Tuntsa 2005

Tänä vuonna uhkasi Team Sarven reissu jäädä tekemättä, johtuen meidän molempien lomista. Mutta onneksi saimme molemmat järjestymään sopivaa aikaa. Aikataulu kylläkin lyhensi reissua huomattavasti. Tuntsan alueen valitsimme tänä vuonna ihan pelkästään sen takia että ajoaika jäisi lyhyeksi ja kumminkin olisimme Lapissa tuntureiden keskellä.

6.9

Klo 15:35 Olavi tuli autollaan suoraan töistä meille. Lastasimme varusteeni autoon ja lähdimme Suonenjoelle hakemaan Olavin varusteet. Olimme vähentäneet varustemäärä hyvin rajusti. Majoitteeksi olimme valinneet laavun juuri keveyden puolesta ja vara vaatteita ei meillä juuri ollut. Rinkan paino asettui minulla n. 17 kg. Siihen sisältyi kaikki yhteiset varusteet + omat varusteet. Olaville tulisi kaikki ruuat.

Siilinjärven Shellillä tankkasimme auton sekä itsemme. Matkareitin olimme suunnitelleet siten että yöpyisimme Paljakan laskettelukeskuksen hotellissa. Ensin olimme ajatelleet yöpymistä jopa autossa mutta hotelli yöpyminen voitti aamiaisen tähden. Olin varannut etukäteen meille huoneen 35€/henki, joten ei se liian kallista ollut.

Saavuimme hotellille 20:45. Ajomatka sujui hyvin. Keli oli mitä mainioin ajamista ajatellen. Ei satanut. Majoituksen vastaanotto, kamat huoneeseen ja baariin joka oli vielä auki kello kymmeneen saakka. Tilasimme hyvän lämpimän leivän. Ensiksi tietenkin jääkylmä kossu aperitiiviksi. Ruuan kanssa oluet ja nukkumaan.

Paljakan alue vaikutti ihan hyvältä perhepaikalta. Hotelli oli hieman aikaa nähnyt mutta viihtyisä. Uudisrakennus joka oli hotellin alapuolella ei kyllä sopinut ollenkaan maisemaan.

7.9

Heräsimme seitsemän aikoihin ja koska aamiaisen saisi vasta klo kahdeksalta niin lähdimme kävelemään ja katselemaan tätä laskettelukeskusta. Sää oli hieman sumuinen ja yön aikana oli lievästi satanut. Aamiainen oli oikein hyvä, vaikka ei meitä syöjiä ollut kuin yhteensä neljä henkilöä. Kokki oli sveitsiläinen.

Pääsimme jatkamaan matkaa klo 8:10. Rukalla pysähdyimme kahville ja ostamaan minulle vyö. Ei kyllä näytä enää hyvältä Rukan seutu. Ei istu maisemaan keskieurooppalainen tyyli. Matka jatkui vauhdilla kohti Sallaa.

Sallassa ostimme loput ruuat sekä pakolliset höysteet ;). Matka joutui nopeasti jutellen ja yhtäkkiä edessä oli rajanylityspaikka (Olavi luki karttaa). Olimme epähuomiossa ajaneet risteyksen pitkäksi. Nopea uukkari ja oikeaan suuntaan.

Viimeiset 40 km oli hiekkatietä. Ja tie oli sateen jäljiltä liukas. Tuntsan pubista otimme varaustuvan avaimen sekä söimme porokeittoa.


Auton saimme parkkiin Tuore Vuonneloselälle klo 14:45. Lähdimme kävelemään pitkin metsäautotietä.

Tuntsan pubissa ollessamme oli alkanut satamaan, joten saimme opetuksen että kaikki kamat on oltava valmiina ettei sateessa tarvitse alkaa rinkkojen pakkausta niin kuin nyt jouduimme tekemään.

Kävelimme jonkin matkaa tietä pitkin kunnes lähdimme omille poluille. Maasto oli helppo kulkuista aluskasvillisuutta ei juuri ollut. paikka paikoin oli kosteampaa. Alussa oli mäntyjäkin mutta hiljalleen ainoaksi havupuuksi jäi kuusi. Kuuset näillä tienoin olikin hienon näköisiä. tiheä oksaisia ja kapeita. Niiden juurella olisi voinut tarvittaessa pidellä sadettakin.


Vettä satoi koko ajan. Mutta ei se kyllä masentanut meitä, asenteestahan se on kiinni, niin ja varusteista. Erästä kosteikkoa ylittäessä Olavi löysi poron sarvet…..Team Sarvi!

Teeri parvia nousi lentoon meidän edellämme runsaasti ja oli siellä muutama metsokin. Pöllö tarkkaili meitä jonkin aikaa puun latvasta.

Täällä sitä sielun lepää. Muutaman kerran on yrittänyt kertoa urbanisoituneelle etelänasukille syitä mikä se vetää joka vuosi tänne korpeen. Koskaan he eivät ole ymmärtäneet. Ja on sitä yrittänyt itsellekin syitä kertoa mutta ne syyt ovat niin syvällä ette niitä kerrotuksi saa. Mutta kumminkin nyt olimme täällä ja nautimme joka hetkestä ja näkymästä.


Viiden aikaan saavuimme Vaarin kehuman vuokrakämpälle. Erään kartan mukaan ja huhupuheiden perusteella etsimme etelästä kotaa, sitä ei ollut. Pidimme taukoa kämpän kuistilla, nautimme oluista ja hiljaisuudesta.

Päätimme mennä yöksi Sorsavuotson kodalle, eihän sinne ollut kuin kaksi kilometriä. Maasto oli nopeaa kävellä ja sadekin oli tauonnut.

Saavuttuamme kodalle havaitsimme sinne majoittuneen jo kaksi pariskuntaa. Keittelimme kahvit kodassa sekä paistoimme makkarat. Onneksi pariskunnat lähtivät kävelemään siksi aikaa. Kartta katseltuamme päätimme etsiä leirin paikan Sorsavuotson toiselta puolelta. Rinkat selkään ja menoksi.


Leiripaikka löytyikin melko nopeasti rinteeltä erään puron varrelta. Nopeasti nousi laavu pystyyn ja Olavi teki tulet. Tulentekoa haittasi se ettei näillä seutuvilla ollut keloa ollenkaan, vain kuusta ja sekin oli lahonnut pystyyn. Otimme muutamat ja kävimme nukkumaan yhdeksän aikaan. siihen aikaan alkoi olla jo niin pimeää ettei nähnyt ilman valoa.

8.9

Yöllä oli satanut mutta laavu oli pitänyt hyvin. Heräsimme kahdeksan aikaan.

Paistoimme perinteisen ensimmäisen aamun aamiaisen. Pekonia ja munia. Ensimmäinen unohdus ilmeni kun lasta oli jäänyt, mutta nopeasti Olavi vuoli tilapäisvälineen. Nuotio paloi kituliaasti. Oli kostean oloista vaikkei satanut. Viileäkin oli muttei kumpikaan palellut. Yöllä kylläkin oli Olavi palellut.

Päätimme kumminkin kiivetä Sorsatunturin laelle vaikkei sieltä näkisikään mitään. Lähdimme takaisin omia jälkiämme ja kierisimme Sorsavuotson kodan, jossa näytettiin vielä nukkuvan. Jonkin matkan kiivettyämme oli pakko vähentää varustusta.


Rinne oli paikkapaikoin niin mahtavan ruskan peitossa ettei olisi hirvennyt askelta siihen laskea. Punaisena ja osittain kuin tilkkutäkkinä.

Sorsavuotson ympärillä olevien tunturien huiput olivat sumun sisässä. Kartasta katsoimme sopivan paikan minne jätimme rinkat, ja eikun kohti huippua. Kivikkoja joutui kiertämään jonkin verran ja paikkapaikoin joutui turvautumaan nelivetoon. Pikkuhiljaa näkyvyys heikkeni sitä mukaa mitä ylemmäksi pääsimme. Huipulla ei sitten näkyvyyttä ollutkaan kuin 40-50m.

