Hammastunturi 2008

Viime vuonna jäi Team Sarvelta vaellus väliin, johtuen jäsenien ulkomaan reissuista ynnä ajanpuutteesta. Mutta tänä vuonna pistimme reissun onnistumaan. Tänä vuonna tuli uutena ja täysin ensikertalaisena mukaan Hese. Hieman meitä Olavin kanssa jännitti miten Hese selviytyy tällaisesta vaelluksesta. Tosissamme emme asiaa pelänneet koska Hese on kyllä luonnossa liikkunut.

Ajankohdaksi muotoutui syyskuun toinen viikko. Ja reissun suunnittelu alkoi jo keväällä. Vaelluskohteeksi haettiin paikka missä olisi nähtävää ensikertalaiselle ja mahdollisimman vähän ihmisiä. Muutaman paikan välillä valitsimme sitten tutun Hammaskairan.

Meillä Olavin kanssa oli varusteet kunnossa mutta Hesen piti hankkia suurin osa varusteista. Sitä onkin kertynyt aikamoinen varustevalikoima vuosien mittaan.

5.9

Perjantai 5.9 oli päätetty lähtöpäiväksi. Hieman meinasi kiire pukata koska minulla ja Olavilla oli työpäivä. Onneksi pääsin lähtemään töistä jo kahdentoista maissa. Olavi kävi hakemassa Hesen ja sitten he tulivat hakemaan minua n. klo 15. Olavin luona Pieksämäellä olimme neljän pintaan.

Vaikka autona oli Volvo voimanpesä niin silti kolmen miehen vaelluskamoissa + matkustuskamoissa oli ahtamista. Neljännen kamat eivät olisi enää mahtuneet. Vihdoin klo 16:09 pääsimme liikkeelle kohti pohjoista.

Oulussa olimme kahdeksan maissa ja siellä yövyimme hotelli Arinassa. Ruokailu ja muutama neuvoa-antava, sitten nukkumaan.

Aamulla pyrimme lähtemään ajoissa ja jo kahdeksan maissa olimme tien päällä. Rovaniemellä pysähdyimme täydentämään ruokavarastojamme. Ongelmaksi meinasi tulla kaasupatruunan löytyminen. Rovaniemen prismasta ne olivat loppu, Ivalon K-kaupassa ei ollut mutta onneksi Ivalon S-marketista löytyi.

Keli oli loistava ajamiseen ja ensimmäiset porot näimme Tankavaaran tienoilla klo 14:40. Siitä jatkoimme Kaunispäälle missä ihailimme kaunista Lapin maisemaa. Aurinko paistoi, mutta tuuli kylmästi. Yritimme paikallistaa Hammastunturia siinä kumminkaan onnistumatta.

Ivalossa ostimme loput tuore ruokatarpeemme ja söimme maittavan ruuan Hotelli kultahipussa.

Ruuan jälkeen ajoimme Paalupään kupeelle ja aloimme valmistautua kairaan. Kello oli jo 18:30 ja meillä alkoi olla hieman kiire, sillä leiri olisi hyvä olla pystyssä ennen pimeää. Itselleni tuli hieman korkea kuorma kun minulla oli rinkan päällä teltta. Painoa rinkallani oli noin 26 kg.

Lähdimme matkaan n. klo 19. Rinkat painoivat selässä mutta mieli herkistyi mitä etäämmälle kuljimme autosta. Huomasimme alkumatkasta että Hesen rinkka olisi pitänyt perussäätää jo ennen liikkeellelähtöä. Sitä yritimme säädellä ja löytää parempaa kantoasentoa.

Ilta alkoi hämärtää noustessamme Paskaluottuman rinnettä ylös. Alkumatkaksi tällainen nousu on tappava, kun rinkka ei ole yhtään vielä keventynyt ja keho ei ole tottunut tällaiseen. Pääsimme kuitenkin ylös ja leiripaikkakin osoittautui mainioksi. Pistimme leirin pystyy ja nuotion tulille. Iltapalaksi oli varattu makkaraa ja olutta. Hyvä oli siinä nuotion loisteessa olla kun ympärillä oli hieno luonto ja yllä revontulet.

6.9

Alkuun olimme arponeet kodan ja teltan välillä siitä kumman ottaisimme matkaan. Päädyimme kuitenkin tähän Hillebergin Nammatj 4:seen. Hyvin siinä mahtui nukkumaan kolme raavasta miestä. Nukuimmekin sitten yhdeksään saakka. Sitten oli vuorossa meille Olavin kanssa perinteeksi muodostunut aamupala, pekonia ja munia paistettuna. Hyvin se tuntui maistuvan myös Heselle.
Kello oli jo yhdentoista tietämillä kun pääsimme jatkamaan kohti Hammaskurua. Keli oli aurinkoinen ja lämpötila siinä vähän alle kymmenen astetta. Matka joutuikin mukavasti kun laskeuduimme kuruun. Välillä oli hiukan kivenlohkareita. Hammaskuru oli vetinen ja ylitettyämme sen pidimme lounastauon nauttien keittoa.

Sitten alkoikin taas kiipeäminen. Suuntasimme Risupään ja Portinpään välitse kohti Välipäätä. Pari kertaa piti pitää taukoa kun nouseminen otti voimille. Välipään rinteellä oli pari poromiesten kotaa, joista toiseen kävimme tutustumassa.


Lähtiessämme liikkeelle kodilta havaitsimme tulojäljillämme tulevan vaeltajan koiransa kanssa. Jatkoimme kiertäen Välipään etelän kautta.

Leiripaikan löysimme Hammastunturilta tulevan puron kallaalta. Hieman hyttysiä pyöri ympärillämme mutta nekin hävisivät kun ilta saapui ja tuli kylmempää.


Laitoimme leirin pystyyn ja söimme päivällisen. Otimme pikkureppuihin evästä ja lähdimme kohti Hammastunturin huippua. Olimme pelotelleet Heseä nousun rankkuudesta mutta tämä etelärinne olikin paljon helppokulkuisempi kuin pohjoispuoli, mistä olimme aikaisemmin nousseet huipulle.

Huipulla sitten saimmekin hyvät puhelin yhteydet, ne kun olivat häipyneet pikkuhiljaa siitä kun autoilta lähdimme. Hese otettiin puolijuhlallisin menoin Team Sarven jäseneksi.

Alaspäin mentäessä alkoikin satamaan. Olimme huipulla katselleet sadekuuroja jotka kiertelivät meitä. Onneksi sadekuuro ei kestänyt kauaa.

Leirissä teimme iltapalaksi tunturitortilloita ja nuotion ääressä paransimme maailmaa pitkälle maanantain puolelle. Joutuipa eräs seurueestamme luopumaan syömästä ruuastaan ;).

