2022 Lomailua

Hossan maisemat avautuvat kävijälle helposti, sen metsiin ja vesille pääsee vaivattomasti. Polkuja riittää patikoida ja pyöräillä, vedet kutsuvat melomaan ja kalastamaan. Kuljet samoja reittejä kuin alueen ensimmäiset asukkaat  10 000 vuotta sitten. Värikallion kivikautiset kalliomaalaukset vievät retkipäivän lomassa shamanismin maailmaan. Tietoa Hossasta

 

Lomasuunnitelmat oli suunniteltava uudestaan, kun tyttäreltä tuli pyyntö hakea hänet kesätöistä kotia. Joten pitkään mietin missä voisi muutaman päivän viettää. Hossaa olen miettinyt aikaisemminkin ja olen lukenut sen hyvistä pyöräilypoluista, joten se valikoitui kohteeksi.

Viikonloppuna olin kaverin mökillä Paltamossa, joten siitä oli hyvä jatkaa kohti Hossaa.

Sunnuntai iltapäivänä saavuin Hossan luontokeskuksen pihalle. Kävin sisällä kiertämässä sekä kahvilla ja munkilla. Aikaa oli ja kelikin näytti niin hyvältä, että päätin hypätä pyörän selkään kiertämään Harjujen huikosen.

Harjujen huikonen, 12,5 km, ympyräreitti

Harjujen huikonen soveltuu jo jonkin verran maastopyöräilykokemusta omaaville sekä aktiiviharrastajille. Vähemmän kokeneet voivat kuitenkin ajaa helpomman osuuden, palaten Torkonluikealta takaisin luontokeskukselle. Ei talvikunnossapitoa. Kesällä saa maastopyöräillä vain maastopyöräilyreiteillä, ei muilla poluilla.

En ollut päässyt reitiä pitkällekkään kun alkoi satamaan. Sadevaatteet päälle ja matka jatkui. Reitti oli oikein mukavaa ajettavaa, pari ylämäkeä piti taluttaa. Soveltui oikein hyvin tälläiselle ei niin paljoa maastopyörällä ajaneelle. Suurin pirtein puolivälissä oli Hakokosken tulipaikka, missä oli mukava pitää taukoa. Sadekkin oli loppunut.

Alustavasti olin ajatellut kirkasvetisen tulipaikalla yöpymistä, mutta paikka ei ollut lopulta mieleinen joten ajelin kansallispuiston ulkopuolelle yöpymään. Hossassa on yöpåyminen sallittu tulipaikkojen läheisyydessä sekä telttapaikoilla. Mukava paikka löytyikin Aittojoen luota.

Teltalle löytyi mainio paikka kangasmaastosta. Päivällistä kun aloin tehdä niin huomasin valmistelujeni ontuvan tällä reissulla. Tiesin että kamerarepussani on tulitikkurasia, mutta ne olivat kuivaneet sekä vanhentuneet siten etteivät tikut suostunut syttymään. Joten oli vuorossa kylmä päivällinen.

Illan aikaan kiertelin ympäristöä ja nautin hiljaisuudesta. Hyttysiä oli hieman ei kuitenkaan haitaksi asti. Teltassa tuli luettua liiankin pitkään, oli sellainen kirja jota ei malttanut pistää tauolle, ennenkuin uni saapui.

Aamupalaksi tarvitsen kahvia, mutta nyt oli ongelma kun en saanut tulta aikaiseksi. Leirin pistin kasaan ja pakkasin autoon. Ja etsimään auki olevaa paikkaa mistä saisi tikkuja tai sytkärin.

Nopealla googlettelulla selvisi että Tyrävaaran kyläkauppa aukeaa 8:30 ja on lähin kauppa. Ehdin hyvin ennen kaupan aukeamista käydä katsomassa Kalle Päätalon synnyintaloa.

Aamu lähti kunnolla käyntii kun sain kahvit keitettyä. Suuntasin kohti Kokalmuksen kieroksen lähtöpaikkaa.

