Pyöräretki 2008

28.6

Taneli oli ilmaissut halunsa lähteä vaellukselle talvella. Mutta lomat ynnä muut sellaiset eivät antaneet mahdollisuutta lähteä pohjoiseen. Joten päätimme tehdä pyöräretken.

Kukaan meistä ei ollut aikaisemmin tehnyt kuin päivän fillarireissuja joten tämä oli uutta. Reitiksi olimme keväällä suunnitelleet Salpalinjaa seurailevan Virojoelta Mikkeliin reitin. Mutta ajankohdan lähestyessä iski kuljetusongelma, siispä suunnitelmien vaihto ja suuntana Puuma, Sulkava.

Olavi oli edellisenä viikonloppuna ajanut pyöränsä Pieksämäeltä Mikkeliin. Ja aamulla yhdeksän aikaan aloimme olemaan valmiit reissuun.


Lähdimme ajamaan Mikkeli-Visulahti-Parkkila-Anttola. Keli oli aurinkoinen ja sopivan viileä niin ettei hiki tullut polkiessa.


Anttolassa pysähdyimme ihailemaan kirkkoa, missä olikin innokas vapaaehtoistyöntekijä kertomassa meille kirkon historiaa. Jopa niin innokas että oli vaikeuksia irtaantua sieltä. Satamassa söimme maittavan kalasopan. Vesitäydennys ja matka jatkui.

Anttolan jälkeen oli rankempia mäkiä, joissa alkoi voimatkin hyytyä. Samoin kuin lämpötilakin oli noussut joten hikihän siinä tuli.


Anttolan ja Puumalan väli on todella mukavaa pyöräillä. Ainoa haitta on pieni piennar. Omassa pyörässäni oli peili jonka hyöty tuli juuri tälläisillä teillä ilmi. Matkatekoamme piristi myöskin samaan aikaan ajettu vanhojen autojen Saimaan ympäriajo. Vastaan tuli mitä hienompia vanhoja autoklassikoita.

Lietveden kioskilla pidimme tauon ja nautimme hieman purtavaa. Norppia emme bonganneet.


Keli kun oli lämmin ja aurinko paistoi niin uimaan piti päästä. Pistohiekalla menikin sitten aikaa, etenkin kun Heikki perheineen ilmestyi meitä huoltamaan.


Uimisesta virkistäytyneenä matka jatkui Puumalaan. Söimme pitsat satamassa ja kätkökin etsimme aallonmurtajalta.


Viimeiset kilometrit ovat aina olevinaan rankat, niin oli nytkin. Jaksoimme kuitenkin hyvin yösijaamme ja viimeinen kilometri oli perin vauhdikasta alamäkeä.

Saunoimme ja kävimme maaten piharakennukseen. Hyvin tuli uni tälläisen päivän jälkeen.


29.6

Aamulla olikin katettuna todella hyvä aamupala meitä odottamaan. Ja puoli yhdeksän maissa olimme valmiit jatkamaan.


Matkamme jatkui Sepänkylän kautta kohti Kietävälänvirran lossia. Tie oli hiekkatietä ja mäkistä. Mutta eihän se matka tapa vaan vauhti.

Lossia jouduimme hieman odottamaan ja lossimatkasta tulikin mukava tauko polkemiseen.

Päätimme mennä Partalansaaressa katsomaan Sarsuinmäen tykkipatteria. Siellä oli myös yksi kätkö etsittäväksi.

Tie oli soratietä ja vieläkin mäkisempää kuin aikaisemmin. Taneli alkoi hiipua, tuntui se meissä isommissakin.


Sarsuinmäen tykkipatteri kuuluu Salpalinjan rakenteisiin ja yhdessä tykkiasemassa on vielä tykkikin paikallaan.


Taivas alkoi uhkaavasti tummeta takanamme kun jatkoimme kohti Sulkavaa.


Kaartilankosken kaupalla pysähdyimme ostamaan hieman purtavaa ja juotavaa. Odotimme aikamme sadetta ja etenkin sen ohi menemistä. Mutta ei se tuntunut tulevan joten jatkoimme matkaa.

Muutaman kilometrin päästyämme alkoikin sitten sataa. Minun drymax housut olivat tulleet tiensä päähän, eivät enään vettä pitäneet. No olihan niillä ikääkin.

Saavuimme Sulkavan lomakeskukseen ja sadekkin oli loppunut. Illan ohjelmassa oli syöminen ja pienoisgolfin mestaruuden selvittäminen.


30.6

Aamulla aamiaisen jälkeen olimme yhdeksältä valmiit jatkamaan kohti Juvaa.


Päätimme kuitenkin käydä katsomassa Vekaransalmea. Nyt asfalttitiellä olikin nautinnollista ajaa eilisen hiekkatien jälkeen.

Sulkavan keskustassa ostimme evästä ja matka jatkui kohti Juvaa. Päätietä pitkin olisi ollut liian lyhyt matka joten päätimme polkea Kyrsyän ja Kiiskilänharjun kautta.


Juvalla yövyimme Hotelli Juvassa.

1.7

Matkamme jatkui Juvalta Hatsolan ja Kilpolan kautta kierrellen. Vitostiellä on liian kova liikenne että sielä olisi turvallista ajaa. Ja olihan näillä sivuteillä paljon enemmän katseltavaa.

Kävimme Saarijärvessä uimassa. Hieman oudoksutti viitoitus umarannalle, se kun meni yksityispihan kautta ja uimarantakin näytti siltä ettei se yleisessä käytössä enään ole.


Kyllä se uiminen piristikin. Matka jatkui Vehmaankylän ja Rämälän kautta kotia. Jonne saavuimmekin hyvässä ja pirteässä kunnossa.


Reissumme meni hyvin. Ainoastaan yhtenä päivänä ja silloinkin lyhyen aikaa satoi. Muuten kelit suosivat meitä. Tavaraa meillä oli matkassa sopivasti.

Muotkatunturit 2006

Paikannimistöt ovat otettu ulkoilukartasta Muotkatunturit 1:50000 2005. Kaikille tuntureille ei löytynyt nimiä joten pyydämme anteeksi epätarkkuutta.

18.6

Lähdimme Tanelin kanssa junalla kohti Pieksämäkeä 16:55 ja perillä olimme 17:30. Pääosa tavaroistamme oli mennyt jo edeltä Olavin kyydissä. Hörppäsimme kahvit ja starttasimme kohti pohjoista 18:30. Iisalmella pysähdyimme tauolle. Taneli kävi nukkumaan ennen Oulua. Muun liikenteen puuttuessa oli hyvä ajaa.

19.6

Ennen Vuotsoa menimme vanhalle tielle ja kävimme nukkumaan etupenkeille 03:50. Eihän se mitään mukavaa lepoa ollut. Autokin kostui sisältä. Olisi pitänyt varata teltta ja makuupussit helposti saataville. Hyttysiä pyöri auton ulkopuolella niin paljon ettei ulkona tehnyt mieli heilua.

Ennen kuutta olimme jo hereillä ja siirryimme varsinaiselle tielle. Linja-auto pysäkillä nautimme Oulusta ostamamme eväät. Hyttysiä pyöri joten edestakaisin kävelyksi sen meni. Kävimme Saariselällä varaamassa kylpylästä huoneen ja katselemassa Kaunispäällä maisemia. Ivalosta täydensimme viimeiset muonat ynnä virvokkeet. Karhunpesäkivellä pidimme taukoa ja taukojumppaa kiipeämällä katsomaan sitä karhunpesää.

11:30 olimme Muotkan Ruoktussa. Nautimme poronkäristyksen, pakkasimme rinkat ja liikkeelle pääsimme 13:15.

Kiersimme sillan kautta Peltojoen länsipuolelle. Täytimme puollot joesta ja Taneli alkoi suunnistamaan. Polkua pitkin matka joutui nopeasti. Hyttysiä pyöri niin että myrkkyjä piti alkaa käyttämään. Tanelilla oli hieman ongelmia kartan mittakaavan kanssa ja häntä joutui hieman auttamaan suunnistus tehtävässä, mutta hyvin hän siinä onnistui. Aurinko paisto lämpimästi alkumatkasta mutta pikku hiljaa rupesi pilviä kasaamaan kun nousimme Jeageloaivin rinnettä.