7.9

Yöllä oli hieman satanut, mutta aamu valkeni kuivana joskin kylmänä. Aamutoimet sujuivat nopeammin kuin edellisenä aamuna. Vaikkakin pääsimme lähtemään liikkeelle vasta yhden aikoihin. Otimme suunnaksi etelän. Matka joutui nopeasti Vaskisjängän länsipuolta.

Tupuliselällä teimme nuotion ja keitimme kahvit. Pokka-Einon vaaralta laskevan puron ylitettyämme havaitsimme rakennuksen katon meistä pohjoiseen tulosuunnalla. Sitä piti lähteä tutkimaan sillä kartan mukaan siellä ei rakennuksia ole. Poromiesten tuvaksi se paljastui. Tupa oli lukittu mutta selvästi siinä olisi sauna. Hieman mietittiin sisälle yrittämistä ja saunomista mutta emme ruvenneet rikkomaan lakia vaan päätimme jatkaa matkaa.

Puroa ympäröivällä suolla/kosteikolla oli lakkoja. Hieman olivat jo pehmenneitä mutta kyllä nekin maistuivat.

Leiripaikkaa aprikoimme mutta lopulta mainio leiripaikka löytyi kuuden maissa Hunajanpisaranojan ja Grönholmanvaaran välistä. Leirimme oli mukavalla paikalla puron ja Hunajanpisaranojan muodostamassa niemekkeessä. Lähelle oli rakennettu rangoista jonkinlainen aitaus jonka tarkoituksesta emme päässeet selville. Tämän aitauksen pohjalla oli kumminkin kohta johon eivät porot olleet päässeet käsiksi. Olispa niin mahtavaa jäkälää joka puolella.

Iltaa oli mukava viettää nuotion lämmössä ja suunnitella seuraavaa päivää. Ajattelimme pitää leirin samalla paikalla ja käydä vain pikkurepun kanssa Kehäpään huipulla, josta kenties saisimme puhelinyhteyden sekä Kultalassa.

8.9

Yön aikana oli ollut sen verran pakkasta että vesipussissa oli jäätä. Söimme myslit ja keitimme kahvit. Kymmenen aikaan olimme jo matkalla. Kehäpäälle matka joutui nopeasti, maasto oli mukavaa kävellä ja keli sopiva. Pilvistä lämpötila n. 4 – 6 astetta. Huipulla sitten puhelimet pelasi ja kotijoukot tietoisiksi matkan kulusta. Olimme Olavin kanssa kiivenneet 2004 Kehäpään pohjoisemmalle huipulle, jossa oli revontulitutkimusaseman jäänteitä. Samanlaisia jäänteitä näytti olevan myös tämän huipun laella. Ivalonjoki kanjoni näkyi hyvin ja maisemia ihastellessa meni hieman aikaa.

Puoli kahdentoista aikoihin lähdimme laskeutumaan kohti Kultalaa. Rinne oli mukavaa männikköä kävellä. Kultalan rinne oli kyllä paha. Mitenköhän me kykenimme kiipeämään aikoinaan rinkkojen kanssa sieltä ylöspäin. Rinteellä oli näkyvissä vielä vanhoja kantoja kullankaivuu ajoilta.

Tutustuttuamme ympäristöön viritimme autiotuvan kaminaan tulet ja kuivasimme paitamme ja keitimme kahvit. Kahden aikaan lähdimme kävelemään Ivalonjoen vartta kohti alajuoksua. Lähtiessämme liikkeelle saapui Pahaojan suunnalta viitisen vanhempaa päiväretkeilijää. Aurinko alkoi pikkuhiljaa paistaa ja syksyiset värit loistivat tässä jokikanjonissa.

Joenvartta pitkin meni selkeä polku jota pitkin matka joutui. Valtauspaikat joen varrella oli laitettu jo talvikuntoon. Aurinko lämmitti siinä määrin että pojat kävivät uimassa. Vesi oli kylläkin aikas raikasta.

Björklundinkosken kohdalla minä erosin muista ja lähdin nousemaan ylös kanjonin kuvetta suuntana pikkuinen lampi. Kartasta katsottuna lampi voisi olla katsomisen arvoinen.

Olavi ja Hese lähtivät ensi Ivalonjoen vartta pitkin alaspäin. Matkalla oli useita jo taviteloille laitettuja kullanhuuhdonta paikkoja. Muutamissa oli aika nykyaikaiset varusteet, joten aika tosissaan taitavat ottaa kullanhuuhdonnan. Näimme myös muutaman telttasaunan kehikot ja unelmoimme, että miltähän niissä löylyt tuntuisivatkaan. Ennen Hunajapisaranojaa vastaa tuli kahden miehen partio, vaihdoimme muutaman sanan ja jatkoimme matkaa joen vartta pitkin.

Kulku oli paikka paikoin hankalaa vaikka meillä ei ollutkaan rinkkoja selässä. Oli melkoista louhikkoa, jossa piti katsoa joka askeleen paikka tarkkaan. Vähän ennen Hunajapisaranojaa lähdimme nousemaan rinnettä ylöspäin. Ihmettelimme matkalla, että miten helppokulkuista polkua pääsimme nousemaankaan. Tuntui kuin siihen olisi raivattu polku helpottamaan nousua. Noustuamme noin 400 metriä huomasimme, että se olikin itse tehty sivuhaara Hunajapisaranojasta. Se tarkoitus oli kuljettaa vettä kullanhuuhdontapaikalle. Hyvin oli sivuhaara tehty ja täytti varmaan tehtävänsä. Jatkoimme Hunajapisaranojan suunnassa leiripaikallemme, jota ei huomannut kuin vasta noin 200 metriä päästä. Hyvin puut ja vihreä väri naamioivat sitä.

Oma reittini oli sen verran nopeampi että odotellessani muita kävin pesulla Hunajanpisaranojassa. Eipä itse pesu ollut nautittava mutta kyllä sen jälkeen olo oli mahtava. Iltaohjelmassa oli lettujen paistamista ja turinoimista iltanuotiolla.

9.9

Aamulla nousimme jo kahdeksan aikaan ja puoli kymmeneltä olimme matkalla kohti Ritakosken kultalaa. Matkaa ei ollut kuin noin kahdeksan kilometriä joten kiirettä meillä ei ollut.

Pysähtelin silloin tällöin ihastelemaan maisemia ja ottamaan kuvia joten pojat pikkuhiljaa erkani minusta. Edellisenä päivänä oli ollut puhetta yksin vaeltamisesta joten annoin poikien mennä ja otin oman suunnan. Maasto oli erittäin mukavaa kävellä, tasaista mäntykangasta. Vaskisjoella keittelin kahvit ja makoilin auringossa.

Olavi ja Hese suunnistivat ”tarkasti” ja menivät omaa reittiään. Koska heillä oli voimaa jaloissa ja mieli korkealla, päättivät he kohdata matkan kaikki kovimmat nousut ja laskut sekä komeimmat maisemat. He eivät kierrelleet vaikeita paikkoja kuten eräs vaan menivät suoraan päälle vaan (meillä ei säikytä, meillä ei surra, iske ja murra). Olipahan komeita kumpareita, nousuja ja joitain laskujakin. Aluskasvillisuus oli helppokulkuista tasaista sammalikkoa ja jäkälää.