Kokalmuksen kierros, 14 km, ympyräreitti

Kokalmuksen kierros soveltuu lajiin vielä tutustuvasta alkaen kaikille maastopyöräilyn harrastajille. Reitti ei sisällä erityisiä ajotaitoja vaativia osuuksia, joskin sateisella säällä juurakot muuttuvat liukkaiksi. Ei talvikunnossapitoa. Kesällä saa maastopyöräillä vain maastopyöräilyreiteillä, ei muilla poluilla.

 

 

Tämä oli mahtava reitti ajaa. Mukavia polkuja sekä mahtavia maisemia. Tulipaikkoja sopivin välimatkoin. Pidin tauon Kokalmuksen laavulla. Mikäpä oli siinä lounasta syödä hyvässä säässä sekä mahtaa maisemaa ihaillen.

Loppumatkas tuli sade päälle. Matka oli sen verran vähän autolle etten sadevaatteita viitsinyt päälle viritellä. Märkiä sitten oltiinkin kun autolle saavuttiin. Siitä olikin sitten lähdettävä ajelemaan kohti kotia. Suosittelen Hossaa! Täällä käydään toistenkin.

2021 Korvatunturi

Muutamaan otteeseen aikaisemmin on silmät tarttuneet kartalla Korvatunturin kohdalle ja tullut mieleen että tuolla voisi käydä. Tänä vuonna kun syksyn lomakuviot selvisi, niin esitin ajatuksen Viskiä&Ruskaa Vol2 reissusta Mikkelin Viskisiepoille. Juhani oli ainoana halukas reissulle, niinpä Juhanin kanssa suunnittelimme käyvämme Korvatunturilla.

Korvatunturi sijaitsee rajavyöhykkeellä ja sinne pääsemiseksi pitää hakea lupa rajavartiolaitokselta. Lupa on maksuton ja meidän tapauksessa se tuli nopeasti. Laitoin hakemuksen sisään eräänä lauantaina aamupäivällä ja iltapäivällä tuli sähköpostiin lupa myönnettynä.

Ajoimme sunnuntaina 3.10.2021 Savukoskelle, missä majoituimme Samperin Savottaan. Hieman tuli mieleen elokuva Hohto, kun olimme ainoita vieraita hotellissa ja seitsemän jälkeen henkilökunta poistui. Edellisellä viikolla oli toki hotelli ollut täynnä ruskamatkailijoita.

Sunnuntaina keli oli ollut aurinkoinen, mutta säätiedotuksen perusteella sadetta oli tulossa meidän niskaan. Aamupalan jälkeen suuntasimme kohti Kemihaaraa, jonne oli ajettava vielä 110km. Parikymmentä kilometriä oli asfalttia, mutta loppumatka oli soratietä.

Pysäköintipaikka Kemihaarassa sijaitsee ennen rajavartiolaitoksen entistä vartioasemaa. Pysäköintipaikalla ei ollut kuin yksi auto. Soitin puhelun ilmoittaakseni menosta rajavyöhykkeelle rajavartiolaitokselle, sillä tietojeni mukaan ei puhelinkenttää ole reitillä. Nostimme rinkat selkään ja lähdimme Kemijoen yli siltaa pitkin, lävitse entisen rajavartioaseman piha-alueen. Alkumatka oli kapeata sorapintaista mökkitietä joka vaihtui mönkijäuraksi. Reitti Korvatunturille on merkitty tonttukuvin joten huonommaltakin suunnistajalta eksymisen vaara oli pieni.

Suonlaidalla tuli vastaan oikein mönkijälle tehdyt pitkospuut.

Keli oli oikein mainio patikoimiseen. Lämpötila noin 10 astetta, ei satanut, mutta tuuli kuitenkin melko kovaa. Ensimmäisen tauon jälkeen otin takin pois ja jatkoin paitavarustuksella, silti selkä kastui.

