Mika, oliko sinulla mielessä kun viskiklubia perustit, että kävelisit keskellä märkää metsää Ilomantsissa viskin takia?
Eipä tuo mieleen tullut. Ja kun sosiaali- ja terveysministeriökin on sitä mieltä, että näissä väkevissä alkoholituotteissa on vain haittoja. Mutta niin me reippaillaan mukavassa porukassa keskellä metsää!
Tänä vuonna ei minulla ollut mahdollisuutta lähteä Lappiin vaeltamaan (ei lomapäiviä), niin aloin miettiä lyhyempää reissua. Mika oli Skotlannin reissulla ilmaissut halunsa lähteä maastoon, joten esitin asian hänelle ja siitä se sitten lähti. Houkuttelimme vanhalla teemalla "Ruskaa&Viskiä" Mikkelin Viskisieppoklubin jäseniä matkaan ja meitä oli sitten neljän hengen ryhmä lähdössä.
Kohteeksi tuli Ilomantsi. Ensinnäkin ajomatkaan ei mene pitkään. Ja toiseksi tiesin entuudestaan, että kohteessa olisi hienot maisemat ja lisäksi Ilomantsissa on sotahistoria hienosti otettu mukaan matkailuun.
Torstai aamuna 26.9.2024 Mika kurvasi autollaan pihalleni mukana Jukka ja Metu. Tästä se tämä reissu sitten alkaisi. Ajoimme kohti Ilomantsia pysähtyen Karvion kanavan Nesteelle kahville ja Joensuun ABC:lle lounaalle. Kiirehän meillä ei ollut. Olimme sopineet Ryynäsen Askon kanssa tulevamme Hermannin viinitilalle noin kahden maissa.
Yhdeltä olimme majoituksemme edessä ja saimme varusteemme mukavasti sisälle. Kävelymatkaa tästä ei ollut kuin 15 minuuttia Hermannin viinitilalle.
Hermannin Viinitila on Suomen vanhin viinitila. Alan uranuurtajat Timo Kettunen, Arto Liimatta ja Harri Turunen perustivat PeltoHermanni Oy:n 1989 ja keskittyivät kotimaisen viinitila-ajatuksen eteenpäin viemiseen seuraavien vuosien aikana. Alkoholilain muutos vuonna 1995 mahdollisti marjaviinien valmistuksen ohella myös niiden myynnin. Hermannin Viinitilan toiminta on laajentunut voimakkaasti viime vuosina.
Hermannin ja Valamon luostarin yhdessä perustaman Valamon Viinihermannin kanssa nämä viinitilat hallitsevat huomattavaa osaa Suomen tilaviinimarkkinoista
Olimme sovittuun aikaan Hermannin viinitilalla ja Asko otti meidät vastaan. Aluksi hän kertoi viinitilan historiaa sekä heidän valikoimaansa. Saimme maistettavaksi Kajo lakkalikööriä. En ole makean alkoholin ystävä, mutta tämä maistui hyvinkin raikkaalle eikä äitelän makealle. Tätä voisi maistella enemmänkin.
Lähdimme kiertämään tuotantotiloihin, missä olikin saksaan menevä glögierä pullotuksessa. Asko antoi meille maistiaiset savuisesta, noin seitsemän vuoden ikäisestä tisleestä suoraan tynnyristä.
Olipa se suunmukaista! Hermannilla tehty kierros oli mahtava. Asko osasi kertoa asioista mukavalla pohjoiskarjalaisella murteella varsin lennokkaasti. Aika meni sukkelaan. Saimme myös tietää, että hän pitää illalla tietovisaa Ilomantsin ainoassa pubissa. Sieltähän sitten illalla itsemme löydettiin. Tietomme ei aivan kärkisijoille mahdollistanut, mutta ilta meni mukavasti.
Olimme suunnitelleet sääennustetta katsoen reissumme siten, että lauantaina käymme kävelemässä varsinaisen "vaelluksen" ja perjantaina käymme autolla tutustumassa lähikohteisiin.
Ajoimme noin 40 kilometrin päähän Hattuvaaraan, missä löytyy taistelijan taival. Taistelijan taival on n. 1,5 km:n pituinen polku missä on 13 selostustaulua kertomassa 1./HRR taistelusta 30.7.1944. Hiljaiseksi veti!
