Ra(n)kka reissu

21.6

Lähdimme liikkeelle seitsemän maissa ja 7:30 olimme ottaneet Olan kyytiin ja suuntasimme kohti pohjoista. Olimme siis kokoonpanolla Ola, Kimmo ja Taneli (14v). Ajoimme pienempiä teitä myöten nelos- ja vitostien välissä kohden pohjoista. Mukavia maisemia näillä "sivuteillä" ja ei se matka-aika paljoa pidentynyt vaikka välttelimme pääteitä.
Illalla 16:30 olimme Levillä, missä kävimme syömässä vanhassa porossa, saunoimme ja kävimme levolle.

22.6

Olimme huomanneet että T:n repun sadesuoja oli jäänyt kotia joten jouduimme odottelemaan kauppojen avautumista.Saimme sadesuojan ostettua ja suuntasimme kohti Kilpisjärveä kymmenen maissa.
Pysähdyimme matkalla Järämän linnoitusalueella ja tutustuimme alueeseen.
Kilpisjärvelle saavuttuamme söimme Gasthaus Haltinmaassa runsaan seisovan pöydän.
Veimme auton parkkiin, tungimme tavaramme rinkkoihin. Taas tuli ilmi että vaikka rinkat oli muuten pakattu jo kotona niin ruokien tungenta niihin olisi voitu tehdä jo alustavasti Levillä, mutta kun sielä oli olevinaan niin paljon muuta "tekemistä". Pakkasimme siis rinkat siinä rivitalojen alapuolella ja suuntasimme kohti Norjaa 17:30.


Alkumatkasta oli pahaa koivikkoa, aurinko paahtoi takaa ja nousuakin oli, sillä suuntasimme Saanan ja Korkea-Jehkaksen välistä.


Koivikon yläpuolelle päästyämme avautui mahtavat maisemat. Kauempana näkyi Ruotsin terävä piirteiset huiput ja aurinko kimmelsi Kilpisjärven pinnasta. Pienoinen tuuli kävi pitäen hyttyset poissa.

Kello 20:n tienoilla saavuimme kolmen vanhan korsun jäänteille. Niitä ihmeteltiin hetki ja tutkittiin aluetta. Löysimme 75 mm:n tykkin hylsyn, sikakaminan sekä muuta rautaromua.

Sitten saavuimme rajalle ja aloimme laskeutua kohti Gallajärveä. T suoritti Lapin kasteensa matkalla alaspäin.
Suuntasimme kohti järven länsipäätä kohtaa missä tie/polku menee joen ylitse. Matkalla piti päästä poroaidan ylitse. Sopiva kohta löytyikin nopeasti mistä luiskahdimme alitse.
Lähestyämme ylityspaikka näimme kolmen hengen porukan juuri ylittäneen joen ja jatkavan matkaa vastarannalla.
21:30 tulimme ylitys kohtaan. Eipä siinä siltaa ollut vaan kahlaukseksi menisi. Päätimme syödä vasta ylitettyämme joen.


O kävi tiedustelemassa kahlauskohtaa kumit jaloissa. Hänellä ei kumit riittänyt vaan toinen hörppäsi vettä kastellen kengän. K oli jo riisunut kengät ja vetänyt housunpuntit ylös. Sandaalit jalassa hän kahlasi yli. Vesi oli todella raikasta. T seurasi perässä ilman reppua ja K kahlasi uudelleen yli hakemaan T:n repun. Oli T:n meno niin varmaa, että kyllä hän olisi selvinnyt oman repun kanssa ylityksestä. Tällävälin oli O riisunut kengät ja laittanut pelkät kumit jalkaan ja hakenut jättämänsä rinkan.
Söimme "päivällistä" ja jatkoimme kohti Leattanin huippua.


Puolen yön aikaan alkoi jaloissa painaa siinä määrin, että etsimme leirin paikan erään puron rannalta ja majoituimme. Nukkumaan pääsimme yhden maissa ihasteltuamme mahtavaa näkymää teltastamme.

23.6

Me aikuiset heräilimme seitsemän maissa. Oikeastaan teltasta piti lähteä kun aurinko pikkuhiljaa kääntyi lämmittämään telttaa. T herätettiin kahdeksan maissa. Liikkeelle päästiin 10:45. Leiripaikalle jätimme jälkeemme vain signeeratut poronsarvet.


Nousimme pikkuhiljaa Leattanin huippua kohti. Nousua kertyikin 400 m. Lämmintä oli niin että paitahihasilla kuljimme, niinkuin melkein jokaisena päivänä. Tuuli sopivasti pitäen suurimman hien poissa, tauoilla sitten piti vetää takki päälle.
T käveli viimeisenä ja hänen silmäänsä osui linnunpesä. Me olimme kävelleet ihan vierestä emmekä olleet huomanneet niin hyvin munat sulautui maastoon.


Huipulta alkoikin sitten lasku järville.



Rakkaa ja lunta riitti ihan haitaksi asti. Aurinko oli jo lämmittänyt lunta niin että joskus se kantoi mutta silloin tällöin petti reiteen saakka. Kilometrin etenemiseen meni tunnin verran. Kokeilimme myös rinkan vetoa, sadesuoja päälle mutta sen verran oli nuoska lunta ettei se oikein luistanut edes mäkeä alaspäin.


Vihdoin pääsimme eräältä lammelta laskevan puron varteen 14:15. Teimme lounasta ja lepäilimme sekä nautimme olostamme. Paikka oli mahtava ja kun aurinko paisto lämmittäen niin mikäpä se siinä ollessa etekin kun meillä ei ollut mihinkään kiire. Ainoastaan säätiedoitus oli täksi päiväksi luvannut satekuuroja käsivarteen ja lännessä alkoi nousta sen näköisiä pilviä että ne voisi sataa.
Tauko venyikin ja jatkamaan lähdimme 15:25. Meille tuli pienoinen suunnistusvirhe ja lähdimme kiertämään Bajit huippua idän kautta.
Erään lumiuomassa olleen puron ylityksen jälkeen tulikin sitten lumisodan vuoro. Lumi oli kylmää ja karkeaa joten sota jäi lyhyeksi.
Bajitin itä puolella sitten ryömimme taas poroaidan alitse ja tulimme takaisin Suomen puolelle. Tämä reitti ei ole suinkaan suositeltava sillä rakkaa riittää!