15:15 olimme leiripaikaksemme katsomamme lammen rannalla. Kotaa pystyttäessä se sitten alkoi satamaan. Ei onneksi mitenkään rankasti, mutta kastelevasti kyllä. Iltapalaksi olimme suunnitelleet makkaraa joten nuotio piti virittää. Teimme sen kodan sisälle. Tiesimme nuotion savuttavan, joten makkaran paisto meni makuulta suoritettavaksi. Hieman savua nosti kun avasi vastapäiseltä seinältä vetoaukon. Nuotio oli kitulias mutta saimme makkarat paistettua. Virittelimme rankiset ja kävimme nukkumaan. Koko yön satoi vettä.

20.6

Heräsimme kahdeksan maissa. Sade oli tauonnut mutta kova sumu oli noussut. Lammen toista reunaa ei nähnyt. Aamutoimien ohella tuli pieniä kuuroja, paitasillaan selvisi niistäkin. Aamupalaksi teimme perinteistä pekonia ja munia. Munien paistaminen onnistui täydellisesti. Kotaan tuli lisäpainoa kun laiskuuttamme emme viitsineet sitä wettexillä pyyhkiä.

10:20 lähdimme matkaan. Ensiksi seurasimme polkua, mutta sitten erkanimme siitä kohti Jeageloaivin huippua. Tarkoituksenamme oli kiertää huippu pohjoisen kautta. Rinteellä kävivät sitten hyttyset kiusaamaan ihan oikeasti. Silloin tällöin satoi kuuron. Lämmintä ja hiostavaa.

Alkaessamme laskeutumaan länsipuolella alkoi sumu rintama repeytyä ja aurinko paistamaan, ensin Tuángánuaivin suunnalla. Samoin meidän mielialamme ponnahti ylös. Nautimme länsirinteellä lounaskeiton. Olavi kylläkin joutui hakemaan veden aika kaukaa. Keittokin muodostui pikkuhiljaa lihakeitoksi kun hyttysiä pörräsi ympärillä. Pistimme pystyyn kisan, kuka tappaa eniten hyttysiä yhdellä iskulla. Sen päivän ennätys, Kimmo 11.

Suunnistimme kohti Cuágáuaivráppáh:ssä olevaa kurua kohti. Alemman Honkavuoman ylitys ei aiheuttanut minkäänlaista ongelmaa. Molemmin puolin on mukavaa leiriytymiskelpoista kangasmaastoa ja isohkoja honkia. Kurusta otimme suunnan katsomamme leiripaikkaa kohti.

Puro löytyi ja suhtkoht nopeasti löytyi myös kodalle sopiva pystytyspaikka. Pohja oli kylläkin niin pehmeä että piti varmistaa kodan pystyssä pysyminen kivillä. Päätimme ettemme ota rinkkoja sisään kotaan vaan teimme niille katoksen erätoverista ulos. Päivällinen ja sitten kohti Hanhipään huippua. Aurinko paisto lämpimästi.

Nousimme Hanhipään pohjoishuipulle josta puhelut kotijoukoille. Näkymät olivat joka suuntaan hienot. Pyöreitä tunturilakeja nousi toistensa lomasta. Ainoa asia mikä vähän häiritsi tätä ihanuutta olivat pienet ystävät.

Näimme lunta n. kilometrin päässä purouomassa joten se oli lähdettävä sinne lumisotaa varten. Hanhipään rinne oli mukavaa ja tasaista kävellä. Purouomassa syttyi sitten aimo sota.

Paluumatkalla törmäsimme hienoon purouomaan Hanhipäiden välissä. Puro kulki kallioiden välissä. Eteneminen oli hidasta, onneksi kivet eivät olleet märkiä. Auringon ”laskiessa” tuli vielä enemmän hyttysiä. Niitä tuli niin paljon että meikäläisen sietokyky oli koetuksella. Kiersimme lähellä olevat lammet ja tulimme kodalle.

Valmistimme vielä iltapalaksi ”tunturi tortillat” jotka olivat sitten hyviä. Pitänee valmistaa muulloinkin! Nukkumaan kävimme 23:00 jälkeen.

21.6

Tänään pääsimme ylös vasta kymmeneltä. Aamutoimet menivät jo nopeammin ja matkaan pääsimme 11:20. Sataa tihutti koko ajan. Kaksi wettexiä mukaan. Sadevaatteet sekä hyttysvaatteet oli pidettävä päällä. Siitähän tuli mahdoton hiki. Taneli suunnisti taas tänään. Lähtö meni hieman pörinäksi kun ensimmäisen mäen lähdimme kiertämään vikakautta, mutta eipä siitä sen kummempaa haittaa. Selkeästi paremmin sujui nyt kartan luku.

Laskeuduttuamme hanhipäältä tuli hienoja poikittaisia kalliomuodostelmia eteemme. Tauon pidimme yhdellä purolla hikisinä ja hyttysiä huitoen. Ylemmän Honkavuoman ylitys sujui hienosti. Tanelin rinkan kannoin yli ja Taneli pomppi kiveltä kivelle yli. Ylityspaikkaakaan ei tarvinnut etsiä vaan sopiva paikka osui eteemme heti.

Ylitettyämme joen päätimme pistää erätoverin katokseksi ja nauttia lounaan. Onneksi teimme katoksen sillä lounaan jälkeen alkoi sataa rankasti. Pidimme sadetta ja odottelimme että se lakkaisi. Sade lakkasikin n. puolen tunnin kuluttua ja pääsimme jatkamaan matkaa. Edessä olikin hikinen nousu Giellároavvi:lle. Huipulla alkoikin aurinko paistaa. Kyseisten tuntureiden itäpuolisten huippujen länsirinne oli aikamoista kivikkoa. Jouduimme tekemään kilometrin lenkin että pääsimme turvallisesti näiltä itäpuolisilta huipuilta.

Nautimme suklaata ja myslipatukoita kun Taneli alkoi näyttämään uupumisen oireita. Giellároavvin ylängöllä törmäsimme sitten ainoisiin ihmisiin koko reissulla. Oli alkanut tuulla joten hyttysistä ei ollut mitään haittaa. Tanelilla oli tullut kaksi rakkoa, niihin laastarit ja matka jatkui. Kämppä löytyi helposti klo 18:00. Tupaan oli viriteltävä sen verran tulta että saatiin kaikki kamppeet kuivaksi. Kiellaroaivin ympäristö on hienoa hiekkaa, puut pitää tuoda metsästä.

22.6

Me muut heräsimme 08:00, Taneli nukkui kymmeneen saakka. Aurinko paistoi ja tuuli sen verran että hyttyset pysyivät kurissa. Kodan ja erätoverit viriteltiin kuivumaan puiden oksille. Ja vihdoin sai myöskin makuupussit tuulettumaan. Kun Taneli heräsi nautimme aamupalan, joka meillä on kaikkina muina aamuina paitsi ei ensimmäisenä mysliä 100g/henk ja kiisseliä sekä kaksi palaa jälkiuunileipää. Meillä meni tällä vaelluksella leipää aina puolikas/ateria.

12:20 lähdimme lenkille tarkoituksena mennä katsomaan Stuorrávzia. Lähdimme suoraan kohti Kielajokea kämpältä mäen ylitse. Joelle päästyämme aprikoimme ylitysmahdollisuuksia ja totesimme, että jollei yläjuoksulta löydy parempaa niin jätetään menemättä yli. Tanelilla oli nimittäin pitkään jatkunut yskä.

Etenimme joen reunaa pitkin kohti yläjuoksua, mutta sopivaa ylityspaikkaa ei näillä vesillä löydy. Joen vierusta on mukavaa käveltävää kunhan nousee hieman ylemmäksi joesta. Useita nuotioita oli pitkin vartta. Mikäköhän se ajaa että jokaisen on itselleen rakennettava se kivikehä? Päätimme palata kämpälle letunpaistoon.