Hattuvaarasta ajoimme Möhkön ruukkikylään.
Suomen itäisin kylä Möhkö sijaitsee Koitajoen kainalossa
Ilomantsissa. Koko kylä muotoutui aikoinaan Suomen suurimpiin kuuluneen
järvimalmiruukin ympärille.
Möhkön ainutlaatuisesta kulttuuriympäristöstä löytyy rakennuksia,
teollisuushistoriallisia jäänteitä, muistoja sotahistoriasta,
sotatulokaskasveja ja kaunista luontoa. Ruukin näyttelyt sijaitsevat
päärakennuksessa Pytingissä ja ruukinaikaisessa kaupparakennuksessa
Ambarissa.
Ruukilla on myös Museoviraston restauroima ainutlaatuinen
kanavajärjestelmä ja vanhassa asuntoproomussa Mantassa palvelee
savottakahvila Möhkön Manta. Koitajoen kuohujen rannalla sijaitsee
ruukin vanha paja, jossa järjestetään kesäisin taontanäytöksiä. Laajalla
ruukin alueella kiertelee Lemmenpolku, joka johdattaa kulkijan
Lotinankoskelle ja Möhkön Arboretumiin.
Maaselän kannakselta alkanut Neuvostoliiton suurhyökkäys pysähtyi
Ilomantsin Öykkösenvaaraan heinäkuun lopulla 1944. Suomalaisten voittoon
päättyneen jatkosodan viimeisen suurtaistelun jälkeen rintamalinja oli
aselevon alkaessa useita kilometrejä nykyisen rajan itäpuolella.
Lauantai aamuksi olimme tilanneet taksin viemään meidän Petkeljärven kansallispuistoon Petraniemeen.
Jääkauden päättyessä yli 10 000 vuotta sitten Ilomantsin alueelle muodostui lyhytaikainen vetäytyvän jään patoama jääjärvi. Tämä Ilomantsin jääjärvi peitti myös nykyisen Petkeljärven alueen. Mannerjään sulettua jääjärvi purkautui ja alueen nykyiset järvet muodostuivat.
Lähdimme kävelemään Taitajan taivalta pitkin. Polku meni hienossa kangasmaastossa noudatellen harjujonoa.
Säätiedotuksen mukaisesti kymmenen maissa alkoi satamaan. Onneksi sade ei kestänyt pitkään.
Mutta vaikka satoi, niin maisemat olivat upeammat kuin olin ajatellut. Sielu lepäsi näissä pohjoiskarjalaisissa maisemissa. Keuhkot ahmivat raikasta ja puhdasta ilmaa. Ah! Kyllä on mukavaa!
Meillä oli mukana pieni pullo kirkkoviinitynnyrissä kypsytettyä noin seitsemänvuotiasta viskiä (64,7%). Miten se onkin, että tallaisissa maisemissa aistit herkistyy ja tisle oli aivan mahtavaa!
Taitajan taipaleella on laavuja sopivin välimatkoin, Keltasilmä, Tetrijärvi ja Hiisilampi. Hiislammen laavulta olisi taival vielä jatkunut, mutta me käännyimme kohti Ilomantsia.
Kilometrejä tuli 24,4 ja aikaa meillä meni kaikkiaan reilu yhdeksän tuntia. Vajaa kuusi tuntia olimme liikkeellä.
Sunnuntaina ajoimme takaisin kotiin pysähtyen Valamossa sekä Varkaudessa.
Vaimoni serkku Anneli ei ole yöpynyt koskaan maastossa, joten häneltä tuli pyyntö järjestää mahdollisuus siihen. Patvinsuo nousi kohteeksi, koska ajomatka sinne ei ole valtava ja reitit siellä olisi kohtuullisia sekä tietenkin luonto siellä on kaunista.
Lähdimme 16.7 aamulla ajamaan. Joensuussa söimme lounaan ja ostimme tuoretarpeet. Perillä Suomun luontotuvan parkkipaikalla olimme klo 14:40. Tutustuimme luontutupaan nautimme kahvit ja kuuntelimme tuvan pitäjän tarinoita.
