14.6
Pääsimme liikkeelle maastoon n. klo 17:00 kun Kalle Ivalosta heitti meidät Olavin autolla Pahaojan parkkipaikalle. Siinä sitten seurasi se normaali häslinki, kun varusteet otettiin autosta ulos ja soviteltiin päälle sekä rinkkaan. Painoa meille Olavin kanssa tuli rinkkoihin noin 23 kg ja Tanelin rinkka painoi 7 kg. Tanelillahan ei ollut kuin omat vaatteensa, makuupussinsa ja räiskälepannu.
Lähdimme kävelemään viitoitettua polkua pitkin kohti Pahaojan Kultalaa. Rakennukset tulivatkin nopeasti näkyviin, sillä p-paikalta ei ollut matkaa kuin kilometri. Autiotupaan oli majoittunut kolme henkilöä joten emme viitsineet pitkään paikalla viihtyä. Kävimme katsomassa autiotuvan sisältä, missä ihastelimme välikön hienoa uunia ja sitten jatkoimme matkaa.
Pahaojan sillan lankut notkuivat uhkaavasti allani. Kävi jopa pelottamaan niiden kestävyys. Ylitse pääsimme kaikki ja aloitimme kiipeämisen Pahaojanpalolle. Vastaan tuli yksinäinen vaeltaja joka palasi viiden vuorokauden reissultaan. Ja olihan siinä Pahaojan varressa jo yksi kullankaivajakin valtauksellaan.
Pahaojan kämpällä oli käynyt lievästi tihuttamaan, joten Taneli oli laittanut sadevehkeet päälleen. Sade ei onneksi kestänyt pidempää, saimme siis vaeltaa mukavasti.
Pahaojanvaaran kohdalta lähdimme kohti pohjoista poispäin polulta, tarkoituksena löytää leiripaikka. Metsä oli helppoa ja mukavaa käveltävää, niinpä leiripaikkakin löytyi nopeasti erään rinteen alta. Laitoimme kodan pystyyn keskisalolla ja rankiset virittelimme varmuuden vuoksi sisälle kotaan. Nuotiolla paistoimme iltapalaksi varaamamme makkarat ja nautimme oluet ynnä mehut. Ensimmäinen päivä olikin yllättävän raskas, nukkumatti kutsui luokseen jo ennen kymmentä. Alkoi mukavasti sataa kun olimme makuupusseissa.
15.6
Yöllä huomasin tehneeni väärän valinnan kun olin ottanut kevyen makuupussin mukaan. Palelsi jonkin verran. Aamu oli kylmähkö, etenkin Taneli kärsi kylmäkäynnistys ongelmia. Aamiaiseksi paistoimme nuotiolla pekonia sekä kanamunia. Pekoni oli sen verran suolaista ettei kananmuniin tarvinnut lisätä suolaa. Eipä ole aikoihin maistunut aamiainen näin hyvältä!
Kuivasimme kodan wettexillä ja kyllä huomasi että oli pidetty aikaisemmin sisällä tulia. Wettex tuli aika likaisen näköiseksi. Kello yhdeksän aikaan pääsimme matkaan ja kävellessä vähitellen lämpeni. Ainoastaan varpaiden lämpeneminen kesti pitempään.
Suunnistimme kohti Patatunturista kaakkoon olevalle huipulle, mistä lähdimme kohti Patatunturin huippua. Näkyvyyttä ei ollut kovin paljon kummankaan huipulla ja tuuli oli voimakas. Täytyy vain toivoa että kelit on paremmat Hammastunturilla.
Lounaaksi nautimme tomaattimakaronikeittoa Patatunturin luoteisrinteellä. Jatkoimme siitä kohti reittiä. Suunnistimme liikaa etelään, mutta ennen Pataojaa pääsimme reitille. Björklundinvaaralle kiivetessä pukkasi hieman hikeä pintaan.
