2020 Polkupyörällä töistä kotiin

Jo lähes perinteeksi on muodostunut, että poljen kesällä ainakin kerran töistä kotiin. Edellisestä työpaikasta olikin kohtuulliset 115 km, joka meni ihan päiväreissuna. Mutta vuosi sitten aloitin Tampereella, niin viime kesänä perinne katkesi. Talven mittaan ajatus heräsi kuitenkin tehdä työmatka pyöräily kesällä. Seurasi reitin kartoitusta ja mittaamista. Se olikin tiedossa, että matkaa tulee lähemmäs 300 km. Talvella pisti silmää tori.fi:ssä myynnissä ollut Burley Nomad polkupyörän perävaunu. Peräkärryä olinkin miettinyt, mutta hylännyt kalliina investointina. Nyt sattui ihan uuden veroinen kärry kohdalle.

Reitin suunnittelu olikin haastavaa. Tampereelta Mikkeliin on valittavana joko Päijänteen pohjois tai etelän kautta kiertävä reitti. Halusin vältellä pääteitä, mutta alkuun se vaikutti melkein mahdottomalta. Mutta sitten se oikea reitti melkein suorastaan hypähti silmille. Ja todellakin kiertäen päätiet siten, ettei kilometrejä mahdottomasti kerry "ylimääräistä",  se olikin mahdollista.

No seuraava pähkittävä olikin ajankohta. Töiden puolesta se olisi tapahduttava kesäkuussa, hieman ounastelin, että oman loman jälkeen ei motivaatio ehkä riitä. Viikko 24 valikoitui, mutta kyseisen viikon tiistaina tuli yllättävä este, joten reissu siirtyi seuraavalle viikolle joka olikin Juhannusviikko.

Tiistaina sitten starttasin töiden jälkeen klo 15 matkaan. Keli oli mahtava, lämpöä ehkä hieman liikaa mutta senkin kanssa pärjäsi. Kärryn paino en ollut mitannut, arviolta 25-30 kg. Ja tämän painon huomasi polkiessa.

Kunhan olin päässyt Kangasalan ohi ja suuntasin kohti Sahalahtea tuntui vihdoin, että nyt ollaan reisussa. Sahalahden K-market Sahramista pizzan pala mukaan ja seuraavalla linja-auto pysäkillä päivällisen nauttiminen.

Sahalahdesta suuntasin kohti Kuhmalahtea. Tie oli mukavaa polkea, ei suuria mäkiä. Ohittavat autot kiersivät ehkä jopa kauempaa kuin aikaisemmilla lenkeillä, vaikuttikohan perässäni tuleva kärry tähän? Kuhmalahdessa tuli mieleeni 2018 tekemäni isoisän jäljissä reissun. Isoisä oli 1918 nauttinut ruuan Kuhmalahden kievarissa ja jatkanut matkaa kohti Luopioista. Minulla oli niin hyvä flow päällä etten pysähtynyt Kuhmalahdessa vaan suuntasin kohti Pohjaa miettien samalla yöpaikkaa.

Kyllä oli mahtava polkea! Pohjasta lähdin Ämmätsäjärven itäpuolelta kiertävää hiekkatietä pitkin. Polkupyörän vauhdissa oli mukava katsella ympäröivää luontoa, taloja ja peltoja. Vauhti pysyi soratielläkin samankaltaisena kuin asfaltilla. Matkan keskinopeus oli n. 18 km/h. Mutta kyllähän kärryn paino vaikutti positiivisesti alamäissä, huippunopeus oli 51 km/h. Toki sitten ylämäissä kärry otti antamansa takaisin korkojen kera.

Olin aprikoinut sitä millaisen matkan saisi töiden jälkeen poljettua. En ollut asettanut itselleni mitään tavoitetta, vaan mentiin fiilis pohjalla. Poljinkin sitten 80 km ja saavuin vähän ennen ilta yhdeksää lomakeskus Telarantaan. Sieltä sain paikan teltalle ja pääsin suihkuun. Keli oli varsin hiostava ja koko ajan oli pitänyt muistuttaa itselle juomisesta.