Tuuli voimakkaasti ja oli kosteaa. Joimme huiputuspullon puoleen väliin ja soittelimme kotia. Ei puhelimissa ollutkaan kenttää kuin korkeimmilla kohdilla.

Pitkään emme viitsineet huipulla olla. Alaspäin mennessä meinasi kylmä tulla kun huomasimme että meillähän olikin vastatuuli. Emme noustessa sitä tuulta olleet huomanneetkaan.


Pääsimme rinkkojen luokse ja siitä jatkoimme vähän matkaa sopivan näköiselle paikalle lounastauolle. Vettä ei ollut lähettyvillä mutta olihan meillä omissa pulloissa sen verran että saimme keitot tehtyä. Lounaskeitoiksi oli meillä varattu Maggin keittoja. Nämä keitot havaitsimme oikein hyviksi, niissä kun oli oikein syötävääkin. Nyt lounaaksi teimme vihanneskeiton.

Lounaan aikana oli keli alkanut paranemaan ja Sorsan huippukin tuli näkyviin. Jatkoimme matkaa todella mukavassa vaelluskelissä. Lämpötila oli 10 – 15 astetta, oikein sopiva. Takit oli päällä mutta silti ei tullut liian hiki. Itse jouduin kyllä kainalotuuletukset avata. Näkyvyys parani ja ennen Sorsajoen ylitystä saimme näkyviin Takkaselän tunturinkin.

Sorsajoen ylitys oli hieman arveluttanut, mutta kun pääsimme sen luo se olikin ihan yhdellä harppauksella ylitettävissä. Sen vesi maistui vähän mudalta, no laskihan se Sorsavuotson soilta. Ylityksen jälkeen oli hieman nousua. Pyrimme pysymään samalla korkeuskäyrällä, niin pääsisimme kartalta katsomallemme leiripaikalle. Metsä oli todella mukavaa ja joutuisaa kävellä.


Tulimme lopulta katsomamme puron varteen. Olimme suunnistaneet liiaksi vasemmalle, mutta eihän tämä mikään suunnistuskilpailu ollut. Vähän aikaa kierreltyämme löytyi sopuisa asentopaikka. Viritimme laavumme kahden kuusen väliin. Keittelimme kahvit ja mukavasti alkoi nukuttaa. Otimme reilut tunnin päikkärit. Eipä täällä tarvitse kelloon katsoa että milloin sitä nukkuu. Herättyämme teimme päivällisen, kanapastaa.


Kello oli seitsemän pintaan kun katselin keliä ja kelloa. Ehdotin Olaville että lähtisimme käymään Jäkälätunturin huipulla kun sieltä nyt näkisikin. Jäkälätunturin itärinne oli oikein mukavaa kiivetä. Tämä olisi hyvin kiivennyt rinkankin kanssa. Huipulta olikin hyvät näkymät. Parhaat näkymät olivat Venäjän puolelle. Kauniisti pyöreät tunturien muodot painuivat kaukaisuuteen sieltä täältä lehtipuiden ruskan värittämänä. Ei tuullut ja puhelimetkin pelasi.

Kun alkoi hämärtämään oli revittävä itsensä näistä näkymistä ja lähdettävä alaspäin kohti leiriä. Leirissä virittelimme nuotion ja otimme muutaman neuvoa-antavan. Kävimme nukkumaan samoihin aikoihin kuin eilenkin.

9.9

Yöllä oli aika ajoin satanut. Ennekuin pääsimme ylös alkoi satamaan. Söimme aamiaisen mysliä keitolla. Onneksi olimme eilen illalla käyneet Jäkälätunturilla, nyt ei sieltä olisi nähnyt mitään.

Pakkasimme rinkat laavun suojissa. Laavun ravistelu ylimääräisestä vedestä ja matkaan. Satoi niin että päätimme mennä ihan suorinta reittiä pitkin Takkaselän varaustuvalle.


Saavuimme tuvalle yhdentoista maissa. Mökki on mukavalla paikalla kahden tunturin välissä. Sisältä hyvin siisti ja kaapista löytyi jopa koko astiasto. Viritimme tulet ja kuin taikoen oli äkkiä tupa täynnä kuivumassa olevia varusteita. Keittelimme kahvit ja nautimme loput huiputusviskit. Ja kyllähän se alkoi ramaisemaan

Kahden aikaan teimme päivällisen ja aloimme lämmittämään saunaa. Se olisikin mukavaa saada itsensä puhtaaksi. Sauna oli sijoitettu samaan rakennukseen. Kyllä saunan kanssa maistui kantamani saunakaljat.

Ilta parannettiin maailmaa pekulipullon kanssa. Ja kaukana se kavala maailma tuntuikin olevan täältä vinkkelistä.

10.9

Heräsimme seitsemän maissa. Nautimme normi aamupalan. Kämpän siivous, puiden kanto sekä kiehisien teko seuraaville.



Sade oli lakannut yön aikana. Seurasimme UKK-reittiä Jäkälätunturille saakka. Siitä lähdimme kohti Kaunisoivaa. Kaunisoivan rinteen alla oli vanha poronerotuspaikka. Nautimme siinä lounaan. Ei siihen lounaan valmistamiseen sekä syömiseen mennyt kuin vähän alle puolituntia.

Matka joutui kun rinkka ei painanut enää hartioita. Olikohan jo kroppa tottunut ja kuorma vähentynyt niin.

Takimmaisella Vuonneloselällä tulimme vanhalle UKK-reitille. Siinä suoritimme mittavan puhelinyhdynnän seuraavan yö paikan selvittämiseksi. Selvisi että Suorajärvellä on tilaa joten ensi yö oli selvä. Aurinkokin alkoi paistaa, pirskules viimeisenä päivänä!


Polku vähitellen kasvoi oikein henkilöautollakin ajettavaksi tieksi. Ja jostain kumman syystä myös vauhtimme kasvoi vallan hirvittäväksi. Niinpä autolle saavuimme klo 14:50.

Palautimme avaimen Tuntsan pubille ja suuntasimme kohti etelää. Sallan eteläpuolella nautimme pitsat ja Suorajärvellä olimme seitsemän maissa.

Ivalonjoki 2004

14.6

Pääsimme liikkeelle maastoon n. klo 17:00 kun Kalle Ivalosta heitti meidät Olavin autolla Pahaojan parkkipaikalle. Siinä sitten seurasi se normaali häslinki, kun varusteet otettiin autosta ulos ja soviteltiin päälle sekä rinkkaan. Painoa meille Olavin kanssa tuli rinkkoihin noin 23 kg ja Tanelin rinkka painoi 7 kg. Tanelillahan ei ollut kuin omat vaatteensa, makuupussinsa ja räiskälepannu.


Lähdimme kävelemään viitoitettua polkua pitkin kohti Pahaojan Kultalaa. Rakennukset tulivatkin nopeasti näkyviin, sillä p-paikalta ei ollut matkaa kuin kilometri. Autiotupaan oli majoittunut kolme henkilöä joten emme viitsineet pitkään paikalla viihtyä. Kävimme katsomassa autiotuvan sisältä, missä ihastelimme välikön hienoa uunia ja sitten jatkoimme matkaa.


Pahaojan sillan lankut notkuivat uhkaavasti allani. Kävi jopa pelottamaan niiden kestävyys. Ylitse pääsimme kaikki ja aloitimme kiipeämisen Pahaojanpalolle. Vastaan tuli yksinäinen vaeltaja joka palasi viiden vuorokauden reissultaan. Ja olihan siinä Pahaojan varressa jo yksi kullankaivajakin valtauksellaan.


Pahaojan kämpällä oli käynyt lievästi tihuttamaan, joten Taneli oli laittanut sadevehkeet päälleen. Sade ei onneksi kestänyt pidempää, saimme siis vaeltaa mukavasti.