Laskeuduimme kohti Lossujärveä joka oli vielä jäässä ja ihailimme samalla hienoja laattakallioita. Kiersimme järven itäkautta käyden katsomassa rajantupaa. Olisipa ollut auki ja päästy saunomaan sinne.
Urtasjoen ylitys etsitytti hieman ylityspaikkaa. O meni suoraan yli. T:llä oli sen verran matalemmat kengät joten samasta kohden ei ylitys onnistunut. Löytyihän se ylityspaikkakin ja tuvalla olimme 20:50.
Tuvassa olikin seitsemän henkilöä joista ainoastaan nuoripari yöpyi tuvassa ja muut teltoissa. Mekin mietimme hetken ja päädyimme pystyttämään oman teltan tuvan lähestölle.
Pienen nuotion viritimme nuotiopaikalle, jonka loisteessa paistoimme makkarat ja nautimme oluet/limpparit. Tämän tradition olemme tehneet joka vaelluksella ensimmäisellä illalla, mutta kun edellisellä leiripaikalla ei ollut nuotion teko mahdollisuutta. Tämän toki olimme jo lähtiessämme huomioineet ja päättäneet paistaa makkarat vasta Lossulla.
Nukkumaan kävimme 23:00.

24.6

Taas me aikuiset heräsimme n. kahdeksan maissa. Vaikka sitä saisi nukkua pitkään, niin kyllä se tottumuksen voima alkaa herätellä jo kuuden maissa. Annoimme T:n nukkua koska eilen oli ollut kova päivä. Teimme puurot ja aloimme odottaa että nuoripari lähtisi tuvasta. Teltoissa yöpyneet kypsään ikään ehtineet vaeltajat olivat lähtenee jo ennenkuin me pääsimme teltasta ulos.
Puoli kymmenen maissa nuoripari lähti todella pienin repuin. Itse kun olemme varautuneet kaikkenlaiseen keliin niin hieman tuollainen tuntuu uhkarohkealta. No onhan täällä säännöllisin välimatkoin noita tupia että tämänkaltaiset pääsevät tarvittaessa turvaan.
Keittelimme perunat ja K valmisti jauhelihasienikastikkeen. Ruuan päälle pienoiset ruokaperäiset. Olimme eilen suunnitelleet että tämä päivä olisi hieman helpompi ja menevämme vain Riimmajärven rannalle, kun nuo kaksi edellistä päivää tuntui jo jaloissa.
Lossun kämppään mahtuu "virallisesti" 6 henkeä. Sitä me ihmeteltiin kun laveripaikkoja on kuitenkin kahdeksalle hengelle. Kämppä on pimeä ja pieni. Kaasuliesi oli poistettu keväällä ja ruuan lämmitimme kaminan avulla. Itse kämppä sijaitsee Lossujärven pohjoisrannalla kivalla saarekkeella. Telttapaikkoja on useita kämpän ympärillä.


14:10 pääsimmekin sitten liikkeelle. Aamulla keli oli hyvinkin pilvinen ja veikkailimme että tuleeko sade, mutta nyt jo aurinko paisto melkein pilvettömältä taivaalta. Lämpötila oli n. 11-13 astetta. Eli mukava keli kävellä.


Lähdimme kulkemaan Urtasjoen eteläpuolta. K:n kenkä kastui hänen kävellessään lunta pitkin ja tietenkin se petti ja alta löytyi vesimonttu. Eilisen rakan jälkeen oli mukavaa ja nopeaa kävellä. Nyt matka joutuikin 1 km/20 min. Olimme ottaneet etenemistavaksemme n. 50 min kävelyä ja 10-15 min taukoa.


Neljän maissa pidimme kahvitauon joen rannalla ihaillen kallioiden muotoja ja nauttien olostamme. Tauko on ehkä vähättelevä ilmaisu sillä menihän meillä aikaa 45 min.


Olimme hieman pelänneet rakkaa Urtasjärven länsipäässä. Olihan sielä, mutta ei mitään mahdotonta. Sielä alkoi pölähdellä hyttysiä tai jotain muuta pientä lentävää ilmaan joka askeleella. Onneksi eivät vielä purreet. Vastavaloon katsoen niitä oli miljoonia.
Eräällä niemellä joen vieressä oli jonkinlaiset laatikot pressujen alla. Me emme keksineet niille muuta tarkoitusta kuin että olisivat jonkilaiset elementtirakennuksia. Samaisella niemellä olisi ollut todella hienoja leiripaikkoja, mutta me päätimme jatkaa vielä hieman eteenpäin.


Nousimme hieman kohti Lassavarria kiertäen rakka-alueen. Sieltä löytyikin mahtava kuru joka oli täynnä kantavaa lunta. Lumenpaksuudeksi arvioimme olevan pitkälti toista metriä.


Sieltä laskeuduimme Riimmajärven itäpäähän josta löysimme telttapaikan klo 20:00.
Päätimme hieman peseytyä, vesi oli kylläkin niin kylmää että jäi vain jalkojen ja kasvojen huuhteluksi. Jalat olikin hyvä pestä sillä K:n sukka valinta oli osoittautunut huonoksi ja muhkea rakko oli kehittynyt kantapäähän. Hänellä meni ne sukat hylkyyn samantien.
Päivällinen ja T nukkumaan kun me O ja K jäimme rannalle parantamaan maailmaa.


Juuri kun aurinko painui Govddosgaisin taakse pitivät hyttyset tosi häätansseja.