Noin puolivälissä he pitivät pienen ruokailutauon, voileipää ja metvurstia. Tämän jälkeen päättivät laskeutua Ivalonjoen rantaan ja lähteä sen suunnassa kohti Kultalaa, matkalla voisi tutustua myös kartalla olevaan toiseenkin autiotupaan. Epäonnekseen tämä autiotupa olikin palanut, ei ollut kuin autiotalon rauniot jäljellä. Taukoa ei siihen jääty pitämään vaan reippaasti matka jatkui kohti Ritakosken kultalaa. Siellä ei ollut ketään onneksi paikalla. He tutustuivat rakennuksiin ja löysivät tuvan kirjassa mainitun telttasaunan, jota päättivät alkaa lämmittämään. Olavi toimi sytyttäjänä ja puun lisääjänä, Hese hakkasi halkoja.

Suunnistukseni meni nappiin tällä ”yksin vaelluksella” ja laskeuduin Ritakosken Kultalan kohdalla Ivalonjoki kanjoniin. Rinne oli erittäin jyrkkä ja pelotti hieman nilkkojen puolesta. Päästyäni autiotuvalle olivat pojat jo työn touhussa lämmittämässä telttasaunan kiuasta. Joen pankolla oli kiuas ja kehikko valmiina saunomista varten. Pressu oli huoltorakennuksen vintillä. Lämmitimme saunaa kolmisen tuntia kunnes pääsimme löylyyn. Ah sitä ihanuutta!

Peseydyimme joessa ja eikö juuri silloin ilmestynyt pari hemmoa kartanolle. Kävi ilmi että he olivat kanooteilla liikenteessä ja kävivät tiedustelemassa kosken laskun.

Yön vietimme autiotuvassa ja melojatkin yöpyivät kanssa. Ilta menikin pitkäksi kun turinoitiin heidän kanssa. Tässä vaiheessa oli minun leiritossuni jo melko korjattuina roudarinteipillä.

10.9

Yöllä oli ollut kunnolla pakkasta. Maa oli vielä yhdeksänkin aikaan valkoisena kun me heräilimme. Aamutoimet sujuivat nopeasti ja yhdentoista aikaan olimme jo menossa eteenpäin.

Matkalla sitten heräsi ajatus että aikaistaisimme hotelliin menoa yhdellä vuorokaudella. Nyt piti vain päästä sellaiseen paikkaan että saisi puhelimella yhteyden hotelliin.

Jonkin matkan päässä Ritakosken kultalasta oli iso höyrykone. Kyseinen kone oli pyörittänyt sahaamoa. Kultalan ympäristössä oli myöskin hyvin paljon kaivuumonttuja ynnä muutakin kultahistorian jäänteitä.

Nuovakkajoen ylitystä olin hieman pelännyt mutta se ei aiheuttanut mitään ongelmia. Pidimme taukoa samalla paikalla missä olimme Mian kanssa olleet 2002. Ja yllättäen minun puhelimella sai yhteyden kun koko reissun ajan oli Olavin puhelin ollut se varmin kun hänellä oli Soneran liittymä. Hotellivarauksen siirto onnistui ja suuntasimme kohti autoa. Nuovakkavaaran kuve oli raskasta kulkea. Pehmeää ja upottavaa sammalta.

Puoli neljän maissa olimme pikamarssin jälkeen metsäautotien päässä. Heikki jäi vartioimaan rinkkoja ja me Olavin kanssa kävimme hakemassa auton kuuden kilometrin päästä.

Kävelimme kuuden vuorokauden aikana 65 kilometriä. Ainoastaan yhtenä yönä satoi. Muutoin oli ollut loistava keli. Ja kelin kruunasi aurinko viimeisinä päivinä. Ruokana meillä oli Real Turmat, eli aamulla mysliä n. 100g, päivällä joko kahvi tai keitto ja leirissä ruoka. Autiotuvassa valmistimme poronkäristyksen ja muusin. Varusteita oli sopivasti matkassa. Teltta oli loistava valinta. Miinuksena minulla oli leirikenkien hajoaminen. Kaasua meillä oli liikaa kun Realissa ei tarvinnut kuin vettä ja veden keitto onnistui hyvin kahvipannulla nuotiolla.

Pyöräretki 2008

28.6

Taneli oli ilmaissut halunsa lähteä vaellukselle talvella. Mutta lomat ynnä muut sellaiset eivät antaneet mahdollisuutta lähteä pohjoiseen. Joten päätimme tehdä pyöräretken.

Kukaan meistä ei ollut aikaisemmin tehnyt kuin päivän fillarireissuja joten tämä oli uutta. Reitiksi olimme keväällä suunnitelleet Salpalinjaa seurailevan Virojoelta Mikkeliin reitin. Mutta ajankohdan lähestyessä iski kuljetusongelma, siispä suunnitelmien vaihto ja suuntana Puuma, Sulkava.

Olavi oli edellisenä viikonloppuna ajanut pyöränsä Pieksämäeltä Mikkeliin. Ja aamulla yhdeksän aikaan aloimme olemaan valmiit reissuun.


Lähdimme ajamaan Mikkeli-Visulahti-Parkkila-Anttola. Keli oli aurinkoinen ja sopivan viileä niin ettei hiki tullut polkiessa.


Anttolassa pysähdyimme ihailemaan kirkkoa, missä olikin innokas vapaaehtoistyöntekijä kertomassa meille kirkon historiaa. Jopa niin innokas että oli vaikeuksia irtaantua sieltä. Satamassa söimme maittavan kalasopan. Vesitäydennys ja matka jatkui.

Anttolan jälkeen oli rankempia mäkiä, joissa alkoi voimatkin hyytyä. Samoin kuin lämpötilakin oli noussut joten hikihän siinä tuli.


Anttolan ja Puumalan väli on todella mukavaa pyöräillä. Ainoa haitta on pieni piennar. Omassa pyörässäni oli peili jonka hyöty tuli juuri tälläisillä teillä ilmi. Matkatekoamme piristi myöskin samaan aikaan ajettu vanhojen autojen Saimaan ympäriajo. Vastaan tuli mitä hienompia vanhoja autoklassikoita.

Lietveden kioskilla pidimme tauon ja nautimme hieman purtavaa. Norppia emme bonganneet.


Keli kun oli lämmin ja aurinko paistoi niin uimaan piti päästä. Pistohiekalla menikin sitten aikaa, etenkin kun Heikki perheineen ilmestyi meitä huoltamaan.


Uimisesta virkistäytyneenä matka jatkui Puumalaan. Söimme pitsat satamassa ja kätkökin etsimme aallonmurtajalta.