Ensimmäisen päivän suunnitelma oli kävellä Vieriharjun porokämpälle. Keskihaaran sillan ylityksen jälkeen tuli tunne, että nyt ollaan erämaassa. Keitimme siinä nuotiokahvit ja reitti jatkui Vislauskuusikon ja Kuusi-Mantoselän kautta Mantolaksoon. Siitä Vieriharjun kuvetta pitkin kämpälle. Matkaa tuli 10km. 

 

Vieriharjun porokämppä on rakennettu 2003 vanhan kämpän paikalle ja pihapiiristä löytyy myös sauna. Tilaa kämpässä on n. seitsemälle hengelle ja kämpästä löytyy kamina ja kaasuhella. Sauna jäi meiltä testaamatta. Saimme olla kämpässä ihan kaksistaan. Päivällä aikaisemmin meidän oli ohittanut Mäntyharjulainen nainen läskipyörän kanssa. Hän oli lähtenyt käymään Korvatunturinmurustolla. Hän pistäytyi tuvalla viiden maissa paluumatkallaan. Pieni on maailma kun täälläkin törmää Etelä-Savolaisiin! Linkki Vieriharjun porokämpästä kertovaan videoon.

Päivälliseksi Juhani tarjoili meille perunoita biisoninlihan kanssa, nam. Perinteisesti illalla sitten makkarat nuotiolla oluen kera.

Yöllä oli pientä sadetta, mikä jatkui vielä aamullakin. Puimme sadevaatteet päälle ja toisen päivän taipaleelle pääsimme puoli kymmenen aikaan.

Reitti jatkui lävitse hienojen mäntykankaiden. Sielu ja mieli kyllä lepää tällaisissä maisemissa!

Polkujen risteys, missä toinen poluista menee talvireittiä myöten ja toinen Rakitsanojan kammin kautta voisi olla paremmin merkittynä. Toki molemmat reitit yhtyvät  myöhemmin. Mutta meidän tapauksessa tuo aiheutti ylimääräistä sydämentykytystä ja huolta.

Se pieni sade, mitä oli aamupäivän aikana oli loppunut jo kun saavuimme Rakitsaojan kammille. Rakitsaojan kammi on rakennettu 2017 talkoilla (linkki kammin rakentamisvideoon). Pidimme kammilla lounastauon ja puoli kahden maissa jatkoimme vaellustamme.

Luonto se aina yllättää luomuksillaan. 

Leirin laitoimme pystyyn muutaman sata metriä ennen rajavyöhykettä. Siitä sitten nousimme Korvatunturinmurustalle.

Murustalta aukeni näkymä kohti Korvatunturia. Niin on tunturi nimensä veroinen. On kuin kaksi korvaa kuuntelisi etelää kohti. Murustan päällä on myös nuotiopaikka ja rauhanpaalu. Tälle päivälle kertyi 12,3 km taivalta.

Yö oli sujunut melko hyvin. Kova tuuli herätti aika ajoin kun teltan kankaat paukkui. 

Aamulla pakkasimme pikkureput Korvatunturilla käyntiä varten. Ennen rajavyöhykettä ilmeni ettei Juhanilla ollut henkilötodistuksia mukana. Minulle on henkkareiden mukana pitäminen niin päivänselvä asia, etten ollut huomannut asiasta Juhanille sanoa autolta lähtiessämme. Minun olisi pitänyt tämän reissun "johtajana" muistuttaa Juhania. Juhani oli sitä mieltä, että minä voisin käydä huipulla ja hän kyllä osaisi palata reittiä pitkin Vieriharjun kämpälle.

Lähdin kohti Korvatunturia, mutta kävin mielessäni Jaakobin painia siitä mitä minun pitäisi tehdä. Parin kilometrin kuljettua sain lopullisen päätöksen tehtyä ja käännyin takaisin.

Sain Juhanin kiinni ennen Rakitsaojan kammia. Kammilla söimme lounaan ja päätimme mennä Vieriharjun kämpälle missä miettisimme miten jaksaisimme siitä eteenpäin.