Pahaojanvaaran kohdalta lähdimme kohti pohjoista poispäin polulta, tarkoituksena löytää leiripaikka. Metsä oli helppoa ja mukavaa käveltävää, niinpä leiripaikkakin löytyi nopeasti erään rinteen alta. Laitoimme kodan pystyyn keskisalolla ja rankiset virittelimme varmuuden vuoksi sisälle kotaan. Nuotiolla paistoimme iltapalaksi varaamamme makkarat ja nautimme oluet ynnä mehut. Ensimmäinen päivä olikin yllättävän raskas, nukkumatti kutsui luokseen jo ennen kymmentä. Alkoi mukavasti sataa kun olimme makuupusseissa.

15.6

Yöllä huomasin tehneeni väärän valinnan kun olin ottanut kevyen makuupussin mukaan. Palelsi jonkin verran. Aamu oli kylmähkö, etenkin Taneli kärsi kylmäkäynnistys ongelmia. Aamiaiseksi paistoimme nuotiolla pekonia sekä kanamunia. Pekoni oli sen verran suolaista ettei kananmuniin tarvinnut lisätä suolaa. Eipä ole aikoihin maistunut aamiainen näin hyvältä!

Kuivasimme kodan wettexillä ja kyllä huomasi että oli pidetty aikaisemmin sisällä tulia. Wettex tuli aika likaisen näköiseksi. Kello yhdeksän aikaan pääsimme matkaan ja kävellessä vähitellen lämpeni. Ainoastaan varpaiden lämpeneminen kesti pitempään.

Suunnistimme kohti Patatunturista kaakkoon olevalle huipulle, mistä lähdimme kohti Patatunturin huippua. Näkyvyyttä ei ollut kovin paljon kummankaan huipulla ja tuuli oli voimakas. Täytyy vain toivoa että kelit on paremmat Hammastunturilla.

Lounaaksi nautimme tomaattimakaronikeittoa Patatunturin luoteisrinteellä. Jatkoimme siitä kohti reittiä. Suunnistimme liikaa etelään, mutta ennen Pataojaa pääsimme reitille. Björklundinvaaralle kiivetessä pukkasi hieman hikeä pintaan.

Lähdettäessämme laskeutumaan vaaralta saimme seurata kuukkeliperheen elämään. Yritin ottaa kuvaa, mutta olivat sen verran arkoja etten päässyt riittävän lähelle.


Kolmen aikaan saavuimme Ivalonjoen töyräälle. Ivalonjoki kanjoniin laskeutuminen otti oman aikansa. Olihan portaissa melkein 600 porrasta. Mutta näkymä portaiden yläpäästä Ivalonjoelle oli mahtava. Ivalonjoen ylityksessä kävi minua hieman pelottamaan. Silta oli pitkä ja suhtkoht korkealla veden pinnasta. Taneli ei ainakaan myöntänyt pelänneensä.


Saavuimme Kultalaan. Tutustuimme Kultalan päärakennukseen. Hienosti oli paikat entisöity.

Taneli halusi uimaan jokeen ja menihän se. Itse kokeilin veden kylmyyttä ja totesin että saa mennä ihan itsekseen. Autiotupaan oli majoittunut veneporukka, joten valmistimme päivällisen nuotiolla. Tulikin oikein maittavaa poronkäristystä jonka nautimme muusin ja karpalohillon kanssa. Karpalohillo tuli sen takia kun kaupasta ei löytynyt puolukkahilloa sopivan pienistä purkista. Mutta ei se karpalohillo ollut yhtään huonompaa pikemmin päinvastoin.

Viiden aikaan iltapäivällä lähdimme Kultalasta ja suoritimme hikisen ja uuvuttavan kiipeämisen pois Ivalonjoki varresta. Aurinko paisteli aika-ajoin ja tietenkin suoraan takaa kun kiipesimme. Seuraisimme polunpohjaa ja Gröholmanojalla etsimme leiripaikan. Ensimmäisellä paikalla maa vietti sen verran ettei kotaa saanut kunnolla kireäksi, joten sitä piti siirtää 150 m paremmalle paikalle. Sitten vielä räiskäleet iltapalaksi.

Alustavasti oli säätiedotuksissa luvattu että keskiviikko olisi kylmin päivä joten me Olavin kanssa kasasimme kaikki vaatteet päällemme ennen makuupussiin ahtautumista. Onneksi Tanelilla oli parempi pussi.

16.6

Aamu valkeni, taikka eihän se täällä valkene kun aurinko paistaa kokoajan, tai paistaisi jos ei olisi taivas täydessä pilvessä. Yö oli ollut kylmä ja vaikka vaatteet oli ollut päällä, niin silti ei ollut kunnolla saanut nukuttua. Seuraavalla kerralla otan kyllä lämpimämmän pussin mukaan, painakoot enemmän. Aamiainen oli tavanomainen mysli+kiisseli.

Taneli sai tehtävän suunnistaa. Vähän näytti jännittävän tämä vastuullinen tehtävä. Lähdimme hänen ohjauksessaan kohti Kehäpäätä klo 10. Hyvin sinne pääsimmekin. Ei paljoa tarvinnut poikaa auttaa.


Kahvit keittelimme ennen kehäpäälle nousua. Se olikin hyvä sillä puurajan yläpuolella alkoi tuulla hyvin voimakkaasti joten huipulla ei viitsitty kauan maisemia ihailla saati tutustua revontulitutkimusaseman raunioihin. Sen verran oltiin että sai suoritettua pakolliset puhelut kotiin sidosryhmille. Päätimme ettemme kiipeä Pietarlauttasen huipulle tässä tuulessa.

Kiivetessä Kehäpäälle huomasin kuinka työasiat ja jonninjoutavat muutkin asiat olivat jääneet pois mielestä ja keskittyi vain tähän hetkeen sekä ympäröiviin maisemiin. Vaikka sää oli pilvinen ja tuulinen niin onneksi näkyvyyttä riitti. Kehäpäällä saatiin näkyviin Hammastunturi. Näyttipä se olevan kaukana, tuonneko meidän pitäisi jaksaa kävellä? Saatiin paikallistettua muitakin huippuja, Vaskistunturi :), Pietarlauttanen, Haukkapää, Patatunturi ja Paskaluottumat. Miten se on osittain vaikeata paikallistaa ja sitten taas toisaalta täältä huipulta yllättävän helppoa.


Vietimme tauon nauttimalla leipää ja vettä Kehäpään ja Pietarlauttasen välisessä kurussa tuulensuojassa. Kylmä siinäkin alkoi pikkuhiljaa tulla. Jatkoimme matkaa Pietarlauttasen itäsivua pitkin.

Tällä tuulella on turha yrittää pystyttää kotaa niin avoimelle paikalle, kuin olin karttatiedustelun pohjalta leiripaikan määritellyt. Pystytimme sen tunturikoivikkoon ajatelluista lammista etelään. Nautimme päivälliseksi kanapastaa. Nuotiota pidimme sisällä mutta jo ennakko kokeiluiden perusteella huomattu seikka tuli taas eteen, savu jäi sisään. Pienet ruokaperäisetkin otimme.

Pienen briefingin pohjalta päätimme jatkaa matkaa Kulvakkojoelle seuraavalle leiripaikalle. Tai siis menisimme riittävän pitkälle jokea pitkin että pääsisimme puurajan alapuolelle tuulelta suojaan.

Purimme kodan ja jatkoimme kohti Kulvakkojokea. Taukomme aikana oli tullut lunta ja räntääkin. Kylläkin se oli sulanut heti maassa. Kävelimme Härkävaaran pohjoispuolitse Ahven-Kulvakon rantaa pitkin. Satoi koko ajan. Taneli alkoi näyttää siinä määrin väsymystään, että liikkeelle lähtiessä olimme jakaneet Tanelin varusteet meidän rinkkoihin ja Tanelilla oli kevyt rinkka kannossa. Viimeiset kaksi kilometriä otin rinkankin Tanelilta.