Lähdettäessämme laskeutumaan vaaralta saimme seurata kuukkeliperheen elämään. Yritin ottaa kuvaa, mutta olivat sen verran arkoja etten päässyt riittävän lähelle.
Kolmen aikaan saavuimme Ivalonjoen töyräälle. Ivalonjoki kanjoniin laskeutuminen otti oman aikansa. Olihan portaissa melkein 600 porrasta. Mutta näkymä portaiden yläpäästä Ivalonjoelle oli mahtava. Ivalonjoen ylityksessä kävi minua hieman pelottamaan. Silta oli pitkä ja suhtkoht korkealla veden pinnasta. Taneli ei ainakaan myöntänyt pelänneensä.
Saavuimme Kultalaan. Tutustuimme Kultalan päärakennukseen. Hienosti oli paikat entisöity.
Taneli halusi uimaan jokeen ja menihän se. Itse kokeilin veden kylmyyttä ja totesin että saa mennä ihan itsekseen. Autiotupaan oli majoittunut veneporukka, joten valmistimme päivällisen nuotiolla. Tulikin oikein maittavaa poronkäristystä jonka nautimme muusin ja karpalohillon kanssa. Karpalohillo tuli sen takia kun kaupasta ei löytynyt puolukkahilloa sopivan pienistä purkista. Mutta ei se karpalohillo ollut yhtään huonompaa pikemmin päinvastoin.
Viiden aikaan iltapäivällä lähdimme Kultalasta ja suoritimme hikisen ja uuvuttavan kiipeämisen pois Ivalonjoki varresta. Aurinko paisteli aika-ajoin ja tietenkin suoraan takaa kun kiipesimme. Seuraisimme polunpohjaa ja Gröholmanojalla etsimme leiripaikan. Ensimmäisellä paikalla maa vietti sen verran ettei kotaa saanut kunnolla kireäksi, joten sitä piti siirtää 150 m paremmalle paikalle. Sitten vielä räiskäleet iltapalaksi.
Alustavasti oli säätiedotuksissa luvattu että keskiviikko olisi kylmin päivä joten me Olavin kanssa kasasimme kaikki vaatteet päällemme ennen makuupussiin ahtautumista. Onneksi Tanelilla oli parempi pussi.
16.6
Aamu valkeni, taikka eihän se täällä valkene kun aurinko paistaa kokoajan, tai paistaisi jos ei olisi taivas täydessä pilvessä. Yö oli ollut kylmä ja vaikka vaatteet oli ollut päällä, niin silti ei ollut kunnolla saanut nukuttua. Seuraavalla kerralla otan kyllä lämpimämmän pussin mukaan, painakoot enemmän. Aamiainen oli tavanomainen mysli+kiisseli.
Taneli sai tehtävän suunnistaa. Vähän näytti jännittävän tämä vastuullinen tehtävä. Lähdimme hänen ohjauksessaan kohti Kehäpäätä klo 10. Hyvin sinne pääsimmekin. Ei paljoa tarvinnut poikaa auttaa.
Kahvit keittelimme ennen kehäpäälle nousua. Se olikin hyvä sillä puurajan yläpuolella alkoi tuulla hyvin voimakkaasti joten huipulla ei viitsitty kauan maisemia ihailla saati tutustua revontulitutkimusaseman raunioihin. Sen verran oltiin että sai suoritettua pakolliset puhelut kotiin sidosryhmille. Päätimme ettemme kiipeä Pietarlauttasen huipulle tässä tuulessa.
Kiivetessä Kehäpäälle huomasin kuinka työasiat ja jonninjoutavat muutkin asiat olivat jääneet pois mielestä ja keskittyi vain tähän hetkeen sekä ympäröiviin maisemiin. Vaikka sää oli pilvinen ja tuulinen niin onneksi näkyvyyttä riitti. Kehäpäällä saatiin näkyviin Hammastunturi. Näyttipä se olevan kaukana, tuonneko meidän pitäisi jaksaa kävellä? Saatiin paikallistettua muitakin huippuja, Vaskistunturi :), Pietarlauttanen, Haukkapää, Patatunturi ja Paskaluottumat. Miten se on osittain vaikeata paikallistaa ja sitten taas toisaalta täältä huipulta yllättävän helppoa.