Matkalla kämpälle vastaan tuli kaksi miestä (Jämsän Rommiriekkoa niin kuin Vieriharjun kämppäkirjasta paljastui). Heillä oli aikomuksena mennä myös Korvatunturille. Heiltä oli pudonnut pieni kameran kolmijalka matkalla autolta Vieriharjulle. Pyysivät meitä katsomaan jos löytäisimme.

Vieriharjun tuvalla keitimme kahvit ja söimme voileivät. Totesimme että jaksamme autolle saakka.

Tulomatkalla oli ollut niin kiire etten ollut kerennyt kuvata tätä hienoa vanhaa poroaitaa. Nyt paluumatkalla ei niin kiire ollut.

Parin tauon kanssa jaksoimme hyvin autolle. Otin vielä kunnon loppukirin juosten että ehtisin purkamaan rinkan ja laittaa omat varusteeni autoon ennen kun Juhani tuli autolle. 

Juhani löysi kuin löysikin tuon pudotetun kolmijalan, jonka jätimme heidän auton viereen parkkipaikalla.

Viimeiselle vaelluspäivälle kertyi minulle matkaa 24 km ja yhteismatkaksi tuli 49km. Sää suosi hyvin, ainoastaan yhtenä aamupäivänä satoi hieman, muuten oli poutaa. Lämpötila oli 8-12 asteen välillä. Puhelin kuului ainoastaan Vieriharjun tuvan viereisellä mäellä, muuten oli kokoa ajan lentotilassa.

2021 Pyöräretki Oulu-Parkano

Lomani viimeiselle viikolle oli jotain keksittävä, etenkin kun vaimoni oli jo töissä. Niinpä suunnitelma muodostui pyöräretken muotoon Oulusta Tampereelle. Perjantai aamuna 6.8.2021 hyppäsin junaan pyörän kanssa Tampereelta kohti Oulua. Pyöräpaikkoja junassa on vain kolmelle pyörälle ja tilaa ei ole ruhtinaallisesti. Nytkin oli kolme pyörää menossa, joten hieman jouduttiin sovittelemaan.

Juna oli puolelta päivin Oulussa. Pyöräilin keskustaan etsimään syötävää. Eksyinpä sitten Oulun vanhimpaan pizzeriaan Da Mario. Pizza mahassa olikin hyvä lähteä polkemaan kohti etelää.

Iso hatun nosto Oululle pyöräteistä sekä niiden opasteista. Ei ollut minkäänlaista ongelmaa oikean reitin löytämisessä.

Sää oli miellyttävä, aurinko paistoi, lämpötila juuri sopiva polkemiseen. Niinpä ensimmäinen 34km meni aivan hujauksessa. Piipahdin Liminganlahden luontokeskukselle kahville. Pistäydyin myös lintutornilla.

Pyöräteitä riitti melkein 50km matkalle. Sitten piti siirtyä tien reunaan ajamaan. Onneksi tämä Lumiojantie ei ollut vilkas tie. Karinkannan kohdalla kaarsin lähemmäksi rannikkoa vievää tietä. Valmistelivat näköjään Liiteri Rock tapahtumaa. Mietin sekunnin pitäisikö jäädä seuraavaksi päiväksi kuuntelemaan, mutta tälle ei ollut aikaa, jos aioin olla viimeistään viikon päästä Tampereella.

Siikajoella nopea pistäytyminen paikalliseen Saleen.

Olin alustavasti katsonut mahdolliseksi yöpymispaikaksi Olkijoen uimarantaa. Pyöräilin rannalle vasten laskevaa aurinkoa tai työntämiseksihän se meni, oli se hiekka dyyneillä niin upottavaa. Sain olla rannalla alkuun ihan yksin. Vesi oli yllättävän lämmintä, kun kävin uimassa. Kylläpä tuli raikas ja hyvä olo. 

Lämmitin päivällisen rannalla ja katselin samalla mahdollista teltan paikka. Liikennettä alkoi olla sen verran, että katsoin ruokailun jälkeen järkevimmäksi polkea hieman takaisinpäin eräälle kankaalle leiriytymään. Etenkin kun oli perjantai ilta.

