaa niin että lounaaksi teimme kehittelemäni tunturipurilaiset kammilla. Juuri kun olimme lähdössä saapui kaksi vanhempaa miestä. Heidän kanssa turisimme hetken.

Olimme päättäneet että Heikki menee suorempaa reittiä kun me Olavin kanssa kuljemme huippujen kautta katsomaan Oadátmohčohkkan itäpuolella olevaa rotkoa. Suuntasimme kohti tunturilampia. Vaikka alkumatka olikin koivikkoa niin yllättävän tarkka oli suunnistuksemme. Kova tuulikaan ei haitannut kun se puhalsi seläntakaa.

Kroppa alkoi olla tottunut kulkemiseen. Eikä rinkkakaan tuntunut enää niin painavalta. Niinpä Olavin kanssa otimmekin hieman "lisäkuormaa" Oadátjohmohkkilta. Matka joutui nopeasti Oadátjohkan eteläistä hyllyä. Saimme havainnon Heikistä joka valvoi suoritustamme Rássejohčohkkan länsipuolella olevalta huipulta.

Yllättäin Olavin kanssa törmäämme tasaisella kankaalla syviin kallio uuroksiin. Niitä ihmettelemme tovin ja mukavahan siinä tuulen suojassa on taukoa viettää. Olimme tulleet vauhdilla, jopa 5km/h.  Jatkamme matkaa kohti Jeageloaijávria, mihin olemme suunnitelleet leirin paikkaa. Saavumme järvelle samaan aikaan Heikin kanssa ja leiripaikka löytyykin nopeasti. Voimakas tuuli vaikeuttaa hieman telttojen pystytystä. Erätoverin pystytämme tuulensuojaksi.

Päivällisen jälkeen lähden yrittämään kaloja järvestä, jonka huomaan olevan todella matala. Siinä heitellessäni huomaamme kahden vaeltajan lähestyvän meitä lännestä, mutta huomattuaan meidät kääntyvät ja pistävät leirin järven lounaisnurkalle.

Iltapalaksi tekaisen vielä tunturitortillat, sitten onkin mukava käydä raikkaaseen telttaan nukkumaan.

7.9 

Yöllä piti sopuli meitä hereillä. Välillä tuntui kuin se oli järsinyt telttaa. Muutaman kerran piti oikein tannerta tömisyttää että olisi hiljentynyt.

N. klo 10 oli aamutoimet tehty ja matka jatkui. Heikki suunnitteli kiertävänsä  Jeageloaijávri ja Vudnjosčohkkan välisen kosteikon länsipuolelta ja me Olavin kanssa menisimme sen itäpuolelta. Illalla oli hieman vettä ripsinyt ihan niinkuin säätiedoituksessa oli luvattukin. Tälle päivälle ei sadetta ollut tiedossa vaikkakin aamulla pilvistä päätellen olisi voinut alkaa satamaan.

 Vudnjosjohkalla havaitsimme pienen siirettävän mökin. Se oli kuitenkin sen verran etäällä ettemme viitsineet lähemmin käydä sitä katsomassa. Olimme nopeasti  Vudnjosčohkkan juurella. Laskimme rinkat alas ja lähdimme kiipeämään huipulle. Tuuli senkun koveni mitä ylemmäksi päästiin. Piti oikein pistää huppu päähän ettei hattu olisi lähtenyt tuulen mukana. Huipulta näkymät olivat hienot. Saimme havainnon noin kolmen kilometrin päässä lännessä kävelevistä vaeltajista. Yllättävän paljon on täällä kulkijoita, vai johtuuko se siitä että havaintoja pystyy tehdä niin etäältä. Tähän mennessä olemme jutelleet kahden kanssa ja nähneet 11.

Yhytimme Heikin postipolulla ja Vuorgočearávžin ylityksen jälkeen söimme lounaan. Yritin minä tästäkin purosta saada kalaa lounaan jälkeen.