Patvinsuon kansallispuisto on vuonna 1982 perustettu kansallispuisto, joka sijaitsee Lieksan ja Ilomantsin alueilla, Koitereen pohjoispuolella. Patvinsuon pinta-ala on 105 neliökilometriä, ja se onkin eteläisen Suomen laajin kansallispuisto ja merkittävä suoluonnon suojelu- ja tutkimusalue. Se on myös osa Pohjois-Karjalan biosfäärialuetta. Alueella on 80 kilometriä merkittyjä polkuja. Kansallispuisto sijaitsee sekä eteläisten, että pohjoisten suo- ja metsätyppien vaihettumisvyöhykkeellä. Suoalueet ovat alueelle leimaa-antavia. Puiston keskiosassa virtaa Nälmänjoki. Metsät ovat vanhoja. Puistossa sijaitsee myös kaksi järveä, isompi Suomunjärvi ja pienempi Iso Hietajärvi. Puiston opastuskeskus on Suomunjärven rannalla. Patvinsuon kansallispuisto on myös Unescon biosfäärialue. Puiston pinta-alasta on vettä yhdeksän neliökilometriä.
Kolmen maissa pääsimme liikkeelle. Olimme punninneet kotona rinkkamme ja minulla se painoi 21 kg, vaimolla 14 kg ja Annelilla n. 10 kg.
Lähdimme kiertämään Suomujärveä myötäpäivään. Reitti on hyvin merkitty ja seurailee melkein koko ajan järven rantaa.
Matka joutui hitaasti, koska ympärillä oli niin hienoa luontoa. Kameroiden muistikortit saivat täytettä! Eipä meillä kiire ollut.
Sadetta oli säätiedotus hieman luvannut, mutta onneksi sitä ei tullut. Yhdessä vaiheessa oli mahtava ukkosen jyly päällämme.
Ensimmäisen tauon pidimme Lapinniemellä. Täällä tuli testattua ensimmäisen kerran ostamani Katadyn Hiker Pro veden suodatinta. Suodatin toimi hyvin, vesi oli tästä otettuna hyvän makuista.
Patvinsuon logossakin on Karhu kuvattuna ja ainoat merkit mitä näimme, oli jokunen raapimapuu.
Olimme leiripaikalla Pokkaniemessä klo 18:50. Paikka on kehuttu paljon ja on kyllä kehumisen arvoinen!
Meidän lisäksi siellä oli myös seitsemän telttaa, mutta hyvin sinne mahtui. Vaikkakin yöllä kuului naapuriteltasta melkoinen kuorsaaminen.
Olimme järjestäneet Annelille pikkuyllätyksen kuohuviinin muodossa. Oli pysynyt yllättävän viileänä rinkassani. Päivälliseksi valmistin tunturitorttiloita, jotka tuntuivat maistuvan kaikille.
Illalla vielä auringonlaskua seuraten paistelimme makkarat.
Heräsimme hyvissä ajoin. Kaikki muut telttakunnat vielä nukkuivat. Aamupala puuroon naiset kävivät keräämässä mustikoita. Tänä vuonna olikin paljon mustikoita ja lakkoja, ainakin Patvinsuolla! Taipaleelle pääsimme n. klo 10.
Reitti kulki rantaa seuraten kohti Virtasalmea ja Virtaniemeä. Aurinko paistoi täydeltä terältä, jopa paahtavasti. Olimme täyttäneet pullot Pokkaniemessä Suomujärven vedellä, ja vesi maistui aika voimakkaasti humukselle. Suoritimme uuden täytön Virtasalmella ja tässä ei humus enää maistunut niin paljoa.
Virtaniemellä pidimme lounastauon. Hyttysiä on ollut vähemmän kuin mitä peljättiin. Muutama oli ollut yöllä kodassa ja pitänyt minua hereillä. Naisia ne eivät olleet kuulemma häirinneet. Nekin hävisivät, kun pistin hyttyskierukan palamaan.
Lounaaksi meillä oli nuudelikupit. Nämä olivatkin yllättävän maistuvat!
Reitti jatkui leveänä, melkeinpä autotienä Virtaniemestä eteenpäin. Tässä reitti koukkaa Suomujoen varteen, missä on nähtävillä vanhat pohjapadon rakenteet. Sieltä palataan kangasmaastoa pitkin Suomujoen rantaan. Täällä alkoivat Paarmat kiusaamaan meitä. Niitä tuntui riittävän.
