Cornwall 2018

9.7.2018 lensimme vaimon kanssa Lontooseen. Koska lento oli niin myöhään, majoituimme lentokenttä hotelliin yöksi. Bussimatkan aikana kentältä hotellille tuli todistetuksi se, että espanjalaiset ovat ehkä se maailman tyhmin kansa. No ei ehkä muutaman henkilön takia pitäisi koko kansaa leimata.

Matkakohteeksemme oli valikoitunut Cornwall. Pitkään mietimme myös Skotlantia mutta Cornwall voitti. Ehkä suurimpana ansiona oli Upe Nykäsen pitämä Blogi jalkaisin. Hän on kävellyt pitkin South West Coast Pathia ja hänen kirjoituksensa innoittivat tähän matkaan. Toki Doc Martinilla ja Poldarkillakin on osuutta.

 Cornwall (korniksi Kernow) on kreivikunta Lounais-Englannissa, Ison-Britannian saaren läntisimmässä kärjessä. Cornwall on yksi kelttiläisistä maista. Alueella on muusta Englannista erottuva kulttuuri kelttiläisen historiansa johdosta. Cornwallissa toimii autonomiaa ajavia poliittisia liikkeitä. 

Cornwall, sekä sen ainoa naapurikreivikunta Devon, sijaitsevat pitkällä, Atlantin valtamereen työntyvällä niemimaalla. Cornwallin pituus länsi-itä-suunnassa on noin 120 kilometriä ja pinta-ala noin 3 563 neliökilometriä. Niemimaan läntisin kärki on nimeltään Land's End, etelärannikolla taas on Britannian eteläisin kärki, Lizard point. Avomerellä, noin 40 kilometriä Land's Endistä länteen sijaitsevat Scillynsaaret, joilla on oma paikallishallintonsa. Suurin joki on Cornwallin ja Devonin rajalla virtaava, Englannin kanaaliin laskeva Tamar (96 kilometriä). Cornwallin rannikot ovat monin paikoin jyrkkiä ja kallioisia, mutta varsinkin pohjoisrannikolla on hiekkarantaisia lahtia.

Cornwallin ilmasto on merellinen, joten vallitsevat länsi- ja lounaistuulet tuovat runsaasti sateita ja sumut ovat yleisiä. Vuosittainen sademäärä on keskimäärin 1 000–1 500 millimetriä.

Cornwall on pääosin graniittista nummiylänköä, jossa viihtyvät erilaiset kanervakasvit. Ylänköjen välisissä laaksoissa on myös tiheitä metsiä. Suurin nummialue on pohjoisosissa levittäytyvä, noin 6 800 hehtaaria laaja Bodminin nummi. Linnusto on erityisen rikas rannikoilla, jossa voi nähdä muun muassa ruokkeja, merikeijuja, erilaisia kahlaajia sekä lokkeja. Myös hylkeet ovat rannikoilla yleisiä.

10.7 saimme auton alle ja viime kerrasta viisastuneena otin sen automaattivaihteistolla. Sitä päätöstä tuli useampaan kertaan kiiteltyä matkalla.

Ensimmäinen kohteemme oli Stonehenge. Stonehenge on esihistoriallinen monumentti Englannin Wiltshiressa. Se on megaliiteistä koostuva neoliittinen ja pronssikautinen kivikehä. Stonehengeä rakennettiin useassa vaiheessa: rakentaminen aloitettiin noin vuonna 3 000 eaa., ja monumentti oli käytössä noin 1 500 vuoden ajan.

Stonehengessä on ollut alun perin neljä sisäkkäistä kivikehää, kaksi suurta ja kaksi pienempää. Uloin kivikehä muodostaa halkaisijaltaan 30 metrin ympyrän, ja toinen suurimmista kehistä on hevosenkengän muotoinen. Korkeimpien kivipaasien päälle on nostettu vaakapaasia, ja korkeimmat ryhmät ovat lähes kahdeksanmetrisiä. Suurimmat kivet painavat noin 50 tonnia, ja kaukaisimmat on tuotu paikalle satojen kilometrien päästä Walesista. Moni alkuperäisistä kivistä on jo kadonnut tai kaatunut. Kivikehien ympärillä on halkaisijaltaan 115-metrinen kaivanto, jonka molemmin puolin on maavallit. Vallien vieressä ja niiden ulkopuolella on yksittäisiä paasia.
Stonehengen tarkoituksesta ei ole varmuutta. Se on saattanut olla aurinko- ja kuukalenteri, temppeli, hautapaikka tai kokoontumispaikka. Monumentin koillispuolen sisäänkäynti on suunnattu kesäpäivänseisauksen auringonnousuun.