Heikki ja Olavi lähti jatkamaan matkaa. Minä vielä viivyttelin joella ottamassa muutaman valokuvan ja lähdin perään. Kuljin jonkun verran postipolkua myöten kunnes käännyin kohti länttä.  Nousin Duolbalášin huipulle ja sain havainnon Olavista ja Heikistä. He olivat valinneet hieman ylempää reittinsä. Kohtasimme Vuorgočearčohkkan huipulla. Tänne olikin rakennettu kivistä sellainen hieman miestä korkeampi "torni" jonka olimme ensimmäiseltä leiripaikalta havainneet. Tuuli oli sen verran kova ettei huipulla tehnyt pitkään mieli olla.

Jatkoimme matkaa kohti Vuorgočearrun luoteispuolen lampia. Heikki ja Olavi menivät taas ylempää ja minä suuntasin kohti Vuorgočearrun ja Káffevuoššančopman välistä kurua. Ennen kurua näin hirven joka jolkotteli Káffevuoššančopman rinnettä pitkin.

Saavuimme lammille josta etsimme jonkun aikaa leiripaikkaa. Siitä ei löytynyt kaikkia mielyttävää paikkaa joten jatkoimme kohti kakkospaikkaa eli Nuhppirjohkaa. Tämän varrelle sitten pistimme leirin pystyyn.

8.9

 Olimme sopineet illalla että kahdeksalta lähdemme matkaa ja 7:55 olimme matkalla kohti Davitalášin huippua. Sieltä silmäsimme viimeisen kerran kohti muotkatuntureita ja lähdimme laskeutumaan kohti Kuoppanivaa ja autoa.

 Alaspäin meno sujui helpommin kuin lähtiessämme kiipeäminen ja autolla olimme jo 9:30. Vaihdoimme säälliset vaatteet päällemme ja varusteet autoon. 

Saariselällä olimmekin sitten jo klo 13, missä meitä odotti hotellihuoneisto ja sauna. Kyllä oli mukava päästä saunaan ja saada itsensä puhtaaksi.


9.9

Hyvin levätyn yön ja maittavan hotelliaamiaisen jälkeen lähdimme ajamaan kohti etelää klo 7:45. Matkalla ei pysähdytty kuin Kemijärvellä kahville ja Ämmänsaarella syömään sekä tankkaamaan. Kotona olin vähän ennen ilta seitsemää.


- Kimmo -

Reissun valokuvagalleria

Muotkatunturit 2006

Paikannimistöt ovat otettu ulkoilukartasta Muotkatunturit 1:50000 2005. Kaikille tuntureille ei löytynyt nimiä joten pyydämme anteeksi epätarkkuutta.

18.6

Lähdimme Tanelin kanssa junalla kohti Pieksämäkeä 16:55 ja perillä olimme 17:30. Pääosa tavaroistamme oli mennyt jo edeltä Olavin kyydissä. Hörppäsimme kahvit ja starttasimme kohti pohjoista 18:30. Iisalmella pysähdyimme tauolle. Taneli kävi nukkumaan ennen Oulua. Muun liikenteen puuttuessa oli hyvä ajaa.

19.6

Ennen Vuotsoa menimme vanhalle tielle ja kävimme nukkumaan etupenkeille 03:50. Eihän se mitään mukavaa lepoa ollut. Autokin kostui sisältä. Olisi pitänyt varata teltta ja makuupussit helposti saataville. Hyttysiä pyöri auton ulkopuolella niin paljon ettei ulkona tehnyt mieli heilua.

Ennen kuutta olimme jo hereillä ja siirryimme varsinaiselle tielle. Linja-auto pysäkillä nautimme Oulusta ostamamme eväät. Hyttysiä pyöri joten edestakaisin kävelyksi sen meni. Kävimme Saariselällä varaamassa kylpylästä huoneen ja katselemassa Kaunispäällä maisemia. Ivalosta täydensimme viimeiset muonat ynnä virvokkeet. Karhunpesäkivellä pidimme taukoa ja taukojumppaa kiipeämällä katsomaan sitä karhunpesää.