Nuotiota varten piti aika etäältä hakea puita. Saimme tulet sytytettyä ja letut paistettua vaikka vähän aikaa näytti siltä että satamaan alkaisi. Tanelikin opetteli letun paistoa. Nautimme vielä nuotiokahvit. Viitisen kuukkelia tuli pyörimään ympärillemme. Järripeippo pariskunta ahdisteli kuukkeleita kovasti.

Mittari näyttää +20 astetta kun me Olavin kanssa päätämme mennä pesua. Vesi tuntuikin niin lämpöiseltä että uimiseksi se menikin. Mutaa on paksulti kahden metrin päässä rannasta. Mutta kylläpä se virkisti. Kuivaaminen tapahtuu ripeästi, sen verran hyttysiä pyörii ympärillä.

Päivällisen yhteydessä meni kaasupullo tyhjäksi. Näköjään meillä menee pullo kolmessa päivässä. Yhtään emme säästele käytössä ja jokaisen aterian jälkeen lämmitämme vielä tiskivedet.

Nukkumaan käydessä näytti mittari +15 astetta.

23.6

Heräsimme 09:00. Taivas oli pilvetön ja tuuli mukavasti. Aamiainen ja pakkaus sujui ripeästi. Pilviä alkoi kerääntyä, niinpä varauduimme sateeseen laittamalla drymaxit jalkaan.

Lähdimme kohti Peltoaivia. Kiersimme lampien itäpuolella olevan mäen etelänkautta. Sitten kiivetessä Giellároavvi etelähuipuille huomasimme ajautuneemme liiaksi etelään. Edessä oli jälleen huipulta laskeutuminen ja kostean huippujen välisen alueen ylittäminen ja kiipeäminen seuraavalle huipulle.

Kävellessä meillä ei ollut kuin pitkähihaiset päällä ja niillä tarkeni hyvin. Tauolla sitten piti vetää takkia niskaan tuulen takia. Alkutaival oli mukavaa harvahkossa tunturikoivikossa kulkemista. Sitten kun pääsimme hieman ylös niin näkymät olivat oikein mukavat. Lännessä nousi vielä tuntureita tuntureiden perään. Ne nyt jäivät meiltä katsastamatta, mutta ehkä seuraavalla kerralla.

Laskeuduttaessa kohti Ylintä honkavuomaa pidimme lounas tauon puron kallaalla. Päätimme syödä oikein kunnon ruuan kun olimme suunnitelleet kävelevämme tänään Alimmalle Honkavuomalle saakka. Viritimme katoksen käyttämällä vaellussauvojamme ja ympäristön puita. Satamaan se ei kyllä ruvennut tämän tauon aikana, mutta isoja paarmoja ilmestyi meidän katoksen alle.

Laskeuduimme puron viertä pitkin Ylimmälle Honkavuomalle. Reitin valinta oli ehkä väärä, sen verran se puro pujotteli kallioiden välissä. Mutta olisi hieno seitakin jäänyt näkemättä jos emme olisi tätä reittiä pitkin kulkeneet. Emme tiedä oliko se seita mutta ainakin ihan hieno kivipaasi.

Ylimmäisellä Honkavuomalla ylitys sujui mallikkaasti. Olavi pani kumit jalkaan, minä meni niin vauhdikkaasti yli että housujen lahkeet estivät veden pääsyn kenkiin. Tanelilla olikin kumisaappaat koko matkan. Komeita ja vanhoja honkia oli reittimme varrella noustessamme ylös seuraavaa rinnettä.

Huiputimme Hanhipäiden erään eteläisen huipun. Huipulla tuulen suojassa sammalpedillä olikin mukava viettää taukoa auringon lämmittäessä ja tuulen pitäessä hyttyset kurissa. Vietimmekin aikaa niin että lännen suunnalta alkoi ilmestyä tummanpuhuvia pilviä. Niin että meille tuli kiire kohti seuraavaa leiripaikkaa.

Ennen kuin pääsimme perille saimmekin pari lyhyttä kuuroa niskaamme.


Löysimme oikein mukavan leiripaikan kahden lammen välistä. Oli helppo pistää kota pystyyn. Tuuleen varauduimme kuitenkin lisäkivien avulla. Illalla tulikin puuskia ja hyvin pysyi kota pystyssä.

Taneli oli hidas tarpeissaan joten hän kävi kokeilemassa lammen veden lämpötilaa. Totesi sen olleen hyytävän kylmää!

24.6

Pääsimme ylös klo 08:00. Taivas oli tasaisen harmaa. Pieniä kuuroja oli tullut yön aikaan. Kota kuivui mukavasti tuulessa joten wettexiä emme tarvinneet.

Pääsimme matkaan klo 11:00. Lähdimme nousemaan Peltoaivin pohjoisinta huippua kohti. Huippu saavutettiin 12:00. Noustessa teki Kimmo ennätyksen 17 hyttystä. Tuuli oli heikentynyt edellisistä päivistä joten hyttyset pyörivät vähän enemmän.


Huipulta suuntasimme Harrijärven pohjoispuolitse Lahtisen kämpälle, missä olimme 12:45. Söimme lounaskeiton ja suuntasimme kohti Muotkan Ruoktua polkua pitkin (9km). Olimme ensin ajatelleet ylittävämme Peltojoen Lahtisen kämpän kohdalta, mutta tulimme toisiin ajatuksiin.

Polkua pitkin matka joutuikin nopeasti. Puolessa välissä alkoi satamaan. Sade ja sisältä kumpuava hiki ynnä hyttyset pistivät meihin siten vauhtia ettemme suurempia taukoja pitäneet. Olimme Muotkan Ruoktussa klo 16:30. Otimme mökin, pesulle, syömään ja nukkumaan.

Paluumatkan teimme Norjan kautta kiertäen ja Saariselällä yöpyen.

Parasta reissussa:
Olavi, se päivä kun ei kengät kastuneet (autiotuvalta lähtö)
Taneli, Iltatoimet
Kimmo, Maisemat

Ikävää:
Olavi, se päivä kun kengät kastui (autiotuvalle tulo)
Taneli, hyttyset
Kimmo, toinen päivä kun piti pitää sadevehkeet ja hyttysvehkeet päällä (hiki)

Reissu onnistui hyvin. Kodasta pysyivät hyttyset poissa kun poltimme hyttyskierukkaa, jopa niin hyvin että ensimmäisen yön jälkeen emme pitäneet rankisia. Ruokaa oli riittävästi, päivätaipaleet olivat sopivia. Kelit suosivat!

Valokuva galleria täällä.

Tuntsa 2005

Tänä vuonna uhkasi Team Sarven reissu jäädä tekemättä, johtuen meidän molempien lomista. Mutta onneksi saimme molemmat järjestymään sopivaa aikaa. Aikataulu kylläkin lyhensi reissua huomattavasti. Tuntsan alueen valitsimme tänä vuonna ihan pelkästään sen takia että ajoaika jäisi lyhyeksi ja kumminkin olisimme Lapissa tuntureiden keskellä.

6.9

Klo 15:35 Olavi tuli autollaan suoraan töistä meille. Lastasimme varusteeni autoon ja lähdimme Suonenjoelle hakemaan Olavin varusteet. Olimme vähentäneet varustemäärä hyvin rajusti. Majoitteeksi olimme valinneet laavun juuri keveyden puolesta ja vara vaatteita ei meillä juuri ollut. Rinkan paino asettui minulla n. 17 kg. Siihen sisältyi kaikki yhteiset varusteet + omat varusteet. Olaville tulisi kaikki ruuat.

Siilinjärven Shellillä tankkasimme auton sekä itsemme. Matkareitin olimme suunnitelleet siten että yöpyisimme Paljakan laskettelukeskuksen hotellissa. Ensin olimme ajatelleet yöpymistä jopa autossa mutta hotelli yöpyminen voitti aamiaisen tähden. Olin varannut etukäteen meille huoneen 35€/henki, joten ei se liian kallista ollut.