Tämä kivirakennelma oli kyllä vaikuttava. Keli oli mitä mainion. aurinko paistoi, mutta ei vielä niin kuumasti kuin myöhemmin tämän reissun aikana. Ihmisiä oli ei kuitenkaan niin paljon, että olisi haitannut suunnattomasti.

Stonehengeltä matka jatkui kohti Tintagelia. Toki kovasti mietimme, että olisimme käyneet Dartmoor Whiskyllä, mutta aikataulu ei sitä mahdollistanut. Teimme nopean pistäytymisen Okehamptonin linnalla. Okehampton on keskiaikainen linna Devonissa. Se on rakennettu vuosien 1068 ja 1086 välillä. 1500 luvulla linna kuului de Courtenayn suvulle joka oli osallisena ruusujen sodassa. Henrik kahdeksas teloitti Henri Courtenayn ja linna siirtyi kruunulle ja autioitui.

Tie muuttui koko ajan kapeammaksi, mitä lähempänä Tintagelia olimme. Pysyi kuitenkin vielä selkeästi kahden auton levyisenä. Majoituimme Tintagel Armsiin ja lähdimme saman tien katsomaan läheistä Tintagelin linnaa. Linna on rakennettu kapealle niemelle 1200 luvulla. Myöhemmin 1300 luvulla eroosion ja muiden seikkojen johdosta linna rapistui ja autioitui. Niemeltä on löydettävissä raunioita jo Rooman valloituksen ajoilta. Myös kuningas Artur on yhdistetty Tintageliin.

11.7 syötyämme runsaan aamupalan, mietimme miten siirrymme Port Isaaciin eli Portweniin, niin kuin se Doc Martinissa on. Linja-autojen aikataulut olivat lievästi sanottuna sekavat. Se mitä niistä selvisi, kertoi että linja-autolla matka kestäisi yli kaksi tuntia ja seuraava vuoro lähtisi lähempänä yhtätoista. Majoituksen rouva tilasi meille ystävällisesti taksin ja puolen tunnin päästä ja kaksikymmentä puntaa köyhempänä olimme Port Isaacissa. Port Isaac on pieni entinen kalastuskylä ja tunnetuksi sen on tehnyt nykyään Doc Martin televisiosarja. Kylässä on viehättävä satama ja kapeat kadut. Kahvilassa nautimme teen skonssien kera.

Vietettyämme aikaa kylässä vaihdoimme hieman varusteita ja ostimme molemmille evääksi Cornish Pasty. Minulle liha ja vaimolle kasvis täytteinen. Aikomuksenamme oli kävellä South West Path pitkin takaisin Tintageliin. South West Path on 630 mailia pitkä kävelyreitti pitkin rannikkoa Somesrset's Mineheadista Poole harbouriin. Meidän kävelemä väli olisi 9,1 mailia eli n. 14,6 kilometriä ja oli luokiteltu haastavaksi. Reitillä on useita nousuja ja laskuja. Korkein kohta on n. 125 metriä ja matalimmillaan ollaan merenpinnan tasalla. Mutta kyllä se oli niiden hikipisaroiden ja jalkakramppien arvoista. Maisemat olivat sanoinkuvaamattoman hienot. Sää suosi meitä ja puolivälissä nautitut eväät Tregardock Cliffillä maistui. Sanomattakaan The Port Williamin pubissa nautittu Ale ja siideri!

 Illalla nautimme päivällisen, niin kuin edellisenäkin iltana King Arthur's Armissa.