11:30 olimme Muotkan Ruoktussa. Nautimme poronkäristyksen, pakkasimme rinkat ja liikkeelle pääsimme 13:15.

Kiersimme sillan kautta Peltojoen länsipuolelle. Täytimme puollot joesta ja Taneli alkoi suunnistamaan. Polkua pitkin matka joutui nopeasti. Hyttysiä pyöri niin että myrkkyjä piti alkaa käyttämään. Tanelilla oli hieman ongelmia kartan mittakaavan kanssa ja häntä joutui hieman auttamaan suunnistus tehtävässä, mutta hyvin hän siinä onnistui. Aurinko paisto lämpimästi alkumatkasta mutta pikku hiljaa rupesi pilviä kasaamaan kun nousimme Jeageloaivin rinnettä.


15:15 olimme leiripaikaksemme katsomamme lammen rannalla. Kotaa pystyttäessä se sitten alkoi satamaan. Ei onneksi mitenkään rankasti, mutta kastelevasti kyllä. Iltapalaksi olimme suunnitelleet makkaraa joten nuotio piti virittää. Teimme sen kodan sisälle. Tiesimme nuotion savuttavan, joten makkaran paisto meni makuulta suoritettavaksi. Hieman savua nosti kun avasi vastapäiseltä seinältä vetoaukon. Nuotio oli kitulias mutta saimme makkarat paistettua. Virittelimme rankiset ja kävimme nukkumaan. Koko yön satoi vettä.

20.6

Heräsimme kahdeksan maissa. Sade oli tauonnut mutta kova sumu oli noussut. Lammen toista reunaa ei nähnyt. Aamutoimien ohella tuli pieniä kuuroja, paitasillaan selvisi niistäkin. Aamupalaksi teimme perinteistä pekonia ja munia. Munien paistaminen onnistui täydellisesti. Kotaan tuli lisäpainoa kun laiskuuttamme emme viitsineet sitä wettexillä pyyhkiä.

10:20 lähdimme matkaan. Ensiksi seurasimme polkua, mutta sitten erkanimme siitä kohti Jeageloaivin huippua. Tarkoituksenamme oli kiertää huippu pohjoisen kautta. Rinteellä kävivät sitten hyttyset kiusaamaan ihan oikeasti. Silloin tällöin satoi kuuron. Lämmintä ja hiostavaa.

Alkaessamme laskeutumaan länsipuolella alkoi sumu rintama repeytyä ja aurinko paistamaan, ensin Tuángánuaivin suunnalla. Samoin meidän mielialamme ponnahti ylös. Nautimme länsirinteellä lounaskeiton. Olavi kylläkin joutui hakemaan veden aika kaukaa. Keittokin muodostui pikkuhiljaa lihakeitoksi kun hyttysiä pörräsi ympärillä. Pistimme pystyyn kisan, kuka tappaa eniten hyttysiä yhdellä iskulla. Sen päivän ennätys, Kimmo 11.

Suunnistimme kohti Cuágáuaivráppáh:ssä olevaa kurua kohti. Alemman Honkavuoman ylitys ei aiheuttanut minkäänlaista ongelmaa. Molemmin puolin on mukavaa leiriytymiskelpoista kangasmaastoa ja isohkoja honkia. Kurusta otimme suunnan katsomamme leiripaikkaa kohti.

Puro löytyi ja suhtkoht nopeasti löytyi myös kodalle sopiva pystytyspaikka. Pohja oli kylläkin niin pehmeä että piti varmistaa kodan pystyssä pysyminen kivillä. Päätimme ettemme ota rinkkoja sisään kotaan vaan teimme niille katoksen erätoverista ulos. Päivällinen ja sitten kohti Hanhipään huippua. Aurinko paisto lämpimästi.

