Rievssat luodda 2003

27.5

Heräsimme 7:30 Rovaniemellä Matka Borealiksessa. Saavuimme eilen illalla tänne. Jätimme huoneeseen rinkat säilytykseen ja lähdimme kiertelemään keskustaan tarkoituksena täydentää loput ruuat ja varusteet. Retkeilyliike aukesi vasta kymmeneltä ja sitä ei meillä ollut vara odottaa. K-marketista täydennys.

Linja-auto lähti 11:30 ja saapui Kittilään 13:30. Söimme Hotelli Kittilässä seisovasta pöydästä. Matka jatkui 15.05 koulukyydillä. Linja päättyi Raattamaan mutta kuski suostui viemään meidät Hotelli Pallaksen risteykseen. Jäimme kyydistä 16:45. Pakkasimme rinkat ja taipaleelle pääsimme 17:05.


Aluksi kävelimme hotelli Pallakselle menevää asfalttitietä pitkin kolmisen kilometriä. sitten polkua pitkin kodalle jonne saavuimme 19:00. Keli oli viileä, takkia piti pitää päällä. Lämpötila alle kymmenen asteen. Rinkka painoi vietävästi ja tuli taas sellainen tunne että jaksaakohan tässä.


Kuivat ja lämpimät vaatteet vaihdettua lähdimme katsomaan hotelli Pallakselle. Hotelli avautuisi vasta 9.6 joten meille ei siitä ollut hyötyä. Ensimmäisen Riekon bongaus paluumatkalla kodalle. Kodalla paistoimme makkarat, joimme olutta, uuden kahvipannun kastajaiset, kahvit ja munkit. Nuotion savu ei poistunut kunnolla kodasta joten tulia ei yöllä voinut pitää.

28.5

Heräsimme n.7:30. Olavi valitti palelleensa yöllä eli pakkasen puolella oli lämpötila ollut. Aamupalan teimme kiireettömästi ja matkaan pääsimme 8:53. Klo 9:05 olimme luontokeskuksella. Katsottiin diaesitys jonka luontokeskuksen virkailija ystävällisesti pisti pyörimään. Tutustuimme Naalin elämään. Saimme tietää että Ounasjärvestä oli edellisenä päivän lähtenyt jäät. Olavi oli soittanut maanantaina ja puhelimessa oli sanottu ettei yli vielä pääse. Tämä muutti meidän matka-suunnitelmia paljon. Aluksi olimme ajatelleet tulla pois Raattaman kautta, mutta nyt päätimme mennä Hettaan saakka.

Klo 10:33 Lähdettiin kiipeämään Pyhäkeron rinnettä. Vastaan tuli pariskunta, joka kertoi että ei ole paljon ihmisiä liikkeellä. Tuuli kohtalaisesti, ei niin kovaa kuin maanantaina jolloin olikin kova tuuli, Lämpötila oli 8°C. Polku oli selvästi merkitty ja kulunut maastoon.


Olimme Taivaskeron huipulla 11:36 (806m). Näkyvyyttä riitti joka suuntaan. Lievästi vilu alkoi tuulessa tulla, joten emme kauaa ihailleet maisemia. Alaspäin könysimme pitkin kivikkoa, joka alkoi tuntua polvissa. Olihan meillä molemmilla hiukan yli 20 kiloa tavaraa kannossa.

Lounaan nautimme klo 13:00 pasta brocolli keittoa tuulelta suojaisessa paikassa. Olavi astui melkein riekon pesän päälle, kun hän oli hakenut tiskausvettä lähellä menevästä purosta. Hyvin oli riekko naamioinut pesänsä, ei sitä olisi huomannut ellei lintu olisi lähtenyt pesästään lentoon.

Klo 14:00 lähdimme jatkamaan matkaa. Tauon pidimme Rihmakurun kodalla 15:00. Nammalkurun kämppä oli siinä määrin siivoton, tai ei kämppä ollut mutta ympäristö, niinpä päätimme jatkaa matkaa kilometrin päässä olevalle Montellin majalle jonne saavuimme 17:39. Aurinko paistoi välillä, illalla tuli välillä sadekuuroja.


Päivälliseksi nautimme kanavihannespadan. Päivällistä ennen ja sen jälkeen aloimme juomaan Kimmon viskiä, kokonaisen puolen litran pullon ja sen jälkeen Olavin votkapullosta hyvät siivut. Olavi kävi illalla tekemässä enkelin lumihankeen. Lunta oli paikkapaikoin mutta siitä ei ollut minkäänlaista haittaa.

29.5

Klo 8:15 heräsimme. Lievästi särki päätä. Aamupala ja laiskottelua. Liikkeelle lähdimme n.9:46. Olavi jäi täyttämään juomapullonsa ja lähti matkaan vähän myöhemmin. Majalta reitti lähti heti nousemaan 200m Vuontiskerolle.


Keli oli aurinkoinen ja silloin kun ei tuullut niin suorastaan hiostava. Aurinko paistoi suoraan meidän takaa. Vuontiskerolta saimme kiikarilla näköhavainnon Pahakurun kämpästä, matkaa sinne oli vielä linnuntietä 12 km!

Lumikuruun reitti laskeutui viistosti Vuontiskeron pohjoisrinnettä myöten joten lasku ei ollut paha. Lumikurussa pidimme lyhyen taon 10:40.

Nousu Lumikerolle oli jyrkkä ja paha (150m/1,1 km). Huipulta näkyi hyvin Ounastuntureille ja Hannukuruun. Suaskurun laavulla suunnittelimme pitävämme lounas tauon. Reitti lähti laskeutumaan kohti Suaskurua. Lasku oli erittäin paha ja pitkä. Jalat menivät maitohapoille. Eipä sitä kuvitellut että mieluimmin sitä olisi kiivennyt ylöspäin kuin tullut alaspäin.

Laavulla olimme 12:21. Laskua oli tullut 310 metriä 2 kilometrin matkalla. Laavu oli kuusikon keskellä ja vähän aikaa siinä ollessamme ilmestyi muutamia HYTTYSIÄ! Päätimme syötä vain leipää ja jatkaa matkaa Hannukurun kämpälle.

Lähdimme 13:00 jatkamaan. Nousimme Suastunturille. Tämä nousu ei ollut niin paha kuin Lumikerolle. Löysimme polun viereltä pehmeän mättään, jossa otimme noin 20 minuutin päiväunet. Hyvä oli torkkua kun ei tuullut ja aurinko paistoi lämpimästi.