Viimeiset kilometrit ovat aina olevinaan rankat, niin oli nytkin. Jaksoimme kuitenkin hyvin yösijaamme ja viimeinen kilometri oli perin vauhdikasta alamäkeä.

Saunoimme ja kävimme maaten piharakennukseen. Hyvin tuli uni tälläisen päivän jälkeen.


29.6

Aamulla olikin katettuna todella hyvä aamupala meitä odottamaan. Ja puoli yhdeksän maissa olimme valmiit jatkamaan.


Matkamme jatkui Sepänkylän kautta kohti Kietävälänvirran lossia. Tie oli hiekkatietä ja mäkistä. Mutta eihän se matka tapa vaan vauhti.

Lossia jouduimme hieman odottamaan ja lossimatkasta tulikin mukava tauko polkemiseen.

Päätimme mennä Partalansaaressa katsomaan Sarsuinmäen tykkipatteria. Siellä oli myös yksi kätkö etsittäväksi.

Tie oli soratietä ja vieläkin mäkisempää kuin aikaisemmin. Taneli alkoi hiipua, tuntui se meissä isommissakin.


Sarsuinmäen tykkipatteri kuuluu Salpalinjan rakenteisiin ja yhdessä tykkiasemassa on vielä tykkikin paikallaan.


Taivas alkoi uhkaavasti tummeta takanamme kun jatkoimme kohti Sulkavaa.


Kaartilankosken kaupalla pysähdyimme ostamaan hieman purtavaa ja juotavaa. Odotimme aikamme sadetta ja etenkin sen ohi menemistä. Mutta ei se tuntunut tulevan joten jatkoimme matkaa.

Muutaman kilometrin päästyämme alkoikin sitten sataa. Minun drymax housut olivat tulleet tiensä päähän, eivät enään vettä pitäneet. No olihan niillä ikääkin.

Saavuimme Sulkavan lomakeskukseen ja sadekkin oli loppunut. Illan ohjelmassa oli syöminen ja pienoisgolfin mestaruuden selvittäminen.


30.6

Aamulla aamiaisen jälkeen olimme yhdeksältä valmiit jatkamaan kohti Juvaa.


Päätimme kuitenkin käydä katsomassa Vekaransalmea. Nyt asfalttitiellä olikin nautinnollista ajaa eilisen hiekkatien jälkeen.

Sulkavan keskustassa ostimme evästä ja matka jatkui kohti Juvaa. Päätietä pitkin olisi ollut liian lyhyt matka joten päätimme polkea Kyrsyän ja Kiiskilänharjun kautta.


Juvalla yövyimme Hotelli Juvassa.

1.7

Matkamme jatkui Juvalta Hatsolan ja Kilpolan kautta kierrellen. Vitostiellä on liian kova liikenne että sielä olisi turvallista ajaa. Ja olihan näillä sivuteillä paljon enemmän katseltavaa.

Kävimme Saarijärvessä uimassa. Hieman oudoksutti viitoitus umarannalle, se kun meni yksityispihan kautta ja uimarantakin näytti siltä ettei se yleisessä käytössä enään ole.


Kyllä se uiminen piristikin. Matka jatkui Vehmaankylän ja Rämälän kautta kotia. Jonne saavuimmekin hyvässä ja pirteässä kunnossa.


Reissumme meni hyvin. Ainoastaan yhtenä päivänä ja silloinkin lyhyen aikaa satoi. Muuten kelit suosivat meitä. Tavaraa meillä oli matkassa sopivasti.

Muotkatunturit 2006

Paikannimistöt ovat otettu ulkoilukartasta Muotkatunturit 1:50000 2005. Kaikille tuntureille ei löytynyt nimiä joten pyydämme anteeksi epätarkkuutta.

18.6

Lähdimme Tanelin kanssa junalla kohti Pieksämäkeä 16:55 ja perillä olimme 17:30. Pääosa tavaroistamme oli mennyt jo edeltä Olavin kyydissä. Hörppäsimme kahvit ja starttasimme kohti pohjoista 18:30. Iisalmella pysähdyimme tauolle. Taneli kävi nukkumaan ennen Oulua. Muun liikenteen puuttuessa oli hyvä ajaa.

19.6

Ennen Vuotsoa menimme vanhalle tielle ja kävimme nukkumaan etupenkeille 03:50. Eihän se mitään mukavaa lepoa ollut. Autokin kostui sisältä. Olisi pitänyt varata teltta ja makuupussit helposti saataville. Hyttysiä pyöri auton ulkopuolella niin paljon ettei ulkona tehnyt mieli heilua.

Ennen kuutta olimme jo hereillä ja siirryimme varsinaiselle tielle. Linja-auto pysäkillä nautimme Oulusta ostamamme eväät. Hyttysiä pyöri joten edestakaisin kävelyksi sen meni. Kävimme Saariselällä varaamassa kylpylästä huoneen ja katselemassa Kaunispäällä maisemia. Ivalosta täydensimme viimeiset muonat ynnä virvokkeet. Karhunpesäkivellä pidimme taukoa ja taukojumppaa kiipeämällä katsomaan sitä karhunpesää.

11:30 olimme Muotkan Ruoktussa. Nautimme poronkäristyksen, pakkasimme rinkat ja liikkeelle pääsimme 13:15.

Kiersimme sillan kautta Peltojoen länsipuolelle. Täytimme puollot joesta ja Taneli alkoi suunnistamaan. Polkua pitkin matka joutui nopeasti. Hyttysiä pyöri niin että myrkkyjä piti alkaa käyttämään. Tanelilla oli hieman ongelmia kartan mittakaavan kanssa ja häntä joutui hieman auttamaan suunnistus tehtävässä, mutta hyvin hän siinä onnistui. Aurinko paisto lämpimästi alkumatkasta mutta pikku hiljaa rupesi pilviä kasaamaan kun nousimme Jeageloaivin rinnettä.


15:15 olimme leiripaikaksemme katsomamme lammen rannalla. Kotaa pystyttäessä se sitten alkoi satamaan. Ei onneksi mitenkään rankasti, mutta kastelevasti kyllä. Iltapalaksi olimme suunnitelleet makkaraa joten nuotio piti virittää. Teimme sen kodan sisälle. Tiesimme nuotion savuttavan, joten makkaran paisto meni makuulta suoritettavaksi. Hieman savua nosti kun avasi vastapäiseltä seinältä vetoaukon. Nuotio oli kitulias mutta saimme makkarat paistettua. Virittelimme rankiset ja kävimme nukkumaan. Koko yön satoi vettä.

20.6

Heräsimme kahdeksan maissa. Sade oli tauonnut mutta kova sumu oli noussut. Lammen toista reunaa ei nähnyt. Aamutoimien ohella tuli pieniä kuuroja, paitasillaan selvisi niistäkin. Aamupalaksi teimme perinteistä pekonia ja munia. Munien paistaminen onnistui täydellisesti. Kotaan tuli lisäpainoa kun laiskuuttamme emme viitsineet sitä wettexillä pyyhkiä.