Vietimme tauon nauttimalla leipää ja vettä Kehäpään ja Pietarlauttasen välisessä kurussa tuulensuojassa. Kylmä siinäkin alkoi pikkuhiljaa tulla. Jatkoimme matkaa Pietarlauttasen itäsivua pitkin.
Tällä tuulella on turha yrittää pystyttää kotaa niin avoimelle paikalle, kuin olin karttatiedustelun pohjalta leiripaikan määritellyt. Pystytimme sen tunturikoivikkoon ajatelluista lammista etelään. Nautimme päivälliseksi kanapastaa. Nuotiota pidimme sisällä mutta jo ennakko kokeiluiden perusteella huomattu seikka tuli taas eteen, savu jäi sisään. Pienet ruokaperäisetkin otimme.
Pienen briefingin pohjalta päätimme jatkaa matkaa Kulvakkojoelle seuraavalle leiripaikalle. Tai siis menisimme riittävän pitkälle jokea pitkin että pääsisimme puurajan alapuolelle tuulelta suojaan.
Purimme kodan ja jatkoimme kohti Kulvakkojokea. Taukomme aikana oli tullut lunta ja räntääkin. Kylläkin se oli sulanut heti maassa. Kävelimme Härkävaaran pohjoispuolitse Ahven-Kulvakon rantaa pitkin. Satoi koko ajan. Taneli alkoi näyttää siinä määrin väsymystään, että liikkeelle lähtiessä olimme jakaneet Tanelin varusteet meidän rinkkoihin ja Tanelilla oli kevyt rinkka kannossa. Viimeiset kaksi kilometriä otin rinkankin Tanelilta.
Laitoimme kodan pystyyn Kulvakkojoen rannalle. Maakiilat piti tehdä puusta kun ei hiekassa muuten pysynyt. Pesimme hampaat ja kädet sitten nukkumaan.
17.6
Heräsimme ja pääsimme liikkeelle kello yhdentoista tienoilla. Seurasimme joen vartta kohti pohjoista. Reilun puolen tunnin vaelluksen jälkeen teimme tulet ja keitimme kahvit. Aurinko paistoi tauon aikana, mutta synkkiä pilviä näkyi lähestyvän. Virittelimme erätoverin nuotion viereen ja eikö hetken kuluttua alkoi satamaan. Kuuroja tuli koko aamupäivän ajan. Lyhyitä.
Löysimme Kulvakkojoen rannalta vastapuolta erotuspaikkaa vanhat rauniot ja luhistumiskuntoiset kodan ja pulloja....! Täällä on vissiin ollut mielenkiintoista elämään aikoinaan erotusaikaan.
Hammastupa löytyi hyvin, kävelimme suoraan tuvalle. Aikoinaan viisi vuotta sitten tupa oli sellaisessa kunnossa ettei siellä viitsitty yöpyä. Mutta nyt sitä oli korjattu, vaihdettu seinähirsiä ja katto korjattu. Aurinko paistoi ajoittain joten laitoimme kotamme ja erätoverin kuivumaan puiden oksille ja asetuimme taloksi. Takka savutti alkuun jonkin verran sisään. Olisi pitänyt kai nuohota piippu.
Ei mennyt pitkään kun kaikki kosteat varusteemme oli ripusteltu ympäri tupaa kuivumaan.