Aamulla 12.7 lähdimme liikkeelle autollamme ja seuraava kohde oli Padstow. Kaupunki vain oli täynnä ihmisiä ja kun nopean kierroksen aikana ei parkkipaikkaa löytynyt niin jatkoimme matkaa. Olisin toki halunnut käydä Padstowin panimossa, jonka mainiota Alea tuli nautittua edellisiltana. Suuntasimme Betruthan Stepsille. Sieltä löytyi hyvin tilaa ja vaikka sielläkin oli ihmisiä niin hiekkaranta oli niin laaja, että heistä ei ollut haittaa. Jyrkissä rannalle johtavissa portaissa joutui hieman odottamaan ja antamaan tietä.

Seuraava vierailukohde oli Healeysin siiderifarmi. Paikka oli mukava kahviloineen, myymälöineen ja eläinaitauksineen. Kuskina kun olin jouduin tyytymään teehen, mutta kaupasta tuli mukaan illalla nautittavaa.

Ennen majoitusta kävimme vielä Weal Coatesissa. Tällä paikalla on ollut kaivos vuodesta 1692 lähtien. Nykyisin näkyvä kaivos on avattu 1802 ja suljettu 1889 kun tinan hinta romahti.

Breja Farmhouse B&B otti meidät ystävällisesti ja lämpimästi vastaan. Ihailimme auringonlaskua heidän summer housessa ja nautimme Healeysin siideriä.

13.7 aamupala pöydässä saimme paljon hyviä neuvoja sekä isännältä että vieraana olevalta Suffolkilais pariskunnalta. Lähdimme ajamaan niemenpäätä vastapäivään päin. Kävimme Geevor Tin Minesissa, tämä kaivos suljettiin 1990. Seuraavana oli sitten Botallack Mine. UNESCON maailman perintökohde. Kaivostoiminnasta on merkintöjä jo 1500 luvulta. Kaivos toimi merenpinnan alapuolella ja lopetti vuonna 1895. Näissä maisemissa myös on kuvattu Poldark televisiosarjaa.

Pistäytyimme Sennen kylään nauttimaan hieman lounaan tapaista ja kävelemään hiekkarannalle.

The Minack Theatre on louhittu kallioon ja on hieno. Ikävä ettei sattunut mitään katsottavaa teatteriesitystä samalle ajalle.

 Ajelimme sananmukaisesti Mouseholen kautta takaisin majoitukselle päin. Nyt alkoi tiet käydä sitten todella kapeaksi. St Michael's Mountiin emme päässeet koska vuorovesi oli ylhäällä.

14.7 Aamulenkillä avautui mahtavat maisemat. Usva täytti laaksot kun nousimme Trevalgan kukkulalle. Kukkulalla löytyi kolme kaivoksen kuilua ja parit rakennukset pohjat.

Nopea pysähdys Trurossa. Kaunis kaupunki vanhoine keskustoineen ja katedraaleineen.

Edenissä menikin sitten aikaa. Eden project on rakennettu kaivosmonttuun. Se avautui 2001 ja nykyään sieltä löytyy kaksi isoa kupolia, Toisessa on trooppisen alueen ja toisessa välimerellisen ilmaston kasveja. Kupolit ovat valtavia meillä meni kiertämiseen kolme tuntia ja siltikin tuntui, että ei nähty riittävästi.

Seuraavana taas yllättäen..... linna. Restormel linna on täysin pyöreä muodoltaan. Se rakennettiin 1100 luvulla ja se oli jaarlin ylellinen maaseutu asunto. Linna raunioitui 1500 luvulla.

Yövyimme Looessa. Majoituksemme Silver Birchin eteen ei päässyt autolla, vaan auto piti jättää joenranta tielle ja sitten oli kapsäkit raahattava ylös rinteellä olevaan taloon. Näkymät talosta olivat kyllä hienot.

15.7 tutustuimme sitten raakaan rautaan. Tankkimuseossa Bovingtonissa on maailman ainoa alkuperäinen toimiva Tiger panssarivaunu. Sinällään huvittavaa kun ajattelee, että Britti museon päänähtävyys on heidän vihollisen valmistava panssarivaunu. Eikö briteillä ole vastaavaa? Ei ole! Museossa oli erittäin hyvin tehty teema osio ensimmäisestä maailmansodasta.

