lauantai 10. syyskuuta 2005

Tuntsa 2005

Tänä vuonna uhkasi Team Sarven reissu jäädä tekemättä, johtuen meidän molempien lomista. Mutta onneksi saimme molemmat järjestymään sopivaa aikaa. Aikataulu kylläkin lyhensi reissua huomattavasti. Tuntsan alueen valitsimme tänä vuonna ihan pelkästään sen takia että ajoaika jäisi lyhyeksi ja kumminkin olisimme Lapissa tuntureiden keskellä.

6.9


Klo 15:35 Olavi tuli autollaan suoraan töistä meille. Lastasimme varusteeni autoon ja lähdimme Suonenjoelle hakemaan Olavin varusteet. Olimme vähentäneet varustemäärä hyvin rajusti. Majoitteeksi olimme valinneet laavun juuri keveyden puolesta ja vara vaatteita ei meillä juuri ollut. Rinkan paino asettui minulla n. 17 kg. Siihen sisältyi kaikki yhteiset varusteet + omat varusteet. Olaville tulisi kaikki ruuat.

Siilinjärven Shellillä tankkasimme auton sekä itsemme. Matkareitin olimme suunnitelleet siten että yöpyisimme Paljakan laskettelukeskuksen hotellissa. Ensin olimme ajatelleet yöpymistä jopa autossa mutta hotelli yöpyminen voitti aamiaisen tähden. Olin varannut etukäteen meille huoneen 35€/henki, joten ei se liian kallista ollut.

Saavuimme hotellille 20:45. Ajomatka sujui hyvin. Keli oli mitä mainioin ajamista ajatellen. Ei satanut. Majoituksen vastaanotto, kamat huoneeseen ja baariin joka oli vielä auki kello kymmeneen saakka. Tilasimme hyvän lämpimän leivän. Ensiksi tietenkin jääkylmä kossu aperitiiviksi. Ruuan kanssa oluet ja nukkumaan.

Paljakan alue vaikutti ihan hyvältä perhepaikalta. Hotelli oli hieman aikaa nähnyt mutta viihtyisä. Uudisrakennus joka oli hotellin alapuolella ei kyllä sopinut ollenkaan maisemaan.


7.9


Heräsimme seitsemän aikoihin ja koska aamiaisen saisi vasta klo kahdeksalta niin lähdimme kävelemään ja katselemaan tätä laskettelukeskusta. Sää oli hieman sumuinen ja yön aikana oli lievästi satanut. Aamiainen oli oikein hyvä, vaikka ei meitä syöjiä ollut kuin yhteensä neljä henkilöä. Kokki oli sveitsiläinen.

Pääsimme jatkamaan matkaa klo 8:10. Rukalla pysähdyimme kahville ja ostamaan minulle vyö. Ei kyllä näytä enää hyvältä Rukan seutu. Ei istu maisemaan keskieurooppalainen tyyli. Matka jatkui vauhdilla kohti Sallaa.

Sallassa ostimme loput ruuat sekä pakolliset höysteet ;). Matka joutui nopeasti jutellen ja yhtäkkiä edessä oli rajanylityspaikka (Olavi luki karttaa). Olimme epähuomiossa ajaneet risteyksen pitkäksi. Nopea uukkari ja oikeaan suuntaan.

Viimeiset 40 km oli hiekkatietä. Ja tie oli sateen jäljiltä liukas. Tuntsan pubista otimme varaustuvan avaimen sekä söimme porokeittoa.


Auton saimme parkkiin Tuore Vuonneloselälle klo 14:45. Lähdimme kävelemään pitkin metsäautotietä.

Tuntsan pubissa ollessamme oli alkanut satamaan, joten saimme opetuksen että kaikki kamat on oltava valmiina ettei sateessa tarvitse alkaa rinkkojen pakkausta niin kuin nyt jouduimme tekemään.

Kävelimme jonkin matkaa tietä pitkin kunnes lähdimme omille poluille. Maasto oli helppo kulkuista aluskasvillisuutta ei juuri ollut. paikka paikoin oli kosteampaa. Alussa oli mäntyjäkin mutta hiljalleen ainoaksi havupuuksi jäi kuusi. Kuuset näillä tienoin olikin hienon näköisiä. tiheä oksaisia ja kapeita. Niiden juurella olisi voinut tarvittaessa pidellä sadettakin.


Vettä satoi koko ajan. Mutta ei se kyllä masentanut meitä, asenteestahan se on kiinni, niin ja varusteista. Erästä kosteikkoa ylittäessä Olavi löysi poron sarvet…..Team Sarvi!

Teeri parvia nousi lentoon meidän edellämme runsaasti ja oli siellä muutama metsokin. Pöllö tarkkaili meitä jonkin aikaa puun latvasta.