25.6

Heräsimme kahdeksan aikaan. Taivas oli pilvessä ja pitkikset piti laittaa jalkaan aamutoimien ajaksi.
Aamupalan syönti, Puuroa ja leipää. 9:30 oli meillä leiri purettu ja lähdimme jatkamaan matkaa.
Eilen olimme pohtineet käymmekö Haltilla ja tulleet siihen johtopäätökseen että tällä reissulla jää Haltilla käymättä. Kävisimme tänään katsomassa Pitsusköngästä pienillä repuilla.
Kävelimme Luothojärven lounais/eteläreunaa kohti Vuomakasjoen siltaa. Siellä missä ei tuullut oli hyttysiä ilmassa, ne eivät onneksi syöneet meitä.
Näköjään Luothojärven eteläreuna on kalastajien suosiossa kun aikamoinen pullo/kaatopaikka oli erään nuotiopaikan vierellä. Ja kaikenlaisia tuulensuojia oli kivistä rakennettu.

Pidimme ruokatauon 11:20 Vuomakasjärven rannalla. Tuuli sen verran että melkein vilu meinasi tulla ja hattu lähteä tuulen mukana. Ja matkaa jatkoimme jo 12:05.
Veimme rinkat sivummalle ja pikku reppuihin pakkasimme sadevaatteet, poronlihaa ja hedelmiä. Lähdimme Haltin valtatietä pitkin kohti Pitsusköngästä. Matka joutui nopeasti näin keveillä varusteilla vaikkakin reitti nousi kokoajan putoukselle asti.


Putouksella olimme 13:10. Siitä oli yhdeksän vuotta kun O ja K olivat olleet putousta katsomassa, mutta oli se salpaava nyt uudelleenkin nähtynä. 17 m pystysuoraa putousta, vesi tulee alas livakkaan.
Tullessamme takaisin tuli sillan kohdalla pariskunta ja lintubongari vastaan. Eivät olleet kovin puheliaalla tuulella.
O ja K päättivät pistää pystyyn juoksukilpailut ja juoksivat ylös rinkoille. Jalat olivat jäykistyneet kävelystä ja tälläinen spurtti notkisti mukavasti jalkoja.
Lähdimme seuraamaan valtatietä kohti Meekon kämppää. Meillä oli hyvä myötätuuli joten paitasilla tarkeni hyvin. Olimmekin ihmetelleet miten ne sillalla vastaantulleet olivat niinkovin pukeutuneet. Mutta heillähän olikin vastatuuli.
Keittelimme kahvit 15:30 ja 16:00 matka jatkui.


Puita oli alkanut näkyä ja samoin kuin edellisellä kerralla oli silmä tottunut jo puuttomuuteen ja nyt puut näyttivät vierailta.
Meekonpahdan alapuolelle oli tehty jonkinverran pitkospuita joten viime kertaista kiveltä kivelle hyppelyä ei tarvinnut tehdä.


Muistelimme että pääsikö Bierfejoen kahlaamalla mökin kohdalta yli ja jotenkin muistimme näin viimeksi tehneenkin joten yritimme. Virta oli kuitenkin niin voimakas että piti tulla takaisin ja joen reunaa myöten sillan kautta tapahtui tämäkin ylitys. Aivan samoin kävi yhdeksän vuotta sitten kun loppujen lopuksi muistimme.
Meekon tupa oli tyhjä kun tulimme 17:20. Pihalla oli pieni teltta ja kirjasta selvisi että teltta oli sen vastaantulleen bongarin joka tulisi vielä takaisin.
Meekon tupaan mahtuu 6 henkeä, tosin illalla totesimme että viisi isoa miestä on maksimi. Edellisyönä oli kylläkin majoittunut kämpässä 9 n. 17 vuotiasta tyttöä. Tupa on peruskorjattu 2005 ja on erittäin valoisa kaksine ikkunoineen. Kämpän ympärillä on vanhaa asuinkenttää joten teltan paikan löytää varmasti. Varaustupa sijaitsee Bierfejoen länsipuolella ja samassa pihapiirissä on muutama muukin kämppä. Autiotupa on joen itäpuolella.
Valmistimme poronkäristyksen ja muusin jotka karpalohillon kera maistuivat hyvin. Bongari tuli takaisin ja kun näytti siltä ettei ketään muita tule, hän kasasi teltan ja tuli meidän kanssa tupaan yöpymään.
Illalla kymmenen aikaa tuli kaksi kalastajaa joista toinen yöpyi lattialla todettuaan ettei laverille mahdu kuutta henkeä.
Kalamiehien kanssa menikin yöhön myöhään turistessa.

26.6

Heräsimme taas kahdeksan maissa. Söimme ripeästi puuron ja matkaan pääsimme 9:30.
Olimme päättäneet käydä Saivaaran huipulla joten sitä kohden käänsimme kulkusuuntamme.


Rinne oli mukavaa kävellä ja keli sopivan viileä, hieman pilviä.
Jätimme rinkat selästämme 10:10 ja aloitimme kiivetä kohti huippua idänsuunnasta. 10:45 olimme huipulla. Silmä kun oli tottunut laakeaan ympäristöön niin näin kapealla ja korkealla mäellä meinasi hieman hirvittää.


Näkymät olivat mahtavat Porojärven suuntaan.
11:15 olimme takaisin rinkoilla ja siirryimme 400 m kohti puroa, jonka olimme huipulta paikallistaneet.


Keitimme purolla kahvit ja matka jatkui 12:12.
Tähtäsimme Kahperusvaaran itäpäähän missä Kalottireitti kulkee. O sai puhelimen pelaamaan, kylläkin Norjan verkossa.

Kahperusjoen ylityspaikassa oli mukavaa nurmikkoa ja siihen kun ei tuullut niin makoilimme ja tuuletimme jalkojamme pidempään. Kunnes Meekolta päin tullut pariskunta oli tulossa ylityspaikalle.

