maanantai 14. syyskuuta 2020

2020 Hammastunturi, Ruskaa&viskiä

Keltaista, punaista, oranssia. Ruska on kauneimmillaan minne tahansa katsonkin. Luonto varautuu talveen pukeutuen koreasti. Kuljen nöyränä tämän kauneuden halki ja kiitän, että saan olla täällä, tässä. Hiljaisuus, vain 906:n narina ja kavereiden pitämät äänet, kun he tulevat takana. Kyllä Suomessa on mukava asua!


Keväällä tuli ehdotus minulle yhdeltä Mikkelin Viskisieppoklubin jäseneltä, mihin itsekin kuulun, järjestää Siepoille oma vaellus. Minulla tuli heti sopiva paikka mieleen, Hammastunturi. Vuonna 2015 vein Olavin muistolaatan Hammastunturin laelle ja se olisi sopiva kohde myös Siepoille. Ensinnäkin Olavi kuului myös klubiin ja toisaalta matka olisi sopiva n. 30km ensikertalaisten suoritettavaksi.

Hammastunturin erämaa-alue sijaitsee Urho Kekkosen kansallispuiston ja Lemmenjoen kansallispuiston välisellä tunturi- ja metsäalueella. Hammaskairan ydinosan muodostaa Kehäpään, Hammastunturin ja Appistunturin ylänkö, jonka korkeimmat huiput nousevat yli 500 metriin. Erämaan alueella kulkee kuusen pohjoinen metsänraja, ja eteläosien kuusimetsät vaihtuvat pohjoisessa männiköiksi.

Hammastunturi on merkittävä erämaa-alue, jonka historiaan liittyy värikkäitä vaiheita viimeisen kahden vuosisadan ajalta. Ennen Inari-Pokka-tien rakentamista Hammastunturin ja Lemmenjoen alueet muodostivat yhden Suomen suurimmista tiettömistä kairoista. Alueeseen liittyy poronhoidon historiaa, suuren kultaryntäyksen vaiheita sekä myöhemmin tientekoa ja asutushistoriaa. Kultaryntäyksen aikaan Ivalojoen Kultala oli suuri kyläkeskus satoine asukkaineen. Kullankaivajia oli yhtä paljon kuin muita inarilaisia yhteensä.

Alkuun oli kolme Sieppoa lähdössä, mutta yksi joutui perumaaan lähdön töiden (korona) vuoksi. Joten reissussa olisi minun lisäksi kaksi Sieppoa, Niko ja Juhani.

Nostin tavarani Juhanin autoon 12.9 iltapäivällä ja lähdimme ajamaan kohti pohjoista. Matkuksesta kävimme vielä täydentämässä ruokia. Yön vietimme 5-tien leirintäalueen mökissä ja aamulla nousimme aikaisin ylös. Matkalla kohti Kajaania opasteet kertoivat että Kajaanin ABC olisi auki 6-24. Seitsemään jouduimme odottamaan että ABC aukesi ja saimme aamupalaa. 

Tämän päivän määränpäämme oli Guesthouse Husky Ivalossa. Tämä olikin aivan loistava paikka. Outi otti meidät ystävällisesti vastaan. Niinkuin nimi viittasi löytyi pihapiirin tarhasta n. 200 koiraa. Aikamoinen meteli sieltä välillä kuuluikin, ei kylläkään huoneeseen sen verran hyvät eristykset talossa oli. Etenkin pentuja oli mukava seurata. Saimme illalla saunottua ja hyvän aamupalan jälkeen oli mukava suunnistaa lähtöpaikalle.

Lähtöpaikkana oli tuttu Paalupään/Siliäpään juurella oleva soramonttu minne pääsi hyvin autolla. Rinkat oli pakattu aamulla majoituksessa, joten aikaa ei kulunut paljoa, kun jätimme auton.

Lähdimme liikkeelle 9:40. Nousu Siliäselän kuvetta pitkin ylös kirvoitti hyvin lämmöt päälle. Joutui siinä muutaman hengähdystauonkin pitämään. Lähtökohta tälle vaellukselle oli, että menemme osanottajien kunnon mukaan ja mukavaa pitää olla. Niko ja Juhani olivat ensikertaa vaeltamassa, joten suunnitelmankin olin tehnyt hyvin helposti muokkautuvaksi.

Puurajan yläpuolella aukesi mahtavat maisemat. Ruska oli, voisi melkeinpä sanoa parhaimmillaan. Ja ylämäen rasitukset unohtuivat nopeasti kun kävelimme tasaista tunturin kuvetta eteenpäin.