Alkuperäisen suunnitelman mukaisesti meidän oli tarkoitus mennä seuraavaksi yöksi Teretinniemen laavulle. Mutta tulimme siihen tulokseen, ettei suolle ole menemistä tässä helteessä ja ehkä meidän kuntommekin oli siinä yhtenä tekijänä. Joten päätimme viettää seuraavan yön Suomun luontotuvan maastossa ja ehkä päästä jopa saunaan.
Rantasaunasta saimme vuoron 21:00-23:00. Kodalle löytyi hyvä paikka telttailualueelta n. klo 16:00. Meillä oli reilusti aikaa ennen saunaa, teimme rauhassa päivällisen sekä makoilimme hieman.
Sauna oli kyllä mahtava. Iso, sinne olisi mahtunut pitkälti toistakymmentä saunojaa samaan aikaan. Löylyt hellivät lihaksiamme ja Suomujärven vesi oli sopivan raikasta. Tästä oli mukava mennä nukkumaan. Sillä luontuvan pitäjä oli neuvonut meitä menemään jo viideksi suolle.
Heräsimme hieman neljän jälkeen ja puolelta oli meidän leirimme jo kasassa. Aamupala oli meillä tarkoitus nauttia suolla.
Klo 04:50 lähdimme Kurkilahden parkkipaikalta kävelemään kohti suota. Tarvittavat tavarat olivat minulla kannossa ja naiset saivat kävellä ilman kantamuksia. Aurinko nousi, hieman sumua suon pinnassa, melko hiljaista, hiljaisuuden katkaisee silloin tällöin lintujen äänet, aika ihanaa!
Kävelimme Teretinniemen kodalle aamupalalle. Keitimme kahvit ja nautimme eilen jo valmiiksi tehdyt leivät.
Poistulo oli vaikeaa, kun lakkoja oli niin paljon!
Kävelimme reissun aikana n. 26 km. Reissu onnistui hyvin ja suunnittelu seuraava varten alkoi heti.
Pitkään mietin ja suunnittelin mihin suunnistaisi tänä vuonna. Lomat olivat pidettävä ennen kuin jäisin eläkkeelle 1.7. Ajankohdaksi valikoitui kesäkuun alku ja suunnaksi Kaakkois-Suomi.
Lähdin kotoa polkemaan 6.6 klo 10:40. Olin yrittänyt poikaani saada edes alkumatkaa polkemaan kanssani, mutta hän ei ehtinyt.
Suuntasin Mikkelistä kohti Kouvolaa. Alkuun pääsi hyvin Porrassalmen tien kautta, mutta sitten piti lähteä polkemaan valtatie 13 laitaa. Löydön suorien jälkeen tuli niin ahdistava olo, kun kuorma-autot menivät liian läheltä ohi, niinpä käännyin Parkkilantielle ja pienen lenkin kautta Ristiinaan.
Keli oli hyvin paahtava ja lämmin, joten nestettä kului. Ristiinan S-kaupalla täytin pullot ja rannassa nautin kolmioleivät sekä jäätelön. Pelloksen ohitettua alkoi ripsiä vettä. Alkuun tuli niin vähän että jatkoin matkaa, mutta sitten sade muuttui niin että sadekamppeet oli kaivettava päälle.
Ristiinan Nesteellä sitten nautin kahvia ja pidin taukoa niin pitkään että sade lakkasi. Alkuun ohimenevät autot nostivat melkoisia vesiryöppyjä päälleni ohi mennessään. Mutta melko nopeasti tie kuivi.
Rantinhovissa söin hampurilaisen. Onneksi tällä tiellä liikenne oli selkeästi vähäisempää! Tommolansalmella sitten kahvit.
Lähestyttäessä Tuohikottia alkoi mäet selkeästi lisääntyä. Jaloissakin tämä alkoi tuntua ja tuli mieleen, että olisi pitänyt valmistautua paremmin tähän. Tuohikotin ABC:llä nautin ruuan.
