maanantai 2. kesäkuuta 2003

Rievssat luodda 2003

27.5


Heräsimme 7:30 Rovaniemellä Matka Borealiksessa. Saavuimme eilen illalla tänne. Jätimme huoneeseen rinkat säilytykseen ja lähdimme kiertelemään keskustaan tarkoituksena täydentää loput ruuat ja varusteet. Retkeilyliike aukesi vasta kymmeneltä ja sitä ei meillä ollut vara odottaa. K-marketista täydennys.

Linja-auto lähti 11:30 ja saapui Kittilään 13:30. Söimme Hotelli Kittilässä seisovasta pöydästä. Matka jatkui 15.05 koulukyydillä. Linja päättyi Raattamaan mutta kuski suostui viemään meidät Hotelli Pallaksen risteykseen. Jäimme kyydistä 16:45. Pakkasimme rinkat ja taipaleelle pääsimme 17:05.


Aluksi kävelimme hotelli Pallakselle menevää asfalttitietä pitkin kolmisen kilometriä. sitten polkua pitkin kodalle jonne saavuimme 19:00. Keli oli viileä, takkia piti pitää päällä. Lämpötila alle kymmenen asteen. Rinkka painoi vietävästi ja tuli taas sellainen tunne että jaksaakohan tässä.


Kuivat ja lämpimät vaatteet vaihdettua lähdimme katsomaan hotelli Pallakselle. Hotelli avautuisi vasta 9.6 joten meille ei siitä ollut hyötyä. Ensimmäisen Riekon bongaus paluumatkalla kodalle. Kodalla paistoimme makkarat, joimme olutta, uuden kahvipannun kastajaiset, kahvit ja munkit. Nuotion savu ei poistunut kunnolla kodasta joten tulia ei yöllä voinut pitää.


28.5


Heräsimme n.7:30. Olavi valitti palelleensa yöllä eli pakkasen puolella oli lämpötila ollut. Aamupalan teimme kiireettömästi ja matkaan pääsimme 8:53. Klo 9:05 olimme luontokeskuksella. Katsottiin diaesitys jonka luontokeskuksen virkailija ystävällisesti pisti pyörimään. Tutustuimme Naalin elämään. Saimme tietää että Ounasjärvestä oli edellisenä päivän lähtenyt jäät. Olavi oli soittanut maanantaina ja puhelimessa oli sanottu ettei yli vielä pääse. Tämä muutti meidän matka-suunnitelmia paljon. Aluksi olimme ajatelleet tulla pois Raattaman kautta, mutta nyt päätimme mennä Hettaan saakka.

Klo 10:33 Lähdettiin kiipeämään Pyhäkeron rinnettä. Vastaan tuli pariskunta, joka kertoi että ei ole paljon ihmisiä liikkeellä. Tuuli kohtalaisesti, ei niin kovaa kuin maanantaina jolloin olikin kova tuuli, Lämpötila oli 8°C. Polku oli selvästi merkitty ja kulunut maastoon.


Olimme Taivaskeron huipulla 11:36 (806m). Näkyvyyttä riitti joka suuntaan. Lievästi vilu alkoi tuulessa tulla, joten emme kauaa ihailleet maisemia. Alaspäin könysimme pitkin kivikkoa, joka alkoi tuntua polvissa. Olihan meillä molemmilla hiukan yli 20 kiloa tavaraa kannossa.

Lounaan nautimme klo 13:00 pasta brocolli keittoa tuulelta suojaisessa paikassa. Olavi astui melkein riekon pesän päälle, kun hän oli hakenut tiskausvettä lähellä menevästä purosta. Hyvin oli riekko naamioinut pesänsä, ei sitä olisi huomannut ellei lintu olisi lähtenyt pesästään lentoon.

Klo 14:00 lähdimme jatkamaan matkaa. Tauon pidimme Rihmakurun kodalla 15:00. Nammalkurun kämppä oli siinä määrin siivoton, tai ei kämppä ollut mutta ympäristö, niinpä päätimme jatkaa matkaa kilometrin päässä olevalle Montellin majalle jonne saavuimme 17:39. Aurinko paistoi välillä, illalla tuli välillä sadekuuroja.


Päivälliseksi nautimme kanavihannespadan. Päivällistä ennen ja sen jälkeen aloimme juomaan Kimmon viskiä, kokonaisen puolen litran pullon ja sen jälkeen Olavin votkapullosta hyvät siivut. Olavi kävi illalla tekemässä enkelin lumihankeen. Lunta oli paikkapaikoin mutta siitä ei ollut minkäänlaista haittaa.


29.5


Klo 8:15 heräsimme. Lievästi särki päätä. Aamupala ja laiskottelua. Liikkeelle lähdimme n.9:46. Olavi jäi täyttämään juomapullonsa ja lähti matkaan vähän myöhemmin. Majalta reitti lähti heti nousemaan 200m Vuontiskerolle.