Kuonjarjoen kämpällä olimme 15:05. Bongari oli juuri lähdössä kohti Saarijärven kämppää kun tulimme ja samaan aikaan tuli Saarijärven suunnalta pariskunta. Teimme ruuaksi kalaisaa välimerenpataa.
Maha kun on täynnä niin sehän rupeaa väsyttämään. Oikaisimme laverille ja taidettiin jokainen nukkua tovi. Silläaikaa oli tullut toinenkin pariskunta joka oli menossa Saarijärven kämpälle. He vain pysähtyivät syömään.

Ylös noustuamme päätimme nousta kämpän takana olevalle mäelle soittamaan. Aivan ylös asti ei tarvinnu mennä kun sai yhteyden kotijoukkoihin. Menikin tovi puhuessa.

Alas tullessa alkoi sen verran lapsettaa että mäenlaskuksi se meni. Olikin hyvä ja pitkä mäki laskettavana. Alas päästyä haimme T:n kämpästä ja laitoimme sadevaatteet päälle ja lähdimme uudestaan laskemaan.
Teimme illalla vielä tunturitortillat ja nukkumaan kävimme jo yhdeksän aikaan. Kämpässä ei yöpynyt meidän kanssa kuin pariskunta joka oli menossa kahdeksi viikoksi maastoon.
Kuojarjoen kämppä on rakennettu 2001 ja samassa kämpässä on toisessa päässä autiotupa ja toisessa varaustupa. Näiden tupien väliin on rakenettu kuivaushuone jonka kautta menee tupien kaminan torvet lämmittäen tilaa. Autiotuvan puolelle mahtuu 10 henkeä. Siisti ja valoisa kämppä. Vanhan kämpän perustukset näkyvät vielä alempana.

27.6

Heräsimme jälleen kahdeksan maissa. Teimme kiireettömästi aamupalan, tilaa kun oli nyt ruhtinaallisesti. Matkaan lähdimme 9:40.
Yön aikana oli noussut kova tuuli ja nyt kun kävelimme vastatuuleen niin takit oli pidettävä päällä. Reitti kulkee Kuojarjoen vieressä ja on helppoa kuljettavaa.

Ennenkuin nousimme Kuonjarvaaran ylängölle niin mittailimme lumen paksuutta joen kallaalla. Yritimme myös ottaa ryhmäkuvaa mutta 10 sekuntia ei riittänyt joen ylitykseen. Lunta olikin kahden metrin paksuudelta.
Ylängölle noustua olikin sitten puhelimessa täydet tolpat ja puhelimet tomivatkin koko loppu reissun ajan.

Saarijärven kämppä tulikin näkyviin kaukana ja kun käveltiin tuntui ettei se yhtään lähene. Mutta kumminkin klo 13 olimme kämpällä. Kämppä oli tyhjä ja me aloitimme tehdä lounaaksi pohjolan perunapataa. Tähän saarijärven kämppään mahtuu kaksitoista henkeä. Ulkopuolella on sen verran kivistä että teltan sijan etsiminen teettää töitä.

Ruokailun jälkeen otimme pienet tirsat ja liikkeelle lähdimme 15:30. Samaan aikaan tuli kämpälle mies ja poika.
Reitti ennen kämppää ja kämpän jälkeen on melko kivikkoista. Tässä vaiheessa reissua alkoi rinkan paino tuntua jo kevyeltä kun ruokaa oli kulutettu ja tasoitettu painoja.

Leiripaikan etsimme Masetjärven pohjoispuolelta erään lammen rannalta 17:05. Tuuli oli jatkunut ja telttaa pystyttäessä pitikin katsoa tarkaan ettei tuuli vie tarpeita. Söimme päivällisen ja vietimme aikaa.

Puoli yhdeksän maissa aloimme tehdä hampurilaisia. Meillä oli naudalihaa purkillinen josta leikkasimme kolme "pihviä". Pihvit paistettiin trangian kannella ja loppu vaiheessa lämmitettiin ruisleivät. Väliin vielä voileipäpikkelsiä ja ananasrengas, ah että oli hyvää. Sitä pitää tehdä toistenkin.
Hyttysiä pyrki pyörimään ympärillä heti kun tuuli hieman laantui.

28.6

Aamu oli pilvinen, tuulinen ja kylmä. Norjan puoleisella tunturilla meni pilvet kerroksittain hienosti. Ihan kuin joku olisi tehnyt savuverhoa. Liikkeelle pääsimme 9:30.
K sai suostuteltua muuttamaan suunitelmaa ja lopettamaan päivää aikaisemmin reissun. Olimme ajatelleet käydä vielä Saanan huipulla, mutta K:n Pallaksella rikkoma polvi alkoi kipeytyä siinä määrin että suunitelmia oli muutettava.

Palasimme Kalottireitille ja sitä pitkin suuntasimme kohti Kilpisjärveä. Polku oli paikoin melko kivikkoinen ja poroaidan portin kohdalla vetinen.

Puron ylitse oli tehty silta mutta Team Sarvi ei aina valitse sitä helpointa tapaa, vaan puron ylitys tapahtui ilman siltaa.
Pikku hiljaa alkoi puusto lisääntyä ja suureta sitä mukaan mitä alemmaksi tulimme.

Luontotalolla olimme klo 12. T jäi vahtimaan rinkkoja kun K ja O hakivat auton 6 km:n päästä. Sillä pikamarssilla kipeytyi sitten K:n polvi niin että buranaa oli otettava kipuun.


Kävelimme kaikenkaikkiaan 96 km.
Varusteita oli mukana sopivasti.

Valokuvagalleria

Hammastunturi 2008

Viime vuonna jäi Team Sarvelta vaellus väliin, johtuen jäsenien ulkomaan reissuista ynnä ajanpuutteesta. Mutta tänä vuonna pistimme reissun onnistumaan. Tänä vuonna tuli uutena ja täysin ensikertalaisena mukaan Hese. Hieman meitä Olavin kanssa jännitti miten Hese selviytyy tällaisesta vaelluksesta. Tosissamme emme asiaa pelänneet koska Hese on kyllä luonnossa liikkunut.