Aamu aukesi auringon paisteeseen. Aamupalan nauttiminen ja leirin purkaminen sujui rauhallisesti. Hyttysiä ei ollut, kärpäset hieman häiritsivät. Kiirettä ei ollut, sillä aioin käydä Raahessa oikealla kahvilla ja siellä näytti keskustan paikat aukenevan kymmenen maissa.

Raahessa sainkin todella hyvät pullakahvit Kahvila-Konditorio Tiina-Elinasta. Näin aloittelijana minulla oli aamulla vesi loppu. Eli aina kun mahdollista niin pullot täyteen. Minulla oli pyörässä kaksi 0,75 L pulloa sekä vyölaukussa 1,5 L vesirakko.

Pääosan matkasta pääsi pyöräilemään pyörätietä tai sivutietä pitkin. Lyhyitä pätkiä joutui ajamaan ajoradalla. Tuuli oli aika ajoin kovakin ja suunta suoraan idästä. Joten kulkusuuntamme mukaisesti meillä oli hyvä myötäinen tuuli.

Pyhäjoella pidin lounastauon.

Kalajoen kirkolla tapasin Sveitsiläisen naispyöräilijän. Hän oli lähtenyt reissulle Tukholmasta. Tornion ja Rovaniemen kautta hän oli menossa kohti Turkua. Kaksi kuukautta hän oli varannut tälle matkalle.

Pyöräilin hänen kanssaan Kalajoen hiekkasärkille. Olin hieman alustavasti ajatellut jääväni sinne yöksi. Siellä oli kuitenkin niin paljon ihmisiä ja muutenkin niin markkinatunnelma, että päätin jatkaa matkaa.

Jaloissa alkoi jo tuntua tämän päiväinen polkeminen. Kävin kysymässä Juusolanmäen aamiaismajoituksesta yösijaa, mutta heillä oli jo täyttä.

Tienlaidassa oli viitta Kissankellon kievariin, joka kellon mukaan olisi vielä aukikin. Tieltä oli matkaa 400m ja eikö ovessa oleva lappu ilmoittanutkin heidän olevan kiinni. Muutaman ärräpään säestyksellä pyörä takaisin tulosuuntaan ja matka jatkui.

Himangasta löytyi sitten Sautinkarin leirintäalue. Siellä oli mukava tunnelma ja saunaakin pääsi. Ja hinnaltaan puolet Kalajoen leirintäalueen hinnoista. Kyllä kannatti jatkaa tänne. Vaikka vastaanotossa meinasikin sattua pieni pilkkuvirhe minua laskuttaessa (150€<>15€)!

Sääennustusten mukaisesti oli luvattu sunnuntaille sekä maanantaille vesisateita. Yöllä ei ollut satanut, mutta pilvet olivat aamulla sen näköisiä, että sataa ihan milloin vaan. Niinpä heräämisen jälkeen leiri pikaisesti pakettiin. Nopea aamupala ja tarkoitus oli päästä mahdollisimman pitkälle ennen kuin alkaa satamaan.

Valitsin reittini Lohtajan kautta vievän sivutietä pitkin. Lohtajan hautausmaata vastapäätä oli kyltti "mestauspaikka". Kivessä oleva laatassa luki, että piika Susanna Anttilan kaula katkaistiin lapsenmurhan takia 30.7.1796. Karmiva paikka, en halunnut viettää siinä yhtään pitempää aikaa johtuen ehkä enemmältikin yltyvästä tuulesta ja alkavasta vesisateesta.

Poljin Kokkolan ABC:lle vesisateessa. Satoi kuitenkin "vain" sen verran, että en viitsinyt laittaa sadevaatteita päälle. Ei onneksi ollut kylmä. Ja kuivaahan se jossain vaiheessa. 

Tauolta lähtiessäni oli sade jo loppunut ja tietkin olivat kuivaneet. Kokkolan vanha kaupunki oli hyvin idyllisen näköinen.