Laitoimme kodan pystyyn Kulvakkojoen rannalle. Maakiilat piti tehdä puusta kun ei hiekassa muuten pysynyt. Pesimme hampaat ja kädet sitten nukkumaan.

17.6

Heräsimme ja pääsimme liikkeelle kello yhdentoista tienoilla. Seurasimme joen vartta kohti pohjoista. Reilun puolen tunnin vaelluksen jälkeen teimme tulet ja keitimme kahvit. Aurinko paistoi tauon aikana, mutta synkkiä pilviä näkyi lähestyvän. Virittelimme erätoverin nuotion viereen ja eikö hetken kuluttua alkoi satamaan. Kuuroja tuli koko aamupäivän ajan. Lyhyitä.

Löysimme Kulvakkojoen rannalta vastapuolta erotuspaikkaa vanhat rauniot ja luhistumiskuntoiset kodan ja pulloja....! Täällä on vissiin ollut mielenkiintoista elämään aikoinaan erotusaikaan.


Hammastupa löytyi hyvin, kävelimme suoraan tuvalle. Aikoinaan viisi vuotta sitten tupa oli sellaisessa kunnossa ettei siellä viitsitty yöpyä. Mutta nyt sitä oli korjattu, vaihdettu seinähirsiä ja katto korjattu. Aurinko paistoi ajoittain joten laitoimme kotamme ja erätoverin kuivumaan puiden oksille ja asetuimme taloksi. Takka savutti alkuun jonkin verran sisään. Olisi pitänyt kai nuohota piippu.

Ei mennyt pitkään kun kaikki kosteat varusteemme oli ripusteltu ympäri tupaa kuivumaan.

Lähdimme klo 16 huiputtamaan Hammastunturia. Keli oli muuttunut todella mukavaksi. suorastaan lämpimäksi aikaisempien kylmien päivien jälkeen. Ensimmäiseksi tavoitteeksi otimme vuoden 1999 leiripaikkamme. Mutta miten muistikuvat tekivätkin kepposen ja jouduimme etsimään leiripaikkaamme tosissamme. Siitä tuli melkein kilometrin ylimääräinen lenkki, mutta löysimme sen sittenkin. Kyllä fiksumpi antaa periksi! Nuotiopaikassa kasvoi sammalta ja mikään muu ei paljastanut että siinä oli vietetty kolme päivää viisi vuotta sitten, mitä nyt yksi ruosteinen säilykepurkki oli meiltä jäänyt silloin. Nykyään emme jätä mitään roskia luontoon vaan kannamme kaiken pois mitä ei voi polttaa.

Kiipeäminen jatkui. Löysimme poron pääkallon jossa oli vielä sarvet. Niinpä Team Sarven kokelas sai sarvet huipulle kannettavaksi. Olimme taas tällä reissulla ansainneet nimemme! Taneli alkoi väsymään kiipeämiseen ja olisi kääntynyt takaisin, mutta pienen tauon jälkeen hän jatkoi taas urheasti. Ihme miten nopeasti tuollainen 9v palautuu. Eilen illallakin, vaikka mies oli aivan väsynyt leiriin päästyä niin hetki vaan ja leikki ja juokseminen alkoi.


Huipulta avautui hienot maisemat. Taivas oli pilvessä mutta ei satanut tuuli kylläkin jonkin verran mutta ei onneksi niin kovaa kuin kehäpäällä. Laskimme yhdessä poronkallon huipulle ja juhlallisin toimenpitein kastoimme Tanelin Team Sarven jäseneksi.

Sain omalla Radiolinjalla yhteyden kotijoukkoihin. Olavi oli hankkinut reissulle Soneran kortin ja sillä saikin melkein joka paikasta yhteyden. Ei kyllä mistään laakson/kurun pohjalta, mutta muuten yllättävän hyvin. Radiolinja taasen ei kuulu kuin korkeimpien huippujen laelta.

Alasmeno kesti hetken kun piti ottaa lumisota erät ja laskea liukumäkeä lumella. Matkalla myös pääsimme lähelle yhtä Riekkoa.

Tuvalla teimme päivälliseksi rakettispagettia ja jauheliha-tomaatti-basilika kastiketta. Oli kyllä hyvää!

18.6

Oli aivan erilaista nukkua kiinteän katon alla. Ei tullut yöllä kylmä. Teimme aamiaiseksi kaurapuuroa ja omenavaniljakiisseliä. Jotenkin ei tuo eloveenan pikakaurapuuro annos tuntunut olevan riittävä. Seuraavilla kerroilla pitäisi olla aamupalaksi kaksi pussia.

Liikkeelle lähdettäessä annoimme Tanelille suunnistustehtävän. Eipä hänellä vielä tuo suunnistaminen ollut varmaa. Teimme kilometrin ylimääräisen lenkin, mutta eipä sillä väliä kun keli oli kerrankin näin hyvä. Aamu oli ollut lämmin ja nytkin aurinko paistoi melkein pilvettömältä taivaalta.

Kulvakkojoen rannalla taas keitimme kahvit ja minä yritin narrata taimenta virrasta, huonolla menestyksellä. Ei näyttänyt vielä olevan syönnillä.

Joen ylitys sujui helposti. Ranta hetteikössä saimme ensimmäiset havainnot mäkäräisistä. Eivät vielä syöneet. Ennen kiipeämistä Littiäpään rinteelle vähensimme varustusta. Mutta hiki tuli sittenkin. Hyvin lyhyitä sadekuuroja tuli aika ajoin, mutta aurinko paistoi muulloin jopa paahtavasti.

Päästyämme Lievakkajoen ylähaaralla olevan "vaikeakulkuisen" ja väsyttävän taipaleen yli niin matkateko joutui. Tällainen ylänköalue oli helppo- ja nopeakulkuista.


Kulvakkojärven rannalle virittelimme varmuuden vuoksi erätoverin ja nautimme lounaaksi keiton. Jatkoimme Kulvakkojärven etelä rantaa pitkin. Paikoin oli kosteaa ja kosteikoista nousi mäkäräpilviä. Eivät vaan onneksi tuntuneet olevan vielä syöntituulella.

Järven lounasranta oli hieno hiekkaranta ja vesi oli kirkasta. Lähdimme etenemään Kulvakkopäiden pohjoispuolitse kohti LaVu kammia. Lyhyitä sadekuuroja tuli aika ajoin. Helppoa ja mukavaa käveltävää ja ah nuo maisemat!


Ennen Appisjokea oli väsyttävää tiheikköä. Appisjoki näytti siltä että nyt tuli uinti reissu. Kahlauspaikka löytyi onneksi juuri ennen kun Appisjoki laskee Ylimmäiseen Appislompoloon. Kumikengillä ylitys onnistui helposti ja Taneli halusi itse kahlata. Eipä kyllä jäänyt edes kumikengilläkään varoja kuin neljä senttiä.

Kammi löytyi helposti. Olihan pieni. Emme olisi mahtuneet yöpymään siinä kunnolla joten pystytimme kotamme 200 m etelään. Tällaisista näköaloista joku maksaisi paljon mikä avautui meidän kotamme ovesta. Söimme päivälliseksi Italianpataa ryyditettynä jauhelihalla. Kyllä ruoka maistuu aivan eritavalla kuin etelässä sivistyksen parissa.


Yritimme kalastaa myös täällä mutta aivan samanlaisella saannilla kuin Kulvakkojoestakin, ei mitään. Kun olisi tullut matoja matkaan niin niillä olisi saanut Ylimmäisestä Appislompolosta kyllä saalista. Vastarannalla oli joku uimassa, kuului sen verran ääniä. Näköhavaintoa emme saaneet. Palasimme leiriimme paistamaan räiskäleitä.