10:20 lähdimme matkaan. Ensiksi seurasimme polkua, mutta sitten erkanimme siitä kohti Jeageloaivin huippua. Tarkoituksenamme oli kiertää huippu pohjoisen kautta. Rinteellä kävivät sitten hyttyset kiusaamaan ihan oikeasti. Silloin tällöin satoi kuuron. Lämmintä ja hiostavaa.

Alkaessamme laskeutumaan länsipuolella alkoi sumu rintama repeytyä ja aurinko paistamaan, ensin Tuángánuaivin suunnalla. Samoin meidän mielialamme ponnahti ylös. Nautimme länsirinteellä lounaskeiton. Olavi kylläkin joutui hakemaan veden aika kaukaa. Keittokin muodostui pikkuhiljaa lihakeitoksi kun hyttysiä pörräsi ympärillä. Pistimme pystyyn kisan, kuka tappaa eniten hyttysiä yhdellä iskulla. Sen päivän ennätys, Kimmo 11.

Suunnistimme kohti Cuágáuaivráppáh:ssä olevaa kurua kohti. Alemman Honkavuoman ylitys ei aiheuttanut minkäänlaista ongelmaa. Molemmin puolin on mukavaa leiriytymiskelpoista kangasmaastoa ja isohkoja honkia. Kurusta otimme suunnan katsomamme leiripaikkaa kohti.

Puro löytyi ja suhtkoht nopeasti löytyi myös kodalle sopiva pystytyspaikka. Pohja oli kylläkin niin pehmeä että piti varmistaa kodan pystyssä pysyminen kivillä. Päätimme ettemme ota rinkkoja sisään kotaan vaan teimme niille katoksen erätoverista ulos. Päivällinen ja sitten kohti Hanhipään huippua. Aurinko paisto lämpimästi.

Nousimme Hanhipään pohjoishuipulle josta puhelut kotijoukoille. Näkymät olivat joka suuntaan hienot. Pyöreitä tunturilakeja nousi toistensa lomasta. Ainoa asia mikä vähän häiritsi tätä ihanuutta olivat pienet ystävät.

Näimme lunta n. kilometrin päässä purouomassa joten se oli lähdettävä sinne lumisotaa varten. Hanhipään rinne oli mukavaa ja tasaista kävellä. Purouomassa syttyi sitten aimo sota.

Paluumatkalla törmäsimme hienoon purouomaan Hanhipäiden välissä. Puro kulki kallioiden välissä. Eteneminen oli hidasta, onneksi kivet eivät olleet märkiä. Auringon ”laskiessa” tuli vielä enemmän hyttysiä. Niitä tuli niin paljon että meikäläisen sietokyky oli koetuksella. Kiersimme lähellä olevat lammet ja tulimme kodalle.

Valmistimme vielä iltapalaksi ”tunturi tortillat” jotka olivat sitten hyviä. Pitänee valmistaa muulloinkin! Nukkumaan kävimme 23:00 jälkeen.

21.6

Tänään pääsimme ylös vasta kymmeneltä. Aamutoimet menivät jo nopeammin ja matkaan pääsimme 11:20. Sataa tihutti koko ajan. Kaksi wettexiä mukaan. Sadevaatteet sekä hyttysvaatteet oli pidettävä päällä. Siitähän tuli mahdoton hiki. Taneli suunnisti taas tänään. Lähtö meni hieman pörinäksi kun ensimmäisen mäen lähdimme kiertämään vikakautta, mutta eipä siitä sen kummempaa haittaa. Selkeästi paremmin sujui nyt kartan luku.

Laskeuduttuamme hanhipäältä tuli hienoja poikittaisia kalliomuodostelmia eteemme. Tauon pidimme yhdellä purolla hikisinä ja hyttysiä huitoen. Ylemmän Honkavuoman ylitys sujui hienosti. Tanelin rinkan kannoin yli ja Taneli pomppi kiveltä kivelle yli. Ylityspaikkaakaan ei tarvinnut etsiä vaan sopiva paikka osui eteemme heti.

Ylitettyämme joen päätimme pistää erätoverin katokseksi ja nauttia lounaan. Onneksi teimme katoksen sillä lounaan jälkeen alkoi sataa rankasti. Pidimme sadetta ja odottelimme että se lakkaisi. Sade lakkasikin n. puolen tunnin kuluttua ja pääsimme jatkamaan matkaa. Edessä olikin hikinen nousu Giellároavvi:lle. Huipulla alkoikin aurinko paistaa. Kyseisten tuntureiden itäpuolisten huippujen länsirinne oli aikamoista kivikkoa. Jouduimme tekemään kilometrin lenkin että pääsimme turvallisesti näiltä itäpuolisilta huipuilta.

Nautimme suklaata ja myslipatukoita kun Taneli alkoi näyttämään uupumisen oireita. Giellároavvin ylängöllä törmäsimme sitten ainoisiin ihmisiin koko reissulla. Oli alkanut tuulla joten hyttysistä ei ollut mitään haittaa. Tanelilla oli tullut kaksi rakkoa, niihin laastarit ja matka jatkui. Kämppä löytyi helposti klo 18:00. Tupaan oli viriteltävä sen verran tulta että saatiin kaikki kamppeet kuivaksi. Kiellaroaivin ympäristö on hienoa hiekkaa, puut pitää tuoda metsästä.

22.6

Me muut heräsimme 08:00, Taneli nukkui kymmeneen saakka. Aurinko paistoi ja tuuli sen verran että hyttyset pysyivät kurissa. Kodan ja erätoverit viriteltiin kuivumaan puiden oksille. Ja vihdoin sai myöskin makuupussit tuulettumaan. Kun Taneli heräsi nautimme aamupalan, joka meillä on kaikkina muina aamuina paitsi ei ensimmäisenä mysliä 100g/henk ja kiisseliä sekä kaksi palaa jälkiuunileipää. Meillä meni tällä vaelluksella leipää aina puolikas/ateria.

12:20 lähdimme lenkille tarkoituksena mennä katsomaan Stuorrávzia. Lähdimme suoraan kohti Kielajokea kämpältä mäen ylitse. Joelle päästyämme aprikoimme ylitysmahdollisuuksia ja totesimme, että jollei yläjuoksulta löydy parempaa niin jätetään menemättä yli. Tanelilla oli nimittäin pitkään jatkunut yskä.

Etenimme joen reunaa pitkin kohti yläjuoksua, mutta sopivaa ylityspaikkaa ei näillä vesillä löydy. Joen vierusta on mukavaa käveltävää kunhan nousee hieman ylemmäksi joesta. Useita nuotioita oli pitkin vartta. Mikäköhän se ajaa että jokaisen on itselleen rakennettava se kivikehä? Päätimme palata kämpälle letunpaistoon.