Lähdimme klo 16 huiputtamaan Hammastunturia. Keli oli muuttunut todella mukavaksi. suorastaan lämpimäksi aikaisempien kylmien päivien jälkeen. Ensimmäiseksi tavoitteeksi otimme vuoden 1999 leiripaikkamme. Mutta miten muistikuvat tekivätkin kepposen ja jouduimme etsimään leiripaikkaamme tosissamme. Siitä tuli melkein kilometrin ylimääräinen lenkki, mutta löysimme sen sittenkin. Kyllä fiksumpi antaa periksi! Nuotiopaikassa kasvoi sammalta ja mikään muu ei paljastanut että siinä oli vietetty kolme päivää viisi vuotta sitten, mitä nyt yksi ruosteinen säilykepurkki oli meiltä jäänyt silloin. Nykyään emme jätä mitään roskia luontoon vaan kannamme kaiken pois mitä ei voi polttaa.
Kiipeäminen jatkui. Löysimme poron pääkallon jossa oli vielä sarvet. Niinpä Team Sarven kokelas sai sarvet huipulle kannettavaksi. Olimme taas tällä reissulla ansainneet nimemme! Taneli alkoi väsymään kiipeämiseen ja olisi kääntynyt takaisin, mutta pienen tauon jälkeen hän jatkoi taas urheasti. Ihme miten nopeasti tuollainen 9v palautuu. Eilen illallakin, vaikka mies oli aivan väsynyt leiriin päästyä niin hetki vaan ja leikki ja juokseminen alkoi.
Huipulta avautui hienot maisemat. Taivas oli pilvessä mutta ei satanut tuuli kylläkin jonkin verran mutta ei onneksi niin kovaa kuin kehäpäällä. Laskimme yhdessä poronkallon huipulle ja juhlallisin toimenpitein kastoimme Tanelin Team Sarven jäseneksi.
Sain omalla Radiolinjalla yhteyden kotijoukkoihin. Olavi oli hankkinut reissulle Soneran kortin ja sillä saikin melkein joka paikasta yhteyden. Ei kyllä mistään laakson/kurun pohjalta, mutta muuten yllättävän hyvin. Radiolinja taasen ei kuulu kuin korkeimpien huippujen laelta.
Alasmeno kesti hetken kun piti ottaa lumisota erät ja laskea liukumäkeä lumella. Matkalla myös pääsimme lähelle yhtä Riekkoa.
Tuvalla teimme päivälliseksi rakettispagettia ja jauheliha-tomaatti-basilika kastiketta. Oli kyllä hyvää!
18.6
Oli aivan erilaista nukkua kiinteän katon alla. Ei tullut yöllä kylmä. Teimme aamiaiseksi kaurapuuroa ja omenavaniljakiisseliä. Jotenkin ei tuo eloveenan pikakaurapuuro annos tuntunut olevan riittävä. Seuraavilla kerroilla pitäisi olla aamupalaksi kaksi pussia.
Liikkeelle lähdettäessä annoimme Tanelille suunnistustehtävän. Eipä hänellä vielä tuo suunnistaminen ollut varmaa. Teimme kilometrin ylimääräisen lenkin, mutta eipä sillä väliä kun keli oli kerrankin näin hyvä. Aamu oli ollut lämmin ja nytkin aurinko paistoi melkein pilvettömältä taivaalta.
Kulvakkojoen rannalla taas keitimme kahvit ja minä yritin narrata taimenta virrasta, huonolla menestyksellä. Ei näyttänyt vielä olevan syönnillä.
Joen ylitys sujui helposti. Ranta hetteikössä saimme ensimmäiset havainnot mäkäräisistä. Eivät vielä syöneet. Ennen kiipeämistä Littiäpään rinteelle vähensimme varustusta. Mutta hiki tuli sittenkin. Hyvin lyhyitä sadekuuroja tuli aika ajoin, mutta aurinko paistoi muulloin jopa paahtavasti.
Päästyämme Lievakkajoen ylähaaralla olevan "vaikeakulkuisen" ja väsyttävän taipaleen yli niin matkateko joutui. Tällainen ylänköalue oli helppo- ja nopeakulkuista.
Kulvakkojärven rannalle virittelimme varmuuden vuoksi erätoverin ja nautimme lounaaksi keiton. Jatkoimme Kulvakkojärven etelä rantaa pitkin. Paikoin oli kosteaa ja kosteikoista nousi mäkäräpilviä. Eivät vaan onneksi tuntuneet olevan vielä syöntituulella.
Järven lounasranta oli hieno hiekkaranta ja vesi oli kirkasta. Lähdimme etenemään Kulvakkopäiden pohjoispuolitse kohti LaVu kammia. Lyhyitä sadekuuroja tuli aika ajoin. Helppoa ja mukavaa käveltävää ja ah nuo maisemat!
Ennen Appisjokea oli väsyttävää tiheikköä. Appisjoki näytti siltä että nyt tuli uinti reissu. Kahlauspaikka löytyi onneksi juuri ennen kun Appisjoki laskee Ylimmäiseen Appislompoloon. Kumikengillä ylitys onnistui helposti ja Taneli halusi itse kahlata. Eipä kyllä jäänyt edes kumikengilläkään varoja kuin neljä senttiä.
Kammi löytyi helposti. Olihan pieni. Emme olisi mahtuneet yöpymään siinä kunnolla joten pystytimme kotamme 200 m etelään. Tällaisista näköaloista joku maksaisi paljon mikä avautui meidän kotamme ovesta. Söimme päivälliseksi Italianpataa ryyditettynä jauhelihalla. Kyllä ruoka maistuu aivan eritavalla kuin etelässä sivistyksen parissa.
Yritimme kalastaa myös täällä mutta aivan samanlaisella saannilla kuin Kulvakkojoestakin, ei mitään. Kun olisi tullut matoja matkaan niin niillä olisi saanut Ylimmäisestä Appislompolosta kyllä saalista. Vastarannalla oli joku uimassa, kuului sen verran ääniä. Näköhavaintoa emme saaneet. Palasimme leiriimme paistamaan räiskäleitä.
Kello 23 aurinko paistoi vielä.
19.6
Heräsimme 8:30. Yö oli ollut lämmin, ei tarvinnut palella. Aamupala ja leirin pakkaus. Ensimmäisen kerran oli kota aivan kuiva. Yhdentoista aikaan pääsimme liikkeelle. Aurinko paistoi lämpimästi ja hiki siinä tuli kun kiivettiin Appisenpalolle.
Ennen Pistoolivaaralle kiipeämistä pidimme lyhyen tauon. Todella nautinnollista nojata lämpimään kiveen ja katsella kuin porotokka laidunsi alempana niityllä. Mutta eipä matka etene nojailemalla joten lähdimme kiipeämään Pistoolivaaran rinnettä.
Etelässä oli hyvin tummia pilviä. Aloimme pelätä sitä että nousee ukkonen ja silloin voimme unohtaa Appistunturille kiipeämisen. Pikku Kaarreojalla pidimme keittotauon yhden aikaan. Siinäkin viritimme Erätoverin varmuuden vuoksi sateen suojaksi. Onneksi ei satanut.
Puolen tunnin kuluttua olimme jo taas taipaleella. Alkaa mennä rutinoiduksi tämä meidän toiminta. Tummat pilvet eivät tulleet kohdallemme joten lähdimme suunnistamaan kohti Appistunturin huippua. Alustavasti olimme ajatelleet väsyttäväksi tämän nousun, mutta tämän nousu ei onneksi ollut samanlainen kuin Hammastunturin nousu. Jaksoimme hyvin vaikka oli rinkat selässä.
Huipulla oli mahtavat näkymät ja oltavat. Aurinko paistoi ja oli tyyntä. Soittelimme kotijoukoille ja vietimme huipulla tunnin verran. Kiikaroimme näkymiä ja tutkimme kolmiomittaustornin jäänteitä.
Vartin yli kolme jätimme huipun taakse ja kohti seuraavaa leiripaikkaa. Appistunturin, Jänkäpään ja Rahpesoaivin muodostamassa laaksossa oli suuri tokka. Ettemme sitä häiritsisi liikaa, otimme suunnan Pikkuvuomaojan rantaa kulkevaa polkua kohti. Polku oli mönkijäura. Kummasti tuntui jaloissa tämänkin päivän taival.