Kello 23 aurinko paistoi vielä.

19.6

Heräsimme 8:30. Yö oli ollut lämmin, ei tarvinnut palella. Aamupala ja leirin pakkaus. Ensimmäisen kerran oli kota aivan kuiva. Yhdentoista aikaan pääsimme liikkeelle. Aurinko paistoi lämpimästi ja hiki siinä tuli kun kiivettiin Appisenpalolle.


Ennen Pistoolivaaralle kiipeämistä pidimme lyhyen tauon. Todella nautinnollista nojata lämpimään kiveen ja katsella kuin porotokka laidunsi alempana niityllä. Mutta eipä matka etene nojailemalla joten lähdimme kiipeämään Pistoolivaaran rinnettä.

Etelässä oli hyvin tummia pilviä. Aloimme pelätä sitä että nousee ukkonen ja silloin voimme unohtaa Appistunturille kiipeämisen. Pikku Kaarreojalla pidimme keittotauon yhden aikaan. Siinäkin viritimme Erätoverin varmuuden vuoksi sateen suojaksi. Onneksi ei satanut.

Puolen tunnin kuluttua olimme jo taas taipaleella. Alkaa mennä rutinoiduksi tämä meidän toiminta. Tummat pilvet eivät tulleet kohdallemme joten lähdimme suunnistamaan kohti Appistunturin huippua. Alustavasti olimme ajatelleet väsyttäväksi tämän nousun, mutta tämän nousu ei onneksi ollut samanlainen kuin Hammastunturin nousu. Jaksoimme hyvin vaikka oli rinkat selässä.

Huipulla oli mahtavat näkymät ja oltavat. Aurinko paistoi ja oli tyyntä. Soittelimme kotijoukoille ja vietimme huipulla tunnin verran. Kiikaroimme näkymiä ja tutkimme kolmiomittaustornin jäänteitä.

Vartin yli kolme jätimme huipun taakse ja kohti seuraavaa leiripaikkaa. Appistunturin, Jänkäpään ja Rahpesoaivin muodostamassa laaksossa oli suuri tokka. Ettemme sitä häiritsisi liikaa, otimme suunnan Pikkuvuomaojan rantaa kulkevaa polkua kohti. Polku oli mönkijäura. Kummasti tuntui jaloissa tämänkin päivän taival.


Klo 17 olimme leiripaikalla. Ensin oli suunniteltu leiri Kotajärven länsipuolelle mutta suo näytti niin vaikeakulkuiselta että jäimme itärannalle. Päivälliseksi teimme Intian-pataa. Ennen nukkumaan käymistä päätimme laittaa kotaan kolme ulkopuolista tukisalkoa että saisimme sisätilat paremmiksi. Ilman keskisalkoa olikin helppo levittäytyä sisään kun tilaa oli ruhtinaallisesti. Kodan mukaan otto oli todella hyvä päätös. Hyttysiä ei vielä ollut ja vaikka olisikin ollut niin rankisilla olisimme niistä selvinneet. Emme olisi mahtuneet minun Nallooni kaikki kolme, joten silloin mukaan olisi joutunut ottamaan kaksi telttaa ja painoa lisää. nyt kodassa oli tilaa ja korkeutta hyvin, rinkatkin mahtui loistavasti sisään. Kevyen kaminan kun vielä kehittelisi.

Päivän taival väsytti niin että nukkumaan menimme 21:30.

20.6

Heräsimme samoin kuin edellisenä aamuna klo 8:30. Kota oli nytkin aivan kuiva. Aamu oli aurinkoinen ja lämmin. Liikkeelle pääsimme nopeammin. Olimme matkalla jo 10:20. Kotajärven eteläpäässä olevan suon ylitys ei ollutkaan aivan helppo. Se kierrätti ja palautti takaisin ennekuin löysimme reitin.

Etenimme Jouluselän rinnettä pitkin kohti pohjoista. Alkoi satamaan ja sade kestikin Siika-Suivakkojärven rannalle saakka. Suivakkojoen ylitys sujui rutiinilla ja nopeasti. Sateesta johtuen emme taukoja pitäneet. Suivakkojoen jälkeen nousimme tuvalle vievälle polulle jota pitkin lopputaival sujuikin nopeasti ja olimme yhden aikaan tuvalla.


Tuvalla oli ollut yötä perhe, joka alkoi tehdä lähtöä kun tulimme paikalle. Keittelimme sillä aikaa kahvit ulkona nuotiolla. Perheen lähdettyä laitoimme taloksi ja koska aurinko paistoi lämpimästi lähdimme uimaan. Siika-Suivakko järven vesi oli kylmää, muttei niin kylmää ettemme olisi siinä kyenneet peseytymään. Olo koheni huomattavasti kun sai kropan puhtaaksi. Taneli nautti!

Tämä tupa on yksi siisteimmistä tuvista missä olen käynyt. Tupa on remontoitu lähiaikoina mm. ikkunat ja ovi vaihdettu sekä hirsiä korvattu. Vieraskirjastakaan emme saaneet selville milloin tämä remontti oli tehty, (netistä selvisi että remontti on tehty 2000). Rakennuksen seinissä ei ollut minkäänlaisia kirjoituksia. Todella mukava paikka.

Päivälliseksi Olavi ja Taneli nautti Kanavihannespataa ja minä Merimiespihviä. Se ei ollut erikoista!

Minunkin puhelin toimi täällä joten lähestymme sivistystä. Siitä seurasi huonojakin uutisia. Sain tekstiviestin että kaveri oli ajanut moottoripyörällä ulos tieltä ja kuollut. Mieliala laski.

Nukkumaan kävimme kymmenen maissa. Ja eikö puoliltaöin tullut vanha pariskunta ja meille tuli kiire kasata levittämämme varusteet. Niinpä sitten taas kesti ennen kuin sai unenpäästä kiinni. Taneli ei havahtunutkaan mihinkään ylimääräiseen ääneen. Kyllä on pojalla hyvät unenlahjat.

21.6

Heräsimme seitsemän maissa ja toimimme ripeästi niinpä olimme taipaleella 8:30. Emme viitsineet nyt hidastella kun tuvassa oli muitakin. Lähdimme kiipeämään Ounas-Suivakolle ja HYTTYSET olivat tulleet! Keli oli lämmin. Kulutimme tähän viimeiseen kahteen kilometriin puolitoista tuntia. Olavi oli eilen soittanut Kallelle ja sopinut noudon yhdeksitoista. Meillä oli pari tuntia aikaa laittaa varusteet taas sellaiseen kuntoon että ne mahtuvat autoon. Keitimme kahvit tien vierellä ja odotimme noutajaa.

Tässä oli kuivempaa ja tuulista joten hyttysistä ei ollut haittaa. Se eilinen pariskuntakin kerkesi tulla autolleen mikä oli ollut pysäköity risteykseen. Kalle sitten saapui 11:20 ja meidän vaelluksen voidaan katsoa päättyneet tähän.


Lastasimme auton ja lähdimme kohti Ivaloa. Ivalossa kävimme syömässä maittavan poronkäristys annoksen Muorin kahvilassa (nimi voi olla väärin). Sitten pakolliset tuliaisten ostamiset ja Saariselälle josta otimme saunallisen osakkeen. Sanoimme ja palauduimme reissusta.

22.6

Yhdeksältä palautimme vuodevaatteet ja avaimet. Sitten suunta Pyhä Nattasille jonka huipulla kävimme ihmettelemässä kivimuodostelmia ja näköaloja. Kotona Mikkelissä olimme 22:00.

Ruokaa olimme suunnitellee sopivasti. Päivän meny oli seuraava
Aamulla mysliä 85 - 100g kiisselin kera + kaksi siivua ruisleipää
Kahvi/kaakao ja keksiä/korppuja
Keitto + kaksi palaa näkkäriä
Päivällinen + kaksi palaa ruisleipää

Suunnitelmista poiketen emme tehneet kävelyn aikana päivittäin kuin kerran kahvit. Olimme suunnitelleet myös iltapäivälle kahvit+leivät. Aamupala huomattiin tärkeimmäksi ateriaksi, silloin pitää tankata kunnolla että jaksaa yli puolenpäivän.

