lauantai 5. kesäkuuta 2021

2021 Työmatka

Laskettelen alamäkeä kohti Pulkkilanharjua. Näkymä aukeaa Asikkalanselälle ja Päijänteelle. Aurinko paistaa ja on hyvä fiilis. Tällä viikolla sain erään stressaavan työprojektin maaliin. Olo on kuin varsalla kevätlaitumella. Ja vaikka Evon ylämäissä tulikin välillä mieleen "onko tässä mitään järkeä" niin nyt, mahtavien näkymien avautuessa tuollaiset ajatukset ovat poissa mielestä. On vain tämä hetki ja rauhallinen mieli. Kyllä sitä huonomminkin voisi ajan viettää!

Tämän vuotisen työmatkanpyöräilyn suoritin 3.-5.6.2021. Tiukasti tuli seurattua säätiedotuksia ennakolta, koska ajankohta ei ollut kiveen kirjoitettu, niin ei sitä huonolla kelillä viitsi lähteä. Helle keli siitä tuli ja melko tuuleton.

Pääsin lähtemään töistä klo 12. Pyörän päällä oli paljon turhaakin tavaraa, sillä painoa varusteilla oli 27 kg. Mutta eipä tuo tasaisella ja alamäissä haitannut. Ylämäissä sitten opittiin fysiikan lakeja. Tampereen kaupunki alue ja Kangasala oli hidasta etenemistä. No toki Kangasalan torilla jätskipysähdys ja mielenkiintoinen keskustelu vanhemman herrasmiehen kanssa, joka kertoi omasta pyöräreissustaan 70-luvulta. Paljon on asiat siitä muuttuneet. 

Aivan samoin kuin viime vuonna, kun laskettelin Kuohunharjulta ja käännyin Sahalahden tielle, niin silloin  kääntyi ratas pääni sisällä "nyt ollaan reissulla" kohtaan. 

Sahalahden K-kaupasta evästä ja niiden nauttiminen nurmikolla. Olin suunnitellut reitin tänä vuonna siten, että ensimmäisenä päivänä 30 km:n kohdalla (Sahalahti) kevyt evästys, 60 km:n kohdalla (Luopioinen) ruokailu ja 90 km:n kohdalla perillä. Eli Sahalahden kohdalta kurvasin kohti Luopioista.

Tämä tie oli mukava. Pakkalan kyläkaupalla kahvit ja rentoa polkemista lävitse mukavan näköisten kylien ja suomalaista luontoa ihaillen.

Luopioissa oli tarkoitus pysähtyä Ravintola Liekissä syömään. Mutta kun olin siellä klo 16:40 ja kysellessäni ruokailu mahdollisuutta totesivat, että ovat laittaneet laitteet kiinni puoli viideltä. Pizzaa olisi ollut mahdollista saada. Tietäessäni herkän vatsan kävelin viereiseen K-kauppaan ja hankin sieltä evästä.

Palsaojan myllyllä oli taas pakko pysähtyä ja katsella veden kulkua kosken pyörteissä. Tällä viimeisellä pätkällä olikin muutama tiukka mäki, jotka imivät voimia. Seitsemän maissa olin Markon mökillä, mistä olin saanut yösijan ensimmäiseksi yöksi. No ilta kääntyi pitkälti seuraavan vuorokauden puolelle ennen kuin pääsin nukkumaan.

Seuraavana päivänä olikin sitten mukava lähteä levänneenä ja maukkaan aamupalan nauttineena kohti uusia haasteita.

Olin suunnitellut reitin Evon retkeilyalueen halki, joten tiet pieneni ja muuttuivat sorapäällysteiksi. Tänä vuonna tuntui, että hyttyset ovat hyvin aggressiivisia. Pitkään ei tarvinnut olla pysähdyksissä, kun ystävät tulivat paikalle. Suunnittelemassani reitissä ei ollut kuin kilometrin verran niin huonoa, että pelotti vanteiden puolesta ja suhtkoht hiljaa piti mennä. Muuten reitti oli mukavaa polkea.

Pulkkilanharjulla kesäravintola Reimarissa nautin maittavan lounaan. Matkan aikana taas tuli mieleen, ettei dexal sovi minun mahalle. Pitäisi testata muitakin juomia, mutta se aina unohtuu. Mahaa alkoi vääntää, sentään ei veteläksi mennyt.

Puolimatka saavutettiin Sysmän rajan kohdalla.

Sysmässä piti tappaa aikaa, kun serkkuni Mika pääsi töistä vasta viideltä. Heidän luonaan olikin mukava tauko ja matka jatkui kohti Hartolaa.

Olin suunnitellut viettäväni yöni metsässä, mutta tässä helteessä polkiessani tietoisuus suihkusta sai minut kääntämään pyörän kohti Gasthaus-Camping Koskenniemeä. Samaan aikaan näytti olevan Dethleffs clubin kokoontuminen. Teltalle kuitenkin löytyi hyvä paikka nurmikolta ja pesulla käynnin jälkeen olikin mukava nukahtaa.

Kolmas päivä oli fyysisesti rasittavin, aivan niin kuin viime vuonnakin. Toki tällä reissulla oli päivämatkojen jakaminen onnistunut paremmin.


Pertunmaalle osuin sopivasti tori aikaan. Tulevat vaalit näkyivät selkeästi torikuvassa. Voikkarin ja jätskin voimalla oli hyvä lähteä viimeiselle etapille.

Sen verran oli kiire Mikkeliin, että valitsin nopeimman reitin, joka meni vitostien vartta. Tällä tiellä on reilu piennar, niin oloni ei ollut aivan niin turvaton kuin Pulkkilanharjun ja Sysmän välillä.

Vaimoni kävi sen verran auttamassa, että haki ylimääräiset varusteet minulta. Tämän jälkeen tuntui pyörä suorastaan lentävän ja totta kai siitä johtuen tuli ajettua aivan liian lujaa loppumatka. Jalat kiittivät tästä sunnuntaina!

Koska 5.6 on Ardbeg päivä ja tämä vuotisen Ardbeg päivän viskin "Ardbeg Scorch" korkkaus tapahtui Bar Domissa, niin pitihän sitä käydä itsensä palkitsemassa ja nauttimassa drami.

Matkaa kertyi kokonaisuudessaan 293km keskinopeuden ollessa 19,9km/h. Vasemman käden kyynärpään hermo sai kipeää tämän reissun johdosta, eli pikkurilli ja nimetön on nyt viikon verran ollut tiellä töissä.