Nousimme Hanhipään pohjoishuipulle josta puhelut kotijoukoille. Näkymät olivat joka suuntaan hienot. Pyöreitä tunturilakeja nousi toistensa lomasta. Ainoa asia mikä vähän häiritsi tätä ihanuutta olivat pienet ystävät.

Näimme lunta n. kilometrin päässä purouomassa joten se oli lähdettävä sinne lumisotaa varten. Hanhipään rinne oli mukavaa ja tasaista kävellä. Purouomassa syttyi sitten aimo sota.

Paluumatkalla törmäsimme hienoon purouomaan Hanhipäiden välissä. Puro kulki kallioiden välissä. Eteneminen oli hidasta, onneksi kivet eivät olleet märkiä. Auringon ”laskiessa” tuli vielä enemmän hyttysiä. Niitä tuli niin paljon että meikäläisen sietokyky oli koetuksella. Kiersimme lähellä olevat lammet ja tulimme kodalle.

Valmistimme vielä iltapalaksi ”tunturi tortillat” jotka olivat sitten hyviä. Pitänee valmistaa muulloinkin! Nukkumaan kävimme 23:00 jälkeen.

21.6

Tänään pääsimme ylös vasta kymmeneltä. Aamutoimet menivät jo nopeammin ja matkaan pääsimme 11:20. Sataa tihutti koko ajan. Kaksi wettexiä mukaan. Sadevaatteet sekä hyttysvaatteet oli pidettävä päällä. Siitähän tuli mahdoton hiki. Taneli suunnisti taas tänään. Lähtö meni hieman pörinäksi kun ensimmäisen mäen lähdimme kiertämään vikakautta, mutta eipä siitä sen kummempaa haittaa. Selkeästi paremmin sujui nyt kartan luku.

Laskeuduttuamme hanhipäältä tuli hienoja poikittaisia kalliomuodostelmia eteemme. Tauon pidimme yhdellä purolla hikisinä ja hyttysiä huitoen. Ylemmän Honkavuoman ylitys sujui hienosti. Tanelin rinkan kannoin yli ja Taneli pomppi kiveltä kivelle yli. Ylityspaikkaakaan ei tarvinnut etsiä vaan sopiva paikka osui eteemme heti.

Ylitettyämme joen päätimme pistää erätoverin katokseksi ja nauttia lounaan. Onneksi teimme katoksen sillä lounaan jälkeen alkoi sataa rankasti. Pidimme sadetta ja odottelimme että se lakkaisi. Sade lakkasikin n. puolen tunnin kuluttua ja pääsimme jatkamaan matkaa. Edessä olikin hikinen nousu Giellároavvi:lle. Huipulla alkoikin aurinko paistaa. Kyseisten tuntureiden itäpuolisten huippujen länsirinne oli aikamoista kivikkoa. Jouduimme tekemään kilometrin lenkin että pääsimme turvallisesti näiltä itäpuolisilta huipuilta.

Nautimme suklaata ja myslipatukoita kun Taneli alkoi näyttämään uupumisen oireita. Giellároavvin ylängöllä törmäsimme sitten ainoisiin ihmisiin koko reissulla. Oli alkanut tuulla joten hyttysistä ei ollut mitään haittaa. Tanelilla oli tullut kaksi rakkoa, niihin laastarit ja matka jatkui. Kämppä löytyi helposti klo 18:00. Tupaan oli viriteltävä sen verran tulta että saatiin kaikki kamppeet kuivaksi. Kiellaroaivin ympäristö on hienoa hiekkaa, puut pitää tuoda metsästä.