Salisburyyn ehdimme illaksi ja majoituimme The Old Rectoryyn. Majoitus oli varsin tasokas. Illallinen kaupungilla. Aamulla lähdimme käymään Salisburyn katedraalissa joka mykisti meidät kauneudellaan. Kaupoilla ei ehditty käymään, kun piti ehtiä lentokentälle ja koti lennolle.

Yksi viikko oli liian lyhyt aika. Jäi ajatus mieleen, että takaisin on vielä tultava. Cornwall lumosi meidät kauneudellaan ja ihmisten ystävällisyydellä. Suosittelen täysin, jos tykkää luonnosta, mahtavista maisemista, kohtuu ruuasta, hyvistä paikallisista oluista ja siidereistä.

 Kimmo

Lähteet: Wikipedia, English Heritage
Kuvat: Kimmo

Lontoo 2017

Lentomme lähti klo kahdeksalta Tapaninpäivänä Helsinki-Vantaalta. Joten sehän tarkoitti sitä, että kotoa piti lähteä jo viimeistään kolmen maissa. No viisi yli kolmen olimme autossa ja matkalla kohti Helsinkiä. Matka meni nopeasti, vaikka lunta alkoi satamaan. Lahden jälkeen kylläkin ei lunta paljoa näkynyt teiden ulkopuolella. Auton ajoimme kätevästi ennakkoon ostetulle parkkipaikaille ja sitten chek-iniin.

Tyttöjä jännitti, sillä olihan tämä ensimmäinen lentomatka heille. Lentomme myöhästyi puolisen tuntia johtuen lentokoneen tankkausjärjestelmän viasta. Onneksi vain puolituntia, joten vaikutusta ennakkosuunnitelmaan ei tullut.

Heathrowilta Lontooseen siirryimme metrolla. Korttien oston yhteydessä meille kerrottiin, ettei opiskelija vähennystä saa kuin brittiläiset opiskelijat. Lastenlipuksi saatiin yksi kuitenkin muutettua. Sekin pienen pallottelun jälkeen. Metro matka kesti reilun tunnin ja Liverpoolin asemalta pikainen kävely majoitukseemme, jossa iloisesti yllätyimme, kun saimmekin jo huoneistomme. Laukut huoneeseen ja koti ensimmäistä kohdettamme Westminister Abbeytä. Tämä siirtyminen meni sukkelaan metrolla.

Westminster Abbey on goottilaistyylinen kirkko Westminsterissä Lontoossa. Kirkko on toiminut perinteisenä Englannin kuninkaallisten kruunajaisten ja hautajaisten paikkana. Westminster Abbey, Westminsterin palatsi ja St. Margaret's -kirkko muodostavat Unescon maailmanperintökohteen.
Perimätiedon mukaan paikalle perustettiin ensimmäinen pyhäkkö vuonna 616 kalastajan nähtyä näyn Pyhästä Pietarista. Tämä on epävarmaa, mutta paikalla oli varmuudella benediktiinimunkkien yhteisö jo ennen kuin Edvard Tunnustaja alkoi rakennuttaa kirkon ensimmäistä, romaanista tyyliä edustanutta versiota noin 1045–1050. Se vihittiin käyttöön 28. joulukuuta 1065 hetki ennen Edvard Tunnustajan hautajaisia ja Harald II:n kruunajaisia.
Henrik III määräsi kirkon rakennettaviksi uudestaan goottilaistyyliseksi. Työ jatkui kolme vuosisataa 1247–1517. Nicholas Hawksmoorin suunnittelemat kaksi läntistä tornia rakennettiin vuosien 1722 ja 1745 välillä. Ne ovat varhaisia esimerkkejä uusgotiikasta. Kirkon 900-vuotisjuhlia vietettiin 28. joulukuuta 1965.

Tämän mahtavaan kirkkoon tutustumisen jälkeen kävimme kirkon omassa kahvilla teellä ja skonsseilla. Skonssit olivat sitten hyviä.