Ajankohdaksi muotoutui syyskuun toinen viikko. Ja reissun suunnittelu alkoi jo keväällä. Vaelluskohteeksi haettiin paikka missä olisi nähtävää ensikertalaiselle ja mahdollisimman vähän ihmisiä. Muutaman paikan välillä valitsimme sitten tutun Hammaskairan.

Meillä Olavin kanssa oli varusteet kunnossa mutta Hesen piti hankkia suurin osa varusteista. Sitä onkin kertynyt aikamoinen varustevalikoima vuosien mittaan.

5.9

Perjantai 5.9 oli päätetty lähtöpäiväksi. Hieman meinasi kiire pukata koska minulla ja Olavilla oli työpäivä. Onneksi pääsin lähtemään töistä jo kahdentoista maissa. Olavi kävi hakemassa Hesen ja sitten he tulivat hakemaan minua n. klo 15. Olavin luona Pieksämäellä olimme neljän pintaan.

Vaikka autona oli Volvo voimanpesä niin silti kolmen miehen vaelluskamoissa + matkustuskamoissa oli ahtamista. Neljännen kamat eivät olisi enää mahtuneet. Vihdoin klo 16:09 pääsimme liikkeelle kohti pohjoista.

Oulussa olimme kahdeksan maissa ja siellä yövyimme hotelli Arinassa. Ruokailu ja muutama neuvoa-antava, sitten nukkumaan.

Aamulla pyrimme lähtemään ajoissa ja jo kahdeksan maissa olimme tien päällä. Rovaniemellä pysähdyimme täydentämään ruokavarastojamme. Ongelmaksi meinasi tulla kaasupatruunan löytyminen. Rovaniemen prismasta ne olivat loppu, Ivalon K-kaupassa ei ollut mutta onneksi Ivalon S-marketista löytyi.

Keli oli loistava ajamiseen ja ensimmäiset porot näimme Tankavaaran tienoilla klo 14:40. Siitä jatkoimme Kaunispäälle missä ihailimme kaunista Lapin maisemaa. Aurinko paistoi, mutta tuuli kylmästi. Yritimme paikallistaa Hammastunturia siinä kumminkaan onnistumatta.

Ivalossa ostimme loput tuore ruokatarpeemme ja söimme maittavan ruuan Hotelli kultahipussa.

Ruuan jälkeen ajoimme Paalupään kupeelle ja aloimme valmistautua kairaan. Kello oli jo 18:30 ja meillä alkoi olla hieman kiire, sillä leiri olisi hyvä olla pystyssä ennen pimeää. Itselleni tuli hieman korkea kuorma kun minulla oli rinkan päällä teltta. Painoa rinkallani oli noin 26 kg.

Lähdimme matkaan n. klo 19. Rinkat painoivat selässä mutta mieli herkistyi mitä etäämmälle kuljimme autosta. Huomasimme alkumatkasta että Hesen rinkka olisi pitänyt perussäätää jo ennen liikkeellelähtöä. Sitä yritimme säädellä ja löytää parempaa kantoasentoa.

Ilta alkoi hämärtää noustessamme Paskaluottuman rinnettä ylös. Alkumatkaksi tällainen nousu on tappava, kun rinkka ei ole yhtään vielä keventynyt ja keho ei ole tottunut tällaiseen. Pääsimme kuitenkin ylös ja leiripaikkakin osoittautui mainioksi. Pistimme leirin pystyy ja nuotion tulille. Iltapalaksi oli varattu makkaraa ja olutta. Hyvä oli siinä nuotion loisteessa olla kun ympärillä oli hieno luonto ja yllä revontulet.

6.9

Alkuun olimme arponeet kodan ja teltan välillä siitä kumman ottaisimme matkaan. Päädyimme kuitenkin tähän Hillebergin Nammatj 4:seen. Hyvin siinä mahtui nukkumaan kolme raavasta miestä. Nukuimmekin sitten yhdeksään saakka. Sitten oli vuorossa meille Olavin kanssa perinteeksi muodostunut aamupala, pekonia ja munia paistettuna. Hyvin se tuntui maistuvan myös Heselle.
Kello oli jo yhdentoista tietämillä kun pääsimme jatkamaan kohti Hammaskurua. Keli oli aurinkoinen ja lämpötila siinä vähän alle kymmenen astetta. Matka joutuikin mukavasti kun laskeuduimme kuruun. Välillä oli hiukan kivenlohkareita. Hammaskuru oli vetinen ja ylitettyämme sen pidimme lounastauon nauttien keittoa.

Sitten alkoikin taas kiipeäminen. Suuntasimme Risupään ja Portinpään välitse kohti Välipäätä. Pari kertaa piti pitää taukoa kun nouseminen otti voimille. Välipään rinteellä oli pari poromiesten kotaa, joista toiseen kävimme tutustumassa.


Lähtiessämme liikkeelle kodilta havaitsimme tulojäljillämme tulevan vaeltajan koiransa kanssa. Jatkoimme kiertäen Välipään etelän kautta.

Leiripaikan löysimme Hammastunturilta tulevan puron kallaalta. Hieman hyttysiä pyöri ympärillämme mutta nekin hävisivät kun ilta saapui ja tuli kylmempää.


Laitoimme leirin pystyyn ja söimme päivällisen. Otimme pikkureppuihin evästä ja lähdimme kohti Hammastunturin huippua. Olimme pelotelleet Heseä nousun rankkuudesta mutta tämä etelärinne olikin paljon helppokulkuisempi kuin pohjoispuoli, mistä olimme aikaisemmin nousseet huipulle.

Huipulla sitten saimmekin hyvät puhelin yhteydet, ne kun olivat häipyneet pikkuhiljaa siitä kun autoilta lähdimme. Hese otettiin puolijuhlallisin menoin Team Sarven jäseneksi.

