Kun tänne Tampereelle tulin työn myötä ja olen pitänyt tapana polkea ainakin kerran kesässä kotiin töistä, niin tämä 270 km tuntui hieman liian pitkältä. Mutta sitten huomasin tämän Pirkan pyöräilyn jossa poljetaan Näsijärven ympäri, kilometrejä siitä kertyy 134. Niinpä kalenteriin merkintä ja ilmottautumaan.
Tämä 42. Pirkan pyöräily on Suomen suurin pyöräilytapahtuma joka järjestetään vuosittain sunnuntaina
kaksi viikkoa ennen juhannusta. Päämatkat, 217 km Pitkä Pirkka ja 134 km
Klassikko kiertävät Näsijärven ympäri Suomen kauneimmaksi kutsutulla
reitillä. Pirkan Pyhä 40 km ja Lilliputti 4 km tarjoavat elämyksiä ja
haasteita vähemmän polkeneille, vauvasta vaariin. Tapahtuman järjestää
Hämeen Liikunta ja Urheilu ry (HLU).
Pirkan Pyöräily on järjestetty vuodesta 1978 alkaen.
Osanottajaennätys koettiin vuonna 1982, jolloin mukana oli lähes 4000
polkijaa. Nykyisin osanottajamäärä on vakiintunut yli kolmeen tuhanteen.
Vuonna 2016 koettiin 2000-luvun ennätys, kun maalin saavutti peräti
3678 pyöräilijää.
Mitään pitempiä lenkkejä ei tullut poljettua, muutama 30km:n mittainen. Niinpä hieman jännitti, että kestääkö kunto ja takamus.
Pitkin viikkoa olin seurannut säätiedotusta ja milloin se näytti sadetta milloin ei sunnuntaipäivälle. Sunnuntai aamun koittaessa oli taivas harmaana.....ja satoi :( No eihän se auttanut muuta kuin lähteä kun kerran oli maksettukin.
Kahdeksan kilometriä kertyi siirtymistä Hakametsän hallille, missä "kilpailu"keskus sijaitsi. Lähtö viivästyi kun rantatunnelissa oli tapahtunut kolari. Mutta oli viivystymisestä hyötyäkin. Sade loppui ja aurinko alkoi paistaa. Siispä sadetakki laukkuun :)
Omaa lähtövuoroani odotellessa en voinut kuin ihmetellä sitä miksi suurella lähtönumerolla varustettujen piti odottaa lähtökarsinan edessä. Luuliko ne että näin pääsisivät nopeammin matkaan. Mutta lähtö tapahtui numerojärjestyksessä. Ja pääsin itsekin matkaan vuorollani.
Lähdössä oli varoiteltu rantatunnelin liukkautta, mutta ei se minusta kovin liukas ollut. Hyvät vauhdit sai kyllä tunneliin mentäessä alamäessä. Ja ylämäki olikin sitten vastassa tunnelista tullessa ulospäin.
Yllättävän joutuisasti matka vierähti, kun aina oli joku jonka kanssa pyöräillä. Toki aika moni meni minusta ohitse, jopa eräs nuori mies yksivaihteisella vanhalla mankelilla. Mutta keli suosi ja maisemat olivat mukavia katsella.
Hyvin sain voimani jaettua ja takamus kesti hyvin. ainoa mihin kävi oli niskat ja alaselkä. Järjestelyt olivat todella hyvät. Huoltopaikoilta löytyi juotavaa ja pientä purtavaa. Tänne ehkä pitää tulla ensi vuonnakin. Maalissa odotti maittava keitto sekä mitalli kaulaan. Mutta olipa siirtyminen tuskaa hallilta kämpälle. Kämpällä tuli 150 km täyteen pyörän selässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti