Sopuli kierros

 Istun Vuorgočearrun pohjoisrinteellä juuri koivurajan alapuolella. Rinkan olen tukenut vaellussauvaa vasten ja istun selkä sitä vasten. Tuulee aika kovaa pohjoisesta, mutta tässä rinkan suojassa on tyyntä. Maakin on kuiva joten ei takapuolikaan kastu. Olen ottanut kengät jalasta samoin kuin sukat. Varpaat nauttivat. On vaelluksen toiseksi viimeinen päivä. Pienoinen kaiho on hiipinyt mieleeni. Olavi ja Heikki ovat kävelleet ylempää Vuorgočearrun rinnettä joten olen yksin. Katselen kohti pohjoista. Kaukana näkyy Àilegas mastoineen samoin kuin Kevon reitin huiput. Aurinko paistaa, ei ole kiire minnekkään. Jos en olisi lopettanut tupakanpolttoa 12 vuotta aikaisemmin, niin sytyttäisin piipun ja nauttisin. Kyllä on mukavaa....

2.9.2011

Klo 05:30 minä, Olavi ja Heikki istumme Olavin autossa matkalla pohjoiseen. Rinkat oli pakattu jo eilen joten liikkeellelähtö sujui nopeasti. Matkanyssäkkä ja mies kyytiin ja matkaan. Kuopion ABC:llä aamupala ja Rovaniemen Prismasta täydennystä matkamuoniin.

Majoituksessa Saariselällä olimme 18:05. Ruokailu Teerenpesässä, oli muuten aika hyvä annos, lepoa ja nukkumaan.

3.9.2011


Ajoimme Karigasniemelle ihaillen maisemia ja turhaa kiirettä pitämättä. Viimeinen lounas ennen maastoa Kalastajan majatalossa. Viereisestä K-marketista viimeiset täydennykset. Olipa kunnon lihatiskit kaupassa!

Auton saimme hyvin parkkiin Kuoppanivalla ja alkoi rinkkojen pakkaaminen. 14:50 lähdimme sitten autolta matkaan. Korkeutta oli GPS:n mukaan n. 150m ja Nuphirin huippu jonne aijomme oli 514 m:n korkeudessa. Tulisipa kova kiipeäminen.

Alkumatkasta seurailimme polkua/mönkijäuraa. Keli oli oivallinen, aurinko paistoi lämpimästi siten että vaikka meillä oli ainoastaan t-paidat päällä niin hikihän siinä tuli. Polulla oli ensimmäiset sopulit, ja niitähän oli sitten tänä vuonna paljon. Vaikka olemme jo 12 vuoden ajan käyneet Lapissa, en minä ole nähnyt yhtään sopulia. Mutta nyt niitä sitten riitti.

Nousimme pikkuhiljaa ohi puurajan ja saimme Nuphirin huipun näkyviin. Mietimme hieman, että kierrämmekö tunturin, mutta sitten päätimme mennä huipun kautta.

Keli oli huipulla hyvä, hieman tuuli mutta seuraaviin päiviin verrattuna voisi sanoa että oli tyyntä. Yritimme kiikaroida seuraavaa leiripaikkaa mutta se jäi Lasseroavvin taakse.

Huipulta kohti Vuorgocearjavrille olikin mukavaa kävellä. Pientä alamäkeä, mutta lähempänä järveä alkoi tulla vetisempää ja hitaampaa maastoa.

Saavuimme leiripaikallemme 18:50. Kävimme katsastamassa Hotelli Ramada Presidentin. Kovin oli päässyt huonoon kuntoon. Ei tehnyt mieli siinä ainakaan viettää yötä. Teltoillemme löysimme hyvät paikat ja minä pääsin kalastamaan. Siinä kalastaessani saapui lapinpöllö katsastamaan leiripaikkamme. Lenteli muutaman kerran yli ja havaitessaan tulilla istuvat kaverini harmittomiksi lenti pois. Aavemainen on tuollaisen pöllön lento, ääntäkään ei kuulunut.

 4.9

Aamu aukenee pilvisenä, mutta aamupalan (perinteinen munat ja pekonia, nam) yhteydessä alkaa aurinko paistaa. Saimme rinkat pakattua ja leiri paikastamme ei käy ilmi että siinä olisi kolme miestä yönsä viettäneet.

Yön aikana oli lihakset palautuneet osittain eilisestä päivästä ja lähdemme kiipeämään Biejášroavvin rinnettä. Laakson toisella puolella nousevan Vuorgočearčohkkan huipulla näkyy jokin kivipaasi ja Heikki päätti että paluumatkalla hän käy sen huipulla katsomassa, että mikä paasi se onkaan. Emme kiipeä aivan huipulle vaan alamme laskeutua kohti Biejášjávrritin pohjoispäätä. Pidämme taukoa  järvestä laskevan puron rannalla ja minä yritän saada kalaa sekä purosta että järvestä.

Jatkamme matkaa kohti Stuorraäytsiä ja nousemme purolta kohti Hápmárastinoaivia. Matkalla pidämme lounastauon erään puron varrella. Paljakassa tuulee siihen malliin ettei tauot ainakaan veny. Kävellessä on kuitenkin sen verran lämmin että kävelemme paitasillamme.

Skoahppagašoaivin rinteeltä saamme näköyhteyden Stuorraäytsin rotkolaaksoon, matkaa sinne on vielä kuitenkin 3,5km. Matka joutuu nopeasti helppokulkuista Àvžegašoaivin länsirinnettä pitkin. Matkalla kohtaamme melkein syödyn poronraadon sekä ehkä miljoona sopulia. No vähän tuli liioteltua, mutta paljon niitä oli.

Saavumme viiden aikaa Stuorraäytsin tuvalle. Myyriä juoksee tuvan nurkkahirsiä pitkin samoin kuin pihakoivussa. Päätämme että syömme tuvalla vain päivällisen ja jatkamme matkaa pitkin rotkolaaksoa, kunnes löydämme sopivan leiripaikan. Ihmettelemme miksi tupa on tähän rakennettu. Vettä on pienessä suomontussa, no meneehän se kun keitämme veden. Tupa on niin pimeä, että kunhan on ruoka valmista niin siirrymme ulos syömään.

18:25 olemme jo matkalla poroaidan pohjoispuolta. Pian kuitenkin huomaamme että parempi olisi eteläpuolella, joten siirrymme aidan alitse eteläpuolelle. Käymme matkan varrella etsimässä kätkön ja Olavi jättää sinne TB:n.

Toisen lammen rannalta löytyy sopiva leiripaikka. Itselläni on muodostunut pieni käpy joten pesulle oli pakko mennä. Yllättävän lämmintä. Tulipas mukava olo kun sai itsensä puhtaaksi ja puhtaat vaatteet päälle. Olavi ja Heikki noudattivat esimerkkiäni. Pesun jälkeen nousi leiri hetkessä pystyyn.




5.9

Aamu aukenee tymä kelissä. Tuntureiden huiput ovat pilvessä ja ilma tuntuu selvästi kostealta. Yöllä oli satanut, mutta rinkkamme olivat kuivina louteen alla. Teemme aamupalan kiireettä samoin kuin leirin purkamisen, joten olemme matkalla vasta puoli kahdeltatoista.

Kävelemme rotkonpohjaa  ihastellen pohjalla soljuvaa puroa, niin että meidän pitää tulla takaisinpäin postipolulle. Polkua pitkin lähdemme kohti pohjoista. Koivuvyöhykkeellä, missä ei tuule on kosteaa, niinpä paita on hetkessä märkä hiestä. Mutta ylhäällä paljakassa tuuli vie hien mennessään.

Matkaamme polkua pitkin hetkisen kunnes käännymme kohti Gáškogielasia. Seuraamme pilvien liikkeitä ja se näyttääkin siltä että rupeaa satamaan. Näkyvyttä onneksi riittää vaakatasossa. Noustuamme rotkosta alkaa puhelimissa olla kenttää joten kotijoukkoihin otetaan yhteyksiä. Tämä ylänkö on oikein mukavaa kävellä ja matka joutuu nopeasti.

Lounaan nautimme ennen Gáškogielasia olevan puron kallaalla. Gáškogielasin ylitimme pohjoisimmasta satulasta ja saimme näkyviin Geatkebassin. Olavi huomasi ensimmäisenä kaksi vaeltajaa rinteellä menossa kohti etelää. Yllättävän kaukaa sitä ihmisenkin erottaa.

Purolla suunnittelemme miten helpoimmin pääsemme Nirvajohkalle. Heikki valitsee itäisen reitin kun me Olavin kanssa painelemme soisen alueen ylitse lännen kautta.  Saavumme kuitenkin suurinpiirtein samaan aikaan Nirvajohkalle. Hetken katselemme ylityspaikka ja minä päätän kahlata yli. Kengät ja sukat pois ja kahlaamaan. Vesi on yllättävän lämmintä. Ei lähellekään niin kylmää kuin viime vuonna Suomujoella. Olavi seuraa esimerkkiäni kun Heikki laittaa säärystimet ja loppujen lopuksi hyppii kiveltä kivelle ylitse.

Minulla on vain heikko tieto Riekonpyytäjän kammin sijainnista mutta se löytyykin yllättävän hyvin. Alkuperäinen tietoni ei heittänyt kuin muutaman sata metriä. Lyhyen keskustelun jälkeen tulemme päätökseen jäädä kammille vaikkakin jokivarsikin kiehtoi. Heikki oli tullut huonovointiseksi, joten hän meni lepäämään heti kun sai telttansa pystyyn. Minä ja Olavi lähdimme kaloja narraamaan joelle. 

Iltasella onkin mukava istua kammin lämmössä kynttilän valossa laverilla (eipä tarvitse maassa istua).

6.9

Tämän päivän päivätaival olisi suunnitellusti lyhyt joten kulutimme aamulla aikaa niin että lounaaksi teimme kehittelemäni tunturipurilaiset kammilla. Juuri kun olimme lähdössä saapui kaksi vanhempaa miestä. Heidän kanssa turisimme hetken.

Olimme päättäneet että Heikki menee suorempaa reittiä kun me Olavin kanssa kuljemme huippujen kautta katsomaan Oadátmohčohkkan itäpuolella olevaa rotkoa. Suuntasimme kohti tunturilampia. Vaikka alkumatka olikin koivikkoa niin yllättävän tarkka oli suunnistuksemme. Kova tuulikaan ei haitannut kun se puhalsi seläntakaa.

Kroppa alkoi olla tottunut kulkemiseen. Eikä rinkkakaan tuntunut enää niin painavalta. Niinpä Olavin kanssa otimmekin hieman "lisäkuormaa" Oadátjohmohkkilta. Matka joutui nopeasti Oadátjohkan eteläistä hyllyä. Saimme havainnon Heikistä joka valvoi suoritustamme Rássejohčohkkan länsipuolella olevalta huipulta.

Yllättäin Olavin kanssa törmäämme tasaisella kankaalla syviin kallio uuroksiin. Niitä ihmettelemme tovin ja mukavahan siinä tuulen suojassa on taukoa viettää. Olimme tulleet vauhdilla, jopa 5km/h.  Jatkamme matkaa kohti Jeageloaijávria, mihin olemme suunnitelleet leirin paikkaa. Saavumme järvelle samaan aikaan Heikin kanssa ja leiripaikka löytyykin nopeasti. Voimakas tuuli vaikeuttaa hieman telttojen pystytystä. Erätoverin pystytämme tuulensuojaksi.

Päivällisen jälkeen lähden yrittämään kaloja järvestä, jonka huomaan olevan todella matala. Siinä heitellessäni huomaamme kahden vaeltajan lähestyvän meitä lännestä, mutta huomattuaan meidät kääntyvät ja pistävät leirin järven lounaisnurkalle.

Iltapalaksi tekaisen vielä tunturitortillat, sitten onkin mukava käydä raikkaaseen telttaan nukkumaan.

7.9 

Yöllä piti sopuli meitä hereillä. Välillä tuntui kuin se oli järsinyt telttaa. Muutaman kerran piti oikein tannerta tömisyttää että olisi hiljentynyt.

N. klo 10 oli aamutoimet tehty ja matka jatkui. Heikki suunnitteli kiertävänsä  Jeageloaijávri ja Vudnjosčohkkan välisen kosteikon länsipuolelta ja me Olavin kanssa menisimme sen itäpuolelta. Illalla oli hieman vettä ripsinyt ihan niinkuin säätiedoituksessa oli luvattukin. Tälle päivälle ei sadetta ollut tiedossa vaikkakin aamulla pilvistä päätellen olisi voinut alkaa satamaan.

 Vudnjosjohkalla havaitsimme pienen siirettävän mökin. Se oli kuitenkin sen verran etäällä ettemme viitsineet lähemmin käydä sitä katsomassa. Olimme nopeasti  Vudnjosčohkkan juurella. Laskimme rinkat alas ja lähdimme kiipeämään huipulle. Tuuli senkun koveni mitä ylemmäksi päästiin. Piti oikein pistää huppu päähän ettei hattu olisi lähtenyt tuulen mukana. Huipulta näkymät olivat hienot. Saimme havainnon noin kolmen kilometrin päässä lännessä kävelevistä vaeltajista. Yllättävän paljon on täällä kulkijoita, vai johtuuko se siitä että havaintoja pystyy tehdä niin etäältä. Tähän mennessä olemme jutelleet kahden kanssa ja nähneet 11.

Yhytimme Heikin postipolulla ja Vuorgočearávžin ylityksen jälkeen söimme lounaan. Yritin minä tästäkin purosta saada kalaa lounaan jälkeen.

Heikki ja Olavi lähti jatkamaan matkaa. Minä vielä viivyttelin joella ottamassa muutaman valokuvan ja lähdin perään. Kuljin jonkun verran postipolkua myöten kunnes käännyin kohti länttä.  Nousin Duolbalášin huipulle ja sain havainnon Olavista ja Heikistä. He olivat valinneet hieman ylempää reittinsä. Kohtasimme Vuorgočearčohkkan huipulla. Tänne olikin rakennettu kivistä sellainen hieman miestä korkeampi "torni" jonka olimme ensimmäiseltä leiripaikalta havainneet. Tuuli oli sen verran kova ettei huipulla tehnyt pitkään mieli olla.

Jatkoimme matkaa kohti Vuorgočearrun luoteispuolen lampia. Heikki ja Olavi menivät taas ylempää ja minä suuntasin kohti Vuorgočearrun ja Káffevuoššančopman välistä kurua. Ennen kurua näin hirven joka jolkotteli Káffevuoššančopman rinnettä pitkin.

Saavuimme lammille josta etsimme jonkun aikaa leiripaikkaa. Siitä ei löytynyt kaikkia mielyttävää paikkaa joten jatkoimme kohti kakkospaikkaa eli Nuhppirjohkaa. Tämän varrelle sitten pistimme leirin pystyyn.

8.9

 Olimme sopineet illalla että kahdeksalta lähdemme matkaa ja 7:55 olimme matkalla kohti Davitalášin huippua. Sieltä silmäsimme viimeisen kerran kohti muotkatuntureita ja lähdimme laskeutumaan kohti Kuoppanivaa ja autoa.

 Alaspäin meno sujui helpommin kuin lähtiessämme kiipeäminen ja autolla olimme jo 9:30. Vaihdoimme säälliset vaatteet päällemme ja varusteet autoon. 

Saariselällä olimmekin sitten jo klo 13, missä meitä odotti hotellihuoneisto ja sauna. Kyllä oli mukava päästä saunaan ja saada itsensä puhtaaksi.


9.9

Hyvin levätyn yön ja maittavan hotelliaamiaisen jälkeen lähdimme ajamaan kohti etelää klo 7:45. Matkalla ei pysähdytty kuin Kemijärvellä kahville ja Ämmänsaarella syömään sekä tankkaamaan. Kotona olin vähän ennen ilta seitsemää.


- Kimmo -

Reissun valokuvagalleria

Juhannuksen aloittaminen

Viime kesänä jäi jostain syystä (laiskuus) ajamatta työmatkaa polkupyörällä. Oma loma alkaa heinäkuussa joten matka olisi tehtävä ennen sitä. Ajankohdallisesti perjantain olisi paras viikonpäivä, mutta tottakai kesäkuuhun sattui kaikenlaisia juhlia ja ne työesteetkin. Loma olisi tietenkin mukava aloittaa tälläisellä tempauksella, mutta kun viimeisenä työpäivänä tulen suoraan Tanskasta eli se siitä. Onneksi Juhannuksen aatonaattona keli näytti sopivalta ja töidenkin puolesta se oli mahdollista.

Keskiviikkona 22.6 mies ja pyörä junaan. Vaikka konnarinvaunu oli melkein tyhjä niin siitä huolimatta pyörästä 9€.

Sitten töiden päätyttyä matkaan. Keli puolipilvinen ja voimakas tuuli. Onneksi tuuli oli etelästä joten vastatuulta ei ollut kuin muutama kilometri alussa.

Erään ABC:n jälkeen löysin tieltä lompakon. Keräilin ulos singonneet kortit talteen ja ajokortin perusteella soitin numerotiedustelun kautta omistajalle. Sovimme että jätän lompakon kys ABC:lle. Lomapakon omistaja soitti myöhemmin kun olin syömässä ja tuli tuomaan pienen löytöpalkkion.

Yhdeksän aikaan alkoi matka painaa ja piti etsiä yösijaa. Lähdin eräälle sivutielle jossa näytti olevan lupaavan näköistä maastoa. Ja eikö samaan aikaan tullut tien varrella olevan mökin omistajat. Heiltä kohteliaasti ilmaisin halun yöpyä seudulla. Pariskunnan nainen kysyi jopa olenko sarjamurhaaja. Mitäköhän sarjamurhaaja siihen vastaisi? Todennäköisesti saman kuin minäkin, no en tietenkään.

Teltta pystyyn ja hieman aikaan jaksoin olla hereillä katselemassa kun hyttyset yritti väenväkisin tulla hyttysverkon läpi.

Aamun kuviot olin rytmittänyt siten että olin seuraavassa kahvilassa juuri kun he avasivat. 5€ aamupala, ei paha. Seuraavalla nesteellä kahvi ja sämpylä 6,70€, aika paha.

Fiilikset eivät laskeneet matkan aikana vaikka aikaajoin satula hiersi. Keli oli loistava, ei liian kylmä eikä kuuma. Pitänee tehdä uudestaan loman jälkeen.

Matka-aikaa meni kokonaisuudessaan melkein 10 tuntia, mistä taukojen osuus oli reilu kolme tuntia. Polkemiseen meni sitten kuusi ja puoli tuntia ja keskinopeudeksi muodostui näin 18 km/h.

Kevät marssi

Kimmo, Olavi ja Heikki suoritti 21.4.2011 n. 25 km:n marssin. Sää oli alkuun heiman jopa tihkusateinen mutta lopulta alkoi aurinkokin paistaa. Keskinopeutemme oli 5 km/h.

Saariselkä 2010

Kiipeän jyrkkää rinnettä kohti Riitelmäpäätä auringon paistaessa ja lämmittäessä. Vällillä viileä tuulenvire viilentää hikistä oloani. Rinkka painaa hartioita ja reisissä alkaa maitohapot tuntua. Ympärillä avautuu avara maisema.
Työhuolet ovat poissa. Mietiskelen että tämähän pitäisi olla kurjaa, mutta kun se ei sitä ole! Vaikka paidanselkämys liimantuu hiestä ja hikinorot juoksevat pitkin nenänpieltä, niin minähän nautin tästä. Kaipa sitä omaa jonkinlaisia masokistin piirteitä vai onko sitä "lapin hullu".
Ja ikääntymiseni huomaan siitä kun Taneli(15 v.) huikkaa ettei jaksa odotella ja että nähdään ylhäällä. Kuinka keveästi nuorella jalka nouseekaan.

Perjantaina 3.9.2010 heräsimme Tanelin kanssa viideltä aamulla. Aamupalan syötyämme lähdimme hakemaan Heikin ja Olavin. Vihdoin olimme taas matkalla kohti pohjoista. Tämä reissu olisikin ensimmäinen missä koko Team Sarven jäsenistö olisi mukana.

Olimme jo viime reissun myötä huomanneet että henkilöautoon mahtuu vain kolme varusteineen ja nyt kun meitä olikin neljä, oli matkustaminen ongelma. Ongelma ratkaistiin työkaverin suksiboksilla. Tähän 90 cm levyiseen laatikkoon olikin hyvä ahtaa yksi rinkka ja muuta kevyttä materiaalia joten mahduimme hyvin varusteinemme.

Vettä satoi lähtiessämme ja kova tuuli huojutti autoa aikaajoin. Huolestuneena katselin kulutusmittaria joka näytti aikas korkeita lukemia. Kylläpäs tuo suksiboksi lisää kulutusta samoin kuin neljän ihmisen paino varusteineen. Vesisade lakkasi ennen Kajaania ja loppumatka sujui pilvisessä mutta poutaisessa kelissä.

Suunitelmamme oli ajaa suoraan Aittajärvelle jossa yöpyminen teltassa ja heti aamusta matkaan. Mutta kaikki suunnitelmathan on tehty muokattavaksi ja kun saavuimme Saariselälle kuuden jälkeen illalla oli houkutus nukkumiseen kahden lakanan välissä suuri, niinpä otimme Saariselän panimoravintolasta huoneet. 4.9

Saariselältä Aittajärvelle on noin 50 km pääosin soratietä. Matka joutui kolmessa vartissa ja klo 10:34 olimme Aittajärven parkkipaikalla yhdentoista muun auton parissa. Puolessa tunnissa olimme pakanneet rinkkamme. Rinkat olivatkin kyydissä niin valmiiksi pakattuina kuin tila salli.
Siirryimme Suomujoen rantaan laavulle perinteiselle ensimmäisen aamun aamupalalle (pekonia ja munaa). Aamupalaa syödessämme katselimme Suomua ja mietimme miten ylityksen käy. Vaellusnetin puolella oli joku ilmoittanut että vettä olisi polveen, joten kahlaamiseksi se menisi. Olin miettinyt leirikenkiäni kun edelliset olivat hajonneet Hammaskairassa. Olin päätynyt Croksin jäljitelmiin. Niillä olisi kenties hyvä kalhlata ja ne kuivuisivat hyvin.

Aamupalalla vierähtikin aikaa ja matka jatkui kahdentoista aikaan. 300 metriä kuljettuamme saavuimme Suomujoen kahlaamolle. Joen oli juuri ylittänyt neljän pojan ryhmä, mutta he eivät olleet juttutuulella. Otin ripeästi kengät jalasta ja lähdin kahlaamaan. Vettä oli enimmillään hieman polven alapuolella ja se oli raikasta. Jalkapohjissa kylmä vesi ja kivet tuntuivat varsin epämielyttäviltä. Vastarannalla odottelin muiden ylitystä kuvaten samalla. Ranta tällä puolella oli mutainen ja jalkapohjat sen näköiset joten jalat oli pestävä uudestaan. Odottelimme rannalla jalkojen kuivumista kun kukaan ei viitsinyt kaivaa rinkasta pyyheliinaa. Kahlauspaikalla oli myöskin viritetty vaijeri avustamaan, mutta tällä veden korkeudella emme siihen turvautuneet.

Jalkojen kuivuttua ja kengät saatuamme jalkaan nostimme rinkat selkään. Lähdimme polkua pitkin hieman eteenpäin kunnes otimme suunnan kohti Kuotmuttijärveä. Siitä alkoikin loiva nousu Kuotmuttipaloille. Vaikka me etenimme vain paidat päällä niin silti selkä alkoi kastumaan hiestä ja hattukin piti ottaa päästä. Taukoa pitäessämme Kuotmuttijärven luona huomasimme että hyttysiä ja muitakin pieniä lentäviä ystäviä oli vieläkin. Eikö täällä ollut yhtään yöpakkasia ne hävittäen.
Helanderjärvellä söimme lounaan ja edelleen tunki pienet ystävät joka paikkaan. Poroaidan portista lävitse ja kohti Helanderinvankkaa. Ahmavaaran rinteellä sain sen verran yhteyttä kotia ilmottaakseni kaiken olevan hyvin. Sitten sekin yksi tolppa hävisi. Metkoja nämä radioaallot.
Saavuimme lopulta Sarviojan ja Muorravaarakajoen risteyksessä olevalle tulipaikalle. Päivällinen ja leiri pystyyn. Teltoille löytyi hyvät sijat samoin kuin louteelle. Nuotion ääressä perinteinen iltapala makkaraa ja olutta. Tulipaikalla oli puita ja kirves. Puut olivat metallilanka häkissä ja sadetta oli yrittänyt turhaan pitää poissa virttynyt pressunkappale, joten puut olivat hieman kosteita. Ensimmäinen ilta kairassa menikin myöhäiseksi tulien ääressä istuessa ja jutustellessa.5.9

Nukuimmekin raikkaassa ilmassa pitkään ja itse heräsin puun pilkkomisen ääneen kun Heikki oli ryhtynyt toimeen. Söimme puurot aamiaiseksi ja purimme leirin. Yö oli ollut kuiva joten teltat saatiin kasattua kuivaamatta.
Yhtentoista aikaan pääsimme matkaan. Laiskuus iski Muorravaarakajoen ylityksen suhteen ja kävelimme Olavin ja Tanelin kanssa kartalle merkitylle kahlaamolle. Heikki ylitti joen aikaisemmin Olavin kumisukilla. Kahlaamon vedenkorkeus oli kuitenkin yli kengänreunan joten laiskuus ei auttanut ja kengät oli taas riisuttava.
Kohtasimme Heikin k-pisteellä ja lähdimme polkua pitkin etelää kohti. Pääsimme tulipaikan kohdalle 11.55 ja siitä otimme suunnan kohti Harrijoenkaitaa kohti. Nyt alkoikin taas nousu ja alusta oli upottavaa sammalta. Klo 13:20 saavuimme erään puron partaalle missä nautimme lounaan.
Ruuasta virkistäytyneenä kiipesimme sitten paljakkaan ja selkää pitkin vaelsimme maisemia ihaillen kohti etelää. Laukkunoskan yli emme menneet vaan lähdimme rinnettä pitkin kiertämään huippua. Rinne oli paikka paikoin melko kivinen. Kuuden aikaan saavuimme sopivan näköiselle leiripaikalle Tiuhtelmapään itäpuolelle. Leiri pystyy, ruoka naamariin ja Tiuhtelmapäälle soittamaan kotia.
6.9

Heräsimme kahdeksan aikaan sumuiseen ja kosteaan aamuun. Aamupala ja leiri kantoon. Kymmeneltä olimme taipaleella. Keli aiheutti hieman pohtimista vaatteiden valinnasta. Päädyimme pistämään sadevehkeet päälle vaikkakaan se ei kunnolla satanut.
Tiuhtelmapään rinteessä oleva koivikko oli paikka paikoin sakeakin mutta päädyimme lopulta polulle jota pitkin lähdimme Muorravaarakaa kohti. Puron kallaalta löysimme poron luurangon ja jäljistä päätellen se ei ollut pitkään lojunut syötävänä. Joka tapauksessa varmuuden maksimoimiseksi otimme uudet vedet pulloon yläjuoksulta.

Lasku Tiuhtelmakurussa oli jyrkkä. Heikki painoi menemään ensimmäisenä sellaista vauhtia ettei perässä pysynyt. Ennen tupaa maasto muuttui kangas mäntyvaltaiseksi maastoksi. Tupa oli tyhjä kun tulimme. Aloitimme ruuan teon ja samalla tustuimme ympäristöön. Autiotuvan vieressä olevaan varauskammiin olisi hieno majoittua.
Juuri kun nautimme jälkkärikahveja saapui miespuolinen vaeltaja Sarviojalta suuntanaan Anterinmukka. Hänen kanssaan tuli vaihdettua kahvia korppuihin ja turistua jokunen hetki. Mutta sitten tuli aika jatkaa matkaa ja lähdimme polkua pitkin kohti Akanhärkäkurua.
Akanhärkäkuru olikin mahtavan näköinen etenkin kun aurinko pilkahteli ja valaisi vastapäisen tunturin kupeen. Viiden aikaan saavuimme seuraavalle leiripaikallemme. Minulla oli jostain syystä kengät hiertäneet kohtuulliset rakot molempiin jalkoihin. Kyllä nykyiset rakkolaastarit ovat hyviä.
Leiripaikalla satoi sen verran että virittelimme erätoverin nuotion ääreen katokseksi, joten siinä oli hyvä nauttia "hampurilaisia" ja muuta. Tämän yön oli minun vuoro nauttia eräelämästä louteen suojassa.


7.9

Aamut pyrkivät venymään myöhään näin luonnon helmassa ja tänäkin aamuna heräsin siihen kun Heikki hakkasi halkoja ja aurinko paistoi silmiin. Eilisestä tuhnukelistä ei ollut muuta tietoa kuin kosteus maanpinnassa.

Yhdentoista maissa pääsimme liikkeelle. Minä ja Taneli lähdimme ensin ja Heikki ja Olavi jäivät vielä pakkaamaan rinkkojaan.
Selvä polku johdatti meitä kohti Riitelmäpäätä, mutta jossain kohdin polku hävisi ja jatkoimme kartan mukaan kohti Riitelmäpäätä. Maasto kohosi koko ajan ja hetken päästä pääsimme koivuvyöhykkeeltä paljakkaan. Seuraamamme puro oli ollut jonkin ajan kuiva ja minua rupesi arvelluttamaan se mistä saadaan vettä. Onneksi puro ilmestyi näkyviin ja hienossa auringon paisteessa keskellä hienoja maisemia pidimme tauon.
Tauolta lähdettyämme liikkeelle huomasimme Heikin ja Olavin Puron toisella puolella rinteen päällä. Olivat juuri pysähtyneet tauolle. Me Tanelin kanssa jatkoimme kiipeämistä.
Vihdoin ja viimein pääsimme Riitelmäpään satulaan. Rinkat selästä ja henkäisyjä. Maisemat ympärillämme olivat jotain aivan sanoinkuvaamatonta. Mutta jos olisi ollut eilinen keli niin näkyvyys olisi ollut nollassa. Odottelimme muita ja sitten lähdimme ilman rinkoja kohti Sokostia.
Sokostilla olikin sitten enämmän ihmisiä kuin M...:ssä ruuhka-aikana. Yksitoista ihmistä kohtasimme tällä huiputus reissulla. Maasto oli kivistä mutta ei suinkaan niin kivistä kuin edellis vuonna Haltilla.
Huipulla pakolliset kuvat ja minun oli Tanelin kanssa kiiruhdettava alas kun luonnolliset tarpeet alkoivat osoittaa olemassaoloaan.

Rinkoilla sitten söimme Tanelin kanssa lounaan ja Taneli lähti muiden kanssa kohti Lumipäätä ja Paratiisikurua. Itse jäin vielä teippailemaan jalkojani.
Maasto oli joutuisaa kulkea etenkin kun hieman alamäkeen mentiin. Itse kiersin Lumipään idänkautta ja kohtasin muut ennen Paratiisikurua. Tämä kuru olikin sitten nimensä mukainen. Lasku vaan vei voimat jaloista.

Jatkoimme jonkin verran eteenpäin kunnes löytyi hyvä leiripaikka. Tämä päivä olikin sitten vaatinut veronsa itsekultakin (paitsi Tanelilta) niinpä vetäydyimme hyvissä ajoin nukkumaan.

8.9Oli ollut kylmä yö ja heräsimme auringon paisteeseen. Tänä aamuna aamutoimet sujuivat hieman nopeammin ja pääsimme matkaan jo puoli yhdeltätoista.
Seurasimme polkua kohti Sarviojaa. Matka joutui nopeasti ja lounaan nautimmekin Sarviojalla. Sarvioja houkutteli uimaan mutta kukaan meistä ei sitä kyennyt tekemään.
Lounaan ja pienten ruokaperäisten jälkeen lähdimme kiipeämään Kaarnepäälle. Puurajan yläpuolelle päästyämme ihailimme maisemia sieltä mistä olimme tulleet.
Huipulla tuuli hieman jopa niin että takit oli laitettava päälle. Huipulla tuli myöskin soitettua kotia sillä Sokostin jälkeen ei kenttiä ollut. Jatkoimme Kuotmuttipään kautta kohti Vetämäkurun tulipaikkaa, missä olimme puoli viiden aikaan.

Päivällisen nauttiminen ja kohti Olavin paikallistamaan kätköä Sotavaaran kupeella. Kätkö löytyi helposti ja turinoimme jonkun aikaan nuotiolla kunnes Nukku-Matti kutsui.

9.9Nyt jo Saariselkä kutsui ja heräsimme hyvissä ajoin kylmään aamun ja matkassa olimme jo kahdeksalta. Tälläistä "valtatietä" pitkin tulee käveltyä ihan liian nopeasti joten maisemien katselu jäi vähemmälle. Vai johtuikohan se jostain muusta?
Olavin kanssa vietimme tauon Helanderin kotajärvellä ihmetellen museoitua vanhaan kämpän runkoa. Kuulemma Lönrotkin oli tässä viettänyt yönsä .
Bongasimme vielä Olavin kanssa kätkön ennen Suomun ylitystä. Taneli ja Heikki olikin jo ehtineet Suomun toiselle puolelle kun itse pääsimme rantaan. Croksit jalassa kahlaaminenkin tuntui mukavalta.
Sitten ei ollut jäljellä muuta kuin kävely autolemme ja auton lastaus. Parkkipaikalle olikin tullut 16 autoa parkkiin.
Vaelluksen de-briefing olikin sitten Markovillan saunan lämmössä ja perjantaina 9.9 olikin vaelluksen raskain osuus, ajomatka kotia.

Yhteenveto:
Varusteita ei minulla ollut liikaa. Rinkan paino oli jopa mielyttävä poislukien ensimmäinen päivä. Mutta kävi juuri niinkuin Froikkareiden laulussa "kolmantena yönä ne pekulit loppu kun ...."
Ja kyllä se on uskottava että jälkikasvu menee ohitse.
Matkaa meille tuli yhteensä 75 km joka olikin suurinpiirtein sama kuin suunniteltu matka. Muutama yöpymispaikka vaihtoi paikkaa.

Valokuvagalleria

Kiitos kaikille osallistuneille.
Kimmo