Täällä sitä sielun lepää. Muutaman kerran on yrittänyt kertoa urbanisoituneelle etelänasukille syitä mikä se vetää joka vuosi tänne korpeen. Koskaan he eivät ole ymmärtäneet. Ja on sitä yrittänyt itsellekin syitä kertoa mutta ne syyt ovat niin syvällä ette niitä kerrotuksi saa. Mutta kumminkin nyt olimme täällä ja nautimme joka hetkestä ja näkymästä.


Viiden aikaan saavuimme Vaarin kehuman vuokrakämpälle. Erään kartan mukaan ja huhupuheiden perusteella etsimme etelästä kotaa, sitä ei ollut. Pidimme taukoa kämpän kuistilla, nautimme oluista ja hiljaisuudesta.

Päätimme mennä yöksi Sorsavuotson kodalle, eihän sinne ollut kuin kaksi kilometriä. Maasto oli nopeaa kävellä ja sadekin oli tauonnut.

Saavuttuamme kodalle havaitsimme sinne majoittuneen jo kaksi pariskuntaa. Keittelimme kahvit kodassa sekä paistoimme makkarat. Onneksi pariskunnat lähtivät kävelemään siksi aikaa. Kartta katseltuamme päätimme etsiä leirin paikan Sorsavuotson toiselta puolelta. Rinkat selkään ja menoksi.


Leiripaikka löytyikin melko nopeasti rinteeltä erään puron varrelta. Nopeasti nousi laavu pystyyn ja Olavi teki tulet. Tulentekoa haittasi se ettei näillä seutuvilla ollut keloa ollenkaan, vain kuusta ja sekin oli lahonnut pystyyn. Otimme muutamat ja kävimme nukkumaan yhdeksän aikaan. siihen aikaan alkoi olla jo niin pimeää ettei nähnyt ilman valoa.


8.9


Yöllä oli satanut mutta laavu oli pitänyt hyvin. Heräsimme kahdeksan aikaan.

Paistoimme perinteisen ensimmäisen aamun aamiaisen. Pekonia ja munia. Ensimmäinen unohdus ilmeni kun lasta oli jäänyt, mutta nopeasti Olavi vuoli tilapäisvälineen. Nuotio paloi kituliaasti. Oli kostean oloista vaikkei satanut. Viileäkin oli muttei kumpikaan palellut. Yöllä kylläkin oli Olavi palellut.

Päätimme kumminkin kiivetä Sorsatunturin laelle vaikkei sieltä näkisikään mitään. Lähdimme takaisin omia jälkiämme ja kierisimme Sorsavuotson kodan, jossa näytettiin vielä nukkuvan. Jonkin matkan kiivettyämme oli pakko vähentää varustusta.


Rinne oli paikkapaikoin niin mahtavan ruskan peitossa ettei olisi hirvennyt askelta siihen laskea. Punaisena ja osittain kuin tilkkutäkkinä.

Sorsavuotson ympärillä olevien tunturien huiput olivat sumun sisässä. Kartasta katsoimme sopivan paikan minne jätimme rinkat, ja eikun kohti huippua. Kivikkoja joutui kiertämään jonkin verran ja paikkapaikoin joutui turvautumaan nelivetoon. Pikkuhiljaa näkyvyys heikkeni sitä mukaa mitä ylemmäksi pääsimme. Huipulla ei sitten näkyvyyttä ollutkaan kuin 40-50m.

Tuuli voimakkaasti ja oli kosteaa. Joimme huiputuspullon puoleen väliin ja soittelimme kotia. Ei puhelimissa ollutkaan kenttää kuin korkeimmilla kohdilla.

Pitkään emme viitsineet huipulla olla. Alaspäin mennessä meinasi kylmä tulla kun huomasimme että meillähän olikin vastatuuli. Emme noustessa sitä tuulta olleet huomanneetkaan.


Pääsimme rinkkojen luokse ja siitä jatkoimme vähän matkaa sopivan näköiselle paikalle lounastauolle. Vettä ei ollut lähettyvillä mutta olihan meillä omissa pulloissa sen verran että saimme keitot tehtyä. Lounaskeitoiksi oli meillä varattu Maggin keittoja. Nämä keitot havaitsimme oikein hyviksi, niissä kun oli oikein syötävääkin. Nyt lounaaksi teimme vihanneskeiton.

Lounaan aikana oli keli alkanut paranemaan ja Sorsan huippukin tuli näkyviin. Jatkoimme matkaa todella mukavassa vaelluskelissä. Lämpötila oli 10 – 15 astetta, oikein sopiva. Takit oli päällä mutta silti ei tullut liian hiki. Itse jouduin kyllä kainalotuuletukset avata. Näkyvyys parani ja ennen Sorsajoen ylitystä saimme näkyviin Takkaselän tunturinkin.