Yö meni levätessä ja pyörän päällä olin aamulla puoli kahdeksalta. Aamupala oli tarkoitus nauttia Padasjoella. Olin havahtunut yöllä vesisateeseen telttakangasta vasten. Mikä ihana ääni. Kyljen vaihto ja uudelleen uneen. Aamulla olikin poutasää.

Poljin samaa reittiä isoisän kulkeman kanssa. Hänhän oli tullut Luopioisesta Auttoiseen tätä tietä pitkin ohi Palsanojan myllyn.

Reitin korkeimmat kohdat sattui Auttoisen ja Padasjoen välille. Onneksi ylämäet olivat kohtuullisen loivia.

Padasjoella nautin aamupalan ja jatkoin todella nautinnollisia pikkuteitä pitkin kohti Pulkkilaa. Tälläiset tiet ovat sitten mukavia ajella. Maisemat vaihtuu ja näkymiä ei peitä tien vieren pusikot.

Tulinkin sopivasti lounas aikaan Pulkkilanharjulle Kesäravintola Reimariin. Kyllä maistui hyvältä kylmä olut ja rasvainen ruoka.

Jatkoin virkistyneenä matkaa kohti Sysmää. Matkan puoliväli tuli sopivasti kohdalle Sysmän kunnan rajan kohdalla.

Tällä tiellä olikin sitten enemmän liikennettä, mutta aika hyvin autoilijat ottivat minut huomioon. Sysmässä kävin tervehtimässä serkkuani. Sopivasti alkoi sataa kun kurvasin hänen pihaansa ja sade oli loppunut kun jatkoin matkaa. Eipä vielä tarvinnut sadekamoja pukea päälle.

Sysmästä suuntasin Hartolaan ja Jari-Pekassa maittava Pizza naamariin. Perunmaalle kääntyessä aloin katsella tien varsilta sopivaa telttapaikka. Olinko jotenkin ronkeli kun sitä ei löytynyt. Pertunmaalla kävin uimassa ja se piristi kummasti. Jatkoin vielä kymmenkunta kilometriä eteenpäin ennenkuin sopiva telttapaikka tuli kohdalle. Teltan sain pystyyn puolen yön maissa.

Aamulla nautin kaurapuuroa pienten ystävien kanssa ja varttia vaille seitsemän olin taas matkassa. Seuraava kohde oli Kissakoski. Pienen suunistusvirheen takia en ajanutkaan Noitintietä vaan lähdin Saviniementietä pitkin. Etenkin Ripatintielle päästessä huomasin että olimme tulleet Etelä-Savoon. Ylämäet olivat selkeästi jyrkempiä kuin aikaisemmin ja niitä oli vähintäänkin riittävästi.

Hirvensalmen S-marketin pihalla nauttiessani evästä alkoi pikkuhiljaa satamaan. Ei vielä niin paljoa että sadevehkeitä olisi tarvinnut. Mutta päästessäni Vilkon sahan ohi sade kiihtyi niin, että sadekamppeet oli vedettävä päälle. Kastuttiin siis sisä ja ulkopuolelta :) . Matkan rasitus alkoi tuntua jaloissa, ylämäissä ei meinannut löytyä samalla tavalla voimaa kuin alkumatkasta. Ennen Otavaa pystyin jo keventämään varustusta riisumalla sadevaateet.

Matka olikin hyvä lopettaa Mikkelissä baari Domissa itselleni antamalla palkinnolla!

Reissu oli mahtava. Työasiat eivät pyörineet päässä matkan aikana. Keli suosi todellakin. Jos tuota aikaa olisi niin tälläistä voisi alkaa tehdä enemmänkin.

Lopuksi vielä koko reitti. Kaiken kaikkiaan 304 km tuli poljettua.