Alaspäin mentäessä alkoikin satamaan. Olimme huipulla katselleet sadekuuroja jotka kiertelivät meitä. Onneksi sadekuuro ei kestänyt kauaa.

Leirissä teimme iltapalaksi tunturitortilloita ja nuotion ääressä paransimme maailmaa pitkälle maanantain puolelle. Joutuipa eräs seurueestamme luopumaan syömästä ruuastaan ;).

7.9

Yöllä oli hieman satanut, mutta aamu valkeni kuivana joskin kylmänä. Aamutoimet sujuivat nopeammin kuin edellisenä aamuna. Vaikkakin pääsimme lähtemään liikkeelle vasta yhden aikoihin. Otimme suunnaksi etelän. Matka joutui nopeasti Vaskisjängän länsipuolta.

Tupuliselällä teimme nuotion ja keitimme kahvit. Pokka-Einon vaaralta laskevan puron ylitettyämme havaitsimme rakennuksen katon meistä pohjoiseen tulosuunnalla. Sitä piti lähteä tutkimaan sillä kartan mukaan siellä ei rakennuksia ole. Poromiesten tuvaksi se paljastui. Tupa oli lukittu mutta selvästi siinä olisi sauna. Hieman mietittiin sisälle yrittämistä ja saunomista mutta emme ruvenneet rikkomaan lakia vaan päätimme jatkaa matkaa.

Puroa ympäröivällä suolla/kosteikolla oli lakkoja. Hieman olivat jo pehmenneitä mutta kyllä nekin maistuivat.

Leiripaikkaa aprikoimme mutta lopulta mainio leiripaikka löytyi kuuden maissa Hunajanpisaranojan ja Grönholmanvaaran välistä. Leirimme oli mukavalla paikalla puron ja Hunajanpisaranojan muodostamassa niemekkeessä. Lähelle oli rakennettu rangoista jonkinlainen aitaus jonka tarkoituksesta emme päässeet selville. Tämän aitauksen pohjalla oli kumminkin kohta johon eivät porot olleet päässeet käsiksi. Olispa niin mahtavaa jäkälää joka puolella.

Iltaa oli mukava viettää nuotion lämmössä ja suunnitella seuraavaa päivää. Ajattelimme pitää leirin samalla paikalla ja käydä vain pikkurepun kanssa Kehäpään huipulla, josta kenties saisimme puhelinyhteyden sekä Kultalassa.

8.9

Yön aikana oli ollut sen verran pakkasta että vesipussissa oli jäätä. Söimme myslit ja keitimme kahvit. Kymmenen aikaan olimme jo matkalla. Kehäpäälle matka joutui nopeasti, maasto oli mukavaa kävellä ja keli sopiva. Pilvistä lämpötila n. 4 – 6 astetta. Huipulla sitten puhelimet pelasi ja kotijoukot tietoisiksi matkan kulusta. Olimme Olavin kanssa kiivenneet 2004 Kehäpään pohjoisemmalle huipulle, jossa oli revontulitutkimusaseman jäänteitä. Samanlaisia jäänteitä näytti olevan myös tämän huipun laella. Ivalonjoki kanjoni näkyi hyvin ja maisemia ihastellessa meni hieman aikaa.

Puoli kahdentoista aikoihin lähdimme laskeutumaan kohti Kultalaa. Rinne oli mukavaa männikköä kävellä. Kultalan rinne oli kyllä paha. Mitenköhän me kykenimme kiipeämään aikoinaan rinkkojen kanssa sieltä ylöspäin. Rinteellä oli näkyvissä vielä vanhoja kantoja kullankaivuu ajoilta.

Tutustuttuamme ympäristöön viritimme autiotuvan kaminaan tulet ja kuivasimme paitamme ja keitimme kahvit. Kahden aikaan lähdimme kävelemään Ivalonjoen vartta kohti alajuoksua. Lähtiessämme liikkeelle saapui Pahaojan suunnalta viitisen vanhempaa päiväretkeilijää. Aurinko alkoi pikkuhiljaa paistaa ja syksyiset värit loistivat tässä jokikanjonissa.

Joenvartta pitkin meni selkeä polku jota pitkin matka joutui. Valtauspaikat joen varrella oli laitettu jo talvikuntoon. Aurinko lämmitti siinä määrin että pojat kävivät uimassa. Vesi oli kylläkin aikas raikasta.

Björklundinkosken kohdalla minä erosin muista ja lähdin nousemaan ylös kanjonin kuvetta suuntana pikkuinen lampi. Kartasta katsottuna lampi voisi olla katsomisen arvoinen.

Olavi ja Hese lähtivät ensi Ivalonjoen vartta pitkin alaspäin. Matkalla oli useita jo taviteloille laitettuja kullanhuuhdonta paikkoja. Muutamissa oli aika nykyaikaiset varusteet, joten aika tosissaan taitavat ottaa kullanhuuhdonnan. Näimme myös muutaman telttasaunan kehikot ja unelmoimme, että miltähän niissä löylyt tuntuisivatkaan. Ennen Hunajapisaranojaa vastaa tuli kahden miehen partio, vaihdoimme muutaman sanan ja jatkoimme matkaa joen vartta pitkin.

Kulku oli paikka paikoin hankalaa vaikka meillä ei ollutkaan rinkkoja selässä. Oli melkoista louhikkoa, jossa piti katsoa joka askeleen paikka tarkkaan. Vähän ennen Hunajapisaranojaa lähdimme nousemaan rinnettä ylöspäin. Ihmettelimme matkalla, että miten helppokulkuista polkua pääsimme nousemaankaan. Tuntui kuin siihen olisi raivattu polku helpottamaan nousua. Noustuamme noin 400 metriä huomasimme, että se olikin itse tehty sivuhaara Hunajapisaranojasta. Se tarkoitus oli kuljettaa vettä kullanhuuhdontapaikalle. Hyvin oli sivuhaara tehty ja täytti varmaan tehtävänsä. Jatkoimme Hunajapisaranojan suunnassa leiripaikallemme, jota ei huomannut kuin vasta noin 200 metriä päästä. Hyvin puut ja vihreä väri naamioivat sitä.