Majoituin synnyin kotonani Valkealassa. Nykyäänhän sitä kutsutaan Kouvolaksi, mutta minulle se on aina Valkeala! Matkaa tälle päivälle kertyi 120 km, nousua 835 m.
Aamulla lähdin suunnistamaan kohti Haminaa. Reitti kulki Kymijoenvartta Myllykosken, Keltakankaan ja Sippolan kautta mukavia pieniä teitä myöten Haminaan.
Liikkalan linnakkeella tein lounaan. Tämä päivä oli mainio pyöräilypäivä. Vettä ei satanut koko päivänä ja lämpötila oli kohtuullinen. Etenkin Sippolantiellä oli mainio polkea, pinta oli hyvä, piennar riittävän leveä ja katseltavaa riitti koko ajan. Majoituin Haminassa Vanhaan Veteraaniin. Matkaa tälle päivälle kertyi 52 km, nousua 317 m.
Haminassa vietin koko seuraavan päivän. Oli kerrankin mukavaa oikein ajan kanssa tutustua tähän kaupunkiin. Kiersin kaikki museot. Haminan kaupungin museo oli pettymys, mutta muut kohteet olivat hienoja.
Haminasta lähdin vanhaa tietä seuraillen kohti Kotkaa. Tummia pilviä kiertele taivaalla ja koko ajan oli sateen uhka päällä. Säätiedotuksien mukaan seuraavat päivät olisi sadepäiviä.
Olisin mielelläni käynyt Wellamossa, mutta en löytänyt pyörälle turvallista säilytyspaikka. Matkaa tälle päivälle tuli 36,3 km ja nousua 237 m.
Varoitus, tämän lukeminen saattaa aiheuttaa pakonomaisen halun lähteä Skotlantiin!
2023 kesäkuussa satuin aloittamaan keskustelun työpaikalla Skotlannin reissusta. Työkaveri ilmaisi innostuksensa ja siitä se suunnittelu lähti. Lähtöpäiväksi muotoutui toukokuu äitienpäivän jälkeinen maanantai 13.5.2024. Suunnittelun runkona oli ensimmäiset kuusi päivää neljän hengen porukalla viskipainoitteisesti ja siitä sitten yksin viisi päivää.
13.5 oli sitten suunnitelman täytäntöönpanon vuoro. Suunnitelman olin rakentanut ensimmäiselle viikolle kavereita kuunnellen. Majoitukset oli varattu hyvissä ajoin sekä vuokra-auto varattu. Tietenkin automaatti vaihteinen. Auton varaamisessa oli haasteita löytää sopivan hintainen ja riittävän tilava auto, olihan meitä neljä miestä matkalaukkuineen. Autoksi meille tuli VW Tiguan, joka osoittautuikin juuri passelin kokoiseksi.
Kone laskeutui Edinburghiin klo 17:30. Kentältä ajoimme 20 km:n päähän Bo'Nessiin, missä oli meillä hotellihuoneet. Aika nopeasti pääsin sinuiksi vasemmanpuoleiseen liikenteeseen.
Aikaero ja omat mieltymykset saivat minut lähtemään aamulenkille kuvaamaan auringon nousua seuraavana aamuna. Se olikin hieno. Heti nousun jälkeen taivas sitten menikin pilveen ja päivän mittaan tuli heikosti sadetta.
Esimmäinen suunniteltu nähtävyys oli Antoniuksen valli. Ajoimme Falkirkiin Rosebankin tislaamon sekä Falkirk Wheelin kautta.
Antoninuksen valli eli Antoninuksen muuri oli roomalainen rajavalli, joka erotti Britannian provinssin sen pohjoispuolelle jääneestä kelttiläisten alueesta. Valli rakennettiin vuosina 142−144 jaa. keisari Antoninus Piuksen aikana. Antoninuksen valli oli noin 60 kilometrin pituinen ja kulki Skotlannin poikki suunnilleen nykyisellä Glasgow−Edinburgh-linjalla, Old Kilpatrickista Borrowstounnessiin.