22.6

Me muut heräsimme 08:00, Taneli nukkui kymmeneen saakka. Aurinko paistoi ja tuuli sen verran että hyttyset pysyivät kurissa. Kodan ja erätoverit viriteltiin kuivumaan puiden oksille. Ja vihdoin sai myöskin makuupussit tuulettumaan. Kun Taneli heräsi nautimme aamupalan, joka meillä on kaikkina muina aamuina paitsi ei ensimmäisenä mysliä 100g/henk ja kiisseliä sekä kaksi palaa jälkiuunileipää. Meillä meni tällä vaelluksella leipää aina puolikas/ateria.

12:20 lähdimme lenkille tarkoituksena mennä katsomaan Stuorrávzia. Lähdimme suoraan kohti Kielajokea kämpältä mäen ylitse. Joelle päästyämme aprikoimme ylitysmahdollisuuksia ja totesimme, että jollei yläjuoksulta löydy parempaa niin jätetään menemättä yli. Tanelilla oli nimittäin pitkään jatkunut yskä.

Etenimme joen reunaa pitkin kohti yläjuoksua, mutta sopivaa ylityspaikkaa ei näillä vesillä löydy. Joen vierusta on mukavaa käveltävää kunhan nousee hieman ylemmäksi joesta. Useita nuotioita oli pitkin vartta. Mikäköhän se ajaa että jokaisen on itselleen rakennettava se kivikehä? Päätimme palata kämpälle letunpaistoon.

Nuotiota varten piti aika etäältä hakea puita. Saimme tulet sytytettyä ja letut paistettua vaikka vähän aikaa näytti siltä että satamaan alkaisi. Tanelikin opetteli letun paistoa. Nautimme vielä nuotiokahvit. Viitisen kuukkelia tuli pyörimään ympärillemme. Järripeippo pariskunta ahdisteli kuukkeleita kovasti.

Mittari näyttää +20 astetta kun me Olavin kanssa päätämme mennä pesua. Vesi tuntuikin niin lämpöiseltä että uimiseksi se menikin. Mutaa on paksulti kahden metrin päässä rannasta. Mutta kylläpä se virkisti. Kuivaaminen tapahtuu ripeästi, sen verran hyttysiä pyörii ympärillä.

Päivällisen yhteydessä meni kaasupullo tyhjäksi. Näköjään meillä menee pullo kolmessa päivässä. Yhtään emme säästele käytössä ja jokaisen aterian jälkeen lämmitämme vielä tiskivedet.

Nukkumaan käydessä näytti mittari +15 astetta.

23.6

Heräsimme 09:00. Taivas oli pilvetön ja tuuli mukavasti. Aamiainen ja pakkaus sujui ripeästi. Pilviä alkoi kerääntyä, niinpä varauduimme sateeseen laittamalla drymaxit jalkaan.

Lähdimme kohti Peltoaivia. Kiersimme lampien itäpuolella olevan mäen etelänkautta. Sitten kiivetessä Giellároavvi etelähuipuille huomasimme ajautuneemme liiaksi etelään. Edessä oli jälleen huipulta laskeutuminen ja kostean huippujen välisen alueen ylittäminen ja kiipeäminen seuraavalle huipulle.

Kävellessä meillä ei ollut kuin pitkähihaiset päällä ja niillä tarkeni hyvin. Tauolla sitten piti vetää takkia niskaan tuulen takia. Alkutaival oli mukavaa harvahkossa tunturikoivikossa kulkemista. Sitten kun pääsimme hieman ylös niin näkymät olivat oikein mukavat. Lännessä nousi vielä tuntureita tuntureiden perään. Ne nyt jäivät meiltä katsastamatta, mutta ehkä seuraavalla kerralla.

Laskeuduttaessa kohti Ylintä honkavuomaa pidimme lounas tauon puron kallaalla. Päätimme syödä oikein kunnon ruuan kun olimme suunnitelleet kävelevämme tänään Alimmalle Honkavuomalle saakka. Viritimme katoksen käyttämällä vaellussauvojamme ja ympäristön puita. Satamaan se ei kyllä ruvennut tämän tauon aikana, mutta isoja paarmoja ilmestyi meidän katoksen alle.