Nuotiota varten piti aika etäältä hakea puita. Saimme tulet sytytettyä ja letut paistettua vaikka vähän aikaa näytti siltä että satamaan alkaisi. Tanelikin opetteli letun paistoa. Nautimme vielä nuotiokahvit. Viitisen kuukkelia tuli pyörimään ympärillemme. Järripeippo pariskunta ahdisteli kuukkeleita kovasti.

Mittari näyttää +20 astetta kun me Olavin kanssa päätämme mennä pesua. Vesi tuntuikin niin lämpöiseltä että uimiseksi se menikin. Mutaa on paksulti kahden metrin päässä rannasta. Mutta kylläpä se virkisti. Kuivaaminen tapahtuu ripeästi, sen verran hyttysiä pyörii ympärillä.

Päivällisen yhteydessä meni kaasupullo tyhjäksi. Näköjään meillä menee pullo kolmessa päivässä. Yhtään emme säästele käytössä ja jokaisen aterian jälkeen lämmitämme vielä tiskivedet.

Nukkumaan käydessä näytti mittari +15 astetta.

23.6

Heräsimme 09:00. Taivas oli pilvetön ja tuuli mukavasti. Aamiainen ja pakkaus sujui ripeästi. Pilviä alkoi kerääntyä, niinpä varauduimme sateeseen laittamalla drymaxit jalkaan.

Lähdimme kohti Peltoaivia. Kiersimme lampien itäpuolella olevan mäen etelänkautta. Sitten kiivetessä Giellároavvi etelähuipuille huomasimme ajautuneemme liiaksi etelään. Edessä oli jälleen huipulta laskeutuminen ja kostean huippujen välisen alueen ylittäminen ja kiipeäminen seuraavalle huipulle.

Kävellessä meillä ei ollut kuin pitkähihaiset päällä ja niillä tarkeni hyvin. Tauolla sitten piti vetää takkia niskaan tuulen takia. Alkutaival oli mukavaa harvahkossa tunturikoivikossa kulkemista. Sitten kun pääsimme hieman ylös niin näkymät olivat oikein mukavat. Lännessä nousi vielä tuntureita tuntureiden perään. Ne nyt jäivät meiltä katsastamatta, mutta ehkä seuraavalla kerralla.

Laskeuduttaessa kohti Ylintä honkavuomaa pidimme lounas tauon puron kallaalla. Päätimme syödä oikein kunnon ruuan kun olimme suunnitelleet kävelevämme tänään Alimmalle Honkavuomalle saakka. Viritimme katoksen käyttämällä vaellussauvojamme ja ympäristön puita. Satamaan se ei kyllä ruvennut tämän tauon aikana, mutta isoja paarmoja ilmestyi meidän katoksen alle.

Laskeuduimme puron viertä pitkin Ylimmälle Honkavuomalle. Reitin valinta oli ehkä väärä, sen verran se puro pujotteli kallioiden välissä. Mutta olisi hieno seitakin jäänyt näkemättä jos emme olisi tätä reittiä pitkin kulkeneet. Emme tiedä oliko se seita mutta ainakin ihan hieno kivipaasi.

Ylimmäisellä Honkavuomalla ylitys sujui mallikkaasti. Olavi pani kumit jalkaan, minä meni niin vauhdikkaasti yli että housujen lahkeet estivät veden pääsyn kenkiin. Tanelilla olikin kumisaappaat koko matkan. Komeita ja vanhoja honkia oli reittimme varrella noustessamme ylös seuraavaa rinnettä.

Huiputimme Hanhipäiden erään eteläisen huipun. Huipulla tuulen suojassa sammalpedillä olikin mukava viettää taukoa auringon lämmittäessä ja tuulen pitäessä hyttyset kurissa. Vietimmekin aikaa niin että lännen suunnalta alkoi ilmestyä tummanpuhuvia pilviä. Niin että meille tuli kiire kohti seuraavaa leiripaikkaa.

Ennen kuin pääsimme perille saimmekin pari lyhyttä kuuroa niskaamme.


Löysimme oikein mukavan leiripaikan kahden lammen välistä. Oli helppo pistää kota pystyyn. Tuuleen varauduimme kuitenkin lisäkivien avulla. Illalla tulikin puuskia ja hyvin pysyi kota pystyssä.

Taneli oli hidas tarpeissaan joten hän kävi kokeilemassa lammen veden lämpötilaa. Totesi sen olleen hyytävän kylmää!

24.6

Pääsimme ylös klo 08:00. Taivas oli tasaisen harmaa. Pieniä kuuroja oli tullut yön aikaan. Kota kuivui mukavasti tuulessa joten wettexiä emme tarvinneet.

Pääsimme matkaan klo 11:00. Lähdimme nousemaan Peltoaivin pohjoisinta huippua kohti. Huippu saavutettiin 12:00. Noustessa teki Kimmo ennätyksen 17 hyttystä. Tuuli oli heikentynyt edellisistä päivistä joten hyttyset pyörivät vähän enemmän.


Huipulta suuntasimme Harrijärven pohjoispuolitse Lahtisen kämpälle, missä olimme 12:45. Söimme lounaskeiton ja suuntasimme kohti Muotkan Ruoktua polkua pitkin (9km). Olimme ensin ajatelleet ylittävämme Peltojoen Lahtisen kämpän kohdalta, mutta tulimme toisiin ajatuksiin.

Polkua pitkin matka joutuikin nopeasti. Puolessa välissä alkoi satamaan. Sade ja sisältä kumpuava hiki ynnä hyttyset pistivät meihin siten vauhtia ettemme suurempia taukoja pitäneet. Olimme Muotkan Ruoktussa klo 16:30. Otimme mökin, pesulle, syömään ja nukkumaan.

Paluumatkan teimme Norjan kautta kiertäen ja Saariselällä yöpyen.

Parasta reissussa:
Olavi, se päivä kun ei kengät kastuneet (autiotuvalta lähtö)
Taneli, Iltatoimet
Kimmo, Maisemat

Ikävää:
Olavi, se päivä kun kengät kastui (autiotuvalle tulo)
Taneli, hyttyset
Kimmo, toinen päivä kun piti pitää sadevehkeet ja hyttysvehkeet päällä (hiki)

Reissu onnistui hyvin. Kodasta pysyivät hyttyset poissa kun poltimme hyttyskierukkaa, jopa niin hyvin että ensimmäisen yön jälkeen emme pitäneet rankisia. Ruokaa oli riittävästi, päivätaipaleet olivat sopivia. Kelit suosivat!

Valokuva galleria täällä.

Tuntsa 2005

Tänä vuonna uhkasi Team Sarven reissu jäädä tekemättä, johtuen meidän molempien lomista. Mutta onneksi saimme molemmat järjestymään sopivaa aikaa. Aikataulu kylläkin lyhensi reissua huomattavasti. Tuntsan alueen valitsimme tänä vuonna ihan pelkästään sen takia että ajoaika jäisi lyhyeksi ja kumminkin olisimme Lapissa tuntureiden keskellä.

6.9

Klo 15:35 Olavi tuli autollaan suoraan töistä meille. Lastasimme varusteeni autoon ja lähdimme Suonenjoelle hakemaan Olavin varusteet. Olimme vähentäneet varustemäärä hyvin rajusti. Majoitteeksi olimme valinneet laavun juuri keveyden puolesta ja vara vaatteita ei meillä juuri ollut. Rinkan paino asettui minulla n. 17 kg. Siihen sisältyi kaikki yhteiset varusteet + omat varusteet. Olaville tulisi kaikki ruuat.

Siilinjärven Shellillä tankkasimme auton sekä itsemme. Matkareitin olimme suunnitelleet siten että yöpyisimme Paljakan laskettelukeskuksen hotellissa. Ensin olimme ajatelleet yöpymistä jopa autossa mutta hotelli yöpyminen voitti aamiaisen tähden. Olin varannut etukäteen meille huoneen 35€/henki, joten ei se liian kallista ollut.

Saavuimme hotellille 20:45. Ajomatka sujui hyvin. Keli oli mitä mainioin ajamista ajatellen. Ei satanut. Majoituksen vastaanotto, kamat huoneeseen ja baariin joka oli vielä auki kello kymmeneen saakka. Tilasimme hyvän lämpimän leivän. Ensiksi tietenkin jääkylmä kossu aperitiiviksi. Ruuan kanssa oluet ja nukkumaan.

Paljakan alue vaikutti ihan hyvältä perhepaikalta. Hotelli oli hieman aikaa nähnyt mutta viihtyisä. Uudisrakennus joka oli hotellin alapuolella ei kyllä sopinut ollenkaan maisemaan.

7.9

Heräsimme seitsemän aikoihin ja koska aamiaisen saisi vasta klo kahdeksalta niin lähdimme kävelemään ja katselemaan tätä laskettelukeskusta. Sää oli hieman sumuinen ja yön aikana oli lievästi satanut. Aamiainen oli oikein hyvä, vaikka ei meitä syöjiä ollut kuin yhteensä neljä henkilöä. Kokki oli sveitsiläinen.

Pääsimme jatkamaan matkaa klo 8:10. Rukalla pysähdyimme kahville ja ostamaan minulle vyö. Ei kyllä näytä enää hyvältä Rukan seutu. Ei istu maisemaan keskieurooppalainen tyyli. Matka jatkui vauhdilla kohti Sallaa.

Sallassa ostimme loput ruuat sekä pakolliset höysteet ;). Matka joutui nopeasti jutellen ja yhtäkkiä edessä oli rajanylityspaikka (Olavi luki karttaa). Olimme epähuomiossa ajaneet risteyksen pitkäksi. Nopea uukkari ja oikeaan suuntaan.

Viimeiset 40 km oli hiekkatietä. Ja tie oli sateen jäljiltä liukas. Tuntsan pubista otimme varaustuvan avaimen sekä söimme porokeittoa.


Auton saimme parkkiin Tuore Vuonneloselälle klo 14:45. Lähdimme kävelemään pitkin metsäautotietä.

Tuntsan pubissa ollessamme oli alkanut satamaan, joten saimme opetuksen että kaikki kamat on oltava valmiina ettei sateessa tarvitse alkaa rinkkojen pakkausta niin kuin nyt jouduimme tekemään.

Kävelimme jonkin matkaa tietä pitkin kunnes lähdimme omille poluille. Maasto oli helppo kulkuista aluskasvillisuutta ei juuri ollut. paikka paikoin oli kosteampaa. Alussa oli mäntyjäkin mutta hiljalleen ainoaksi havupuuksi jäi kuusi. Kuuset näillä tienoin olikin hienon näköisiä. tiheä oksaisia ja kapeita. Niiden juurella olisi voinut tarvittaessa pidellä sadettakin.


Vettä satoi koko ajan. Mutta ei se kyllä masentanut meitä, asenteestahan se on kiinni, niin ja varusteista. Erästä kosteikkoa ylittäessä Olavi löysi poron sarvet…..Team Sarvi!

Teeri parvia nousi lentoon meidän edellämme runsaasti ja oli siellä muutama metsokin. Pöllö tarkkaili meitä jonkin aikaa puun latvasta.

Täällä sitä sielun lepää. Muutaman kerran on yrittänyt kertoa urbanisoituneelle etelänasukille syitä mikä se vetää joka vuosi tänne korpeen. Koskaan he eivät ole ymmärtäneet. Ja on sitä yrittänyt itsellekin syitä kertoa mutta ne syyt ovat niin syvällä ette niitä kerrotuksi saa. Mutta kumminkin nyt olimme täällä ja nautimme joka hetkestä ja näkymästä.


Viiden aikaan saavuimme Vaarin kehuman vuokrakämpälle. Erään kartan mukaan ja huhupuheiden perusteella etsimme etelästä kotaa, sitä ei ollut. Pidimme taukoa kämpän kuistilla, nautimme oluista ja hiljaisuudesta.

Päätimme mennä yöksi Sorsavuotson kodalle, eihän sinne ollut kuin kaksi kilometriä. Maasto oli nopeaa kävellä ja sadekin oli tauonnut.

Saavuttuamme kodalle havaitsimme sinne majoittuneen jo kaksi pariskuntaa. Keittelimme kahvit kodassa sekä paistoimme makkarat. Onneksi pariskunnat lähtivät kävelemään siksi aikaa. Kartta katseltuamme päätimme etsiä leirin paikan Sorsavuotson toiselta puolelta. Rinkat selkään ja menoksi.


Leiripaikka löytyikin melko nopeasti rinteeltä erään puron varrelta. Nopeasti nousi laavu pystyyn ja Olavi teki tulet. Tulentekoa haittasi se ettei näillä seutuvilla ollut keloa ollenkaan, vain kuusta ja sekin oli lahonnut pystyyn. Otimme muutamat ja kävimme nukkumaan yhdeksän aikaan. siihen aikaan alkoi olla jo niin pimeää ettei nähnyt ilman valoa.

8.9

Yöllä oli satanut mutta laavu oli pitänyt hyvin. Heräsimme kahdeksan aikaan.

Paistoimme perinteisen ensimmäisen aamun aamiaisen. Pekonia ja munia. Ensimmäinen unohdus ilmeni kun lasta oli jäänyt, mutta nopeasti Olavi vuoli tilapäisvälineen. Nuotio paloi kituliaasti. Oli kostean oloista vaikkei satanut. Viileäkin oli muttei kumpikaan palellut. Yöllä kylläkin oli Olavi palellut.

Päätimme kumminkin kiivetä Sorsatunturin laelle vaikkei sieltä näkisikään mitään. Lähdimme takaisin omia jälkiämme ja kierisimme Sorsavuotson kodan, jossa näytettiin vielä nukkuvan. Jonkin matkan kiivettyämme oli pakko vähentää varustusta.