Suurimman osan roomalaishallinnon aikaa Britannian pohjoisrajana oli Hadrianuksen valli. Antoninuksen valli rakennettiin noin 20 vuotta Hadrianuksen vallin jälkeen, kun Rooma pääsi lyhyeksi ajanjaksoksi laajenemaan pohjoisemmaksi. Antoninuksen valli sijaitsee noin 160 kilometriä Hadrianuksen vallista pohjoiseen. Ulompi valli hylättiin kuitenkin noin vuonna 164, sillä joukkoja tarvittiin muualla.
Bannocburnin taistelupaikan kautta siirryimme Stirlingin linnaa ihmettelemään. Siellä menikin pari tuntia nopeasti.
Ensimmäinen maininta Stirlingin linnasta on noin vuodelta 1110, jolloin kuningas Aleksanteri I rakennutti kukkulalle kappelin. Hän myös kuoli siellä 1124. Skotlannin itsenäisyyssotien (1296–1357) aikana Stirlingin alueella käytiin lukuisia taisteluita ja linna oli vuoron perään skotlantilaisten ja englantilaisten hallussa. Kuuluisin taistelu käytiin 1297, jolloin skotlantilainen kapinallinen William Wallace voitti englannin kuninkaan Edward I:n joukot läheisellä kivisillalla.
Skotlannin itsenäistyttyä kuninkaat Robert II ja Robert III alkoivat rakennuttaa uutta linnaa Stirlingin kukkulalle. Vanhimmat yhä olemassa olevat linnan osat (esim. vuonna 1381 rakennettu pohjoinen portti) ovat tältä aikakaudelta.
Stirlingin linna toimi Skotlannin Stuart-sukuisten kuninkaallisten virallisena asuinpaikkana 1600-luvulle asti. Traagisista elämänvaiheistaan tunnettu kuningatar Maria Stuart kruunattiin siellä vuonna 1543. Stuartien aikana linnaa vahvistettiin ja laajennettiin runsaasti. Tältä ajalta on peräisin muun muassa linnan kuninkaallinen palatsi, joka rakennettiin Jaakko V:n aikana 1540-luvulla. Palatsi on yksi parhaiten säilyneistä renessanssirakennuksista Iso-Britanniassa.
Stirlingin merkitys hallinnollisena keskuksena väheni Englannin sisällissodan ja Yhdistyneen kuningaskunnan syntymisen jälkeen. Viimeinen sotilaallinen tapahtuma Stirlingin linnassa oli Charles Edward Stuartin hyökkäys toisen Jakobiittikapinan aikana vuonna 1745. Tämän jälkeen linna toimi varuskuntana vuoteen 1964 asti.
Stirlingistä ajoimme Pitlochryn kautta Dalwhinnien tislaamolle, missä meillä oli kierros. Kierros oli normaali "turstikierros". Hienoinen pettymys kun Intialaisittain ääntävä kaveri kertoi tislaamisesta. Ei jatkoon. Täältä sain kuljettajan pakkauksen, eli pieniä tyhjiä pulloja, joihin sain kaadettua maistelu viskit.
Ruthvenin barracks eli Ruthvenin varuskunta rakennettiin 1700 luvun alkupuolella pitämään järjestystä yllä ensimmäisen Jacobiitti kapinan jälkeen.
Klo 1900 saavuimme tukikohtaamme Aberlourin lähellä sijaitsevaan loma-asuntoon, Strathalban cottage. Tämä kämppä oli vuokrattu kolmeksi yöksi. Asunnon vuokraajat asuivat naapurissa ja olivat hyvin ystävällisiä sekä avuliaita. Muun muassa ensimmäisen aamun aamupala tarpeet olivat jo jääkaapissa odottamassa.
Seuraava päivä aloitettiin tutustumalla Speyside Cooperageen. Toki olimme jo eilen huomanneet, että tutustumiskierrokset olivat täynnä. Sain kuitenkin myymälässä olleen naisen päästämään meidät katsomaan tuotantotiloja muutaman minuutin ajaksi. Täällä olin käynyt viimeksi vuonna 2015, joten nyt oli mukava katsoa, oliko mikään muuttunut. Ja olihan sitten pakko ostaa muutamia tuliaisia kaupasta, kun kerran siellä kohtasi moista ystävällisyyttä.
Koska kierrokselle emme päässeet, oli meillä aikaa tapettavana. Kävimme siis kiertämässä/katsomassa Dufftownin ympärillä olevat tislaamot, Balvenie, Glenfiddich, Glendullan, Morlach ja Dufftown. Pistäydyimme myös Dufftownin Whisky kaupassa.