Lähellä Hannukurua oli reitti uudelleen ohjattu menemään aivan Suastunturin lakea pitkin. Vanha väylä oli kulunut liikaa. Kämpällä ei ollut ketään kun sinne saavuimme 14:50. Kämpällä ensimmäiseksi otimme torkut.

Kimmo alkoi valmistamaan poronkäristystä ja Olavi lähti lämmittämään saunaa. Ruokailun jälkeen lähdimme saunomaan. Sauna oli todella mahtavalla paikalla pienen lammen rannalla. Kyllä oli mahtavaa käydä saunassa ja peseytyä puolivälissä matkaa. Olavi kävi uimassa lammessa. Lähtiessä meillä oli kuusi puolen litran tölkkiä olutta joista olimme juoneet neljä ja jättäneet kaksi tarkoituksella juuri tätä saunaa varten. Kyllä se viileä olut maistuikin saunomisen lomassa.

Iltasella paistoimme räiskäleitä joiden kanssa nautimme kermavaahtoa. Seuraamme saapui vanhempi olisiko ollut siinä viisikymppinen naisvaeltaja.

30.5

Teimme ja nautimme aamupalan kiireettömästi ja kasasimme kamamme rinkkoihin. Lähdimme 10:03 ilman rinkkoja katsomaan jyrkänteitä ja etsimään pyyntikuoppia jotka näkyi kartassa.

Satoi hieman. Olavi käveli pari metriä edessäni kun hän yhtäkkiä karjaisi "KYY" ja hyppäsi metrin verran ylöspäin. Luulin että hän pilailee, sillä Luontokeskuksessa Pallaksella saimme tietää että Hannukuru on kyykäärmeen pohjoisin esiintymispaikka ja Olavi vielä sanoi että pitää katsoa eteensä ettei käärmeisiin törmätä. Minä ajattelin todeta hänelle että jos hän ei etelässä ole käärmeisiin törmännyt niin ei ainakaan täällä. No onneksi ei tullut sanottua sillä oli se kyykäärme mitä Olavi säikähti.

Hannukurun jyrkänteet oli kyllä hienon näköisiä. Pyyntikuoppien löytyminen edellytti hieman etsimistä ja haravoimista. Löysimme ne kumminkin. Klo 11:20 olimme takaisin kämpällä.

Teimme kämpällä lounaaksi juhlakiusauksen. Se olisi kyllä tarvinnut kermaa seurakseen mutta hyvää se oli silti.

Klo 13:36 lähdimme kohti Pahakurun kämppää lämpötilan ollessa +11°C. Matka Pahakurun kämpälle oli tasaista ja mukavakulkuista koivikon seassa. Pääsimme parin metrin päähän riekosta joka istuskeli koivunoksalla.

15:20 saavuimme kämpälle. Kämpässä oli kaksi seuruetta, kolmen miehen ja nuori pariskunta koirineen lounaalla. Jatkoivat Hannukurun kämpälle. Odotellessamme että seurueet lähtisivät alkoi tuulla ja sataa voimakkaasti. Keittelimme kahvit odotellessamme. Räiskäleet paistoimme illalla. Emme voineet paistaa nuotiolla kun tuuli niin voimakkaasti. Aurinko alkoi paistaa illalla ja sateenkaari päättyi melko lähelle Hannukurun kämppää.

31.5

Kimmo heräsi 6:45, Olavi nukkui pitempään. Räntää alkoi sataa ja pikku hiljaa sade sakeni. Sateen takia taikka tarkemmin sanottuna näkyvyyden takia ruvettiin miettimään sitä mennäänkö Rautuojalle vai jatketaanko matkaa reitin mukaisesti. Olavi tilasi sääennustuksen ja sen perusteella teimme päätöksen lähteä Rautuojalle.

Pääsimme liikkeelle 9:05. Näkyvyyttä oli pahimmillaan 50 metriä. Räntä tuli vaakatasossa kovan tuulen mukana. Otimme GPS:llä suunnan ja matkaan. Onneksi tuuli selän takana ja sen myötä matka joutui. Matkalla näimme runsaasti riekkoja ja yksi porotokka kierteli meitä katsellen, että on nuo ihmiset hulluja kun tällä kelillä ovat vapaaehtoisesti liikkeellä.

Kiersimme Outakan eteläpuolelta. Ensisijaisesti olisi ollut tarkoitus kiivetä sen huipulle mutta tässä näkyvyydessä se ei iskenyt. Lunta oli kinostunut paikkapaikoin hyvinkin paljon. Taukoja emme pitäneet matkalla vain nautimme Alpenin patukoita energiaa antamaan. Tulimme Rautuojan kämpälle suoraan 11:12. Rautuojasta jouduimme etsimään hieman ylityskohtaa kun emme kumpikaan viitsineet vetää kumikenkiä jalkaan.

Poronsarvia oli kämpässä sisällä sekä ulkona. Keitimme porokeiton joka maistui hyvältä. Puolen tunnin tirsat, kortin peluuta ja ajan tappamista. Päivälliseksi perunalihapata, ei erikoista. Sää oli alkanut parantua ja n. klo 14:00 loppui lumisade. Keitimme mansikkakiisselin jonka nautimme kermavaahdon kera Mmmmmm. Aurinko alkoi paistaa illalla, mutta lämpötila pysyi koko päivän nollan tietämissä.

1.6

Heräsimme 6:20 lämpömittarin näyttäessä -4°C. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lievästi tuuli. Liikkeelle pääsimme 8:06. Aluksi seurasimme purolinjaa ja sitten lähdimme kiipeämään Rautuvaaralle. Lunta oli vielä vähän, haittasi matkantekoa tehden siitä raskaampaa. Aurinko paistoi niin että takki oli riisuttava ensimmäisen kerran matkan aikana kävellessä.

Kahvitauon pidimme suurin piirtein puolessa välissä nousua 9:46. Kimmolla oli alkanut pohje oireilla nousun aikana. Rautuvaaran huipulla olimme 10:30. Seuraavan yön majapaikka Sioskurun kämppä näkyi.

Laskeutuessa Kimmon jalka alkoi kipeytyä siinä määrin että päätimme mennä suoraan Sioskurun kämpälle. Purouomalla oli kasautunutta lunta joten pääsimme hankikantoa myöten nopeasti eteenpäin.