Saavuimme hotellille 20:45. Ajomatka sujui hyvin. Keli oli mitä mainioin ajamista ajatellen. Ei satanut. Majoituksen vastaanotto, kamat huoneeseen ja baariin joka oli vielä auki kello kymmeneen saakka. Tilasimme hyvän lämpimän leivän. Ensiksi tietenkin jääkylmä kossu aperitiiviksi. Ruuan kanssa oluet ja nukkumaan.

Paljakan alue vaikutti ihan hyvältä perhepaikalta. Hotelli oli hieman aikaa nähnyt mutta viihtyisä. Uudisrakennus joka oli hotellin alapuolella ei kyllä sopinut ollenkaan maisemaan.

7.9

Heräsimme seitsemän aikoihin ja koska aamiaisen saisi vasta klo kahdeksalta niin lähdimme kävelemään ja katselemaan tätä laskettelukeskusta. Sää oli hieman sumuinen ja yön aikana oli lievästi satanut. Aamiainen oli oikein hyvä, vaikka ei meitä syöjiä ollut kuin yhteensä neljä henkilöä. Kokki oli sveitsiläinen.

Pääsimme jatkamaan matkaa klo 8:10. Rukalla pysähdyimme kahville ja ostamaan minulle vyö. Ei kyllä näytä enää hyvältä Rukan seutu. Ei istu maisemaan keskieurooppalainen tyyli. Matka jatkui vauhdilla kohti Sallaa.

Sallassa ostimme loput ruuat sekä pakolliset höysteet ;). Matka joutui nopeasti jutellen ja yhtäkkiä edessä oli rajanylityspaikka (Olavi luki karttaa). Olimme epähuomiossa ajaneet risteyksen pitkäksi. Nopea uukkari ja oikeaan suuntaan.

Viimeiset 40 km oli hiekkatietä. Ja tie oli sateen jäljiltä liukas. Tuntsan pubista otimme varaustuvan avaimen sekä söimme porokeittoa.


Auton saimme parkkiin Tuore Vuonneloselälle klo 14:45. Lähdimme kävelemään pitkin metsäautotietä.

Tuntsan pubissa ollessamme oli alkanut satamaan, joten saimme opetuksen että kaikki kamat on oltava valmiina ettei sateessa tarvitse alkaa rinkkojen pakkausta niin kuin nyt jouduimme tekemään.

Kävelimme jonkin matkaa tietä pitkin kunnes lähdimme omille poluille. Maasto oli helppo kulkuista aluskasvillisuutta ei juuri ollut. paikka paikoin oli kosteampaa. Alussa oli mäntyjäkin mutta hiljalleen ainoaksi havupuuksi jäi kuusi. Kuuset näillä tienoin olikin hienon näköisiä. tiheä oksaisia ja kapeita. Niiden juurella olisi voinut tarvittaessa pidellä sadettakin.


Vettä satoi koko ajan. Mutta ei se kyllä masentanut meitä, asenteestahan se on kiinni, niin ja varusteista. Erästä kosteikkoa ylittäessä Olavi löysi poron sarvet…..Team Sarvi!

Teeri parvia nousi lentoon meidän edellämme runsaasti ja oli siellä muutama metsokin. Pöllö tarkkaili meitä jonkin aikaa puun latvasta.

Täällä sitä sielun lepää. Muutaman kerran on yrittänyt kertoa urbanisoituneelle etelänasukille syitä mikä se vetää joka vuosi tänne korpeen. Koskaan he eivät ole ymmärtäneet. Ja on sitä yrittänyt itsellekin syitä kertoa mutta ne syyt ovat niin syvällä ette niitä kerrotuksi saa. Mutta kumminkin nyt olimme täällä ja nautimme joka hetkestä ja näkymästä.


Viiden aikaan saavuimme Vaarin kehuman vuokrakämpälle. Erään kartan mukaan ja huhupuheiden perusteella etsimme etelästä kotaa, sitä ei ollut. Pidimme taukoa kämpän kuistilla, nautimme oluista ja hiljaisuudesta.

Päätimme mennä yöksi Sorsavuotson kodalle, eihän sinne ollut kuin kaksi kilometriä. Maasto oli nopeaa kävellä ja sadekin oli tauonnut.

Saavuttuamme kodalle havaitsimme sinne majoittuneen jo kaksi pariskuntaa. Keittelimme kahvit kodassa sekä paistoimme makkarat. Onneksi pariskunnat lähtivät kävelemään siksi aikaa. Kartta katseltuamme päätimme etsiä leirin paikan Sorsavuotson toiselta puolelta. Rinkat selkään ja menoksi.


Leiripaikka löytyikin melko nopeasti rinteeltä erään puron varrelta. Nopeasti nousi laavu pystyyn ja Olavi teki tulet. Tulentekoa haittasi se ettei näillä seutuvilla ollut keloa ollenkaan, vain kuusta ja sekin oli lahonnut pystyyn. Otimme muutamat ja kävimme nukkumaan yhdeksän aikaan. siihen aikaan alkoi olla jo niin pimeää ettei nähnyt ilman valoa.

8.9

Yöllä oli satanut mutta laavu oli pitänyt hyvin. Heräsimme kahdeksan aikaan.

Paistoimme perinteisen ensimmäisen aamun aamiaisen. Pekonia ja munia. Ensimmäinen unohdus ilmeni kun lasta oli jäänyt, mutta nopeasti Olavi vuoli tilapäisvälineen. Nuotio paloi kituliaasti. Oli kostean oloista vaikkei satanut. Viileäkin oli muttei kumpikaan palellut. Yöllä kylläkin oli Olavi palellut.

Päätimme kumminkin kiivetä Sorsatunturin laelle vaikkei sieltä näkisikään mitään. Lähdimme takaisin omia jälkiämme ja kierisimme Sorsavuotson kodan, jossa näytettiin vielä nukkuvan. Jonkin matkan kiivettyämme oli pakko vähentää varustusta.


Rinne oli paikkapaikoin niin mahtavan ruskan peitossa ettei olisi hirvennyt askelta siihen laskea. Punaisena ja osittain kuin tilkkutäkkinä.

Sorsavuotson ympärillä olevien tunturien huiput olivat sumun sisässä. Kartasta katsoimme sopivan paikan minne jätimme rinkat, ja eikun kohti huippua. Kivikkoja joutui kiertämään jonkin verran ja paikkapaikoin joutui turvautumaan nelivetoon. Pikkuhiljaa näkyvyys heikkeni sitä mukaa mitä ylemmäksi pääsimme. Huipulla ei sitten näkyvyyttä ollutkaan kuin 40-50m.

Tuuli voimakkaasti ja oli kosteaa. Joimme huiputuspullon puoleen väliin ja soittelimme kotia. Ei puhelimissa ollutkaan kenttää kuin korkeimmilla kohdilla.

Pitkään emme viitsineet huipulla olla. Alaspäin mennessä meinasi kylmä tulla kun huomasimme että meillähän olikin vastatuuli. Emme noustessa sitä tuulta olleet huomanneetkaan.


Pääsimme rinkkojen luokse ja siitä jatkoimme vähän matkaa sopivan näköiselle paikalle lounastauolle. Vettä ei ollut lähettyvillä mutta olihan meillä omissa pulloissa sen verran että saimme keitot tehtyä. Lounaskeitoiksi oli meillä varattu Maggin keittoja. Nämä keitot havaitsimme oikein hyviksi, niissä kun oli oikein syötävääkin. Nyt lounaaksi teimme vihanneskeiton.

Lounaan aikana oli keli alkanut paranemaan ja Sorsan huippukin tuli näkyviin. Jatkoimme matkaa todella mukavassa vaelluskelissä. Lämpötila oli 10 – 15 astetta, oikein sopiva. Takit oli päällä mutta silti ei tullut liian hiki. Itse jouduin kyllä kainalotuuletukset avata. Näkyvyys parani ja ennen Sorsajoen ylitystä saimme näkyviin Takkaselän tunturinkin.