Matkan varrella käväisimme myös Benriachilla sekä Elginin Katedraalilla.
Glen Moraylla meillä oli Heritage tour kierros varattuna. Kierroksella oli hintaa 40£ ja eiliseen kierrokseen verrattuna tämä oli aivan toista maata. Ensinnäkin aikaa oli varattuna 2 tuntia, joka kylläkin meni yli. Joten aikaa oli oppaan kertoa prosessista. Tynnyri varastolla oli hienosti toteutettu eri tynnyrien vaikutuksen kuvaaminen. Eri tynnyreitä oli rivissä ja jokaisen yläpuolella pullo tislettä. Tästä näki hyvin, miten mikäkin tynnyri vaikuttaa. Maistelussa oli tarjolla Glen Moray 15, 18 ja 21 vuotiaat. Täältäkin sain kuljettajan pakkauksen.
Lossiemouthissa Harbour Lightissa lounas ja kävelyt rannalla.
Torstaina Drumin linnan kautta Tamnavulinin tislaamolle. Täällä meni kolme tuntia aivan huomaamatta. Tislaamon johtaja piti meistä hyvää huolta. Kiersimme vanhan vierailukeskuksen, tuotantotilat ja varastot. Pääsimme maistamaan new makea, suoraan tynnyristä ja kolmea heidän viskiään. Oli kyllä mahtava vierailu. Tännehän ei normaalisti pääse vieraat, mutta olimme saaneet järjestettyä Suomen maahantuojan kautta vierailu. Tällaisiä nämä vierailut pitäisi olla!
Tomintoulissa lounas ja Cairnin panimon kautta ihastelemaan maisemia Caircormin rinteelle.
Perjantaina ajoimme Fort Williamiin. Matkalla kävimme katsomassa Fort George, Cullodenin taistelupaikka, Urguhartin linna, Caledonian kanavan sekä Commando memorialin.
Invernessissä saimme matkan parhaimmat hampurilaiset keskellä teollisuusaluetta Dankoolin grillivaunusta.
Sitten olikin aika viedä kaverit Edinburghin lentokentälle ja oma reissu alkaisi. Toki matkalla pistäytyminen Drover's Inn ja Glen Goyne.
Invernessissä tapasin Magien ja hänen kaverinsa. Heidän kanssaan lauantai ilta meni mukavasti.
Invernessistä lähdin ajamaan NC500 pitkin. Ja maisemat tulivat vaan hienommiksi.....
Veti aivan sanattomaksi ajella mahtavien vuorien välitse ja kun ajatteli ettei tästä maisemat voi tulla hienommiksi, niin eikö mutkan takana....
Majapaikkana minulla oli varattuna Scorrybreac B&B, mikä olikin oiva tukikohta tutustua Isle of Skyehin.
Maanantaina kävin tutustumassa Taliskerin tislaamoon. Tiestö on paikka paikoin melko huonoa. Ja kun päätieltä poistutaan, kapenee tie nopeasti yksi kaistaiseksi. Silti nopeusrajoitus on 60 mailia tunnissa!
Taliskerin kierros oli hyvä "turisti kierros". Opas osasi kertoa lennokkaasti prosessista, ja opinpahan taas muutaman asian. Vaikka noita tislaamoita on tullut kierrettyä, niin aina kannattaa poiketa.
Taliskerilta jakoin Talisker Bayhin. Autolta reilun kilometrin kävely rannalle. Täällä löytyi hyvin parkkipaikka ja ne muutamat ihmiset hävisivät hyvin alueelle eli sai nauttia omasta rauhasta. Parkki paikalta oli muutaman kilometrin kävely rannalle lävitse peltojen, missä lampaat laidunsivat. Ranta olikin mainio, näkyvyyttä oli ja keli suosi!
Sitten yritin mennä Fairy Poolille. Mutta vastaantuleva asuntoauto oli tipahtanut tien vierellä olevaan ojaan ja tukki osittain ajoradan. Jonoa alkoi tulla molemmille puolille, joten päätin muuttaa suunnitelmia. Onneksi lähdin ajoissa, sillä tuolla yksikaistaisella tiellä alkoi olla ruuhkaa kun uusia autoja tuli paikalle.