11:12 pidimme lounas tauon pienellä niityn tapaisella. Matka jatkui 12:00. Riekkoja nousi tämän tästä lentoon edessämme. Ennen kämppää Kimmo löysi poronsarvet, team sarvi oli jälleen ansainnut nimensä (sarvia ei kansallispuiston alueelta saa viedä). Kämpällä olimme 13:16. Päikkärit ja päivällinen.

2.6

Heräsimme 7:15. Aamupalan teko ja sitten viimeiselle etapille klo 9:42.


Nousu Pyhäkerolle oli loivaa ja mukavaa nousta. Ei ollenkaan sellaista kuin Lumikerolle. Aurinko paistoi lämpimästi. Noustessa ei takkeja siintänyt pitää päällä mutta huipulla tuuli sen verran että takit oli pakko pukea 10:40.

Laskeutuessamme tuli näkyviin Hetan kirkonkylä kymmenen kilometrin päässä. Teimme lounaan tuvalla 11:52 ja silloin sinne saapui kaksi naista. Olimme valinneet matkaajankohdan oikein kun nyt vasta alkoi tulla porukkaa. Vieraskirjojen perusteella seutu olikin suosiossa.

12:30 lähdimme liikkeelle. Lopputaival olikin todella helppokulkuista kangasmaastoa. Yksi pariskunta tuli vielä vastaan ennen Ounasjärveä. Rannalla keittelimme kahvit 14:20 ja veneen kutsulippu salkoon. Odottelimme parikymmentä minuuttia ja sitten Olavi soitti venemiehelle joka tuli viidessä minuutissa. Oluet nautimme rantaravintolassa ja lähdimme jalkaisin venemiehen neuvomaa majoituspaikkaa. Yövyimme siellä ja sitten oli jäljellä enää paluu etelään.

Karhunkierros 2001

Taas olisi vuorossa jo perinteiseksi muodostunut vaellusreissu Olavin kanssa. Tänä vuonna päätimme lähteä vähän lähemmäksi ja kiertää karhunkierros Kuusamossa. Klo 1400 saimme varusteet lastatuksi autoon ja ei muuta kuin auton nokka kohti pohjoista.

2100 saavuimme Kuusamoon. Koti pizzasta vähän evästystä ja yöpaikan etsintään. Kävimme katsastamassa Kuusingin leirintäalueen, mutta se ei ollut auki. Leiriydyimme Kuusinkijoen rannalle melkein tien varteen. lämpötila oli laskenut jo kahteen asteeseen. Paistoimme makkarat tulilla ja nautimme pari olutta sitten nukkumaan.

7.5

Tuulta ei ollut nimeksikään tästä johtuen teltta oli kostunut sisältä jonkin verran mm. makuupussit (ainakin minun) olivat kastuneet. Aamupala naamariin palellen ja klo 1000 lähdimme eteenpäin. Suorajärvellä soitimme taksin joka lupasi tulla 1130. Kulutimme aikaa, söimme leipää ja vetäisimme lyhyet painajaisetkin auton etuistuimella.

1135 taksi tuli. Taksi kuskilta saimme tiedon että edellisenä yönä oli lämpötila laskenut miinus neljään asteeseen. 1215 olimme lähtöpaikalla. Koko aamupäivän oli ollut hyvin pilvistä ja nyt kun lähdimme marssimaan aurinko alkoi paistamaan. Polku oli selvä ja sitä pitkin matka joutui. Ristikallion huipulta ihailimme maisemia ja kämpällä nautimme lounaan. Kyllä oli taas mukava päästä pois urbaanista menosta ja nauttia luonnon kauneudesta ja hiljaisuudesta. Linnut kyllä metelöivät mutta sehän kuuluu asiaan.

1715 saavuimme Taivalkönkään mökille. Paistelimme makkaraa ja nautimme pirtua. Kymmenen kilometriä kertyi tälle päivälle matkaa.

8.5

Oli niin lämmintä että päätimme laittaa päälle vain verkkarit ja peltipaidan. Taivalkönkään ylitimme riippusiltoja myöten joita oli kolmin kappalein.

Matka joutui nopeasti kuivaa kangasta pitkin. Ainoastaan pohjoisrinteillä oli lunta. Se ei ollenkaan haitannut matkantekoa. Polku oli notkoissa hieman jäinen. Näillä poluilla olisi maastopyörällä päässyt tosi hyvin.

Vaikka olimme vähentäneet vaatetusta niin silti alkoi hiki pukata pintaan, sillä missä ei tuullut, lämpötila oli varmasti viisitoista astetta. Runsulammella nautimme kahvit. Avoimilla paikoilla tuuli siten että tauoilla pyrki tulemaan vähän kylmä kun taas tuulettomilla paikoilla oli ihanan lämmin.

1230 tulimme luontokeskukseen. Näytti olevan joku koulu luokkaretkellä. Hiljaisuus oli poissa. No onneksi tätä ei pitkään kestäisi kun jatkaisimme matkaa. Joimme kahvit ja söimme viinerit. Sukat ja kengät kuivuivat hyvin auringon paisteessa. No kengät ei nyt niin kosteat olleetkaan mutta sukat sitä vastoin oli. Parin kilometrin päässä luontokeskuksesta oli sitten Kiutaköngäs.

Siinä sitä vettä juoksi, ei ollut turhaan mainostettu nähtävyydeksi.

Kiutakönkäältä eteenpäin polku seurasi aika tarkasti Oulankajoen reunaa. Joen reuna oli selvää hiekkaa ja penkan päältä oli näkyvyyttä.

Noin kello 16 saavuimme Ansakämpälle. Sen verran oli hiertymiä molemmilla että ensin pesu ja sitten rasvaus. Seuraavaksi alettiin letun paistoon. Kämppä oli kylläkin aika siivoton, johtui kai siitä ettei isolta tieltä ollut pitkäkään matka.

9.5

Heräsimme 0800 ja 0915 pääsimme matkaan. Kilometrin päässä oli telttailu alue joka oli sijoitettu tosi hyvälle paikalle.

Kulmakkopurolla törmäsimme kesken jääneeseen uittoon tai niin kuin myöhemmin selvisi se ei ollut oikein alkanutkaan. Nimittäin hakkuut oli aloitettu venäjän vallan aikana ja tarkoitus oli ollut uittaa tukit kulmakkopuroa myöten Oulankajoelle, mutta huomasivat aika nopeasti ettei se tukki oikein suostunut uimaan pienessä purossa. Joten tukit jäivät siihen. 1937 Ruotsalainen metsäyhtiö osti puut ja nostikin niitä aika paljon hevosilla purosta, mutta oli sinne jäänyt sitä puuta paljon! Oli siinä varmasti tukkijätkää ottanut viikseen!

Jatkoimme matkaa vanhaa Karhunkierrosta pitkin. Johtuikohan siitä ettei tätä reittiä ihmiset kovin paljon kulje vai mistä mutta täällä törmäsimme useisiin teereihin ja pari Metsoakin havaittiin. Keskellä yhtä suota porokin päästi meidät aika lähelle. Pitkospuut siinä suolla olivat jo osittain veden alla ja melko huonossa kunnossa. Näki kyllä ettei tätä reittiä pidetä enää kunnossa.

1230 tulimme Jussinkämpälle. Siinä nautittiin lounas ja tempaistiin parin tunnin ruokaperäiset. Kun olimme kamojamme pakkaamassa rinkkoihin niin kämppään tuli se ainoa vaeltaja jonka tapasimme koko reissun aikaan. Noin parikymppinen nainen yksinään. Varoitteli että oli karhuja nähty.

Päästyämme Ylikodalle emme kyllä sitä karhua olleet nähneet, pidimme kylläkin sen verran ääntä että johan se olisi pelästynyt. Olimme vähän ajatelleet että kodan kohdalta menisimme Kitkajoen yli. Rannalla mittaillessamme veden määrä, tulimme siihen johtopäätökseen ettei ylitystä suoriteta. Olisi vaatinut vyötäröä myöten vaatteiden vähentämistä. Päätimme sitten jatkaa Siilastuvalle saakka.

Rannalla oleva kota oli niin siivoton että jatkoimme seuraavalle laavulle jossa pidimme taukoa ja paistoimme makkarat. Polku noudatti Kitkanjoen vartta ja paikka paikoin oli vaikea kulkuista. Aurinko alkoi laskea ja samalla myöskin lämpötila alkoi laskea huomattavasti. Vaijeriveneen tilalle olivat rakentaneet sillan. 2300 saavuimme Siilatuvalle.

10.5

Siilatuvalta eteenpäin lähdimme täysin omaa polkua myöten kohti Suorajärveä. Vanhat metsäauto tiet aiheuttivat meille ylläkin vähän ylimääräistä mutkaa. Loppumatka menikin sitten nopeasti tietä pitkin. Noin kello kolme saavuimme Suorajärvellä missä meidän autokin oli.

Halti 2000

21.6

Klo 1500 lähdettiin ajamaan Olavin autolla kohti pohjoista. Danin piti lähteä äitinsä moottoripyörällä mukaan osan matkaan, mutta arvattavasti se kariutui. Keli oli lämmin ja aurinkoinen, suorastaan paahtava. Pihtiputaalla tavattiin Petri ja juotiin hänen piikkiin kahvit Putaan Shellillä. Oulun kohdalla alkoi sitten sadella ja sitä riittikin Kemiin asti, missä käytiin syömässä jonkinlaiset hampurilaiset ynnä ranskalaiset. Pellon kohdalla yövyttiin teltassa.

22.6

Herättiin 0700 iloiseen sateen ääneen telttakangasta vasten. Hyvin oli ainakin pitänyt tämän sateen ulkona. Teltan purku ja tien päälle. Pellon nesteeltä aamupalaksi kahvi ja sämpylä. Muoniosta viimeiset hankinnat; leivät, makkarat, oluet, Olalle hattu, sukkia. Lätäsenolla lounas; uusia perunoita silliä ja leipää. Keli oli lämpöinen ja lievästi tuulinen. Klo 1600 saavuttiin Kilpisjärvelle ja Kilpisjärven lomakylästä saatiin huoneisto. Kaupasta käytiin ostamassa lihapiirakoita, nakkeja, munia ja pekonia. Saunottiin, otettiin olutta ja nukkumaan mentiin 2200.

23.6

Aamupalaksi pekonia, munia ja leipää. Pakattiin ja punnittiin itsemme ja rinkat. Kimmo 74,5 kg ja rinkka 27 kg, Olavi 73,4 kg ja rinkka 25 kg. Vaikka kuinka yritti raskaalla kädellä karsia ja jättää vain välttämättömimmän, niin silti sitä painoa kertyi noinkin paljon.

Olavi soitti taksin ja auto jätettiin respan eteen mistä taksi tuli meidät ja rinkkamme noutamaan yhdeksän maissa.

Ajettiin Tihnujoelle Norjan puolelle. Liikkeelle mastoon lähdettiin 09.30. Satoi, lämpötila 8 astetta. Lähdettiin nousemaan ylöspäin noudatellen Tihnujokea.


Voimalan kupeella vietettiin ensimmäinen taukomme. Kyllä se on tunturipuron vesi raikasta.

Eteenpäin mennessä teimme pienen virhe lenkin kun lähdimme seuraamaan yhtä puroa liian aikaisin. Tihnun sivupuro Gak´kurjäkka teetti töitä, jouduimme nousemaan ylävirtaan n.3 km ennen kuin löytyi sellainen kohta mistä uskallettiin yli. Paikkapaikoin oli lunta, mutta onneksi se ei ollut upottavaa kuin aivan reunoiltaan.

Lounas klo 1200 keittoa sateessa erään tunturin huipulla. Kauaa ei viitsitty taukoa viettää. Satoi vettä ja tuuli voimakkaasti. Tuntui että keitto vain lisääntyi lautasella ja lievästi alkoi paleltamaankin.


Norjan puoleiselle tuvalle päästiin 16.30. Vaatteet kuivamaan ja kamiinaan tuli. Päivälliseksi lihakeittoa. Nousua 580m laskua 130m 17 km.

24.6

Puuro naamariin ja matkaan. Sade oli loppunut yön aikana mutta lännen puoleinen kova ja kylmähkö tuuli viilensi ilmaa.


Rajalla jouduimme myöskin alittamaan poroaidan. Parin kilometrin päässä oli Lossujärven kämppä jossa keittelimme kahvit. Lossujärveltä jatkettiin 0815 matkaa Urtaksenjoen pohjoisrantaa seuraten. Aurinkokin alkoi pikku hiljaa paistella ja keli muuttua miellyttävämmäksi

Lounaan nautimme 1300 kinkkubanaani pastaa ryyditettynä jauhelihalla. Olavilla alkoi taas paikat hiertyä ja hänen piti antaa lisäilmaa sinne....

Liikkeelle lähdimme 1400. Seuraavaan yöpymispaikkaamme. Urtaksen hotellille tulimme 1500. Henkilökunta oli ilmeisesti lomalla, sillä ei me löydetty ketään meitä palvelemaan. Hotellin ympäristö oli aivan sikamaisessa kunnossa. Roskia oli joka puolella. Siivosimme suurimpia roskia kasaan.


Kiivettiin hotellin takana olevalle mäelle 810m mutta ei sielläkään kännykkä pelittäny. Näkymä kyllä kruunasi kaiken. Etualalla Riimmajärvi ja oikealla Urtaksen mahtava pahta. Alaspäin tultaessa saatiin hyvät persmäet lunta pitkin. Varusteiden kuivattamista, etenkin kengät kuivui hyvin auringon ja tuulen yhteisvaikutuksesta ulkona. Kortin pelluuta ja pirtun juontia. Nousua 90m laskua 140m 10km.

25.6

Puuro ja matkaan 0800. Urtaksen hotellilta lähtikin selvä polku jota oli hyvä seurata. Klo 0900 tultiin Pitsusjoelle. Vettä oli paljon ja virtaus voimakas.


Ei muuta kuin yli yrittämään. Kondoomit jalkaan ja yli. Päästiinkin melkein puoliväliin mutta sitten tuli stoppi, oli annettava periksi. Joki oli aivan liian syvä ja virta voimakas! Takaisin rannalle ja kahvin keittelyyn 0945.

Silta pitäisi olla kohdassa missä Urtasjoki yhtyy Vuomakasjärveen. Ei siellä mitään siltaa ollut. Suunnitelma C käyttöön, Pitsusta ylöspäin länsirannalla ylimenopaikkaa etsien.

Saavuimme Pitsuskönkäälle, putous oli vaikuttava ja vesi oli uurtanut mahtavan kanjonin könkään alapuolelle.

Saimme Haltin näkyviin. Matkaa sinne näytti vielä olevan paljon. Pitsusjärven ja joen yhtymäkohdassa yritettiin uudestaan, no way, ei onnistu.

Suunnitelma D. Ei muuta kuin Pitsusjärven länsirantaa ja yläjuoksulta yli ja Etuhaltin yli. Kilometrejähän siitä tulisi lievästi enemmän, mutta olihan nyt aivan mahtava keli. Aurinko paistoi täydeltä laidalta ja lämmintäkin oli. Pitsusjärven itärannalla näimme ensimmäiset ihmiset sen jälkeen kun olimme poistuneet maastoon.

Lounas 1300 tomaattilihapata ja jauhelihaa. Olavi miinoitti leiripaikkamme.


Yläjuoksulla sitten kastui kengät aivan täysin. Olimme ylittämässä jokea kiveltä kivelle hyppien, näin olimme päässeet n.300m ja vasta rannalle oli pari metriä matkaan. Eihän sitä kondoomeja viitsinyt vedellä kenkien päälle. Rannalla sitten kuivateltiin kenkiä, sukkia ja keittelimme kaakaota. Korkeutta meillä oli 740m. Etuhaltin korkeus siinä mistä me aioimme yli oli 1150m. Tulisihan hikinen kiipeäminen. Jaloissa alkoi tuntua lumessa kahlaaminen ja rakassa hyppeleminen. Ja lisäksi kun sukat on kosteat samoin kuin kengät niinpä jalkojakin paleli koko ajan. Onneksi oli kuivalihaa mukana kun alkoi energiat loppumaan.

Alaspäin mennessä lumessa pääsi paremmin, mutta jouduimme rakassakin hyppelemään. Onneksi kummallakaan ei nilkkoja mennyt. Kävi jopa mielessä että otan rinkan pois ja vedän sitä perässäni.


1915 saavuimme Haltin kämpälle. Nousua 420m laskua 75m 19km.

26.6

Mysliä ja mansikkakiisseliä. Mustikkakeittoa matkaan ja valloittamaan Haltia 0845.

Neljä ihmistä oli jo nousemassa kohti huippua, muita ei näkynyt. Meillä oli mukana poron sarvet jotka olin löytänyt Pihtsusjärven rannalta. Sarveen kirjoitimme tekstin "TEAM SARVI, 26.6.2000, KIMMO, OLAVI". 1030 olimme sitten tavoitteessa, Suomen korkeimmassa kohdassa Haltin huipulla 1328m. Aikaisemmin näkemämme seurue oli myöskin huipulla. Kaksi 50 - 60v naista ja kaksi samanikäistä miestä. Kännykkä pelasi huipulla ja Olalla alkoi välittömästi tulla seksiviestejä.

Aurinko paistoi puolipilviseltä taivaalta ja huipulla tuuli sen verran että vilu alkoi kapajammaan. Nimet kirjoihin, Kimmo 62270 ja Olavi 62271. Muutama valokuva ja alaspäin 1115. Tuomamme sarven olimme laittaneet korkeimmalle kohdalle, mutta eikö toinen nainen huomannut sen ja ottanut mukaansa. Emme viitsineet oikaista asiaa sillä jos yksinkertainen ihminen saa siitä jotain iloa niin siitä vaan. Alaspäin tulessa lumi oli muuttunut sohjoiseksi. Ilta kului drinksiä ottaessa ja korttia pelatessa. Olavillakin alkoi suolisto pelata. Nousua 390m laskua 390m 5 km.

27.6

Aamiainen mysliä ja mustikkakeittoa. Liikkeelle 0945. Lämpötila 5 astetta. Yöllä oli tullut niin paljon vettä, ettemme päässeet samasta kohtaa yli mistä eilen ylitimme. Yllättävää että yhden yön aikana vesi nousee noinkin paljon. Ei muuta kun kiertämään ja etsimään ylityspaikkaa. Kestihän se puolitoista tuntia, ennekuin olimme joen toisella puolella kämpän kohdalla. Pikamarssia sillä satoi vettä ja tuuli voimakkaasti koillisesta suoraan vasemmalle puolelle. Kylmää!!!


Matka oli vetinen niin maaston puolesta kuin ilman puolestakin. 1315 saavuimme Pihtsuksen kämpälle. Eilinen porukka teki lähtöä ja me teimme keiton ulkosalla ja odoteltiin.....odoteltiin. Heidän lähteminen kesti 1,5 tuntia. Että se oli sähläämistä. Vihdoin pääsimme kämppään sisälle. Keittelimme kahvit 1530. Päivälliseksi meksikonpataa. Kelikin oli lämmennyt 12 astetta. Illalla tuli kaksi nuorta tyttöä. Olivat lentäneet eilen Meekolle 1140mk. Tulihan arvoa meidänkin kävelylle. Nousua 10 m laskua 175m 9 km.

28.6

Olimme ensimmäisenä ylhäällä. Mysliä ja mansikkakiisseliä. Liikkeelle 0800. Tytöt jäi vielä makoilemaan, muut olivat päässeet ylös. Keli sumuinen ja pilvinen 12 astetta.

Kämpästä seuraava puro oli laskenut niin paljon, ettei sen ylittäminen aiheuttanut hankaluuksia vaikka eilinen porukka sitä vähän pelkäsikin. Eilen illalla tullet olivat kertoneet, että silta alkoi olla ylitse pääsemätön. Mm eiliset naiset eivät olleet uskaltaneet lähteä ylittämään sitä. Kävellessä tuli pientä tihkua joka silloin tällöin yltyi vesisateeksi. Pihtsuskönkäällä otettiin valokuvia ja ilmeisesti maahinen vei kameran suojapussin sillä se katosi oudolla tavalla. Kyllä me etsittiin sitä mutta emme löytäneet.

Ennen siltaa tavattiin ne kaksi naista. He olivat pistäneet teltan pystyyn ja jääneet odottamaan veden laskemista. Sillan ylitys ei ollut ongelma! Pelkillä kengillä yli!!


1305 tulimme Meekojärven kämpälle. Ensi yritimme kämpän edessä olevan joen poikki mutta onneksi näimme yläjuoksulla sillan. Olihan se silta merkitty toki karttaakin, mutta eipä sitä karttaa viitsi merkityllä reitillä paljon vilkuilla.

Kämpässä oli Mikkeliläisestä neljän hengen porukasta yksi joutunut jäämään polvivamman takia odottelemaan muita. Ja tietenkin siellä oli ne kaksi naisimmeistä. Sitten sinne saapui nuoripari ja me päätimme yöpyä teltassa sillä olihan kamat ehtinyt hyvin kuivaa kamiinan lämmössä ja yöstä näytti tulevan hyvä.

Hyttysiä tuntui olevan tässä laaksossa, taisivat olla kylläkin koiraita kun eivät paljon pistelleet. Poroja kuului käyneen jossain vaiheessa yöllä teltan ympärillä kun kuului kellon kalke. Nousua 0 m laskua 150 m 10 km.

29.6

Mysliä ja mustikkakeittoa. Olavi lähti käymään Saivaaran huipulla ja minä jäin venaamaan häntä koska huippu oli sillä hetkellä pilvien peitossa. Mutta perskules sehän selkiintyi!

Liikkeelle lähdimme 1000. Kahperusladnjan itäpuolella vietettiin lounashetki ja keiteltiin kahvit. 1,5 tuntia. Kuonjarjohkan kämpälle tultiin 1415. Kämpälle oli jo kerennyt ne naiset mutta ne jatkoivat matkaa Saarijärven kämpälle kun me tulimme.

Kiivettiin viereiselle Kahperusvaaralle jossa kännykkä pelitti taas. Alastullessa saatiin todella hyvät n. 500-600 metriä pitkät persmäet. Ensin laskettiin persuuksilla mutta lunta meni takin ja selän väliin niinpä huomattiin että paremmin pääsi selällään pää alaspäin. Hyvin luisti. Hirvitti vaan koska löytyy se kivi lumen alta joka kumauttaa, mutta eipä onneksi löytynyt.

1600 kävimme pesulla lammikossa jonka alastuleva puro oli muodostanut. Kylmää!! Virkisti ja saatiin ainakin puhtaat kuteet melkein puhtaan kropan päälle. 1640 päivällinen.

Klo 1900 maissa alkoi olla jo ruuhkaa kun Haltilta päin valui porukkaa mm. se mikkeliläisten porukka. Kaikki meni onneksi ohitse eikä kukaan jäänyt meidän kämppään. Iltasella tuli kaksi miestä Saarijärveltä päin ja jäivät yöksi telttaan kämpän lähelle.

Pirtut loppui!! Piippukin meni illalla poikki. Parhaimmillaan oli auringossa 28 astetta joten ekaa kertaa reissussa meillä oli shortsit päällä. Tuuli vain vähän haittasi. Nousua 250 m laskua 15 m 10 km.

30.6

Mysli ja mustikkakeitto. Liikkeelle 0805 Kuonjarvarrin itäpuolitse niin kutsuttua rakkareittiä pitkin. Ja kyllä niitä kiviä piisasikin.

Kännykkäkin alkoi pelittää kun päästiin laaksosta ylös. Saarijärven kämppä näkyi noin 2 tuntia ennen sinne saapumista. Kämpällä nautimme lounaaksi keittoa ja kahvia ja pidimme kunnon taon.Tauon jälkeen matkaan. Reitti kiersi vielä Norjan puolella pienen matkan.

Yritimme uusia Iwo Jiman Suomen rajakyltin kanssa, mutta vinoon se jäi vielä meidän jälkeen. Seurasimme reittiä pitkin ja Masehjärven kohdalla erosimme siitä. Kiersimme järven länsipuolelle mihin pistimme teltan pystyyn. Aurinko paistoi.

Kävimme pesulla järvessä ja kylmää sekin oli. Olavi jopa otti muutaman uintivedonkin mutta minulle se oli aivan liian kylmää. Lapinsirkku pyöri pitkään meitä ihmettelemässä. Nousua 215 m laskua 270 m 11 km.

1.7

Aamupala mysliä ja mustikkakeittoa. Liikkeelle 0715. Pienoinen suunnistusvirhe aiheutti parin kilsan lisä kierroksen.

Kilpisjärvellä olimme 0925. Nousua 0 m laskua 165m 8 km. Loppupainot Kimmo 74 kg rinkka 20 kg, Olavi 72,5 kg rinkka 19 kg.

Hammastunturi 1999

13.6

Tulimme minun autolla Ivaloon kolmen maissa. Ensimmäiseksi menimme linja-autoasemalle selvittämään jatkoyhteyksiä. Klo 2145 lähtevä auto sopisi meille. Aikaa olisi reilusti tapettavaksi joten lähdimme etsimään suuhun pantavaa kun nälkäkin jo kurni eikä seuraavasta "kunnon" ruuasta ollut tietoa. Ravintola Kultahipussa sitten ravitsimme itsemme ja kyllä se olutkin maistui näin lämpimällä kelillä.

Kiertelimme Ivaloa aikaa tappaen ja lopulta menimme kunnantalon parkkipaikan vieressä olevaan puistikkoon. Makuualustat otettiin esiin ja käytiin levolle. Näytti olevan EU-vaalit menossa kun väkeä lappoi kunnantalolle. Pakkasimme rinkatkin kun aikaa oli linja-auton lähtöön. Auton jätimme Hotelli Ivalon parkkipaikalle.

Klo 2145 nousimme linja-autoon. Karhunpesäkivellä auto pysähtyi ja kuski huikkasi:"No niin, pojat tässä olisi teidän pysäkki." Jatkoi vielä virnuillen:"Niin poisjäänti perustuu kyllä vapaaehtoisuuteen." Jäimme pois vaikka alun perin oli tarkoitus jäädä puolitoista kilometriä edempänä. Näin olimme kuskillekin yrittäneet kertoa mutta hän taisi ymmärtää väärin. No ei muuta kuin rinkat selkään ja Myössäjärven vieressä menevää nelostietä kohti pohjoista. Tämä reissu oli meidän ensimmäinen ja sen kyllä huomasi ainakin rinkan painosta n. 30 kg. Jälkeenpäin pohtiessa meillä oli aivan liikaa tavaraa ja aivan turhaa. No kantapään kautta onkin paras oppia.

1,5 km kävelimme tietä pitkin ja siitä suunta kohti länttä ja metsään. Maasto alkoi nousta heti. Alkuperäisen suunnitelman mukaisesti olisimme kiertäneet tämän Aviaspään pohjoisen kautta, mutta väärän poisjäänti paikan takia ei viitsitty tehdä viiden kilometrin ylimääräistä lenkkiä. Tiellä ei vielä releet painanut, mutta nyt kun kiipesimme ylöspäin, alkoi kuorma painaa. Ja kun lisäksi vielä eivät aloittelijat tajunneet täyttää juomapulloja niin ei meillä ollut juotavaa. Juotavaa löysimme puolestavälistä rinnettä, matala lätäkkö. Keli oli hiostava. Hikeä pukkasi joka huokosesta.

Taivallettuamme tunnin ja 28 min saavuimme kauniin tunturipuron kallaalle Paksupetäjäjärven pohjoispuolella. Laavu pystyyn ja oluet viilenemään tunturipuroon. Nuotiolla makkarat ja kylläpä olut maistuikin hyvälle. Meillä oli kannossa molemmilla kolme litraa olutta jolla oli tarkoitus juhlistaa tätä ensimmäistä iltaa. No oluet meni ja meni vähän kossuakin. Hyttysiä oli lievästi, ei kumminkaan haitallisesti. Nukkumaan kävimme pienen yölenkin jälkeen n. 02.

14.6

Heräsimme yhdeksän tienoilla. Aamupalaksi paistoimme munia ja pekonia sekä nuotiolla keitimme kahvit. Aamupala onnistui loistavasti. Trangian kannella tehden ei kyllä lämpötila nouse suureksi mutta kuitenkin riittäväksi.

Noin 1100 lähdimme liikkeelle ja otimme kompassista suunnan kohti lounasta. Keli alkoi lämmetä sitä mukaan kun aurinko kohosi taivaankannella ja päivästä tuli todella lämmin. Sotkalanton rantaan tultuamme päätimme pitää pidemmän tauon. Uimme ja makoilimme. Vetäisimme pienet torkutkin. Oli tosi hiljaista. Ei edes tullut se Posion marttojen ryhmä josta Ola unelmoi.

Viidentoista pinnoissa lähdimme jatkamaan. Suunta oli nyt suoraan etelään. Ennen Alajärvenlampea oli pari pahaa pirunpeltoa ja rantaan päästyämme pidimme evästauon. Lammen toisella puolella menevää tietä pitkin matka joutuikin ripeästi.

Ronkajoella tuli ensimmäinen vesistön ylitys vastaan. Yritin ensin hyppiä kiveltä kivelle mutta puolivälissä piti kääntyä takaisin. Sadehousut laitoimme jalkaan ja puntit ilmastointiteipillä saappaisiin kiinni. Ylitys onnistui hyvin, homma toimi. Kylläkin tällaisessa virittelyssä meni aikaa. Ola onnistui loikkimaan yli alajuoksulla sillä aikaa kun minä tein valmisteluita. Tuplat naamariin ja joen vartta pitkin etelään. Aunioniemessä pieni tauko jolloin suunnittelimme jatkoa.

Päätimme seuraavaksi leiripaikaksi joko Kirakkapääjärven ja jollei siinä ole sopivaa niin sitten Kuperkeikkajärven. Minä lähdin kompassisuunnalla nousemaan kohti Kirakkajärveä. Ola valitsi reitin jolla ei olisi tarvinnut kiivetä paljon. Minun piti korjata muutaman kerran oikealle. Olaa ei enää näkynyt. Tulin järvelle 2100 ja paikka sopi leiriytymiseen erinomaisesti. Odottelin Olaa tunnin verran. Yritin soittaakin mutta eihän sitä yhteyttä saanut. Pähkäilin kartasta niin että Ola oli mennyt jonnekin etelässä olevista järvistä ja kuvitteli olevansa oikealla järvellä. Jätin viestin puuhun ja lähdin etsimään. 2245 huudettuamme ja käveltyämme löysimme toisemme. Huuto ei oikein kuulunut sillä tuuli oli noussut kovaksi. Niinhän siinä oli käynyt että Ola oli mennyt vika järvelle.

Kiipesimme leiripaikalle ja valmistimme päivällisen, hernesoppaa ja kuivattua jauhelihaa. Jauheliha olisi pitänyt pehmetä pitempään sillä aika kovia papanoita ne oli. Nälkä lähti kumminkin.