Sorsajoen ylitys oli hieman arveluttanut, mutta kun pääsimme sen luo se olikin ihan yhdellä harppauksella ylitettävissä. Sen vesi maistui vähän mudalta, no laskihan se Sorsavuotson soilta. Ylityksen jälkeen oli hieman nousua. Pyrimme pysymään samalla korkeuskäyrällä, niin pääsisimme kartalta katsomallemme leiripaikalle. Metsä oli todella mukavaa ja joutuisaa kävellä.


Tulimme lopulta katsomamme puron varteen. Olimme suunnistaneet liiaksi vasemmalle, mutta eihän tämä mikään suunnistuskilpailu ollut. Vähän aikaa kierreltyämme löytyi sopuisa asentopaikka. Viritimme laavumme kahden kuusen väliin. Keittelimme kahvit ja mukavasti alkoi nukuttaa. Otimme reilut tunnin päikkärit. Eipä täällä tarvitse kelloon katsoa että milloin sitä nukkuu. Herättyämme teimme päivällisen, kanapastaa.


Kello oli seitsemän pintaan kun katselin keliä ja kelloa. Ehdotin Olaville että lähtisimme käymään Jäkälätunturin huipulla kun sieltä nyt näkisikin. Jäkälätunturin itärinne oli oikein mukavaa kiivetä. Tämä olisi hyvin kiivennyt rinkankin kanssa. Huipulta olikin hyvät näkymät. Parhaat näkymät olivat Venäjän puolelle. Kauniisti pyöreät tunturien muodot painuivat kaukaisuuteen sieltä täältä lehtipuiden ruskan värittämänä. Ei tuullut ja puhelimetkin pelasi.

Kun alkoi hämärtämään oli revittävä itsensä näistä näkymistä ja lähdettävä alaspäin kohti leiriä. Leirissä virittelimme nuotion ja otimme muutaman neuvoa-antavan. Kävimme nukkumaan samoihin aikoihin kuin eilenkin.

9.9

Yöllä oli aika ajoin satanut. Ennekuin pääsimme ylös alkoi satamaan. Söimme aamiaisen mysliä keitolla. Onneksi olimme eilen illalla käyneet Jäkälätunturilla, nyt ei sieltä olisi nähnyt mitään.

Pakkasimme rinkat laavun suojissa. Laavun ravistelu ylimääräisestä vedestä ja matkaan. Satoi niin että päätimme mennä ihan suorinta reittiä pitkin Takkaselän varaustuvalle.


Saavuimme tuvalle yhdentoista maissa. Mökki on mukavalla paikalla kahden tunturin välissä. Sisältä hyvin siisti ja kaapista löytyi jopa koko astiasto. Viritimme tulet ja kuin taikoen oli äkkiä tupa täynnä kuivumassa olevia varusteita. Keittelimme kahvit ja nautimme loput huiputusviskit. Ja kyllähän se alkoi ramaisemaan

Kahden aikaan teimme päivällisen ja aloimme lämmittämään saunaa. Se olisikin mukavaa saada itsensä puhtaaksi. Sauna oli sijoitettu samaan rakennukseen. Kyllä saunan kanssa maistui kantamani saunakaljat.

Ilta parannettiin maailmaa pekulipullon kanssa. Ja kaukana se kavala maailma tuntuikin olevan täältä vinkkelistä.

10.9

Heräsimme seitsemän maissa. Nautimme normi aamupalan. Kämpän siivous, puiden kanto sekä kiehisien teko seuraaville.



Sade oli lakannut yön aikana. Seurasimme UKK-reittiä Jäkälätunturille saakka. Siitä lähdimme kohti Kaunisoivaa. Kaunisoivan rinteen alla oli vanha poronerotuspaikka. Nautimme siinä lounaan. Ei siihen lounaan valmistamiseen sekä syömiseen mennyt kuin vähän alle puolituntia.

Matka joutui kun rinkka ei painanut enää hartioita. Olikohan jo kroppa tottunut ja kuorma vähentynyt niin.

Takimmaisella Vuonneloselällä tulimme vanhalle UKK-reitille. Siinä suoritimme mittavan puhelinyhdynnän seuraavan yö paikan selvittämiseksi. Selvisi että Suorajärvellä on tilaa joten ensi yö oli selvä. Aurinkokin alkoi paistaa, pirskules viimeisenä päivänä!


Polku vähitellen kasvoi oikein henkilöautollakin ajettavaksi tieksi. Ja jostain kumman syystä myös vauhtimme kasvoi vallan hirvittäväksi. Niinpä autolle saavuimme klo 14:50.

Palautimme avaimen Tuntsan pubille ja suuntasimme kohti etelää. Sallan eteläpuolella nautimme pitsat ja Suorajärvellä olimme seitsemän maissa.

Ivalonjoki 2004

14.6

Pääsimme liikkeelle maastoon n. klo 17:00 kun Kalle Ivalosta heitti meidät Olavin autolla Pahaojan parkkipaikalle. Siinä sitten seurasi se normaali häslinki, kun varusteet otettiin autosta ulos ja soviteltiin päälle sekä rinkkaan. Painoa meille Olavin kanssa tuli rinkkoihin noin 23 kg ja Tanelin rinkka painoi 7 kg. Tanelillahan ei ollut kuin omat vaatteensa, makuupussinsa ja räiskälepannu.


Lähdimme kävelemään viitoitettua polkua pitkin kohti Pahaojan Kultalaa. Rakennukset tulivatkin nopeasti näkyviin, sillä p-paikalta ei ollut matkaa kuin kilometri. Autiotupaan oli majoittunut kolme henkilöä joten emme viitsineet pitkään paikalla viihtyä. Kävimme katsomassa autiotuvan sisältä, missä ihastelimme välikön hienoa uunia ja sitten jatkoimme matkaa.


Pahaojan sillan lankut notkuivat uhkaavasti allani. Kävi jopa pelottamaan niiden kestävyys. Ylitse pääsimme kaikki ja aloitimme kiipeämisen Pahaojanpalolle. Vastaan tuli yksinäinen vaeltaja joka palasi viiden vuorokauden reissultaan. Ja olihan siinä Pahaojan varressa jo yksi kullankaivajakin valtauksellaan.


Pahaojan kämpällä oli käynyt lievästi tihuttamaan, joten Taneli oli laittanut sadevehkeet päälleen. Sade ei onneksi kestänyt pidempää, saimme siis vaeltaa mukavasti.

Pahaojanvaaran kohdalta lähdimme kohti pohjoista poispäin polulta, tarkoituksena löytää leiripaikka. Metsä oli helppoa ja mukavaa käveltävää, niinpä leiripaikkakin löytyi nopeasti erään rinteen alta. Laitoimme kodan pystyyn keskisalolla ja rankiset virittelimme varmuuden vuoksi sisälle kotaan. Nuotiolla paistoimme iltapalaksi varaamamme makkarat ja nautimme oluet ynnä mehut. Ensimmäinen päivä olikin yllättävän raskas, nukkumatti kutsui luokseen jo ennen kymmentä. Alkoi mukavasti sataa kun olimme makuupusseissa.

15.6

Yöllä huomasin tehneeni väärän valinnan kun olin ottanut kevyen makuupussin mukaan. Palelsi jonkin verran. Aamu oli kylmähkö, etenkin Taneli kärsi kylmäkäynnistys ongelmia. Aamiaiseksi paistoimme nuotiolla pekonia sekä kanamunia. Pekoni oli sen verran suolaista ettei kananmuniin tarvinnut lisätä suolaa. Eipä ole aikoihin maistunut aamiainen näin hyvältä!

Kuivasimme kodan wettexillä ja kyllä huomasi että oli pidetty aikaisemmin sisällä tulia. Wettex tuli aika likaisen näköiseksi. Kello yhdeksän aikaan pääsimme matkaan ja kävellessä vähitellen lämpeni. Ainoastaan varpaiden lämpeneminen kesti pitempään.