Sorsajoen ylitys oli hieman arveluttanut, mutta kun pääsimme sen luo se olikin ihan yhdellä harppauksella ylitettävissä. Sen vesi maistui vähän mudalta, no laskihan se Sorsavuotson soilta. Ylityksen jälkeen oli hieman nousua. Pyrimme pysymään samalla korkeuskäyrällä, niin pääsisimme kartalta katsomallemme leiripaikalle. Metsä oli todella mukavaa ja joutuisaa kävellä.


Tulimme lopulta katsomamme puron varteen. Olimme suunnistaneet liiaksi vasemmalle, mutta eihän tämä mikään suunnistuskilpailu ollut. Vähän aikaa kierreltyämme löytyi sopuisa asentopaikka. Viritimme laavumme kahden kuusen väliin. Keittelimme kahvit ja mukavasti alkoi nukuttaa. Otimme reilut tunnin päikkärit. Eipä täällä tarvitse kelloon katsoa että milloin sitä nukkuu. Herättyämme teimme päivällisen, kanapastaa.


Kello oli seitsemän pintaan kun katselin keliä ja kelloa. Ehdotin Olaville että lähtisimme käymään Jäkälätunturin huipulla kun sieltä nyt näkisikin. Jäkälätunturin itärinne oli oikein mukavaa kiivetä. Tämä olisi hyvin kiivennyt rinkankin kanssa. Huipulta olikin hyvät näkymät. Parhaat näkymät olivat Venäjän puolelle. Kauniisti pyöreät tunturien muodot painuivat kaukaisuuteen sieltä täältä lehtipuiden ruskan värittämänä. Ei tuullut ja puhelimetkin pelasi.

Kun alkoi hämärtämään oli revittävä itsensä näistä näkymistä ja lähdettävä alaspäin kohti leiriä. Leirissä virittelimme nuotion ja otimme muutaman neuvoa-antavan. Kävimme nukkumaan samoihin aikoihin kuin eilenkin.


9.9


Yöllä oli aika ajoin satanut. Ennekuin pääsimme ylös alkoi satamaan. Söimme aamiaisen mysliä keitolla. Onneksi olimme eilen illalla käyneet Jäkälätunturilla, nyt ei sieltä olisi nähnyt mitään.

Pakkasimme rinkat laavun suojissa. Laavun ravistelu ylimääräisestä vedestä ja matkaan. Satoi niin että päätimme mennä ihan suorinta reittiä pitkin Takkaselän varaustuvalle.


Saavuimme tuvalle yhdentoista maissa. Mökki on mukavalla paikalla kahden tunturin välissä. Sisältä hyvin siisti ja kaapista löytyi jopa koko astiasto. Viritimme tulet ja kuin taikoen oli äkkiä tupa täynnä kuivumassa olevia varusteita. Keittelimme kahvit ja nautimme loput huiputusviskit. Ja kyllähän se alkoi ramaisemaan

Kahden aikaan teimme päivällisen ja aloimme lämmittämään saunaa. Se olisikin mukavaa saada itsensä puhtaaksi. Sauna oli sijoitettu samaan rakennukseen. Kyllä saunan kanssa maistui kantamani saunakaljat.

Ilta parannettiin maailmaa pekulipullon kanssa. Ja kaukana se kavala maailma tuntuikin olevan täältä vinkkelistä.


10.9


Heräsimme seitsemän maissa. Nautimme normi aamupalan. Kämpän siivous, puiden kanto sekä kiehisien teko seuraaville.



Sade oli lakannut yön aikana. Seurasimme UKK-reittiä Jäkälätunturille saakka. Siitä lähdimme kohti Kaunisoivaa. Kaunisoivan rinteen alla oli vanha poronerotuspaikka. Nautimme siinä lounaan. Ei siihen lounaan valmistamiseen sekä syömiseen mennyt kuin vähän alle puolituntia.

Matka joutui kun rinkka ei painanut enää hartioita. Olikohan jo kroppa tottunut ja kuorma vähentynyt niin.

Takimmaisella Vuonneloselällä tulimme vanhalle UKK-reitille. Siinä suoritimme mittavan puhelinyhdynnän seuraavan yö paikan selvittämiseksi. Selvisi että Suorajärvellä on tilaa joten ensi yö oli selvä. Aurinkokin alkoi paistaa, pirskules viimeisenä päivänä!


Polku vähitellen kasvoi oikein henkilöautollakin ajettavaksi tieksi. Ja jostain kumman syystä myös vauhtimme kasvoi vallan hirvittäväksi. Niinpä autolle saavuimme klo 14:50.

Palautimme avaimen Tuntsan pubille ja suuntasimme kohti etelää. Sallan eteläpuolella nautimme pitsat ja Suorajärvellä olimme seitsemän maissa.