15.6

Yöllä tuntui että tuuli veisi laavumme mennessään vaikka olimme kivillä varmistaneet sen paikalla pysymisen. Olihan raikasta nukkua! Heräsimme 1100 ja liikkeelle pääsimme 1230. Vähän matkaa kuljettuamme alkoi sataa niin paljon että sade varusteet piti pukea. Nyt oli mukava kulkea, lämpötila oli ideaalinen. Seurailimme porojen polkuja eteenpäin. Kuperkeikkajärven länsipuolella oli vielä 40 cm:n paksuista jäätä. Joenmutkalammen kautta saavuimme Kirakkajärvelle. Järven rannalla oli rakennettu laavu ja oli siinä puolijoukkuetelttakin pystyssä. Ketään ei näkynyt.


Syväjärven eteläpuolella kahlasimme joen yli. Vesi oli oikein mukavan lämmintä. Syväjärven eteläranta oli mahtavaa hiekkarantaa, sinne kelpaisi leiri pystyttää. Meillä oli kumminkin tavoitteena päästä Hammasjärven rantaa joten matka jatkui. Seurailimme porojen polkuja. Keskellä erästä lettoa suota alkoi näyttää siltä että pitäisi palata omia jälkiä takaisin. Ei kyllä tuntunut mukavalta lisäkilometrit. Löysimme kaatuneita runkoja ja niillä keplotellen pääsimme pahojen paikkojen ylitse.

Karppiskantamajärvellä nautimme ruusunmarjakeittoa. Mellavaaran rinteellä kohtasimme ensimmäiset tokat.


Saavuimme Hammasjärven rantaan ja saimme näkyviin myös Hammastunturin.

16.6

Heräsimme 1200. Porotokka ohitti meidän laavun, hyvä ettei päältä kävelleet. Kylläpä ne osaavatkin liikkua hiljaa. Aamupalaksi kaurapuuroa ja mustikkasoppaa.

Lähdimme taivaltamaan Hammasjärven rantaa pitkin kohta etelää. Lentokone tuli pörräämään järven ylle, muuten ei ketään eikä mitään ylimääräisiä sivistyksen ääniä kuulunut. Kirakkajoen yli pääsimme patovallia myöten. Se ylitys olikin ollut meillä huolena, sillä näin keväällä ei joki ollut kahlattavissa. Aittajärvenrannalla pidimme tauon. Ranta oli kaunis hiekkaranta, joku oli kyhäillyt jopa kiukaan luonnonkivistä. Klo 1830 olimme Hammastunturilla.

Leirin pystytimme puron rannalle. Pari leipäpalaa naamariin, reppuun kossupullo ja huipulle. Siellä Olankin puhelin sai yhteyden. Näköalat olivat sanoinkuvaamattomat. Vietimme tunnin verran huipulla juoden kossua ja parantaen maailmaa. Leiriin päivälliselle, Meksikonpataa.

17.6

0900 heräsimme. Yöllä oli hyttysverkosta huolimatta tullut hyttysiä laavuumme. Ensi yönä se olisi tiivistettävä paremmin. Aamupalaksi nautimme kaurapuuroa ja kahvia. Rakensimme nuotiopaikan ja aloitimme paistokiven lämmityksen. Valmistimme lämmityksen ohessa leipätaikinan. Olin jo ennen reissua mitannut aineet pussiin ja nyt ei tarvinnut lisätä muuta kuin lämminvesi pussiin. Lounaaksi nautimme muusia ja lihapullia. Otimme lyhyet ruokaperäiset.

Päätimme lähteä katsomaan kahta autiotupaa pohjoisessa jotka näkyivät kartassa. Ensimmäinen oli jonkun verran homeessa, kumminkin joku oli korjaillut sitä mm. pistänyt pressun katolle ja uunikin näytti uudelta. Toiselle kämpälle mennessä piti mm. herra isoherra kantaa Kulvakkojoen yli! Toinen kämppä oli poromiesten kämppä ja se oli lukossa. Palasimme leiripaikalle.


Patosimme "uima-altaan" puroon ja kävimme siinä pesulla. Että se oli kylmää, tulihan se ylhäällä Hammastunturissa olevalta lumikentältä. Olihan mukavaa pistää puhtaana puhtaat vaatteet päälle. Pienestä se hyvinvointi on joskus kiinni. Leivän olimme saaneet paistetuksi. Tai korppuhan se ennemminkin oli. Maistui nyt kuitenkin.

Koko päivän oli tuullut voimakkaasti pitäen hyttyset loitolla. Lämmintä kuitenkin oli.

18.6

Vaikka olimme tiivistäneet laavun hyvin, niin silti oli yöllä tullut hyttysiä sisään. Koko yön oli aurinko paistanut haitaten jopa vähän nukkumista. Heräilimme 0630. Taivas oli mennyt pilveen. Söimme aamupalan ja kahdeksan maissa pääsimme liikkeelle. Keli oli mitä miellyttävin vaeltaa.

Suuntana oli Hammaskuru. Eräällä suolla havaitsimme ketun. Kettu katseli meitä n. 50m:n päästä. Nousimme Paskaluottumaa viistosti ylös. Paikkapaikoin se oli aika tiheää koivikkoa. Pidempiä taukoja emme viitsineet pitää hyttysten takia. Ylitettyämme Korkianokan saimme eteemme todella mahtavan tunturi ylängön. 700-800m melkein kuin jalkapallokenttä. Näin korkealla oli kova tuuli ja meidän oli pakko pistää enemmän vaatetta päälle. Vettä alkoi vihmoa lievästi.

Olimme suunnitelleet viettävämme vielä yön laavussa enne Ivaloa mutta kun Ison Kuppisjärven itäpuolella oli hyttysiä, siis niitä OLI. Niin päätimme kävellä suoraan läheiselle metsäautotielle ja sitä myöten Ivaloon. Lounaan söimme Hangasvaaran kupeella 1230. Vaihdoimme lenkkarit jalkaan ja suunta kohti Ivaloa. Alttokankaalla laitoimme rinkat metsään piiloon. Ola otti pikkurepun johon laitoimme näkkäriä ja juotavaa. Ivaloon saavuimme 1930, jalat aivan p.....a! Otimme leirintäalueelta mökin missä vietimme yön.

Matkaa tuli tällä reissulla n. 90 km. Ja viimeisenä päivänä kävelimme 40 km mikä oli aivan liikaa. Keli suosivat meitä täydellisesti.