Klo 17 olimme leiripaikalla. Ensin oli suunniteltu leiri Kotajärven länsipuolelle mutta suo näytti niin vaikeakulkuiselta että jäimme itärannalle. Päivälliseksi teimme Intian-pataa. Ennen nukkumaan käymistä päätimme laittaa kotaan kolme ulkopuolista tukisalkoa että saisimme sisätilat paremmiksi. Ilman keskisalkoa olikin helppo levittäytyä sisään kun tilaa oli ruhtinaallisesti. Kodan mukaan otto oli todella hyvä päätös. Hyttysiä ei vielä ollut ja vaikka olisikin ollut niin rankisilla olisimme niistä selvinneet. Emme olisi mahtuneet minun Nallooni kaikki kolme, joten silloin mukaan olisi joutunut ottamaan kaksi telttaa ja painoa lisää. nyt kodassa oli tilaa ja korkeutta hyvin, rinkatkin mahtui loistavasti sisään. Kevyen kaminan kun vielä kehittelisi.
Päivän taival väsytti niin että nukkumaan menimme 21:30.
20.6
Heräsimme samoin kuin edellisenä aamuna klo 8:30. Kota oli nytkin aivan kuiva. Aamu oli aurinkoinen ja lämmin. Liikkeelle pääsimme nopeammin. Olimme matkalla jo 10:20. Kotajärven eteläpäässä olevan suon ylitys ei ollutkaan aivan helppo. Se kierrätti ja palautti takaisin ennekuin löysimme reitin.
Etenimme Jouluselän rinnettä pitkin kohti pohjoista. Alkoi satamaan ja sade kestikin Siika-Suivakkojärven rannalle saakka. Suivakkojoen ylitys sujui rutiinilla ja nopeasti. Sateesta johtuen emme taukoja pitäneet. Suivakkojoen jälkeen nousimme tuvalle vievälle polulle jota pitkin lopputaival sujuikin nopeasti ja olimme yhden aikaan tuvalla.
Tuvalla oli ollut yötä perhe, joka alkoi tehdä lähtöä kun tulimme paikalle. Keittelimme sillä aikaa kahvit ulkona nuotiolla. Perheen lähdettyä laitoimme taloksi ja koska aurinko paistoi lämpimästi lähdimme uimaan. Siika-Suivakko järven vesi oli kylmää, muttei niin kylmää ettemme olisi siinä kyenneet peseytymään. Olo koheni huomattavasti kun sai kropan puhtaaksi. Taneli nautti!
Tämä tupa on yksi siisteimmistä tuvista missä olen käynyt. Tupa on remontoitu lähiaikoina mm. ikkunat ja ovi vaihdettu sekä hirsiä korvattu. Vieraskirjastakaan emme saaneet selville milloin tämä remontti oli tehty, (netistä selvisi että remontti on tehty 2000). Rakennuksen seinissä ei ollut minkäänlaisia kirjoituksia. Todella mukava paikka.
Päivälliseksi Olavi ja Taneli nautti Kanavihannespataa ja minä Merimiespihviä. Se ei ollut erikoista!
Minunkin puhelin toimi täällä joten lähestymme sivistystä. Siitä seurasi huonojakin uutisia. Sain tekstiviestin että kaveri oli ajanut moottoripyörällä ulos tieltä ja kuollut. Mieliala laski.
Nukkumaan kävimme kymmenen maissa. Ja eikö puoliltaöin tullut vanha pariskunta ja meille tuli kiire kasata levittämämme varusteet. Niinpä sitten taas kesti ennen kuin sai unenpäästä kiinni. Taneli ei havahtunutkaan mihinkään ylimääräiseen ääneen. Kyllä on pojalla hyvät unenlahjat.