Suunnistimme kohti Patatunturista kaakkoon olevalle huipulle, mistä lähdimme kohti Patatunturin huippua. Näkyvyyttä ei ollut kovin paljon kummankaan huipulla ja tuuli oli voimakas. Täytyy vain toivoa että kelit on paremmat Hammastunturilla.

Lounaaksi nautimme tomaattimakaronikeittoa Patatunturin luoteisrinteellä. Jatkoimme siitä kohti reittiä. Suunnistimme liikaa etelään, mutta ennen Pataojaa pääsimme reitille. Björklundinvaaralle kiivetessä pukkasi hieman hikeä pintaan.

Lähdettäessämme laskeutumaan vaaralta saimme seurata kuukkeliperheen elämään. Yritin ottaa kuvaa, mutta olivat sen verran arkoja etten päässyt riittävän lähelle.


Kolmen aikaan saavuimme Ivalonjoen töyräälle. Ivalonjoki kanjoniin laskeutuminen otti oman aikansa. Olihan portaissa melkein 600 porrasta. Mutta näkymä portaiden yläpäästä Ivalonjoelle oli mahtava. Ivalonjoen ylityksessä kävi minua hieman pelottamaan. Silta oli pitkä ja suhtkoht korkealla veden pinnasta. Taneli ei ainakaan myöntänyt pelänneensä.


Saavuimme Kultalaan. Tutustuimme Kultalan päärakennukseen. Hienosti oli paikat entisöity.

Taneli halusi uimaan jokeen ja menihän se. Itse kokeilin veden kylmyyttä ja totesin että saa mennä ihan itsekseen. Autiotupaan oli majoittunut veneporukka, joten valmistimme päivällisen nuotiolla. Tulikin oikein maittavaa poronkäristystä jonka nautimme muusin ja karpalohillon kanssa. Karpalohillo tuli sen takia kun kaupasta ei löytynyt puolukkahilloa sopivan pienistä purkista. Mutta ei se karpalohillo ollut yhtään huonompaa pikemmin päinvastoin.

Viiden aikaan iltapäivällä lähdimme Kultalasta ja suoritimme hikisen ja uuvuttavan kiipeämisen pois Ivalonjoki varresta. Aurinko paisteli aika-ajoin ja tietenkin suoraan takaa kun kiipesimme. Seuraisimme polunpohjaa ja Gröholmanojalla etsimme leiripaikan. Ensimmäisellä paikalla maa vietti sen verran ettei kotaa saanut kunnolla kireäksi, joten sitä piti siirtää 150 m paremmalle paikalle. Sitten vielä räiskäleet iltapalaksi.

Alustavasti oli säätiedotuksissa luvattu että keskiviikko olisi kylmin päivä joten me Olavin kanssa kasasimme kaikki vaatteet päällemme ennen makuupussiin ahtautumista. Onneksi Tanelilla oli parempi pussi.

16.6

Aamu valkeni, taikka eihän se täällä valkene kun aurinko paistaa kokoajan, tai paistaisi jos ei olisi taivas täydessä pilvessä. Yö oli ollut kylmä ja vaikka vaatteet oli ollut päällä, niin silti ei ollut kunnolla saanut nukuttua. Seuraavalla kerralla otan kyllä lämpimämmän pussin mukaan, painakoot enemmän. Aamiainen oli tavanomainen mysli+kiisseli.

Taneli sai tehtävän suunnistaa. Vähän näytti jännittävän tämä vastuullinen tehtävä. Lähdimme hänen ohjauksessaan kohti Kehäpäätä klo 10. Hyvin sinne pääsimmekin. Ei paljoa tarvinnut poikaa auttaa.


Kahvit keittelimme ennen kehäpäälle nousua. Se olikin hyvä sillä puurajan yläpuolella alkoi tuulla hyvin voimakkaasti joten huipulla ei viitsitty kauan maisemia ihailla saati tutustua revontulitutkimusaseman raunioihin. Sen verran oltiin että sai suoritettua pakolliset puhelut kotiin sidosryhmille. Päätimme ettemme kiipeä Pietarlauttasen huipulle tässä tuulessa.

Kiivetessä Kehäpäälle huomasin kuinka työasiat ja jonninjoutavat muutkin asiat olivat jääneet pois mielestä ja keskittyi vain tähän hetkeen sekä ympäröiviin maisemiin. Vaikka sää oli pilvinen ja tuulinen niin onneksi näkyvyyttä riitti. Kehäpäällä saatiin näkyviin Hammastunturi. Näyttipä se olevan kaukana, tuonneko meidän pitäisi jaksaa kävellä? Saatiin paikallistettua muitakin huippuja, Vaskistunturi :), Pietarlauttanen, Haukkapää, Patatunturi ja Paskaluottumat. Miten se on osittain vaikeata paikallistaa ja sitten taas toisaalta täältä huipulta yllättävän helppoa.


Vietimme tauon nauttimalla leipää ja vettä Kehäpään ja Pietarlauttasen välisessä kurussa tuulensuojassa. Kylmä siinäkin alkoi pikkuhiljaa tulla. Jatkoimme matkaa Pietarlauttasen itäsivua pitkin.

Tällä tuulella on turha yrittää pystyttää kotaa niin avoimelle paikalle, kuin olin karttatiedustelun pohjalta leiripaikan määritellyt. Pystytimme sen tunturikoivikkoon ajatelluista lammista etelään. Nautimme päivälliseksi kanapastaa. Nuotiota pidimme sisällä mutta jo ennakko kokeiluiden perusteella huomattu seikka tuli taas eteen, savu jäi sisään. Pienet ruokaperäisetkin otimme.

Pienen briefingin pohjalta päätimme jatkaa matkaa Kulvakkojoelle seuraavalle leiripaikalle. Tai siis menisimme riittävän pitkälle jokea pitkin että pääsisimme puurajan alapuolelle tuulelta suojaan.

Purimme kodan ja jatkoimme kohti Kulvakkojokea. Taukomme aikana oli tullut lunta ja räntääkin. Kylläkin se oli sulanut heti maassa. Kävelimme Härkävaaran pohjoispuolitse Ahven-Kulvakon rantaa pitkin. Satoi koko ajan. Taneli alkoi näyttää siinä määrin väsymystään, että liikkeelle lähtiessä olimme jakaneet Tanelin varusteet meidän rinkkoihin ja Tanelilla oli kevyt rinkka kannossa. Viimeiset kaksi kilometriä otin rinkankin Tanelilta.


Laitoimme kodan pystyyn Kulvakkojoen rannalle. Maakiilat piti tehdä puusta kun ei hiekassa muuten pysynyt. Pesimme hampaat ja kädet sitten nukkumaan.

17.6

Heräsimme ja pääsimme liikkeelle kello yhdentoista tienoilla. Seurasimme joen vartta kohti pohjoista. Reilun puolen tunnin vaelluksen jälkeen teimme tulet ja keitimme kahvit. Aurinko paistoi tauon aikana, mutta synkkiä pilviä näkyi lähestyvän. Virittelimme erätoverin nuotion viereen ja eikö hetken kuluttua alkoi satamaan. Kuuroja tuli koko aamupäivän ajan. Lyhyitä.

Löysimme Kulvakkojoen rannalta vastapuolta erotuspaikkaa vanhat rauniot ja luhistumiskuntoiset kodan ja pulloja....! Täällä on vissiin ollut mielenkiintoista elämään aikoinaan erotusaikaan.


Hammastupa löytyi hyvin, kävelimme suoraan tuvalle. Aikoinaan viisi vuotta sitten tupa oli sellaisessa kunnossa ettei siellä viitsitty yöpyä. Mutta nyt sitä oli korjattu, vaihdettu seinähirsiä ja katto korjattu. Aurinko paistoi ajoittain joten laitoimme kotamme ja erätoverin kuivumaan puiden oksille ja asetuimme taloksi. Takka savutti alkuun jonkin verran sisään. Olisi pitänyt kai nuohota piippu.