Ensimmäisellä vastaantulevalla purolla keittelimme nuotiokahvit ja miten se nuotiolla keitetty kahvikin maistuu aina niin hyvälle. Olihan siinä korkattava myös mukana ollut mallasviski pullo ja otettava pienet kahvin kanssa. Mikäpä tässä oli kahvia nauttiessa auringon paisteessa tällaisessä ympäristössä.

Korkianokan eteläpuolisesta satulaan noustua näkyi kohteemme Hammastunturi. Matkaahan sinne oli vielä n. 8km. Leiripaikan olin suunnitellut Hammaskuruun lännestä laskevan puron varteen.

Saavuimme leiripaikalle 15:50 ja saimme kodan ja erätoverin viriteltyä sopivasti kun alkoi satamaan. Teimme päivällisen kodassa ja kuuntelimme sateen ropinaa kotavaatetta vasten. Myöhemmin illalla sade lakkasi sopivasti, joten saimme rauhassa istua nuotiolla ja perinteisesti paistaa ensimmäisen illan makkarat.

Aamulla oli keli puolipilvinen. Aivan kuivaksi kotaa ei saatu, joten minulla oli hieman ylimääräistä painoa. Eilisen perusteella teimme suunnitelmat ja pääsimme lähtemään 9:40 kohti Hammastunturin tupaa.

Keli oli mainio kulkukeli. Kolmet poroaidat jouduimme alittamaan matkalla. Päätin aamulla kokeilla itseäni ja olla katsomatta karttaa tai GPS:ää matkalla. Tämä seutu oli minulle tuttua, taisi olla seitsemäs reissu tälle alueelle.

Kävelimme Hammastunturin tuvalle 11:50. Aika hyvin osasin tulla suoraan tuvalle umpimetsää pitkin. Samaan aikaan tuvalle saapui kaksi miestä. Muutaman sanasen vaihdettua heidän kanssaan aloitimme lounaan teon tuvan pihamaalla.
Jätimme rinkat tupaan ja 13:50 lähdimme kiipeämään kohti Hammastunturin huippua. Yritin matkalla löytää vuoden 1999 leiripaikan, mutta löytämättä jäi. Pohjoisen suunnasta nousu on huomattavasti rankempi kuin etelän suunnasta. Happea oli pysähdyttävä ottamaan useamman kerran.

Huipulla meillä oli mahtava keli. Aurinko paistoi ja tuuli vain hieman. Pakolliset huiputuskuvat ja siirryimme huipulta Olavin muistolaatan äärelle häntä muistelemaan sekä ottamaan hänen muistolleen dramit.


Huipulla oli puhelimessa kenttää niin tovihan siinä vierähti. Huipulta alaspäin kulku olikin kevyttä ja tuvalla pienen keskustelun jälkeen päätimme yöpyä sisätiloissa. Hammastunturin autiotupahan ei ole oikein kenenkään hoidossa. Tuvan kattoa on vuosien varrella korjattu pressulla ja sisäkattoa on korjattu uusin laudoin. Kaminaa ei uskalla käyttää sen verran hapero sen on. Seinillä on jonkun verran hometta. Mutta kuitenkin että voi syödä pöydän äärellä ja nukkua laverilla vei voiton.

Aamulla satoi vettä, joten hikinen kävely olisi tulossa. Pääsimme lähtemään tuvalta klo 9. Suuntasimme kohti Aittamoroston sivua pitkin kohti Paskaluottumaa. Reitin valinta oli siitä huono, että jouduimme kävelemään pitkän matkan ennekuin löysimme vettä. Vesisade oli loppunut ennen lounasta, joten lounaalta pystyimme lähtemään hieman kevyemmin puettuna.

Korkianokan kohdalta vielä viimeinen silmäys erämaahan ja sitten alkoikin nopea osuus. Alamaata ja tasaista tunturin kuvetta. 16:25 saavuimme autolle ja juuri kun vaihdoimme vaatteita niin tietenkin silloin alkoi satamaan.

Guesthouse Huskyssa odotti meitä lämmin sauna Lauran grillin annosten jälkeen.

Ensi kertalaiset jaksoivat hyvin ja lausunnoista päätellen tykkäsivät reissusta. Kävelymatkan pituudeksi kertyi 33,4 km.

Kiitos mukana olleille mukavasta reissusta.

Kimmo

Lähteet: Luontoon.fi

2 kommenttia:

  1. Jälleen hieno retkikertomus. Näitä on mukava lukea ja muistella omiaan, vaikka ei enää itse jaksakaan tuollaisille velluksille lähteä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Eero kommentista. Tuota varten oikeastaan itsekkin näitä kirjoitan, luettavaksi sitten kun ei enään pysty lähtemään.

      Poista