21.6
Heräsimme seitsemän maissa ja toimimme ripeästi niinpä olimme taipaleella 8:30. Emme viitsineet nyt hidastella kun tuvassa oli muitakin. Lähdimme kiipeämään Ounas-Suivakolle ja HYTTYSET olivat tulleet! Keli oli lämmin. Kulutimme tähän viimeiseen kahteen kilometriin puolitoista tuntia. Olavi oli eilen soittanut Kallelle ja sopinut noudon yhdeksitoista. Meillä oli pari tuntia aikaa laittaa varusteet taas sellaiseen kuntoon että ne mahtuvat autoon. Keitimme kahvit tien vierellä ja odotimme noutajaa.
Tässä oli kuivempaa ja tuulista joten hyttysistä ei ollut haittaa. Se eilinen pariskuntakin kerkesi tulla autolleen mikä oli ollut pysäköity risteykseen. Kalle sitten saapui 11:20 ja meidän vaelluksen voidaan katsoa päättyneet tähän.
Lastasimme auton ja lähdimme kohti Ivaloa. Ivalossa kävimme syömässä maittavan poronkäristys annoksen Muorin kahvilassa (nimi voi olla väärin). Sitten pakolliset tuliaisten ostamiset ja Saariselälle josta otimme saunallisen osakkeen. Sanoimme ja palauduimme reissusta.
22.6
Yhdeksältä palautimme vuodevaatteet ja avaimet. Sitten suunta Pyhä Nattasille jonka huipulla kävimme ihmettelemässä kivimuodostelmia ja näköaloja. Kotona Mikkelissä olimme 22:00.
Ruokaa olimme suunnitellee sopivasti. Päivän meny oli seuraava
Aamulla mysliä 85 - 100g kiisselin kera + kaksi siivua ruisleipää
Kahvi/kaakao ja keksiä/korppuja
Keitto + kaksi palaa näkkäriä
Päivällinen + kaksi palaa ruisleipää
Suunnitelmista poiketen emme tehneet kävelyn aikana päivittäin kuin kerran kahvit. Olimme suunnitelleet myös iltapäivälle kahvit+leivät. Aamupala huomattiin tärkeimmäksi ateriaksi, silloin pitää tankata kunnolla että jaksaa yli puolenpäivän.
Varusteet oli oikeat. Majoite oli täydellinen kuten aikaisemmin olen todennut. Vaikka keli oli kylmä oli meillä riittävästi vaatteita matkassa. Pitkät kalsarit jouduimme pitämään joka päivä poislukien kaksi viimeistä. Villapaita oli kävellessä päällä 16.6 keskiviikkona joka olikin kylmin päivä. Ainut miinus varusteissa oli makuupussi, joka oli aivan liian kylmä. Kaikki mukana olleita varusteita käytimme. Minulta jäi käyttämättä ainoastaan polven lämmittimet. Rankisia emme käyttäneet kuin ensimmäisenä iltana.
Taneli jaksoi loistavasti. Ainoastaan tiistaina käveltyämme pari kilometriä hän sanoi että häntä väsyttää. Sekin johtui vain hänen kokemattomuudestaan kantaa kuormaa. Tämän jälkeen hän ei väsymystään valitellut. Keskiviikon 12 kilometriä kävi selvästi hänen voimilleen. Tämän ikäinen jaksaa hyvin kävellä 6 - 10 km päivä taipaleita. Tanelilla rinkan paino oli 7 kg. Hän kantoi kaikki omat tavaransa ja lisäksi vielä räiskälepannun. Reissun mukavuudesta kertoo myös se että hän on lähdössä myös ensi vuonna.
Yhteensä kävelimme 63,5 km. Vertikaalista nousua tuli 1200 metriä. Keli osui loistavasti. Meille satoi lunta, räntää ja vettä. Loppu matkasta paistoi aurinko lämpimästi. Ja ennen kaikkea hyttyset tulivat vasta viimeisenä päivänä!