Oma reittini oli sen verran nopeampi että odotellessani muita kävin pesulla Hunajanpisaranojassa. Eipä itse pesu ollut nautittava mutta kyllä sen jälkeen olo oli mahtava. Iltaohjelmassa oli lettujen paistamista ja turinoimista iltanuotiolla.

9.9

Aamulla nousimme jo kahdeksan aikaan ja puoli kymmeneltä olimme matkalla kohti Ritakosken kultalaa. Matkaa ei ollut kuin noin kahdeksan kilometriä joten kiirettä meillä ei ollut.

Pysähtelin silloin tällöin ihastelemaan maisemia ja ottamaan kuvia joten pojat pikkuhiljaa erkani minusta. Edellisenä päivänä oli ollut puhetta yksin vaeltamisesta joten annoin poikien mennä ja otin oman suunnan. Maasto oli erittäin mukavaa kävellä, tasaista mäntykangasta. Vaskisjoella keittelin kahvit ja makoilin auringossa.

Olavi ja Hese suunnistivat ”tarkasti” ja menivät omaa reittiään. Koska heillä oli voimaa jaloissa ja mieli korkealla, päättivät he kohdata matkan kaikki kovimmat nousut ja laskut sekä komeimmat maisemat. He eivät kierrelleet vaikeita paikkoja kuten eräs vaan menivät suoraan päälle vaan (meillä ei säikytä, meillä ei surra, iske ja murra). Olipahan komeita kumpareita, nousuja ja joitain laskujakin. Aluskasvillisuus oli helppokulkuista tasaista sammalikkoa ja jäkälää.

Noin puolivälissä he pitivät pienen ruokailutauon, voileipää ja metvurstia. Tämän jälkeen päättivät laskeutua Ivalonjoen rantaan ja lähteä sen suunnassa kohti Kultalaa, matkalla voisi tutustua myös kartalla olevaan toiseenkin autiotupaan. Epäonnekseen tämä autiotupa olikin palanut, ei ollut kuin autiotalon rauniot jäljellä. Taukoa ei siihen jääty pitämään vaan reippaasti matka jatkui kohti Ritakosken kultalaa. Siellä ei ollut ketään onneksi paikalla. He tutustuivat rakennuksiin ja löysivät tuvan kirjassa mainitun telttasaunan, jota päättivät alkaa lämmittämään. Olavi toimi sytyttäjänä ja puun lisääjänä, Hese hakkasi halkoja.

Suunnistukseni meni nappiin tällä ”yksin vaelluksella” ja laskeuduin Ritakosken Kultalan kohdalla Ivalonjoki kanjoniin. Rinne oli erittäin jyrkkä ja pelotti hieman nilkkojen puolesta. Päästyäni autiotuvalle olivat pojat jo työn touhussa lämmittämässä telttasaunan kiuasta. Joen pankolla oli kiuas ja kehikko valmiina saunomista varten. Pressu oli huoltorakennuksen vintillä. Lämmitimme saunaa kolmisen tuntia kunnes pääsimme löylyyn. Ah sitä ihanuutta!

Peseydyimme joessa ja eikö juuri silloin ilmestynyt pari hemmoa kartanolle. Kävi ilmi että he olivat kanooteilla liikenteessä ja kävivät tiedustelemassa kosken laskun.

Yön vietimme autiotuvassa ja melojatkin yöpyivät kanssa. Ilta menikin pitkäksi kun turinoitiin heidän kanssa. Tässä vaiheessa oli minun leiritossuni jo melko korjattuina roudarinteipillä.

10.9

Yöllä oli ollut kunnolla pakkasta. Maa oli vielä yhdeksänkin aikaan valkoisena kun me heräilimme. Aamutoimet sujuivat nopeasti ja yhdentoista aikaan olimme jo menossa eteenpäin.

Matkalla sitten heräsi ajatus että aikaistaisimme hotelliin menoa yhdellä vuorokaudella. Nyt piti vain päästä sellaiseen paikkaan että saisi puhelimella yhteyden hotelliin.

Jonkin matkan päässä Ritakosken kultalasta oli iso höyrykone. Kyseinen kone oli pyörittänyt sahaamoa. Kultalan ympäristössä oli myöskin hyvin paljon kaivuumonttuja ynnä muutakin kultahistorian jäänteitä.

Nuovakkajoen ylitystä olin hieman pelännyt mutta se ei aiheuttanut mitään ongelmia. Pidimme taukoa samalla paikalla missä olimme Mian kanssa olleet 2002. Ja yllättäen minun puhelimella sai yhteyden kun koko reissun ajan oli Olavin puhelin ollut se varmin kun hänellä oli Soneran liittymä. Hotellivarauksen siirto onnistui ja suuntasimme kohti autoa. Nuovakkavaaran kuve oli raskasta kulkea. Pehmeää ja upottavaa sammalta.

Puoli neljän maissa olimme pikamarssin jälkeen metsäautotien päässä. Heikki jäi vartioimaan rinkkoja ja me Olavin kanssa kävimme hakemassa auton kuuden kilometrin päästä.

Kävelimme kuuden vuorokauden aikana 65 kilometriä. Ainoastaan yhtenä yönä satoi. Muutoin oli ollut loistava keli. Ja kelin kruunasi aurinko viimeisinä päivinä. Ruokana meillä oli Real Turmat, eli aamulla mysliä n. 100g, päivällä joko kahvi tai keitto ja leirissä ruoka. Autiotuvassa valmistimme poronkäristyksen ja muusin. Varusteita oli sopivasti matkassa. Teltta oli loistava valinta. Miinuksena minulla oli leirikenkien hajoaminen. Kaasua meillä oli liikaa kun Realissa ei tarvinnut kuin vettä ja veden keitto onnistui hyvin kahvipannulla nuotiolla.