Keli oli aurinkoinen ja silloin kun ei tuullut niin suorastaan hiostava. Aurinko paistoi suoraan meidän takaa. Vuontiskerolta saimme kiikarilla näköhavainnon Pahakurun kämpästä, matkaa sinne oli vielä linnuntietä 12 km!

Lumikuruun reitti laskeutui viistosti Vuontiskeron pohjoisrinnettä myöten joten lasku ei ollut paha. Lumikurussa pidimme lyhyen taon 10:40.

Nousu Lumikerolle oli jyrkkä ja paha (150m/1,1 km). Huipulta näkyi hyvin Ounastuntureille ja Hannukuruun. Suaskurun laavulla suunnittelimme pitävämme lounas tauon. Reitti lähti laskeutumaan kohti Suaskurua. Lasku oli erittäin paha ja pitkä. Jalat menivät maitohapoille. Eipä sitä kuvitellut että mieluimmin sitä olisi kiivennyt ylöspäin kuin tullut alaspäin.

Laavulla olimme 12:21. Laskua oli tullut 310 metriä 2 kilometrin matkalla. Laavu oli kuusikon keskellä ja vähän aikaa siinä ollessamme ilmestyi muutamia HYTTYSIÄ! Päätimme syötä vain leipää ja jatkaa matkaa Hannukurun kämpälle.

Lähdimme 13:00 jatkamaan. Nousimme Suastunturille. Tämä nousu ei ollut niin paha kuin Lumikerolle. Löysimme polun viereltä pehmeän mättään, jossa otimme noin 20 minuutin päiväunet. Hyvä oli torkkua kun ei tuullut ja aurinko paistoi lämpimästi.

Lähellä Hannukurua oli reitti uudelleen ohjattu menemään aivan Suastunturin lakea pitkin. Vanha väylä oli kulunut liikaa. Kämpällä ei ollut ketään kun sinne saavuimme 14:50. Kämpällä ensimmäiseksi otimme torkut.

Kimmo alkoi valmistamaan poronkäristystä ja Olavi lähti lämmittämään saunaa. Ruokailun jälkeen lähdimme saunomaan. Sauna oli todella mahtavalla paikalla pienen lammen rannalla. Kyllä oli mahtavaa käydä saunassa ja peseytyä puolivälissä matkaa. Olavi kävi uimassa lammessa. Lähtiessä meillä oli kuusi puolen litran tölkkiä olutta joista olimme juoneet neljä ja jättäneet kaksi tarkoituksella juuri tätä saunaa varten. Kyllä se viileä olut maistuikin saunomisen lomassa.

Iltasella paistoimme räiskäleitä joiden kanssa nautimme kermavaahtoa. Seuraamme saapui vanhempi olisiko ollut siinä viisikymppinen naisvaeltaja.


30.5


Teimme ja nautimme aamupalan kiireettömästi ja kasasimme kamamme rinkkoihin. Lähdimme 10:03 ilman rinkkoja katsomaan jyrkänteitä ja etsimään pyyntikuoppia jotka näkyi kartassa.

Satoi hieman. Olavi käveli pari metriä edessäni kun hän yhtäkkiä karjaisi "KYY" ja hyppäsi metrin verran ylöspäin. Luulin että hän pilailee, sillä Luontokeskuksessa Pallaksella saimme tietää että Hannukuru on kyykäärmeen pohjoisin esiintymispaikka ja Olavi vielä sanoi että pitää katsoa eteensä ettei käärmeisiin törmätä. Minä ajattelin todeta hänelle että jos hän ei etelässä ole käärmeisiin törmännyt niin ei ainakaan täällä. No onneksi ei tullut sanottua sillä oli se kyykäärme mitä Olavi säikähti.

Hannukurun jyrkänteet oli kyllä hienon näköisiä. Pyyntikuoppien löytyminen edellytti hieman etsimistä ja haravoimista. Löysimme ne kumminkin. Klo 11:20 olimme takaisin kämpällä.

Teimme kämpällä lounaaksi juhlakiusauksen. Se olisi kyllä tarvinnut kermaa seurakseen mutta hyvää se oli silti.

Klo 13:36 lähdimme kohti Pahakurun kämppää lämpötilan ollessa +11°C. Matka Pahakurun kämpälle oli tasaista ja mukavakulkuista koivikon seassa. Pääsimme parin metrin päähän riekosta joka istuskeli koivunoksalla.

15:20 saavuimme kämpälle. Kämpässä oli kaksi seuruetta, kolmen miehen ja nuori pariskunta koirineen lounaalla. Jatkoivat Hannukurun kämpälle. Odotellessamme että seurueet lähtisivät alkoi tuulla ja sataa voimakkaasti. Keittelimme kahvit odotellessamme. Räiskäleet paistoimme illalla. Emme voineet paistaa nuotiolla kun tuuli niin voimakkaasti. Aurinko alkoi paistaa illalla ja sateenkaari päättyi melko lähelle Hannukurun kämppää.