Matkani jatkui seitsemän sillan reittiä myöten kohti Pietarsaarta. Olin varannut yösijan First Home Guest Housesta. Reitillä tosiaankin on seitsemän siltaa. Oikein mukava reitti polkemiseen.

Kun olin kirjautunut sisään, lähdin etsimään syötävää. Sunnuntai iltana ei Pietarsaaressa ole muita ravintoloita auki kuin ählämi- ja burger paikkoja. No sellaiseen oli sitten tyydyttävä.

Aamulla sitten satoikin ihan kunnolla. Lähdin liikkeelle sadevaatteet päällä. Tuulikin oli kääntynyt etelään, joten vastatuuli sateen lisäksi. Tämän huomasi oikein hyvin keskinopeudessa. Aikaisemmin se oli ollut päälle 20 km/h nyt 17 km/h. 

Vesisade ja kapea piennar pakotti minut pitämään pienen sadetauon linja-autokatoksessa. Pietarsaaren ja Uusikaarlepyyn välille olisin halunnut pyörätietä.

Mutta pääsin hengissä Uuteenkaarlepyyhyn. Siellä nautin maittavan puhvet lounaan thaigrillissä.

Syömisen jälkeen kävin tutustumassa Kuddnäsin museoon. Zacharias Topelius syntyi Kuddnäsissä 14. tammikuuta 1818. Hän muutti kotoa opiskelemaan  jo 11-vuotiaana, mutta palasi Kuddnäsiin kesäisin ja jouluisin niin naimattomana kuin myöhemmin oman perheensä kanssa.

Uusikaarlepyystä reittini noudatti Lapuanjokea Jepuaan saakka. Sieltä otin suunnan Oravaisiin. Se mikä on kiinnittänyt huomioni tällä reitillä ja mikä vahvistui matkan kuluessa, oli autiotalojen määrä. Niitä oli paljon ja komean näköisiä taloja oli joutunut autioksi. Mutta toisaalta oli myös hienosti laitettuja vanhoja taloja sekä niiden pihapiirejä.

Oravaisista suunnistin Oravaisten taistelupaikan kautta kohti seuraavaa majapaikkaa Lillstugan Gästhem B&B. Garmin Edge johdatti minut metsäteiden kautta kohti kohdetta. Muutamassa otteessa oli niin isoja kiviä levitetty tielle, ettei ollut muuta mahdollisuutta kuin työntää pyörää. 

Mutta oli tälläkin reitillä omat kohokohtansa. Eräässä kohden tiellä auringon paisteessa oli perhosia todella paljon. Kun poljin lähelle, ne nousivat ilmaan. Aika kaunista! Vähän matkan päässä tästä oli suden- tai neidon korentoja. Mahtavaa!

Varaamani maja paikka oli toiminnassa oleva maatila. Majoitustilat olivat omassa rakennuksessa ja minä olin ainoa vieras. Isäntä lämmitti saunan minulle joten 30 min saapumisestani olin saunan lauteilla. Kyllä se lämpö tekikin hyvää "kärsiville" lihaksille. Majoitustilat oli tehty pieteetillä ja olivat hienot. Tänne pitää tulla vaimon kanssa uudestaan, hän tykkäisi tästä paikasta.

Aamupala oli hyvä. Lopuksi vielä pannaria ja kermavaahtoa! Nyt oli taas hyvä jatkaa.

Ennen Vöyrin kirkkoa pistäydyin valokuvaamassa vanhaa myllyä. Siellä oli talkoissa puolenkymmentä eläkeläistä. Eräs heistä esitteli minulle ajan kanssa myllyn sekä ohessa olevan valokuvaus museota. Kutsuivat vielä hirvikeitollekin. Paha vaan kun aamiaisesta oli niin vähän aikaan, niin jouduin kieltäytymään. Mukavan ystävällistä!