Pyöräretki 2008

28.6

Taneli oli ilmaissut halunsa lähteä vaellukselle talvella. Mutta lomat ynnä muut sellaiset eivät antaneet mahdollisuutta lähteä pohjoiseen. Joten päätimme tehdä pyöräretken.

Kukaan meistä ei ollut aikaisemmin tehnyt kuin päivän fillarireissuja joten tämä oli uutta. Reitiksi olimme keväällä suunnitelleet Salpalinjaa seurailevan Virojoelta Mikkeliin reitin. Mutta ajankohdan lähestyessä iski kuljetusongelma, siispä suunnitelmien vaihto ja suuntana Puuma, Sulkava.

Olavi oli edellisenä viikonloppuna ajanut pyöränsä Pieksämäeltä Mikkeliin. Ja aamulla yhdeksän aikaan aloimme olemaan valmiit reissuun.


Lähdimme ajamaan Mikkeli-Visulahti-Parkkila-Anttola. Keli oli aurinkoinen ja sopivan viileä niin ettei hiki tullut polkiessa.


Anttolassa pysähdyimme ihailemaan kirkkoa, missä olikin innokas vapaaehtoistyöntekijä kertomassa meille kirkon historiaa. Jopa niin innokas että oli vaikeuksia irtaantua sieltä. Satamassa söimme maittavan kalasopan. Vesitäydennys ja matka jatkui.

Anttolan jälkeen oli rankempia mäkiä, joissa alkoi voimatkin hyytyä. Samoin kuin lämpötilakin oli noussut joten hikihän siinä tuli.


Anttolan ja Puumalan väli on todella mukavaa pyöräillä. Ainoa haitta on pieni piennar. Omassa pyörässäni oli peili jonka hyöty tuli juuri tälläisillä teillä ilmi. Matkatekoamme piristi myöskin samaan aikaan ajettu vanhojen autojen Saimaan ympäriajo. Vastaan tuli mitä hienompia vanhoja autoklassikoita.

Lietveden kioskilla pidimme tauon ja nautimme hieman purtavaa. Norppia emme bonganneet.


Keli kun oli lämmin ja aurinko paistoi niin uimaan piti päästä. Pistohiekalla menikin sitten aikaa, etenkin kun Heikki perheineen ilmestyi meitä huoltamaan.


Uimisesta virkistäytyneenä matka jatkui Puumalaan. Söimme pitsat satamassa ja kätkökin etsimme aallonmurtajalta.


Viimeiset kilometrit ovat aina olevinaan rankat, niin oli nytkin. Jaksoimme kuitenkin hyvin yösijaamme ja viimeinen kilometri oli perin vauhdikasta alamäkeä.

Saunoimme ja kävimme maaten piharakennukseen. Hyvin tuli uni tälläisen päivän jälkeen.


29.6

Aamulla olikin katettuna todella hyvä aamupala meitä odottamaan. Ja puoli yhdeksän maissa olimme valmiit jatkamaan.


Matkamme jatkui Sepänkylän kautta kohti Kietävälänvirran lossia. Tie oli hiekkatietä ja mäkistä. Mutta eihän se matka tapa vaan vauhti.

Lossia jouduimme hieman odottamaan ja lossimatkasta tulikin mukava tauko polkemiseen.

Päätimme mennä Partalansaaressa katsomaan Sarsuinmäen tykkipatteria. Siellä oli myös yksi kätkö etsittäväksi.

Tie oli soratietä ja vieläkin mäkisempää kuin aikaisemmin. Taneli alkoi hiipua, tuntui se meissä isommissakin.


Sarsuinmäen tykkipatteri kuuluu Salpalinjan rakenteisiin ja yhdessä tykkiasemassa on vielä tykkikin paikallaan.


Taivas alkoi uhkaavasti tummeta takanamme kun jatkoimme kohti Sulkavaa.


Kaartilankosken kaupalla pysähdyimme ostamaan hieman purtavaa ja juotavaa. Odotimme aikamme sadetta ja etenkin sen ohi menemistä. Mutta ei se tuntunut tulevan joten jatkoimme matkaa.

Muutaman kilometrin päästyämme alkoikin sitten sataa. Minun drymax housut olivat tulleet tiensä päähän, eivät enään vettä pitäneet. No olihan niillä ikääkin.

Saavuimme Sulkavan lomakeskukseen ja sadekkin oli loppunut. Illan ohjelmassa oli syöminen ja pienoisgolfin mestaruuden selvittäminen.


30.6

Aamulla aamiaisen jälkeen olimme yhdeksältä valmiit jatkamaan kohti Juvaa.


Päätimme kuitenkin käydä katsomassa Vekaransalmea. Nyt asfalttitiellä olikin nautinnollista ajaa eilisen hiekkatien jälkeen.

Sulkavan keskustassa ostimme evästä ja matka jatkui kohti Juvaa. Päätietä pitkin olisi ollut liian lyhyt matka joten päätimme polkea Kyrsyän ja Kiiskilänharjun kautta.


Juvalla yövyimme Hotelli Juvassa.

1.7

Matkamme jatkui Juvalta Hatsolan ja Kilpolan kautta kierrellen. Vitostiellä on liian kova liikenne että sielä olisi turvallista ajaa. Ja olihan näillä sivuteillä paljon enemmän katseltavaa.

Kävimme Saarijärvessä uimassa. Hieman oudoksutti viitoitus umarannalle, se kun meni yksityispihan kautta ja uimarantakin näytti siltä ettei se yleisessä käytössä enään ole.


Kyllä se uiminen piristikin. Matka jatkui Vehmaankylän ja Rämälän kautta kotia. Jonne saavuimmekin hyvässä ja pirteässä kunnossa.


Reissumme meni hyvin. Ainoastaan yhtenä päivänä ja silloinkin lyhyen aikaa satoi. Muuten kelit suosivat meitä. Tavaraa meillä oli matkassa sopivasti.