Ajelin siitä Sligachaniin missä lounas.
Lähdin kävelemään polkua pitkin ja satuin valitsemaan sen reitin, mihin muut eivät osanneet tulla. Sain rauhassa ottaa kuvia dronella ja kameralla. Oli vaikuttava puro/putoukset. Siinä huomaamatta sain poltettua käsivarteni.
Tiistaina oli suunnitelmissa käydä The Old Man of Storr ja The Quiraing. Seonaid, majapaikan emäntä antoi neuvon mennä aikaisin, että saisi parkkipaikan.
Ajoin ensin The Old Man of Storriin. Parkkipaikalla oli vielä hyvin tilaa. Parkkipaikalta näköalapaikalle on matkaa n. 3 km ja nousua tulee reilu 300 m. Pistihän tuo hieman puuskuttamaan. Yllättävän huonokuntoisen näköisiä ihmisiä sinne kiipesi!
Maisemat olivat uskomattomat. Etenkin kun keli suosi minua. Eilisestä viisastuneena minulla oli pitkähihainen paita päällä. Tulihan siinä enemmän hiki, mutta eipä käsivarret palaneet enempää.
Minulta meni 2 tuntia 15 minuuttia käydä tuolla. Siitä lähdin sitten The Quiraing. Matkalla oli pari hienoa kohdetta, Lealt Falls ja Kilt Rock Viewpoint. Quiraingissa parkkipaikka oli aivan täynnä sekä myös tien vieret pitkälle, joten muutin suunnitelmaa ja lähdin kiertämään saaren pohjoispäätä.
Matkan varrelle sattui monta kohtaa missä piti pysähtyä ottamaan kuvia. Niin kuin tässä oleva Duntulmin linna.
Puoli neljän aikaan oli takaisin Quiraingissa. Nyt oli selkeästi väki vähentynyt ja parkkipaikalla oli tilaa.
Täällä kannattaa käydä kierros kävelemässä. Oli nimittäin niin hieno paikka! Aivan mykistävä. Lenkin pituus on n. 9 km ja nousua tulee 500 m. Minulla meni tuon kiertämiseen 3 tuntia 15 minuuttia. Aikaa kului yllättävästi kuvien ottamiseen.
Poislähdön aika koitti ja lähdin ajamaan kohti Edinburghia. Kävin vielä Torabhaigin tislaamolla.
Eilean Donanin linnalla oli niin paljon ihmisiä, ettei siellä kiinnostanut viettää yhtään enempää aikaa kuin mitä kuvien ottaminen vaati.
Keli oli tänään muuttunut selkeästi. Skotlantikin itki, kun minun piti lähteä! Ei näkynyt Commando memorialla Ben Nevisin huippua niin kuin viikkoa aikaisemin.
Pyörähdin Rob Royn hautaa katsomassa Balguhidderissä. Vettä satoi aika ajoin niin, että tielläkin oli 20cm verran vettä. Majapaikkana minulla oli Castlecary Hotel.
Illalla kävin syömässä the River Housessa Magien kanssa. Valitsin kampasimpukoita ja black puddingia. Nämä sopivatkin vallan hienosti toisensa makumaailmaan, en uskonut niin aluksi. Suositus tälle!
Kelpiellä ja Balcknessin linnalla ei vielä satanut. Mutta Edinburghiin saavuttaessa alkoi satamaan. Olin aikonut käydä Edinburghin linnassa, mutta katsoessani sateessa jonoa sinne tulin toisiin ajatuksiin.
Kävin sen sijaan Roslynin kappelia katsomassa. Vaikka kappeli onkin pieni, niin on se vaikuttava. Kannattaa tuollakin käydä!
Sitten olikin lento Suomeen. Yön yli odotus lentokentällä, että aamun ensimmäisellä junalla pääsi kotiin!
Matka oli uskomaton! Ensimmäisellä viikon porukan kanssa oli hienoa matkustaa ja tutustua kohteisiin. Toisen viikon itsenäinen tutustuminen veti paikka paikoin mykäksi. Hieno maa, hienot ihmiset!