Siitä sitten London Bridgelle katselemaan maisemia.

Yöllä oli alkanut satamaan ja aamulenkki meni mukavasti raikkaassa englantilaisessa kelissä. Aika hiljaista oli kuuden aikoihin.

Siirryimme metrolla Holbornin asemalle, mistä sitten kävelimme Brittish museolle.

Kerkesimme hyvin ennen väen paljoutta. Sisälle museon aulaan pääsee jo 9:30 vaikka museo aukeaakin vasta kymmeneltä. Meillä meni neljä tuntia. Jos tutustuisi kunnolla saisi varata parikin päivää, mutta siinä ihmispaljoudessa alkoi yhden, jos toisen pinna kiristymään. Todella mahtava paikka ja parasta on, että se on ilmainen.

British Museum Lontoossa on Yhdistyneen kuningaskunnan ja koko maailman suurimpia ja merkittävimpiä ihmiskunnan historian ja kulttuurin museoita.
Museo perustettiin vuonna 1753 Hans Sloanen, Robert Harleyn ja Robert Cottonin kokoelmien pohjalta. Museo avattiin 15. tammikuuta 1759 Montagu Housessa Bloomsburyssä. Vuosien 1823–1852 aikana alkuperäisen rakennuksen tilalle samalle paikalle valmistui uuskreikkalaista tyylisuuntaa edustanut nykyinen rakennus, jonka suunnitteli arkkitehti Robert Smirke. Rakennusta on senkin jälkeen laajennettu ja muuteltu useasti.
Museossa on yli seitsemän miljoonaa erilaista esinettä, jotka havainnollistavat kulttuurin kehitystä alkuajoista nykyaikaan. Monet esineistä on säilötty maan alle tilan puutteen vuoksi.
Museon sisäänpääsystä ei veloiteta maksua. Museo on auki joka päivä klo 10-17.30. Museossa on myös ravintola, kahvila, ja kolme matkamuisto myymälää.

Museolta suikkasimme bussilla Camdeniin. Kylmä sää verotti halua kierrellä ja katsella.

Kylmä sää sitten pakottikin siirtymään pubiin lounaalle. Lounaan jälkeen menimme metrolla King Crossin asemalle missä tytöt kävivät Platform 9 3/4 kaupassa ja minä pubissa.

Aamulenkin vedimme Thamesin rantaan katselemaan Towerin siltaa. Aamupalan jälkeen siirryimme bussilla luonnontieteelliselle museolle. Ehkä tämä kaunis aamu oli saanut muutkin lähtemään, sillä vaikka olimme hyvissä ajoin, niin silti jono oli pitkä.

Natural History Museum on yksi kolmesta suuresta museosta Exhibition Roadin varrella Lontoon Etelä-Kensingtonissa. Kaksi muuta ovat Science Museum ja Victoria and Albert Museum. Natural History Museumin pääsisäänkäynti on Cromwell Roadilla. Museo avattiin vuonna 1756, ja nykyisellä paikallaan se on ollut vuodesta 1881 lähtien. Museon kokoelmissa on noin 70 miljoonaa kappaletta erilaisia tavaroita elämän ja tieteen aihepiireistä. Pääkokoelmia on viisi: kasvitiede, hyönteistiede, geologia, paleontologia sekä eläintiede. Museossa on myös villieläinpuutarha, joka sisältää alkuperäisiä eläin- ja kasvilajistoja.
Natural History Museum on Euroopan arvostetuin systemaattisen biodiversiteettitutkimuksen keskus. Sen muita tutkimusalueita ovat muun muassa biolääketiede, maapallon kehitys, ekologiset prosessit, kasvi- ja eläinkunta sekä evoluutio.

Siellä vierähtikin kolme tuntia rattoisasti. Museolta kävelimme ja nautimme katselemalla Kensingtonin hienoja taloja. Suuntasimme Earl's Courtille katsomaan Tardista. Siitä sitten metrolla katsomaan miten sitä kuninkaalliset sitten elääkään.

Oli siellä muutama muukin.

