keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Olaville

Poissa on hyvä ystävä ja vaelluskaveri. Paljon kierrettiin, mutta paljon jäi meiltä kesken. 
 
Lapissa kaikki kukkii nopeasti,
maa, ruoho, ohra, vaivaiskoivutkin.
Tuot' olen aatellut ma useasti,
kun katson kansan tämän vaiheisiin.

Miks meillä kaikki kaunis tahtoo kuolta
ja suuri surkastua alhaiseen?
Miks meillä niin on monta mielipuolta?
Miks vähän käyttäjiä kanteleen?

Miks miestä täällä kaikkialla kaatuu
kuin heinää, - miestä toiveen tosiaan,
miest' aatteen, tunteen miestä, kaikki maatuu
tai kesken toimiansa katkeaa? 


1 kommentti:

  1. Kauniisti olet Olavia muistanut, harmittaa ja surettaa todella paljon hyvän ystävän äkillinen ja täysin turha pois meno. Terveisin Ari

    VastaaPoista