Rinne oli paikkapaikoin niin mahtavan ruskan peitossa ettei olisi hirvennyt askelta siihen laskea. Punaisena ja osittain kuin tilkkutäkkinä.

Sorsavuotson ympärillä olevien tunturien huiput olivat sumun sisässä. Kartasta katsoimme sopivan paikan minne jätimme rinkat, ja eikun kohti huippua. Kivikkoja joutui kiertämään jonkin verran ja paikkapaikoin joutui turvautumaan nelivetoon. Pikkuhiljaa näkyvyys heikkeni sitä mukaa mitä ylemmäksi pääsimme. Huipulla ei sitten näkyvyyttä ollutkaan kuin 40-50m.

Tuuli voimakkaasti ja oli kosteaa. Joimme huiputuspullon puoleen väliin ja soittelimme kotia. Ei puhelimissa ollutkaan kenttää kuin korkeimmilla kohdilla.

Pitkään emme viitsineet huipulla olla. Alaspäin mennessä meinasi kylmä tulla kun huomasimme että meillähän olikin vastatuuli. Emme noustessa sitä tuulta olleet huomanneetkaan.


Pääsimme rinkkojen luokse ja siitä jatkoimme vähän matkaa sopivan näköiselle paikalle lounastauolle. Vettä ei ollut lähettyvillä mutta olihan meillä omissa pulloissa sen verran että saimme keitot tehtyä. Lounaskeitoiksi oli meillä varattu Maggin keittoja. Nämä keitot havaitsimme oikein hyviksi, niissä kun oli oikein syötävääkin. Nyt lounaaksi teimme vihanneskeiton.

Lounaan aikana oli keli alkanut paranemaan ja Sorsan huippukin tuli näkyviin. Jatkoimme matkaa todella mukavassa vaelluskelissä. Lämpötila oli 10 – 15 astetta, oikein sopiva. Takit oli päällä mutta silti ei tullut liian hiki. Itse jouduin kyllä kainalotuuletukset avata. Näkyvyys parani ja ennen Sorsajoen ylitystä saimme näkyviin Takkaselän tunturinkin.

Sorsajoen ylitys oli hieman arveluttanut, mutta kun pääsimme sen luo se olikin ihan yhdellä harppauksella ylitettävissä. Sen vesi maistui vähän mudalta, no laskihan se Sorsavuotson soilta. Ylityksen jälkeen oli hieman nousua. Pyrimme pysymään samalla korkeuskäyrällä, niin pääsisimme kartalta katsomallemme leiripaikalle. Metsä oli todella mukavaa ja joutuisaa kävellä.


Tulimme lopulta katsomamme puron varteen. Olimme suunnistaneet liiaksi vasemmalle, mutta eihän tämä mikään suunnistuskilpailu ollut. Vähän aikaa kierreltyämme löytyi sopuisa asentopaikka. Viritimme laavumme kahden kuusen väliin. Keittelimme kahvit ja mukavasti alkoi nukuttaa. Otimme reilut tunnin päikkärit. Eipä täällä tarvitse kelloon katsoa että milloin sitä nukkuu. Herättyämme teimme päivällisen, kanapastaa.


Kello oli seitsemän pintaan kun katselin keliä ja kelloa. Ehdotin Olaville että lähtisimme käymään Jäkälätunturin huipulla kun sieltä nyt näkisikin. Jäkälätunturin itärinne oli oikein mukavaa kiivetä. Tämä olisi hyvin kiivennyt rinkankin kanssa. Huipulta olikin hyvät näkymät. Parhaat näkymät olivat Venäjän puolelle. Kauniisti pyöreät tunturien muodot painuivat kaukaisuuteen sieltä täältä lehtipuiden ruskan värittämänä. Ei tuullut ja puhelimetkin pelasi.

Kun alkoi hämärtämään oli revittävä itsensä näistä näkymistä ja lähdettävä alaspäin kohti leiriä. Leirissä virittelimme nuotion ja otimme muutaman neuvoa-antavan. Kävimme nukkumaan samoihin aikoihin kuin eilenkin.

9.9

Yöllä oli aika ajoin satanut. Ennekuin pääsimme ylös alkoi satamaan. Söimme aamiaisen mysliä keitolla. Onneksi olimme eilen illalla käyneet Jäkälätunturilla, nyt ei sieltä olisi nähnyt mitään.

Pakkasimme rinkat laavun suojissa. Laavun ravistelu ylimääräisestä vedestä ja matkaan. Satoi niin että päätimme mennä ihan suorinta reittiä pitkin Takkaselän varaustuvalle.


Saavuimme tuvalle yhdentoista maissa. Mökki on mukavalla paikalla kahden tunturin välissä. Sisältä hyvin siisti ja kaapista löytyi jopa koko astiasto. Viritimme tulet ja kuin taikoen oli äkkiä tupa täynnä kuivumassa olevia varusteita. Keittelimme kahvit ja nautimme loput huiputusviskit. Ja kyllähän se alkoi ramaisemaan

Kahden aikaan teimme päivällisen ja aloimme lämmittämään saunaa. Se olisikin mukavaa saada itsensä puhtaaksi. Sauna oli sijoitettu samaan rakennukseen. Kyllä saunan kanssa maistui kantamani saunakaljat.

Ilta parannettiin maailmaa pekulipullon kanssa. Ja kaukana se kavala maailma tuntuikin olevan täältä vinkkelistä.

10.9

Heräsimme seitsemän maissa. Nautimme normi aamupalan. Kämpän siivous, puiden kanto sekä kiehisien teko seuraaville.



Sade oli lakannut yön aikana. Seurasimme UKK-reittiä Jäkälätunturille saakka. Siitä lähdimme kohti Kaunisoivaa. Kaunisoivan rinteen alla oli vanha poronerotuspaikka. Nautimme siinä lounaan. Ei siihen lounaan valmistamiseen sekä syömiseen mennyt kuin vähän alle puolituntia.

Matka joutui kun rinkka ei painanut enää hartioita. Olikohan jo kroppa tottunut ja kuorma vähentynyt niin.

Takimmaisella Vuonneloselällä tulimme vanhalle UKK-reitille. Siinä suoritimme mittavan puhelinyhdynnän seuraavan yö paikan selvittämiseksi. Selvisi että Suorajärvellä on tilaa joten ensi yö oli selvä. Aurinkokin alkoi paistaa, pirskules viimeisenä päivänä!


Polku vähitellen kasvoi oikein henkilöautollakin ajettavaksi tieksi. Ja jostain kumman syystä myös vauhtimme kasvoi vallan hirvittäväksi. Niinpä autolle saavuimme klo 14:50.

Palautimme avaimen Tuntsan pubille ja suuntasimme kohti etelää. Sallan eteläpuolella nautimme pitsat ja Suorajärvellä olimme seitsemän maissa.