Ei mennyt pitkään kun kaikki kosteat varusteemme oli ripusteltu ympäri tupaa kuivumaan.

Lähdimme klo 16 huiputtamaan Hammastunturia. Keli oli muuttunut todella mukavaksi. suorastaan lämpimäksi aikaisempien kylmien päivien jälkeen. Ensimmäiseksi tavoitteeksi otimme vuoden 1999 leiripaikkamme. Mutta miten muistikuvat tekivätkin kepposen ja jouduimme etsimään leiripaikkaamme tosissamme. Siitä tuli melkein kilometrin ylimääräinen lenkki, mutta löysimme sen sittenkin. Kyllä fiksumpi antaa periksi! Nuotiopaikassa kasvoi sammalta ja mikään muu ei paljastanut että siinä oli vietetty kolme päivää viisi vuotta sitten, mitä nyt yksi ruosteinen säilykepurkki oli meiltä jäänyt silloin. Nykyään emme jätä mitään roskia luontoon vaan kannamme kaiken pois mitä ei voi polttaa.

Kiipeäminen jatkui. Löysimme poron pääkallon jossa oli vielä sarvet. Niinpä Team Sarven kokelas sai sarvet huipulle kannettavaksi. Olimme taas tällä reissulla ansainneet nimemme! Taneli alkoi väsymään kiipeämiseen ja olisi kääntynyt takaisin, mutta pienen tauon jälkeen hän jatkoi taas urheasti. Ihme miten nopeasti tuollainen 9v palautuu. Eilen illallakin, vaikka mies oli aivan väsynyt leiriin päästyä niin hetki vaan ja leikki ja juokseminen alkoi.


Huipulta avautui hienot maisemat. Taivas oli pilvessä mutta ei satanut tuuli kylläkin jonkin verran mutta ei onneksi niin kovaa kuin kehäpäällä. Laskimme yhdessä poronkallon huipulle ja juhlallisin toimenpitein kastoimme Tanelin Team Sarven jäseneksi.

Sain omalla Radiolinjalla yhteyden kotijoukkoihin. Olavi oli hankkinut reissulle Soneran kortin ja sillä saikin melkein joka paikasta yhteyden. Ei kyllä mistään laakson/kurun pohjalta, mutta muuten yllättävän hyvin. Radiolinja taasen ei kuulu kuin korkeimpien huippujen laelta.

Alasmeno kesti hetken kun piti ottaa lumisota erät ja laskea liukumäkeä lumella. Matkalla myös pääsimme lähelle yhtä Riekkoa.

Tuvalla teimme päivälliseksi rakettispagettia ja jauheliha-tomaatti-basilika kastiketta. Oli kyllä hyvää!

18.6

Oli aivan erilaista nukkua kiinteän katon alla. Ei tullut yöllä kylmä. Teimme aamiaiseksi kaurapuuroa ja omenavaniljakiisseliä. Jotenkin ei tuo eloveenan pikakaurapuuro annos tuntunut olevan riittävä. Seuraavilla kerroilla pitäisi olla aamupalaksi kaksi pussia.

Liikkeelle lähdettäessä annoimme Tanelille suunnistustehtävän. Eipä hänellä vielä tuo suunnistaminen ollut varmaa. Teimme kilometrin ylimääräisen lenkin, mutta eipä sillä väliä kun keli oli kerrankin näin hyvä. Aamu oli ollut lämmin ja nytkin aurinko paistoi melkein pilvettömältä taivaalta.

Kulvakkojoen rannalla taas keitimme kahvit ja minä yritin narrata taimenta virrasta, huonolla menestyksellä. Ei näyttänyt vielä olevan syönnillä.

Joen ylitys sujui helposti. Ranta hetteikössä saimme ensimmäiset havainnot mäkäräisistä. Eivät vielä syöneet. Ennen kiipeämistä Littiäpään rinteelle vähensimme varustusta. Mutta hiki tuli sittenkin. Hyvin lyhyitä sadekuuroja tuli aika ajoin, mutta aurinko paistoi muulloin jopa paahtavasti.

Päästyämme Lievakkajoen ylähaaralla olevan "vaikeakulkuisen" ja väsyttävän taipaleen yli niin matkateko joutui. Tällainen ylänköalue oli helppo- ja nopeakulkuista.


Kulvakkojärven rannalle virittelimme varmuuden vuoksi erätoverin ja nautimme lounaaksi keiton. Jatkoimme Kulvakkojärven etelä rantaa pitkin. Paikoin oli kosteaa ja kosteikoista nousi mäkäräpilviä. Eivät vaan onneksi tuntuneet olevan vielä syöntituulella.

Järven lounasranta oli hieno hiekkaranta ja vesi oli kirkasta. Lähdimme etenemään Kulvakkopäiden pohjoispuolitse kohti LaVu kammia. Lyhyitä sadekuuroja tuli aika ajoin. Helppoa ja mukavaa käveltävää ja ah nuo maisemat!


Ennen Appisjokea oli väsyttävää tiheikköä. Appisjoki näytti siltä että nyt tuli uinti reissu. Kahlauspaikka löytyi onneksi juuri ennen kun Appisjoki laskee Ylimmäiseen Appislompoloon. Kumikengillä ylitys onnistui helposti ja Taneli halusi itse kahlata. Eipä kyllä jäänyt edes kumikengilläkään varoja kuin neljä senttiä.

Kammi löytyi helposti. Olihan pieni. Emme olisi mahtuneet yöpymään siinä kunnolla joten pystytimme kotamme 200 m etelään. Tällaisista näköaloista joku maksaisi paljon mikä avautui meidän kotamme ovesta. Söimme päivälliseksi Italianpataa ryyditettynä jauhelihalla. Kyllä ruoka maistuu aivan eritavalla kuin etelässä sivistyksen parissa.


Yritimme kalastaa myös täällä mutta aivan samanlaisella saannilla kuin Kulvakkojoestakin, ei mitään. Kun olisi tullut matoja matkaan niin niillä olisi saanut Ylimmäisestä Appislompolosta kyllä saalista. Vastarannalla oli joku uimassa, kuului sen verran ääniä. Näköhavaintoa emme saaneet. Palasimme leiriimme paistamaan räiskäleitä.

Kello 23 aurinko paistoi vielä.

19.6

Heräsimme 8:30. Yö oli ollut lämmin, ei tarvinnut palella. Aamupala ja leirin pakkaus. Ensimmäisen kerran oli kota aivan kuiva. Yhdentoista aikaan pääsimme liikkeelle. Aurinko paistoi lämpimästi ja hiki siinä tuli kun kiivettiin Appisenpalolle.


Ennen Pistoolivaaralle kiipeämistä pidimme lyhyen tauon. Todella nautinnollista nojata lämpimään kiveen ja katsella kuin porotokka laidunsi alempana niityllä. Mutta eipä matka etene nojailemalla joten lähdimme kiipeämään Pistoolivaaran rinnettä.

Etelässä oli hyvin tummia pilviä. Aloimme pelätä sitä että nousee ukkonen ja silloin voimme unohtaa Appistunturille kiipeämisen. Pikku Kaarreojalla pidimme keittotauon yhden aikaan. Siinäkin viritimme Erätoverin varmuuden vuoksi sateen suojaksi. Onneksi ei satanut.

Puolen tunnin kuluttua olimme jo taas taipaleella. Alkaa mennä rutinoiduksi tämä meidän toiminta. Tummat pilvet eivät tulleet kohdallemme joten lähdimme suunnistamaan kohti Appistunturin huippua. Alustavasti olimme ajatelleet väsyttäväksi tämän nousun, mutta tämän nousu ei onneksi ollut samanlainen kuin Hammastunturin nousu. Jaksoimme hyvin vaikka oli rinkat selässä.

Huipulla oli mahtavat näkymät ja oltavat. Aurinko paistoi ja oli tyyntä. Soittelimme kotijoukoille ja vietimme huipulla tunnin verran. Kiikaroimme näkymiä ja tutkimme kolmiomittaustornin jäänteitä.

