Hossan maisemat avautuvat kävijälle helposti, sen metsiin ja vesille pääsee vaivattomasti. Polkuja riittää patikoida ja pyöräillä, vedet kutsuvat melomaan ja kalastamaan. Kuljet samoja reittejä kuin alueen ensimmäiset asukkaat 10 000 vuotta sitten. Värikallion kivikautiset kalliomaalaukset vievät retkipäivän lomassa shamanismin maailmaan. Tietoa Hossasta
Lomasuunnitelmat oli suunniteltava uudestaan, kun tyttäreltä tuli pyyntö hakea hänet kesätöistä kotia. Joten pitkään mietin missä voisi muutaman päivän viettää. Hossaa olen miettinyt aikaisemminkin ja olen lukenut sen hyvistä pyöräilypoluista, joten se valikoitui kohteeksi.
Viikonloppuna olin kaverin mökillä Paltamossa, joten siitä oli hyvä jatkaa kohti Hossaa.
Sunnuntai iltapäivänä saavuin Hossan luontokeskuksen pihalle. Kävin sisällä kiertämässä sekä kahvilla ja munkilla. Aikaa oli ja kelikin näytti niin hyvältä, että päätin hypätä pyörän selkään kiertämään Harjujen huikosen.
Harjujen huikonen, 12,5 km, ympyräreitti
Harjujen huikonen soveltuu jo jonkin verran maastopyöräilykokemusta omaaville sekä aktiiviharrastajille. Vähemmän kokeneet voivat kuitenkin ajaa helpomman osuuden, palaten Torkonluikealta takaisin luontokeskukselle. Ei talvikunnossapitoa. Kesällä saa maastopyöräillä vain maastopyöräilyreiteillä, ei muilla poluilla.
En ollut päässyt reitiä pitkällekkään kun alkoi satamaan. Sadevaatteet päälle ja matka jatkui. Reitti oli oikein mukavaa ajettavaa, pari ylämäkeä piti taluttaa. Soveltui oikein hyvin tälläiselle ei niin paljoa maastopyörällä ajaneelle. Suurin pirtein puolivälissä oli Hakokosken tulipaikka, missä oli mukava pitää taukoa. Sadekkin oli loppunut.
Alustavasti olin ajatellut kirkasvetisen tulipaikalla yöpymistä, mutta paikka ei ollut lopulta mieleinen joten ajelin kansallispuiston ulkopuolelle yöpymään. Hossassa on yöpåyminen sallittu tulipaikkojen läheisyydessä sekä telttapaikoilla. Mukava paikka löytyikin Aittojoen luota.
Teltalle löytyi mainio paikka kangasmaastosta. Päivällistä kun aloin tehdä niin huomasin valmistelujeni ontuvan tällä reissulla. Tiesin että kamerarepussani on tulitikkurasia, mutta ne olivat kuivaneet sekä vanhentuneet siten etteivät tikut suostunut syttymään. Joten oli vuorossa kylmä päivällinen.Illan aikaan kiertelin ympäristöä ja nautin hiljaisuudesta. Hyttysiä oli hieman ei kuitenkaan haitaksi asti. Teltassa tuli luettua liiankin pitkään, oli sellainen kirja jota ei malttanut pistää tauolle, ennenkuin uni saapui.
Aamupalaksi tarvitsen kahvia, mutta nyt oli ongelma kun en saanut tulta aikaiseksi. Leirin pistin kasaan ja pakkasin autoon. Ja etsimään auki olevaa paikkaa mistä saisi tikkuja tai sytkärin.
Nopealla googlettelulla selvisi että Tyrävaaran kyläkauppa aukeaa 8:30 ja on lähin kauppa. Ehdin hyvin ennen kaupan aukeamista käydä katsomassa Kalle Päätalon synnyintaloa.
Aamu lähti kunnolla käyntii kun sain kahvit keitettyä. Suuntasin kohti Kokalmuksen kieroksen lähtöpaikkaa.
Kokalmuksen kierros, 14 km, ympyräreitti
Kokalmuksen kierros soveltuu lajiin vielä tutustuvasta alkaen kaikille maastopyöräilyn harrastajille. Reitti ei sisällä erityisiä ajotaitoja vaativia osuuksia, joskin sateisella säällä juurakot muuttuvat liukkaiksi. Ei talvikunnossapitoa. Kesällä saa maastopyöräillä vain maastopyöräilyreiteillä, ei muilla poluilla.
Tämä oli mahtava reitti ajaa. Mukavia polkuja sekä mahtavia maisemia. Tulipaikkoja sopivin välimatkoin. Pidin tauon Kokalmuksen laavulla. Mikäpä oli siinä lounasta syödä hyvässä säässä sekä mahtaa maisemaa ihaillen.Loppumatkas tuli sade päälle. Matka oli sen verran vähän autolle etten sadevaatteita viitsinyt päälle viritellä. Märkiä sitten oltiinkin kun autolle saavuttiin. Siitä olikin sitten lähdettävä ajelemaan kohti kotia. Suosittelen Hossaa! Täällä käydään toistenkin.