Varusteet oli oikeat. Majoite oli täydellinen kuten aikaisemmin olen todennut. Vaikka keli oli kylmä oli meillä riittävästi vaatteita matkassa. Pitkät kalsarit jouduimme pitämään joka päivä poislukien kaksi viimeistä. Villapaita oli kävellessä päällä 16.6 keskiviikkona joka olikin kylmin päivä. Ainut miinus varusteissa oli makuupussi, joka oli aivan liian kylmä. Kaikki mukana olleita varusteita käytimme. Minulta jäi käyttämättä ainoastaan polven lämmittimet. Rankisia emme käyttäneet kuin ensimmäisenä iltana.

Taneli jaksoi loistavasti. Ainoastaan tiistaina käveltyämme pari kilometriä hän sanoi että häntä väsyttää. Sekin johtui vain hänen kokemattomuudestaan kantaa kuormaa. Tämän jälkeen hän ei väsymystään valitellut. Keskiviikon 12 kilometriä kävi selvästi hänen voimilleen. Tämän ikäinen jaksaa hyvin kävellä 6 - 10 km päivä taipaleita. Tanelilla rinkan paino oli 7 kg. Hän kantoi kaikki omat tavaransa ja lisäksi vielä räiskälepannun. Reissun mukavuudesta kertoo myös se että hän on lähdössä myös ensi vuonna.

Yhteensä kävelimme 63,5 km. Vertikaalista nousua tuli 1200 metriä. Keli osui loistavasti. Meille satoi lunta, räntää ja vettä. Loppu matkasta paistoi aurinko lämpimästi. Ja ennen kaikkea hyttyset tulivat vasta viimeisenä päivänä!

Rievssat luodda 2003

27.5

Heräsimme 7:30 Rovaniemellä Matka Borealiksessa. Saavuimme eilen illalla tänne. Jätimme huoneeseen rinkat säilytykseen ja lähdimme kiertelemään keskustaan tarkoituksena täydentää loput ruuat ja varusteet. Retkeilyliike aukesi vasta kymmeneltä ja sitä ei meillä ollut vara odottaa. K-marketista täydennys.

Linja-auto lähti 11:30 ja saapui Kittilään 13:30. Söimme Hotelli Kittilässä seisovasta pöydästä. Matka jatkui 15.05 koulukyydillä. Linja päättyi Raattamaan mutta kuski suostui viemään meidät Hotelli Pallaksen risteykseen. Jäimme kyydistä 16:45. Pakkasimme rinkat ja taipaleelle pääsimme 17:05.


Aluksi kävelimme hotelli Pallakselle menevää asfalttitietä pitkin kolmisen kilometriä. sitten polkua pitkin kodalle jonne saavuimme 19:00. Keli oli viileä, takkia piti pitää päällä. Lämpötila alle kymmenen asteen. Rinkka painoi vietävästi ja tuli taas sellainen tunne että jaksaakohan tässä.


Kuivat ja lämpimät vaatteet vaihdettua lähdimme katsomaan hotelli Pallakselle. Hotelli avautuisi vasta 9.6 joten meille ei siitä ollut hyötyä. Ensimmäisen Riekon bongaus paluumatkalla kodalle. Kodalla paistoimme makkarat, joimme olutta, uuden kahvipannun kastajaiset, kahvit ja munkit. Nuotion savu ei poistunut kunnolla kodasta joten tulia ei yöllä voinut pitää.

28.5

Heräsimme n.7:30. Olavi valitti palelleensa yöllä eli pakkasen puolella oli lämpötila ollut. Aamupalan teimme kiireettömästi ja matkaan pääsimme 8:53. Klo 9:05 olimme luontokeskuksella. Katsottiin diaesitys jonka luontokeskuksen virkailija ystävällisesti pisti pyörimään. Tutustuimme Naalin elämään. Saimme tietää että Ounasjärvestä oli edellisenä päivän lähtenyt jäät. Olavi oli soittanut maanantaina ja puhelimessa oli sanottu ettei yli vielä pääse. Tämä muutti meidän matka-suunnitelmia paljon. Aluksi olimme ajatelleet tulla pois Raattaman kautta, mutta nyt päätimme mennä Hettaan saakka.

Klo 10:33 Lähdettiin kiipeämään Pyhäkeron rinnettä. Vastaan tuli pariskunta, joka kertoi että ei ole paljon ihmisiä liikkeellä. Tuuli kohtalaisesti, ei niin kovaa kuin maanantaina jolloin olikin kova tuuli, Lämpötila oli 8°C. Polku oli selvästi merkitty ja kulunut maastoon.


Olimme Taivaskeron huipulla 11:36 (806m). Näkyvyyttä riitti joka suuntaan. Lievästi vilu alkoi tuulessa tulla, joten emme kauaa ihailleet maisemia. Alaspäin könysimme pitkin kivikkoa, joka alkoi tuntua polvissa. Olihan meillä molemmilla hiukan yli 20 kiloa tavaraa kannossa.

Lounaan nautimme klo 13:00 pasta brocolli keittoa tuulelta suojaisessa paikassa. Olavi astui melkein riekon pesän päälle, kun hän oli hakenut tiskausvettä lähellä menevästä purosta. Hyvin oli riekko naamioinut pesänsä, ei sitä olisi huomannut ellei lintu olisi lähtenyt pesästään lentoon.

Klo 14:00 lähdimme jatkamaan matkaa. Tauon pidimme Rihmakurun kodalla 15:00. Nammalkurun kämppä oli siinä määrin siivoton, tai ei kämppä ollut mutta ympäristö, niinpä päätimme jatkaa matkaa kilometrin päässä olevalle Montellin majalle jonne saavuimme 17:39. Aurinko paistoi välillä, illalla tuli välillä sadekuuroja.


Päivälliseksi nautimme kanavihannespadan. Päivällistä ennen ja sen jälkeen aloimme juomaan Kimmon viskiä, kokonaisen puolen litran pullon ja sen jälkeen Olavin votkapullosta hyvät siivut. Olavi kävi illalla tekemässä enkelin lumihankeen. Lunta oli paikkapaikoin mutta siitä ei ollut minkäänlaista haittaa.

29.5

Klo 8:15 heräsimme. Lievästi särki päätä. Aamupala ja laiskottelua. Liikkeelle lähdimme n.9:46. Olavi jäi täyttämään juomapullonsa ja lähti matkaan vähän myöhemmin. Majalta reitti lähti heti nousemaan 200m Vuontiskerolle.


Keli oli aurinkoinen ja silloin kun ei tuullut niin suorastaan hiostava. Aurinko paistoi suoraan meidän takaa. Vuontiskerolta saimme kiikarilla näköhavainnon Pahakurun kämpästä, matkaa sinne oli vielä linnuntietä 12 km!

Lumikuruun reitti laskeutui viistosti Vuontiskeron pohjoisrinnettä myöten joten lasku ei ollut paha. Lumikurussa pidimme lyhyen taon 10:40.

Nousu Lumikerolle oli jyrkkä ja paha (150m/1,1 km). Huipulta näkyi hyvin Ounastuntureille ja Hannukuruun. Suaskurun laavulla suunnittelimme pitävämme lounas tauon. Reitti lähti laskeutumaan kohti Suaskurua. Lasku oli erittäin paha ja pitkä. Jalat menivät maitohapoille. Eipä sitä kuvitellut että mieluimmin sitä olisi kiivennyt ylöspäin kuin tullut alaspäin.