31.5


Kimmo heräsi 6:45, Olavi nukkui pitempään. Räntää alkoi sataa ja pikku hiljaa sade sakeni. Sateen takia taikka tarkemmin sanottuna näkyvyyden takia ruvettiin miettimään sitä mennäänkö Rautuojalle vai jatketaanko matkaa reitin mukaisesti. Olavi tilasi sääennustuksen ja sen perusteella teimme päätöksen lähteä Rautuojalle.

Pääsimme liikkeelle 9:05. Näkyvyyttä oli pahimmillaan 50 metriä. Räntä tuli vaakatasossa kovan tuulen mukana. Otimme GPS:llä suunnan ja matkaan. Onneksi tuuli selän takana ja sen myötä matka joutui. Matkalla näimme runsaasti riekkoja ja yksi porotokka kierteli meitä katsellen, että on nuo ihmiset hulluja kun tällä kelillä ovat vapaaehtoisesti liikkeellä.

Kiersimme Outakan eteläpuolelta. Ensisijaisesti olisi ollut tarkoitus kiivetä sen huipulle mutta tässä näkyvyydessä se ei iskenyt. Lunta oli kinostunut paikkapaikoin hyvinkin paljon. Taukoja emme pitäneet matkalla vain nautimme Alpenin patukoita energiaa antamaan. Tulimme Rautuojan kämpälle suoraan 11:12. Rautuojasta jouduimme etsimään hieman ylityskohtaa kun emme kumpikaan viitsineet vetää kumikenkiä jalkaan.

Poronsarvia oli kämpässä sisällä sekä ulkona. Keitimme porokeiton joka maistui hyvältä. Puolen tunnin tirsat, kortin peluuta ja ajan tappamista. Päivälliseksi perunalihapata, ei erikoista. Sää oli alkanut parantua ja n. klo 14:00 loppui lumisade. Keitimme mansikkakiisselin jonka nautimme kermavaahdon kera Mmmmmm. Aurinko alkoi paistaa illalla, mutta lämpötila pysyi koko päivän nollan tietämissä.


1.6


Heräsimme 6:20 lämpömittarin näyttäessä -4°C. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lievästi tuuli. Liikkeelle pääsimme 8:06. Aluksi seurasimme purolinjaa ja sitten lähdimme kiipeämään Rautuvaaralle. Lunta oli vielä vähän, haittasi matkantekoa tehden siitä raskaampaa. Aurinko paistoi niin että takki oli riisuttava ensimmäisen kerran matkan aikana kävellessä.

Kahvitauon pidimme suurin piirtein puolessa välissä nousua 9:46. Kimmolla oli alkanut pohje oireilla nousun aikana. Rautuvaaran huipulla olimme 10:30. Seuraavan yön majapaikka Sioskurun kämppä näkyi.

Laskeutuessa Kimmon jalka alkoi kipeytyä siinä määrin että päätimme mennä suoraan Sioskurun kämpälle. Purouomalla oli kasautunutta lunta joten pääsimme hankikantoa myöten nopeasti eteenpäin.


11:12 pidimme lounas tauon pienellä niityn tapaisella. Matka jatkui 12:00. Riekkoja nousi tämän tästä lentoon edessämme. Ennen kämppää Kimmo löysi poronsarvet, team sarvi oli jälleen ansainnut nimensä (sarvia ei kansallispuiston alueelta saa viedä). Kämpällä olimme 13:16. Päikkärit ja päivällinen.


2.6


Heräsimme 7:15. Aamupalan teko ja sitten viimeiselle etapille klo 9:42.


Nousu Pyhäkerolle oli loivaa ja mukavaa nousta. Ei ollenkaan sellaista kuin Lumikerolle. Aurinko paistoi lämpimästi. Noustessa ei takkeja siintänyt pitää päällä mutta huipulla tuuli sen verran että takit oli pakko pukea 10:40.

Laskeutuessamme tuli näkyviin Hetan kirkonkylä kymmenen kilometrin päässä. Teimme lounaan tuvalla 11:52 ja silloin sinne saapui kaksi naista. Olimme valinneet matkaajankohdan oikein kun nyt vasta alkoi tulla porukkaa. Vieraskirjojen perusteella seutu olikin suosiossa.

12:30 lähdimme liikkeelle. Lopputaival olikin todella helppokulkuista kangasmaastoa. Yksi pariskunta tuli vielä vastaan ennen Ounasjärveä. Rannalla keittelimme kahvit 14:20 ja veneen kutsulippu salkoon. Odottelimme parikymmentä minuuttia ja sitten Olavi soitti venemiehelle joka tuli viidessä minuutissa. Oluet nautimme rantaravintolassa ja lähdimme jalkaisin venemiehen neuvomaa majoituspaikkaa. Yövyimme siellä ja sitten oli jäljellä enää paluu etelään.