Vartin yli kolme jätimme huipun taakse ja kohti seuraavaa leiripaikkaa. Appistunturin, Jänkäpään ja Rahpesoaivin muodostamassa laaksossa oli suuri tokka. Ettemme sitä häiritsisi liikaa, otimme suunnan Pikkuvuomaojan rantaa kulkevaa polkua kohti. Polku oli mönkijäura. Kummasti tuntui jaloissa tämänkin päivän taival.


Klo 17 olimme leiripaikalla. Ensin oli suunniteltu leiri Kotajärven länsipuolelle mutta suo näytti niin vaikeakulkuiselta että jäimme itärannalle. Päivälliseksi teimme Intian-pataa. Ennen nukkumaan käymistä päätimme laittaa kotaan kolme ulkopuolista tukisalkoa että saisimme sisätilat paremmiksi. Ilman keskisalkoa olikin helppo levittäytyä sisään kun tilaa oli ruhtinaallisesti. Kodan mukaan otto oli todella hyvä päätös. Hyttysiä ei vielä ollut ja vaikka olisikin ollut niin rankisilla olisimme niistä selvinneet. Emme olisi mahtuneet minun Nallooni kaikki kolme, joten silloin mukaan olisi joutunut ottamaan kaksi telttaa ja painoa lisää. nyt kodassa oli tilaa ja korkeutta hyvin, rinkatkin mahtui loistavasti sisään. Kevyen kaminan kun vielä kehittelisi.

Päivän taival väsytti niin että nukkumaan menimme 21:30.

20.6

Heräsimme samoin kuin edellisenä aamuna klo 8:30. Kota oli nytkin aivan kuiva. Aamu oli aurinkoinen ja lämmin. Liikkeelle pääsimme nopeammin. Olimme matkalla jo 10:20. Kotajärven eteläpäässä olevan suon ylitys ei ollutkaan aivan helppo. Se kierrätti ja palautti takaisin ennekuin löysimme reitin.

Etenimme Jouluselän rinnettä pitkin kohti pohjoista. Alkoi satamaan ja sade kestikin Siika-Suivakkojärven rannalle saakka. Suivakkojoen ylitys sujui rutiinilla ja nopeasti. Sateesta johtuen emme taukoja pitäneet. Suivakkojoen jälkeen nousimme tuvalle vievälle polulle jota pitkin lopputaival sujuikin nopeasti ja olimme yhden aikaan tuvalla.


Tuvalla oli ollut yötä perhe, joka alkoi tehdä lähtöä kun tulimme paikalle. Keittelimme sillä aikaa kahvit ulkona nuotiolla. Perheen lähdettyä laitoimme taloksi ja koska aurinko paistoi lämpimästi lähdimme uimaan. Siika-Suivakko järven vesi oli kylmää, muttei niin kylmää ettemme olisi siinä kyenneet peseytymään. Olo koheni huomattavasti kun sai kropan puhtaaksi. Taneli nautti!

Tämä tupa on yksi siisteimmistä tuvista missä olen käynyt. Tupa on remontoitu lähiaikoina mm. ikkunat ja ovi vaihdettu sekä hirsiä korvattu. Vieraskirjastakaan emme saaneet selville milloin tämä remontti oli tehty, (netistä selvisi että remontti on tehty 2000). Rakennuksen seinissä ei ollut minkäänlaisia kirjoituksia. Todella mukava paikka.

Päivälliseksi Olavi ja Taneli nautti Kanavihannespataa ja minä Merimiespihviä. Se ei ollut erikoista!

Minunkin puhelin toimi täällä joten lähestymme sivistystä. Siitä seurasi huonojakin uutisia. Sain tekstiviestin että kaveri oli ajanut moottoripyörällä ulos tieltä ja kuollut. Mieliala laski.

Nukkumaan kävimme kymmenen maissa. Ja eikö puoliltaöin tullut vanha pariskunta ja meille tuli kiire kasata levittämämme varusteet. Niinpä sitten taas kesti ennen kuin sai unenpäästä kiinni. Taneli ei havahtunutkaan mihinkään ylimääräiseen ääneen. Kyllä on pojalla hyvät unenlahjat.

21.6

Heräsimme seitsemän maissa ja toimimme ripeästi niinpä olimme taipaleella 8:30. Emme viitsineet nyt hidastella kun tuvassa oli muitakin. Lähdimme kiipeämään Ounas-Suivakolle ja HYTTYSET olivat tulleet! Keli oli lämmin. Kulutimme tähän viimeiseen kahteen kilometriin puolitoista tuntia. Olavi oli eilen soittanut Kallelle ja sopinut noudon yhdeksitoista. Meillä oli pari tuntia aikaa laittaa varusteet taas sellaiseen kuntoon että ne mahtuvat autoon. Keitimme kahvit tien vierellä ja odotimme noutajaa.

Tässä oli kuivempaa ja tuulista joten hyttysistä ei ollut haittaa. Se eilinen pariskuntakin kerkesi tulla autolleen mikä oli ollut pysäköity risteykseen. Kalle sitten saapui 11:20 ja meidän vaelluksen voidaan katsoa päättyneet tähän.


Lastasimme auton ja lähdimme kohti Ivaloa. Ivalossa kävimme syömässä maittavan poronkäristys annoksen Muorin kahvilassa (nimi voi olla väärin). Sitten pakolliset tuliaisten ostamiset ja Saariselälle josta otimme saunallisen osakkeen. Sanoimme ja palauduimme reissusta.

22.6

Yhdeksältä palautimme vuodevaatteet ja avaimet. Sitten suunta Pyhä Nattasille jonka huipulla kävimme ihmettelemässä kivimuodostelmia ja näköaloja. Kotona Mikkelissä olimme 22:00.

Ruokaa olimme suunnitellee sopivasti. Päivän meny oli seuraava
Aamulla mysliä 85 - 100g kiisselin kera + kaksi siivua ruisleipää
Kahvi/kaakao ja keksiä/korppuja
Keitto + kaksi palaa näkkäriä
Päivällinen + kaksi palaa ruisleipää

Suunnitelmista poiketen emme tehneet kävelyn aikana päivittäin kuin kerran kahvit. Olimme suunnitelleet myös iltapäivälle kahvit+leivät. Aamupala huomattiin tärkeimmäksi ateriaksi, silloin pitää tankata kunnolla että jaksaa yli puolenpäivän.

Varusteet oli oikeat. Majoite oli täydellinen kuten aikaisemmin olen todennut. Vaikka keli oli kylmä oli meillä riittävästi vaatteita matkassa. Pitkät kalsarit jouduimme pitämään joka päivä poislukien kaksi viimeistä. Villapaita oli kävellessä päällä 16.6 keskiviikkona joka olikin kylmin päivä. Ainut miinus varusteissa oli makuupussi, joka oli aivan liian kylmä. Kaikki mukana olleita varusteita käytimme. Minulta jäi käyttämättä ainoastaan polven lämmittimet. Rankisia emme käyttäneet kuin ensimmäisenä iltana.

Taneli jaksoi loistavasti. Ainoastaan tiistaina käveltyämme pari kilometriä hän sanoi että häntä väsyttää. Sekin johtui vain hänen kokemattomuudestaan kantaa kuormaa. Tämän jälkeen hän ei väsymystään valitellut. Keskiviikon 12 kilometriä kävi selvästi hänen voimilleen. Tämän ikäinen jaksaa hyvin kävellä 6 - 10 km päivä taipaleita. Tanelilla rinkan paino oli 7 kg. Hän kantoi kaikki omat tavaransa ja lisäksi vielä räiskälepannun. Reissun mukavuudesta kertoo myös se että hän on lähdössä myös ensi vuonna.

Yhteensä kävelimme 63,5 km. Vertikaalista nousua tuli 1200 metriä. Keli osui loistavasti. Meille satoi lunta, räntää ja vettä. Loppu matkasta paistoi aurinko lämpimästi. Ja ennen kaikkea hyttyset tulivat vasta viimeisenä päivänä!