Laavulla olimme 12:21. Laskua oli tullut 310 metriä 2 kilometrin matkalla. Laavu oli kuusikon keskellä ja vähän aikaa siinä ollessamme ilmestyi muutamia HYTTYSIÄ! Päätimme syötä vain leipää ja jatkaa matkaa Hannukurun kämpälle.

Lähdimme 13:00 jatkamaan. Nousimme Suastunturille. Tämä nousu ei ollut niin paha kuin Lumikerolle. Löysimme polun viereltä pehmeän mättään, jossa otimme noin 20 minuutin päiväunet. Hyvä oli torkkua kun ei tuullut ja aurinko paistoi lämpimästi.

Lähellä Hannukurua oli reitti uudelleen ohjattu menemään aivan Suastunturin lakea pitkin. Vanha väylä oli kulunut liikaa. Kämpällä ei ollut ketään kun sinne saavuimme 14:50. Kämpällä ensimmäiseksi otimme torkut.

Kimmo alkoi valmistamaan poronkäristystä ja Olavi lähti lämmittämään saunaa. Ruokailun jälkeen lähdimme saunomaan. Sauna oli todella mahtavalla paikalla pienen lammen rannalla. Kyllä oli mahtavaa käydä saunassa ja peseytyä puolivälissä matkaa. Olavi kävi uimassa lammessa. Lähtiessä meillä oli kuusi puolen litran tölkkiä olutta joista olimme juoneet neljä ja jättäneet kaksi tarkoituksella juuri tätä saunaa varten. Kyllä se viileä olut maistuikin saunomisen lomassa.

Iltasella paistoimme räiskäleitä joiden kanssa nautimme kermavaahtoa. Seuraamme saapui vanhempi olisiko ollut siinä viisikymppinen naisvaeltaja.

30.5

Teimme ja nautimme aamupalan kiireettömästi ja kasasimme kamamme rinkkoihin. Lähdimme 10:03 ilman rinkkoja katsomaan jyrkänteitä ja etsimään pyyntikuoppia jotka näkyi kartassa.

Satoi hieman. Olavi käveli pari metriä edessäni kun hän yhtäkkiä karjaisi "KYY" ja hyppäsi metrin verran ylöspäin. Luulin että hän pilailee, sillä Luontokeskuksessa Pallaksella saimme tietää että Hannukuru on kyykäärmeen pohjoisin esiintymispaikka ja Olavi vielä sanoi että pitää katsoa eteensä ettei käärmeisiin törmätä. Minä ajattelin todeta hänelle että jos hän ei etelässä ole käärmeisiin törmännyt niin ei ainakaan täällä. No onneksi ei tullut sanottua sillä oli se kyykäärme mitä Olavi säikähti.

Hannukurun jyrkänteet oli kyllä hienon näköisiä. Pyyntikuoppien löytyminen edellytti hieman etsimistä ja haravoimista. Löysimme ne kumminkin. Klo 11:20 olimme takaisin kämpällä.

Teimme kämpällä lounaaksi juhlakiusauksen. Se olisi kyllä tarvinnut kermaa seurakseen mutta hyvää se oli silti.

Klo 13:36 lähdimme kohti Pahakurun kämppää lämpötilan ollessa +11°C. Matka Pahakurun kämpälle oli tasaista ja mukavakulkuista koivikon seassa. Pääsimme parin metrin päähän riekosta joka istuskeli koivunoksalla.

15:20 saavuimme kämpälle. Kämpässä oli kaksi seuruetta, kolmen miehen ja nuori pariskunta koirineen lounaalla. Jatkoivat Hannukurun kämpälle. Odotellessamme että seurueet lähtisivät alkoi tuulla ja sataa voimakkaasti. Keittelimme kahvit odotellessamme. Räiskäleet paistoimme illalla. Emme voineet paistaa nuotiolla kun tuuli niin voimakkaasti. Aurinko alkoi paistaa illalla ja sateenkaari päättyi melko lähelle Hannukurun kämppää.

31.5

Kimmo heräsi 6:45, Olavi nukkui pitempään. Räntää alkoi sataa ja pikku hiljaa sade sakeni. Sateen takia taikka tarkemmin sanottuna näkyvyyden takia ruvettiin miettimään sitä mennäänkö Rautuojalle vai jatketaanko matkaa reitin mukaisesti. Olavi tilasi sääennustuksen ja sen perusteella teimme päätöksen lähteä Rautuojalle.

Pääsimme liikkeelle 9:05. Näkyvyyttä oli pahimmillaan 50 metriä. Räntä tuli vaakatasossa kovan tuulen mukana. Otimme GPS:llä suunnan ja matkaan. Onneksi tuuli selän takana ja sen myötä matka joutui. Matkalla näimme runsaasti riekkoja ja yksi porotokka kierteli meitä katsellen, että on nuo ihmiset hulluja kun tällä kelillä ovat vapaaehtoisesti liikkeellä.

Kiersimme Outakan eteläpuolelta. Ensisijaisesti olisi ollut tarkoitus kiivetä sen huipulle mutta tässä näkyvyydessä se ei iskenyt. Lunta oli kinostunut paikkapaikoin hyvinkin paljon. Taukoja emme pitäneet matkalla vain nautimme Alpenin patukoita energiaa antamaan. Tulimme Rautuojan kämpälle suoraan 11:12. Rautuojasta jouduimme etsimään hieman ylityskohtaa kun emme kumpikaan viitsineet vetää kumikenkiä jalkaan.

Poronsarvia oli kämpässä sisällä sekä ulkona. Keitimme porokeiton joka maistui hyvältä. Puolen tunnin tirsat, kortin peluuta ja ajan tappamista. Päivälliseksi perunalihapata, ei erikoista. Sää oli alkanut parantua ja n. klo 14:00 loppui lumisade. Keitimme mansikkakiisselin jonka nautimme kermavaahdon kera Mmmmmm. Aurinko alkoi paistaa illalla, mutta lämpötila pysyi koko päivän nollan tietämissä.

1.6

Heräsimme 6:20 lämpömittarin näyttäessä -4°C. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lievästi tuuli. Liikkeelle pääsimme 8:06. Aluksi seurasimme purolinjaa ja sitten lähdimme kiipeämään Rautuvaaralle. Lunta oli vielä vähän, haittasi matkantekoa tehden siitä raskaampaa. Aurinko paistoi niin että takki oli riisuttava ensimmäisen kerran matkan aikana kävellessä.

Kahvitauon pidimme suurin piirtein puolessa välissä nousua 9:46. Kimmolla oli alkanut pohje oireilla nousun aikana. Rautuvaaran huipulla olimme 10:30. Seuraavan yön majapaikka Sioskurun kämppä näkyi.

Laskeutuessa Kimmon jalka alkoi kipeytyä siinä määrin että päätimme mennä suoraan Sioskurun kämpälle. Purouomalla oli kasautunutta lunta joten pääsimme hankikantoa myöten nopeasti eteenpäin.


11:12 pidimme lounas tauon pienellä niityn tapaisella. Matka jatkui 12:00. Riekkoja nousi tämän tästä lentoon edessämme. Ennen kämppää Kimmo löysi poronsarvet, team sarvi oli jälleen ansainnut nimensä (sarvia ei kansallispuiston alueelta saa viedä). Kämpällä olimme 13:16. Päikkärit ja päivällinen.

2.6

Heräsimme 7:15. Aamupalan teko ja sitten viimeiselle etapille klo 9:42.


Nousu Pyhäkerolle oli loivaa ja mukavaa nousta. Ei ollenkaan sellaista kuin Lumikerolle. Aurinko paistoi lämpimästi. Noustessa ei takkeja siintänyt pitää päällä mutta huipulla tuuli sen verran että takit oli pakko pukea 10:40.

Laskeutuessamme tuli näkyviin Hetan kirkonkylä kymmenen kilometrin päässä. Teimme lounaan tuvalla 11:52 ja silloin sinne saapui kaksi naista. Olimme valinneet matkaajankohdan oikein kun nyt vasta alkoi tulla porukkaa. Vieraskirjojen perusteella seutu olikin suosiossa.