Laskeuduimme puron viertä pitkin Ylimmälle Honkavuomalle. Reitin valinta oli ehkä väärä, sen verran se puro pujotteli kallioiden välissä. Mutta olisi hieno seitakin jäänyt näkemättä jos emme olisi tätä reittiä pitkin kulkeneet. Emme tiedä oliko se seita mutta ainakin ihan hieno kivipaasi.

Ylimmäisellä Honkavuomalla ylitys sujui mallikkaasti. Olavi pani kumit jalkaan, minä meni niin vauhdikkaasti yli että housujen lahkeet estivät veden pääsyn kenkiin. Tanelilla olikin kumisaappaat koko matkan. Komeita ja vanhoja honkia oli reittimme varrella noustessamme ylös seuraavaa rinnettä.

Huiputimme Hanhipäiden erään eteläisen huipun. Huipulla tuulen suojassa sammalpedillä olikin mukava viettää taukoa auringon lämmittäessä ja tuulen pitäessä hyttyset kurissa. Vietimmekin aikaa niin että lännen suunnalta alkoi ilmestyä tummanpuhuvia pilviä. Niin että meille tuli kiire kohti seuraavaa leiripaikkaa.

Ennen kuin pääsimme perille saimmekin pari lyhyttä kuuroa niskaamme.


Löysimme oikein mukavan leiripaikan kahden lammen välistä. Oli helppo pistää kota pystyyn. Tuuleen varauduimme kuitenkin lisäkivien avulla. Illalla tulikin puuskia ja hyvin pysyi kota pystyssä.

Taneli oli hidas tarpeissaan joten hän kävi kokeilemassa lammen veden lämpötilaa. Totesi sen olleen hyytävän kylmää!

24.6

Pääsimme ylös klo 08:00. Taivas oli tasaisen harmaa. Pieniä kuuroja oli tullut yön aikaan. Kota kuivui mukavasti tuulessa joten wettexiä emme tarvinneet.

Pääsimme matkaan klo 11:00. Lähdimme nousemaan Peltoaivin pohjoisinta huippua kohti. Huippu saavutettiin 12:00. Noustessa teki Kimmo ennätyksen 17 hyttystä. Tuuli oli heikentynyt edellisistä päivistä joten hyttyset pyörivät vähän enemmän.


Huipulta suuntasimme Harrijärven pohjoispuolitse Lahtisen kämpälle, missä olimme 12:45. Söimme lounaskeiton ja suuntasimme kohti Muotkan Ruoktua polkua pitkin (9km). Olimme ensin ajatelleet ylittävämme Peltojoen Lahtisen kämpän kohdalta, mutta tulimme toisiin ajatuksiin.

Polkua pitkin matka joutuikin nopeasti. Puolessa välissä alkoi satamaan. Sade ja sisältä kumpuava hiki ynnä hyttyset pistivät meihin siten vauhtia ettemme suurempia taukoja pitäneet. Olimme Muotkan Ruoktussa klo 16:30. Otimme mökin, pesulle, syömään ja nukkumaan.

Paluumatkan teimme Norjan kautta kiertäen ja Saariselällä yöpyen.

Parasta reissussa:
Olavi, se päivä kun ei kengät kastuneet (autiotuvalta lähtö)
Taneli, Iltatoimet
Kimmo, Maisemat

Ikävää:
Olavi, se päivä kun kengät kastui (autiotuvalle tulo)
Taneli, hyttyset
Kimmo, toinen päivä kun piti pitää sadevehkeet ja hyttysvehkeet päällä (hiki)

Reissu onnistui hyvin. Kodasta pysyivät hyttyset poissa kun poltimme hyttyskierukkaa, jopa niin hyvin että ensimmäisen yön jälkeen emme pitäneet rankisia. Ruokaa oli riittävästi, päivätaipaleet olivat sopivia. Kelit suosivat!

Valokuva galleria täällä.