Vöyrin puukirkko on Suomen vanhin käytössä oleva puukirkko. Se sijaitsee Vöyrin kunnassa Pohjanmaalla. Länsitornillinen tukipilarikirkko valmistui vuonna 1626. Se laajennettiin ristikirkoksi 1777. Krusifiksi on kirkon tunnetuin taideteos. Sen on veistänyt tuntematon taiteilija luultavasti Lyypekissä noin 1375–1400. Kirkon vanhimpiin esineisiin kuuluu alttarikaappi, joka on tehty Lyypekissä 1400-luvun loppupuolella ja on luultavasti tuotu sotasaaliina Saksasta 1700-luvulla. 

Vöyristä sitten kohti Isokyröön.

Näköjään sitten tultiin suomen kieliselle alueelle!

 

Ja olihan sitä käytävä Kyrön tislaamolla. Kierros kesti n. 2 tuntia. Nuori nainen kertoi ensin tislaamon perustamisvaiheista, sitten ginin teosta ja lopuksi viskin valmistuksesta. Hieman pintapuolisesti, mutta muuta yleisöä ajatellen osui maaliinsa. Tislaamon ravintolasta sitten heidän viskiä. Nuorta se on vielä, mutta eipä voi muuta odottaakaan, kun tislaamo on perustettu 2014.

Tislaamon lähellä on Napuen taistelun muistomerkki. Napuen taistelu oli suuren Pohjan sodan viimeinen Suomessa käyty kenttätaistelu. Se käytiin Isossakyrössä 19. helmikuuta 1714. Ruhtinas Mihail Golitsynin johtamat venäläiset saivat siinä merkittävän voiton kenraali Carl Gustaf Armfeltin johtamista Ruotsin karoliinijoukoista ja heitä avustaneista pohjalaisten talonpoikien nostoväkijoukoista. Taistelusta on katsottu alkaneen isonvihan aika.

Nyt ei ollut minkäänlaista ajatusta seuraavasta yösijasta. Lähdin polkemaan kohti Kurikkaa ihan sillä ajatuksella, että etsitään sitten leiripaikka kun siltä tuntuu.

Vaikka jo väsytti, niin en voinut olla ihatelematta tätä hienoa maalaismaisemaa!

Orisbergissä oli yllättäen hieno kirkko ja pappilassa kesäkahvila. Kahvilan henkilökunta oli erittäin ystävällisiä ja auttavaisia.

Koskenkorvalta löytyi oikea suomalainen grillikioski. Sen makkaraperunoilla jaksoin vielä jatkaa eteenpäin.

Kurikan lähellä oli hieno keto kukkineen.

Keho alkoi osoittamaan jo halua lepoon. Mutta täälläpä olikin sitten ongelma löytää leiripaikka. Peltoja ja peltoja. Ainoat metsiköt ovat talojen ympärillä, enkä liian lähelle asutusta halua leiriä pystyttää. Nousin Loukajanvuorelle, niin eikö se ole niin kallioinen ja kivinen ettei telttaa sinne saa pystytettyä. No löysin sitten vuoren itärinteeltä hyvän paikan. Kymmenen jälkeen olin saanut teltan pystytettyä ja oli mahdollista käydä lepäämään.

Matka ei aamulla meinannut kulkea. Vastatuuli oli aikamoinen. Jalasjärvellä kirkon ihastelua ja ABCltä syötävää. Mutta ei vaan kulje. Koskuella ihmettelin Vampiren patsasta ja kuollutta huoltoasemaa. Niin se uusi tielinjaus on tämänkin paikkakunnan hiljentänyt.

Vähän matkaa Koskuesta oli pakko etsiä leiripaikka ja laittaa teltta pystyyn. Kello oli kahden paikkeilla. No lepo olikin paikallaan, kun en osaa polkea hitaasti enkä tehdä lyhyempää päivätaivalta.

Loppupätkä sitten Parkanon asemalle, missä hyppäsin junaan Tampereelle.

Kaiken kaikkiaan hieno reissu. Kilometrejä kertyi 550 km. Painoa minulla oli laukuissa yhteensä n. 20 kg.

Vielä minulla on oppimista. Matkatekoni on liikaa päämäärä tavoitteinen ja tulee ajettua liian kovaa. Ehkä sitten seuraava reissu tehdään järkevämmin.