12:30 lähdimme liikkeelle. Lopputaival olikin todella helppokulkuista kangasmaastoa. Yksi pariskunta tuli vielä vastaan ennen Ounasjärveä. Rannalla keittelimme kahvit 14:20 ja veneen kutsulippu salkoon. Odottelimme parikymmentä minuuttia ja sitten Olavi soitti venemiehelle joka tuli viidessä minuutissa. Oluet nautimme rantaravintolassa ja lähdimme jalkaisin venemiehen neuvomaa majoituspaikkaa. Yövyimme siellä ja sitten oli jäljellä enää paluu etelään.

Karhunkierros 2001

Taas olisi vuorossa jo perinteiseksi muodostunut vaellusreissu Olavin kanssa. Tänä vuonna päätimme lähteä vähän lähemmäksi ja kiertää karhunkierros Kuusamossa. Klo 1400 saimme varusteet lastatuksi autoon ja ei muuta kuin auton nokka kohti pohjoista.

2100 saavuimme Kuusamoon. Koti pizzasta vähän evästystä ja yöpaikan etsintään. Kävimme katsastamassa Kuusingin leirintäalueen, mutta se ei ollut auki. Leiriydyimme Kuusinkijoen rannalle melkein tien varteen. lämpötila oli laskenut jo kahteen asteeseen. Paistoimme makkarat tulilla ja nautimme pari olutta sitten nukkumaan.

7.5

Tuulta ei ollut nimeksikään tästä johtuen teltta oli kostunut sisältä jonkin verran mm. makuupussit (ainakin minun) olivat kastuneet. Aamupala naamariin palellen ja klo 1000 lähdimme eteenpäin. Suorajärvellä soitimme taksin joka lupasi tulla 1130. Kulutimme aikaa, söimme leipää ja vetäisimme lyhyet painajaisetkin auton etuistuimella.

1135 taksi tuli. Taksi kuskilta saimme tiedon että edellisenä yönä oli lämpötila laskenut miinus neljään asteeseen. 1215 olimme lähtöpaikalla. Koko aamupäivän oli ollut hyvin pilvistä ja nyt kun lähdimme marssimaan aurinko alkoi paistamaan. Polku oli selvä ja sitä pitkin matka joutui. Ristikallion huipulta ihailimme maisemia ja kämpällä nautimme lounaan. Kyllä oli taas mukava päästä pois urbaanista menosta ja nauttia luonnon kauneudesta ja hiljaisuudesta. Linnut kyllä metelöivät mutta sehän kuuluu asiaan.

1715 saavuimme Taivalkönkään mökille. Paistelimme makkaraa ja nautimme pirtua. Kymmenen kilometriä kertyi tälle päivälle matkaa.

8.5

Oli niin lämmintä että päätimme laittaa päälle vain verkkarit ja peltipaidan. Taivalkönkään ylitimme riippusiltoja myöten joita oli kolmin kappalein.

Matka joutui nopeasti kuivaa kangasta pitkin. Ainoastaan pohjoisrinteillä oli lunta. Se ei ollenkaan haitannut matkantekoa. Polku oli notkoissa hieman jäinen. Näillä poluilla olisi maastopyörällä päässyt tosi hyvin.

Vaikka olimme vähentäneet vaatetusta niin silti alkoi hiki pukata pintaan, sillä missä ei tuullut, lämpötila oli varmasti viisitoista astetta. Runsulammella nautimme kahvit. Avoimilla paikoilla tuuli siten että tauoilla pyrki tulemaan vähän kylmä kun taas tuulettomilla paikoilla oli ihanan lämmin.

1230 tulimme luontokeskukseen. Näytti olevan joku koulu luokkaretkellä. Hiljaisuus oli poissa. No onneksi tätä ei pitkään kestäisi kun jatkaisimme matkaa. Joimme kahvit ja söimme viinerit. Sukat ja kengät kuivuivat hyvin auringon paisteessa. No kengät ei nyt niin kosteat olleetkaan mutta sukat sitä vastoin oli. Parin kilometrin päässä luontokeskuksesta oli sitten Kiutaköngäs.

Siinä sitä vettä juoksi, ei ollut turhaan mainostettu nähtävyydeksi.

Kiutakönkäältä eteenpäin polku seurasi aika tarkasti Oulankajoen reunaa. Joen reuna oli selvää hiekkaa ja penkan päältä oli näkyvyyttä.

Noin kello 16 saavuimme Ansakämpälle. Sen verran oli hiertymiä molemmilla että ensin pesu ja sitten rasvaus. Seuraavaksi alettiin letun paistoon. Kämppä oli kylläkin aika siivoton, johtui kai siitä ettei isolta tieltä ollut pitkäkään matka.

9.5

Heräsimme 0800 ja 0915 pääsimme matkaan. Kilometrin päässä oli telttailu alue joka oli sijoitettu tosi hyvälle paikalle.

Kulmakkopurolla törmäsimme kesken jääneeseen uittoon tai niin kuin myöhemmin selvisi se ei ollut oikein alkanutkaan. Nimittäin hakkuut oli aloitettu venäjän vallan aikana ja tarkoitus oli ollut uittaa tukit kulmakkopuroa myöten Oulankajoelle, mutta huomasivat aika nopeasti ettei se tukki oikein suostunut uimaan pienessä purossa. Joten tukit jäivät siihen. 1937 Ruotsalainen metsäyhtiö osti puut ja nostikin niitä aika paljon hevosilla purosta, mutta oli sinne jäänyt sitä puuta paljon! Oli siinä varmasti tukkijätkää ottanut viikseen!

Jatkoimme matkaa vanhaa Karhunkierrosta pitkin. Johtuikohan siitä ettei tätä reittiä ihmiset kovin paljon kulje vai mistä mutta täällä törmäsimme useisiin teereihin ja pari Metsoakin havaittiin. Keskellä yhtä suota porokin päästi meidät aika lähelle. Pitkospuut siinä suolla olivat jo osittain veden alla ja melko huonossa kunnossa. Näki kyllä ettei tätä reittiä pidetä enää kunnossa.

1230 tulimme Jussinkämpälle. Siinä nautittiin lounas ja tempaistiin parin tunnin ruokaperäiset. Kun olimme kamojamme pakkaamassa rinkkoihin niin kämppään tuli se ainoa vaeltaja jonka tapasimme koko reissun aikaan. Noin parikymppinen nainen yksinään. Varoitteli että oli karhuja nähty.

Päästyämme Ylikodalle emme kyllä sitä karhua olleet nähneet, pidimme kylläkin sen verran ääntä että johan se olisi pelästynyt. Olimme vähän ajatelleet että kodan kohdalta menisimme Kitkajoen yli. Rannalla mittaillessamme veden määrä, tulimme siihen johtopäätökseen ettei ylitystä suoriteta. Olisi vaatinut vyötäröä myöten vaatteiden vähentämistä. Päätimme sitten jatkaa Siilastuvalle saakka.

Rannalla oleva kota oli niin siivoton että jatkoimme seuraavalle laavulle jossa pidimme taukoa ja paistoimme makkarat. Polku noudatti Kitkanjoen vartta ja paikka paikoin oli vaikea kulkuista. Aurinko alkoi laskea ja samalla myöskin lämpötila alkoi laskea huomattavasti. Vaijeriveneen tilalle olivat rakentaneet sillan. 2300 saavuimme Siilatuvalle.

10.5

Siilatuvalta eteenpäin lähdimme täysin omaa polkua myöten kohti Suorajärveä. Vanhat metsäauto tiet aiheuttivat meille ylläkin vähän ylimääräistä mutkaa. Loppumatka menikin sitten nopeasti tietä pitkin. Noin kello kolme saavuimme Suorajärvellä missä meidän autokin oli.