Koska keli oli todella mainioj jatkoimme kävellen katsellen maisemia. Pizzat nautimme lounaaksi ja loppujen lopuksi löysimme itsemme Lontoon Towerilta. Ilta kaakaot vielä satama kahvilasta ja kotia nukkumaan.

Aamulenkin sainkin käydä yksinään juoksemassa. Saikin vetää ihan pitemmän kaavan kautta. Perjantai oli suunniteltu ostospäiväksi, mutta ensin oli käytävä St Paulin Katedraalilla. Mahtava kirkko. Kaikki me nousimme kupoliin, mutta vain Kreetta ja minä uskaltauduimme aivan ylös. Sieltä olikin aivan mahtavat maisemat!

St Paulin katedraali (Pyhän Paavalin katedraali) on Lontoon Cityssä sijaitseva katedraali, joka toimii Lontoon piispanistuimena. Nykyisen katedraalin suunnitteli Sir Christopher Wren, ja se rakennettiin vuosina 1675–1710. Nykyistä katedraalia sanotaan yleisesti neljänneksi St Paulin katedraaliksi, vaikka kaikki keskiaikaiset uudelleenrakentamiset laskien luku olisi suurempi.

Paikalla aiemmin olleen Dianan temppelin jälkeen saksit rakensivat ensimmäisen apostoli Paavalille omistetun kirkon puusta. Ensimmäinen kirkko paloi noin vuonna 675, mutta se rakennettiin uudestaan.
Viikinkien hävitettyä ensimmäisen kirkon 962 rakennettiin toinen St Paulin katedraali, tällä kertaa suurelta osin kivestä.
Kolmannen katedraalin rakentamisen aloittivat normannit edellisen vaurioiduttua tulipalossa 1136. Katto oli edelleen puusta, mikä lopulta yli 500 vuotta myöhemmin koitui katedraalin tuhoksi. Kirkko valmistui varsinaisesti 1240, mutta laajentamisprojekti viivytti valmistumista aina vuoteen 1314. Se kuitenkin vihittiin käyttöön 1300, jolloin se oli Euroopan kolmanneksi pisin kirkko (181 metriä) ja sen torni oli Euroopan korkeimpia (149 metriä). Kirkko alkoi raunioitua 1500-luvulla, ja sitä kunnostettiin, mutta se tuhoutui lopullisesti Lontoon suuressa palossa 1666.
Christopher Wren aloitti uuden, nykyisen kirkon suunnittelemisen 1668. Sen harjannostajaiset olivat 1708, Wrenin 76-vuotispäivänä, ja se valmistui 1710.
 
Siitä tytöt suuntasivat ostoksille, kun minä viisaana miehenä lähimpään pubiin.

Aikansa kierreltyään yhytimme toisemme ja lähdimme Oxford streetille. Joulun jälkeinen ale oli saanut ihmiset liikkeelle. Niitä riitti! Suuntasimme Carnaby Streetille, mistä Kaisla oli bongannut yhden häntä kiinnostavan kaupan.

Sieltä teen kautta Primarkiin(lue minä pubissa) ja kotia.

Se olikin sitten viimeinen aamulenkki ja sitä ei onneksi tarvinnut lähteä tekemään yksin. Bongasimme lenkillä, kuinka kissa antoi kyytiä ketulle.

Aamupalalla sitten onnistuin tekemään palohälytyksen. Hieman pekoni kärysi liikaa. Näin viimeisenä päivänä suuntasimme ensin Sherlock Holmesin museolle.

Siitä sitten Paddingtonin asemalle, mihin jätimme laukkumme säilytykseen.

Aikaa kulutimme kävelemällä Kensingtonin puistoon. Vielä viimeiset teet ja leivät ennen junan lähtöä pienestä viihtyisästä kahvilasta ja junalle.

Lontoo näytti hyvät puolensa ja sääkin oli aivan mainio, mitä nyt yhtenä aamupäivänä satoi, mutta mitä pienistä. Tänne voi tulla toisenkin kerran ja tällä porukalla on sitten mukava matkustaa!

lähteet: Wikipedia